Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Vaimo raivosi, hajoitti paikkoja ja löi pienen poikamme nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo raivosi, hajoitti paikkoja ja löi pienen poikamme nähden.
Auttoiko pettäminen näihin ongelmiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo raivosi, hajoitti paikkoja ja löi pienen poikamme nähden.
Auttoiko pettäminen näihin ongelmiin?
Tapahtuma etäännytti henkisesti. Yhdessä oltu lasten takia viime vuodet. Nyt kun on alkoi huutaa ja raivota meidän pienelle tytölle kostaakseen sen, että uskaltauduin lääkärin asettaman karanteenin jälkeen menemään ulos, niin se oli viimeinen niitti. Laitoin erohakemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät pitäisi vetää vessasta alas. Eivät ansaitse parisuhdetta.
Älkää muita tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Epävakaus ja masennus yhdistettynä alkoholiin. Miehessä ei ole ollut koskaan mitään sellaista vikaa mikä olisi syynä pettämisiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies valehteli, ja samalla pelasi rahansa pelikoneisiin. Itse en tiennyt tästä riippuvuudesta ennen kuin hän jäi rysän päältä kiinni. Asiaa käsiteltiin ja mies oli hakevinaan apua, ja silti jäi monta kertaa kiinni pelaamissta. Sanoin että seuraavalla kerralla eroan sinusta. Tämähän ei tahtia hidastanut. Kun sitten taas jäi valheista kiinni, ja sanoin eroavani nyt, hän alkoi uhkailemaan. Vedin erouhkauksen pois, koska pelkäsin, ja aloin järjestämään itsellenin asuntoa. Siinä samalla kuitenkin tutustuin ukavaan mieheen, jonka kanssa jaoimme asioita ja seksiä keskenämme toisillemme. Sitten eräänä päivänä vain kannoin kamani pihalle kun mies oli töissä.
Katsoin aloituksen päivämäärää ja mietin olenkohan kirjoittanut ketjuun viime syksynä. Silloin nimittäin ihastuin aivan yllättäen yhteen työkuvioissa tutustumaani mieheen. Hämmentävä kokemus, joka pakotti minut näkemään miten paljon elämästäni tätä nykyä puuttuu, kun parisuhteeni on käytännössä kuollut. En ole tehnyt tai tekemässä ihastukseni suhteen mitään, mutta rehellisesti sanottuna, se johtuu enemmän siitä että hän on varattu, ei niinkään siitä että itse olen. Elän miehen sairauden vuoksi seksittömässä liitossa. Seksittömyyden vielä kestäisin, mutta en sitä, ettei mieheni halua enää minkäänlaista läheisyyttä kanssani. Näin on menty jo pari vuotta, kaikki lähentymisyritykseni torjutaan tylysti. Terapiaa on turha ehdottaakaan. En haluaisi hylätä miestäni, mutta en haluaisi myöskään ylenkatsoa omia tunteitani. Ei tämä aina ole niin mustavalkoista kuin moni tuntuu ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät pitäisi vetää vessasta alas. Eivät ansaitse parisuhdetta.
Älkää muita tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Totta kai me saadaan tuomita. Vtut Jumalasta tai jostain muusta uskontohömpästä. Me ollaan ylin päätäntävalta.
T:av-mammat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät pitäisi vetää vessasta alas. Eivät ansaitse parisuhdetta.
Älkää muita tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Totta kai me saadaan tuomita. Vtut Jumalasta tai jostain muusta uskontohömpästä. Me ollaan ylin päätäntävalta.
T:av-mammat
No sitä nyt et ainakaan sinä päätä. Mahtaa veetuttaa :)))) haha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain pelkuri ei ota ensin eroa. Pettämistä on turha puolustella.
Vain pelkuri ja tollo tulee tyrkyttämään sairasta luterilaista seksuaalikoodistoaan.
Ei autoakaan koeajamatta osteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei hihhulien kiukku häiritse. Naurattaa vaan.
Arvaahan tuon, millaista teidän kuolleissa suhteissanne on.
