Pilaako päiväkoti kasvatuksen?

Meillä aloitti syksyllä 5- ja 3,5-vuotiaat päiväkodissa. Viihtyvät hyvin, enkä ole huomannut vielä mitään negatiivista muutosta käytöksessä.

Noh, minäkään en ole koskaan ollut päiväkodissa. Esikoinen meni sinne 5-vuotiaana tukitoimena. Minusta käytös muuttui jonkin verran eikä todellakaan parempaan suuntaan. Hänestä tuli riehakkaampi ja äänekkäämpi (tuntui, että jokainen asia piti huutaa). Toki myös ihan hyviäkin puolia oli (lapsi oppi kärsivällisemmäksi kun joutui odottamaan omaa vuoroaan jne.)

Nyt meillä on kuopus (3v.) vielä kotona, jossa yritän saada hänet pidettyä mahd. pitkään.

Mutta siis, tuskin kiltistä lapsesta mikään hirviö kuoriutuu =)

Riippu vanhemmista, riippuu lapsista, riippuu päiväkodista, riippuu ihan kaikista maailman asioista.

Meillä on kolme lasta. Esikoinen oli kokonaan kotihoidettu, oli eskarissakin vain sen 4 tuntia päivisin. Toinen lapsi meni vasta eskari-ikäisenä ylipäätään hoitoon ja samalla samaan päiväkotiin 4-vuotias pikkusisarus. Nämä kaksi, jotka olivat koko päivän päiväkodissa, alkoivat huutaa kotona ihan hirveästi. Ennen kaikki puhuivat rauhallisella äänellä, nyt kaikki asiat huudettiin, lapsista tuli levottomampia jne.

Ei ollut lähellä muita päiväkoteja ja opiskeluja oli lykätty niin paljon, että oli jo kirjoilta poisto lähellä. Oli pakko laittaa hoitoon, vaikka ihan hirveä se päiväkoti kyllä oli.

Meidän nuorin lapsemme ei ole koskaan viihtynyt päiväkodissa. Itkua ja kiukkua tuo on vain aiheuttanut. Puolipäiväisenä aika olisi varmaan mennyt kivuttomammin, mutta onhan noita töitäkin tehtävä...

Eskarissa ja koulussa taas on nyt tykännyt oikeasti olla.

Meillä lapset (5 ja 2,5) menivät syksyllä ensimmäistä kertaa hoitoon, ja valitettavasti pojissa on tapahtunut muutos huonompaa. Päiväkotipäivän jälkeen molempien käytös on sellaista epämääräistä mölyämistä, huudetaan, heitellään tavaroita, tönitään toista jne. Kivoista, rauhallisista pojista on tullut kahdessa kuukaudessa "perinteisiä pikkupoikia".

 Sama meno jatkuu myös kotipäivinä. Nytkin itse asiassa leikkivät legoilla tuossa jalkojen juuressa ja tasaisin väliajoin minun pitää sanoa, että puhukaan normaalilla äänellä, älkääkä huutako..ja molemmat myös tappelevat eri tavalla kuin ennen. 

Lapset ovat myös omaksuneet sellaisen vinkuvan ja valittavan puhumistyylin, joka käy niin hermoon...

Voin siis sanoa, että lapseni ovat sopeutuneet päiväkotiin oikein hyvin, ja samalla käytös on huonontunut ja melkeimpä ollaan siinä rajalla etteivätkö sosiaaliset taidotkin ole taantuneet. Ryhmät ovat isoja (isommalla yli 20 lasta) ja niissä on ollut paljon kähinää ja tappeluita.  Lapsi kertoo usein, miten yrittää suojautua isompien poikien kiusaamiselta (isot pojat ovat siis samanikäisiä, mutta "isompia" monella tavalla ja dominoivat ryhmää). Päiväkodin henkilökunta tekee sen mitä he nyt voivat tehdä, mutta eiväthän hekään siinä vieressä ole koko päivää.

Joten joo, olen iloinen että näinkin kauan sain hoitaa lapset kotona. Ehdinpähän nähdä millaisia lapseni oikeasti ovat, ja näen tämän muuttuneen käytöksen nyt enemmän stressireaktiona ja yksinkertaisesti sopeutumisena siihen rooliin, mikä yhteiskunnassa pojille on annettu.

Nosto. Tahtoisin lukea lisää kokemuksia. Lapsi niin kaipaa muiden seuraa, mutta pihat ja puistot ovat tyhjillään tuon klo 9-15 ja hiljaista on senkin jälkeen. Onko muita vaihtoehtoja? Helsingissä ei ole avoimia PK:ja ja kerhot yleensä hintavia ja kauempana.

No vanhemmistahan se riippuu aika paljon minkälainen lapsista tulee hoidosta riippumatta. Omat ja useimpien ystävien lapset on olleet n 1v lähtien tarhassa ja ihania lapsia ovat - omista 3/4 on jo aikuisia. Tosin he ovat osallistuneet elämään muutenkin monipuolisesti, matkustaneet vauvasta saakka ja olleet mukana arjessa kaikin tavoin. Tarhassa ja keskenään oppineet sitä sosiaalisuutta.

"Oudoimpia" on kyllä olleet no esikouluun saakka kotona äidin kanssa olleet - sori. Ei varmaan voi yleistää mutta on niin juroja, arkoja, epäsosiaalisia ja huonostikäyttäytyviä älykkäiden ja koulutettujen vanhempien lapsia! Niiden kanssa ei voi matkustaa eikä käydä ravintolassa syömässä (näitä ei ole tehty koska "lapsen on ollut hyvä rauhoittua vain kotona"), on sitten ollut tosi vaikeaa sopeutua kouluun. On kiusaaja koulussa jne (mutta äidin mielestä tietty syy muissa)

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:30"]

No vanhemmistahan se riippuu aika paljon minkälainen lapsista tulee hoidosta riippumatta. Omat ja useimpien ystävien lapset on olleet n 1v lähtien tarhassa ja ihania lapsia ovat - omista 3/4 on jo aikuisia. Tosin he ovat osallistuneet elämään muutenkin monipuolisesti, matkustaneet vauvasta saakka ja olleet mukana arjessa kaikin tavoin. Tarhassa ja keskenään oppineet sitä sosiaalisuutta.

"Oudoimpia" on kyllä olleet no esikouluun saakka kotona äidin kanssa olleet - sori. Ei varmaan voi yleistää mutta on niin juroja, arkoja, epäsosiaalisia ja huonostikäyttäytyviä älykkäiden ja koulutettujen vanhempien lapsia! Niiden kanssa ei voi matkustaa eikä käydä ravintolassa syömässä (näitä ei ole tehty koska "lapsen on ollut hyvä rauhoittua vain kotona"), on sitten ollut tosi vaikeaa sopeutua kouluun. On kiusaaja koulussa jne (mutta äidin mielestä tietty syy muissa)

[/quote]

Öh, meillä oli poika esikouluikään asti kotihoidossa. En ymmärrä, miten se nyt sulkisi pois matkustamisen, ravintoloissa käymisen jne.  Lapsella oli säännöllinen harrastus, käytiin paljon museoissa tms.  Itse asiassa tehtiin paljon sellaista, mihin nykyään ei ole aikaa (me vanhemmat ollaan töissä ja lapsi koulussa).

Oli kyllä kaikkea muuta kuin ujo ja huonokäytöksinen kun meni eskariin (eikä tämä ole vain minun näkemykseni vaan myös eskariopen).

Vaikka lasta ei laiteta päivähoitoon, ei se tarkoita että kykittäisiin siellä neljän seinän sisällä.

Joten ei pidä yleistää =)

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:30"]

No vanhemmistahan se riippuu aika paljon minkälainen lapsista tulee hoidosta riippumatta. Omat ja useimpien ystävien lapset on olleet n 1v lähtien tarhassa ja ihania lapsia ovat - omista 3/4 on jo aikuisia. Tosin he ovat osallistuneet elämään muutenkin monipuolisesti, matkustaneet vauvasta saakka ja olleet mukana arjessa kaikin tavoin. Tarhassa ja keskenään oppineet sitä sosiaalisuutta.