Ja taas on lahkorouvilla tekopyhyys lähes yhtä kaakossa kuin frigiditeetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vajaa pari vuotta sitten tajusin olevani tämän äärellä - kohtasin ihmisen, joka näki minussa sellaista, mitä mieheni ei nähnyt, mutta ennenkaikkea tuon ihmisen lähellä sydämeni rauhoittui ihan konkreettisesti niin, ettei koskaan missään muualla, olo tuntui tervehtyvältä, todella hyvältä. Ihan kuin olisi henkiseen kotiin tullut. Eihän se jäänyt huomaamatta, vaikken ollut jollakin tavalla rasittunutta sydäntäni aiemmin huomannutkaan, eikä sen rasittuneisuus ollut mitenkään mieheni vika, enemmän koko elämän mittainen pieni paine. Mieheeni minulla on aivan hyvä suhde, mutta vanheneminen tuo kyllä tiettyjä puutteita parisuhde-elämään, mitä kipuilen.
No, tuli korona, ja yhteydet sen vuoksi tuohon ihmiseen poikki, enkä lähtenyt viestittelemään tai virittelemään etäsuhdetta. Mutta olen vakavasti pohtinut, olisinko voinut olla kuuntelematta tuota sydämeni rauhaa? Ehkä en. Voinko, jos tilaisuus tulee uudestaan ja on edelleen sama? Ehkä en. Millaisen suhteen olisin voinut saada? Voisiko ihmisellä olla kaksi hyvää, mutta erilaista rakkaudellista suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vain pelkuri ei ota ensin eroa. Pettämistä on turha puolustella.
Jokainen tekee omat päätöksensä itse. 😉
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät pettää aina.
Höpö höpö. Vaimoni ei halunnut enää seksiä, ja niinpä salasuhde töistä ja naimisiin mentiin ja ikinä en aio enää pettää. Molemmilla toinen liitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” Millainen "oma elämä" sulla nyt on? Onko siis perheestä riippumatonta omaa aikaa, tekemistä, sosiaalista piiriä? Jos ei, niin jo tuota lisäämällä tietoisesti voi helpottaa tuo kuristava tunne. Aloita harrastus, jossa kohtaat uusia ihmisiä, tee matkoja itseksesi, panosta omaan hyvinvointiin ihan tietoisesti. Ehkä sekin antaa tilaa ajatuksille?!”
Ei ole paljon mitään. En käy missään, enkä tapaa juuri ketään. Teen töitäkin kotoa. Toivon että saisin tämän muutettua kun olemme piakkoin vaihtamassa paikkakuntaa ja siellä ehkä olisi uusia mahdollisuuksia.
Ok. Toivottavasti muutos tuo uutta elämään. Ehkä on aika normaalia kun, että tuo liitto ahdistaa, jos koko elämä pyörii siinä. Ei mikään hyväkään avioliitto pysty vastaamaan kaikkiin ihmisen tarpeisiin, hyviä asioita on usein haettava muualta ja muilta elämän osa-alueilta.
Kirjaa ylös,mitä asioita odotat parisuhteesta ( hyväksytyksi tulemisen tunne, luottamus, kumppanuus jne..) ja mieti toteutuuko ne. Kirjaa ylös, mitä sinä ihmisenä kaipaat ( innostus, kehittyminen, aktiivisuus..) ja mieti, mistä niitä voisit lähteä hakemaan.
Kaikkea hyvää sulle!
Olipa hyvä ja kiihkoton kirjoitus! 👍
Ei sivusuhteesta edes käryä helposti, kun omaa miestä ei kiinnosta muu kuin ne syöminen, juominen ja lihominen.
Onhan se pettämistä, jos sitä sanaa haluaa käyttää, mutta jos mies on tehnyyt väärän valinnan valitessaan minut, niin helpommalla pääsee vähän sitovassa sivusuhteessa(jossa tämä "sivukin" on naimisissa). Elämässä viihtyy kyllä paremmin kun on muutakin kuin katsoa kuinka toinen tuhoaa itseänsä syömällä juomalla ja lihomalla. Ei jaksa erotakaan ja alkaa alusta. Sen verran rankkaa avioliitto kuitenkin on, eikä enää lapsiakaan tarrvi hankkia, kun se on jo,
Alue: Aihe vapaa
Ei mikään, minulla on moraali. Enkä ole ihmis****'.