"Oudoimpia" on kyllä olleet no esikouluun saakka kotona äidin kanssa olleet - sori. Ei varmaan voi yleistää mutta on niin juroja, arkoja, epäsosiaalisia ja huonostikäyttäytyviä älykkäiden ja koulutettujen vanhempien lapsia! Niiden kanssa ei voi matkustaa eikä käydä ravintolassa syömässä (näitä ei ole tehty koska "lapsen on ollut hyvä rauhoittua vain kotona"), on sitten ollut tosi vaikeaa sopeutua kouluun. On kiusaaja koulussa jne (mutta äidin mielestä tietty syy muissa)

[/quote]

Meillä kulkee mukana, osaa käyttäytyä ravintolassa, on sosiaallinen ja leikkii muiden lasten kanssa. Pelkään vaan, että imee itseensä huonoja vaikutteita. Kun käy ystävillä kylässä, joilla on näitä päiväkotilapsia, niin yleensä tuo mukanaan uuden taidon tai unohtaa vanhan kiellon, esim. seiniin piirtelyn.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:30"]

No vanhemmistahan se riippuu aika paljon minkälainen lapsista tulee hoidosta riippumatta. Omat ja useimpien ystävien lapset on olleet n 1v lähtien tarhassa ja ihania lapsia ovat - omista 3/4 on jo aikuisia. Tosin he ovat osallistuneet elämään muutenkin monipuolisesti, matkustaneet vauvasta saakka ja olleet mukana arjessa kaikin tavoin. Tarhassa ja keskenään oppineet sitä sosiaalisuutta.

"Oudoimpia" on kyllä olleet no esikouluun saakka kotona äidin kanssa olleet - sori. Ei varmaan voi yleistää mutta on niin juroja, arkoja, epäsosiaalisia ja huonostikäyttäytyviä älykkäiden ja koulutettujen vanhempien lapsia! Niiden kanssa ei voi matkustaa eikä käydä ravintolassa syömässä (näitä ei ole tehty koska "lapsen on ollut hyvä rauhoittua vain kotona"), on sitten ollut tosi vaikeaa sopeutua kouluun. On kiusaaja koulussa jne (mutta äidin mielestä tietty syy muissa)

[/quote]

Öh, meillä oli poika esikouluikään asti kotihoidossa. En ymmärrä, miten se nyt sulkisi pois matkustamisen, ravintoloissa käymisen jne.  Lapsella oli säännöllinen harrastus, käytiin paljon museoissa tms.  Itse asiassa tehtiin paljon sellaista, mihin nykyään ei ole aikaa (me vanhemmat ollaan töissä ja lapsi koulussa).

Oli kyllä kaikkea muuta kuin ujo ja huonokäytöksinen kun meni eskariin (eikä tämä ole vain minun näkemykseni vaan myös eskariopen).

Vaikka lasta ei laiteta päivähoitoon, ei se tarkoita että kykittäisiin siellä neljän seinän sisällä.

Joten ei pidä yleistää =)

[/quote]

Nimenomaan sanoin etten yleistä - osui nyt vaan meidän ystäväpiiriin tällainen perhe. Eivät voineet matkustaa eikä tehdä juuri mitään kodin ulkopuolella ennenkuin lapset oli  yli 10v. Enkä tosiaan itse ymmärrä miksi sulkisikaan normaalin elämän pois - lapset kasvaa siihen mihin kasvatetaan ja totutetaan. Mutta tuon perheen lapsista toinen on oikeasti pelottava!

Päiväkoteja on kovin erilaisia, samoin kuin perheitä ja vanhempia. Kummatkin voivat toimia lapsen kehityksen kannalta tarkoituksenmukaisesti tai sitten ei. Päiväkoteja ja niissä tapahtuvaa toimintaa on hyvin monen laatuista, osassa paikkoja toiminta tukee lapsen kehitystä ja oppimista ja joissain paikoissa lapsi voi taas taantua, jos henkilökunta on osaamatonta ja yhteistyötaidotonta. Vaatikaa päiväkotiinne koulutetut hoitajat ja joka ryhmään vähintään yksi koulutettu lastentarhanopettaja, sillä henkilökunta on päivähoidon laadun tärkein tekijä! 

No ainakin se on niin että päiväkodeissa on paljon lapsia joiden on syytä siellä ollakin sosiaalisten syiden takia ja niihin taatusti kätkeytyy aika paljon ongelmia..ei voi olla vaikuttamatta yleisilmeeseen..itse olen huomannut että kodeissa kasvavat lapset, noin yleisesti tavallisessa perheessä, voivat paremmin ja ovat rauhallisempia. Omat lapseni olivat myös kotihoidossa, olin vielä kotona kouluaikaankin ja täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen. Kerhoissa kävivät ja liikuttiin muuten yhdessä, ovat sosiaalisia koulussa menestyviä ja kaveripiirissä suosittuja, hyväkäytöksisiä lapsia. Kotona kun saa rauhassa kasvaa niin ei ole pakko välttämättä huutaa ja temppuilla että saa sitä huomiota! En ikinä usko että päiväkoti olisi pystynyt parempaan! Tietty jos on huonosti voiva perhe niin silloin päiväkodissa saa paremman hoidon tai säilytyksen..mutta laadukasta kotihoitoa ja sen yksilöllisyyttä rakkautta ja huolenpitoa ei yhteiskunnan antama päivähoito voita.

Meillä lapset ovat olleet päiväkodissa ja saavat siellä laadukasta varhaiskasvatusta. Ovat saaneet elton tukea, jos tarvetta.  Päiväkoti tarjoaa ainakin meillä muskaritasoista musiikkikasvatusta, laadukkaita liikuntahetkiä (voimisteluvalmentaja lto:na) ja lisäksi ohjelmallisia retkiä metsään (Suomen Ladun Metsämörri).


Mutta me vanhemmat olemmekin työssäkäyviä veronmaksajia, joten meillä ei ole varsinaista valinnanmahdollisuutta. Lapset viihtyvät hyvin päiväkodissa, ovat sosiaalisesti taitavia ja eivät huuda sen enempää kuin muutkaan normaalit lapset.

Kyllä joo, päiväkoti tekee lapsistanne hirviöitä, vai olisiko se lapsi sittenkin ajan myötä muuttunut riehakkaammaksi itsestään?? Mutta eihän vika ole koskaan vanhemmissa :)

Itse olen päiväkodin kannattaja. Oma ipana alkoi puhumaan heti sinne päästyä ja on löytänyt paljon enemmän kavereita, kuin koti- tai leikkikenttäoloissa olisi koskaan saanut. Tietenkin päiväkodeissa ja vankiloissa opitaan ne pahimmat jutut, mutta siinä on myös vanhempien osuus kasvatuksesta, eli kitkeä pois ne negatiiviset opit ja kehittää niitä muualla opittuja taitoja ja ominaisuuksi.

Faktaa on kuitenkin, että olemme sosiaalisia eläimiä, jotka tarvitsevat ympärillensä paljon enemmän lajikumppaneita kuin mitä nykyaikaisen ydinperheeseen kuuluu. Pitää myös muistaa, ettei lapsia voi, eikä pidä omistaa ja hallita lopun elämänsä. Jaksottainen irtipäästäminen on välttämätöntä niin lapsille kuin aikuisille.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:30"]

No vanhemmistahan se riippuu aika paljon minkälainen lapsista tulee hoidosta riippumatta. Omat ja useimpien ystävien lapset on olleet n 1v lähtien tarhassa ja ihania lapsia ovat - omista 3/4 on jo aikuisia. Tosin he ovat osallistuneet elämään muutenkin monipuolisesti, matkustaneet vauvasta saakka ja olleet mukana arjessa kaikin tavoin. Tarhassa ja keskenään oppineet sitä sosiaalisuutta.

"Oudoimpia" on kyllä olleet no esikouluun saakka kotona äidin kanssa olleet - sori. Ei varmaan voi yleistää mutta on niin juroja, arkoja, epäsosiaalisia ja huonostikäyttäytyviä älykkäiden ja koulutettujen vanhempien lapsia! Niiden kanssa ei voi matkustaa eikä käydä ravintolassa syömässä (näitä ei ole tehty koska "lapsen on ollut hyvä rauhoittua vain kotona"), on sitten ollut tosi vaikeaa sopeutua kouluun. On kiusaaja koulussa jne (mutta äidin mielestä tietty syy muissa)

[/quote]

Öh, meillä oli poika esikouluikään asti kotihoidossa. En ymmärrä, miten se nyt sulkisi pois matkustamisen, ravintoloissa käymisen jne.  Lapsella oli säännöllinen harrastus, käytiin paljon museoissa tms.  Itse asiassa tehtiin paljon sellaista, mihin nykyään ei ole aikaa (me vanhemmat ollaan töissä ja lapsi koulussa).

Oli kyllä kaikkea muuta kuin ujo ja huonokäytöksinen kun meni eskariin (eikä tämä ole vain minun näkemykseni vaan myös eskariopen).

Vaikka lasta ei laiteta päivähoitoon, ei se tarkoita että kykittäisiin siellä neljän seinän sisällä.

Joten ei pidä yleistää =)

[/quote]

Ja sinä ja ap ette sitten yhtään yleistä, hmmm....?

Minun lapseni menivät päivähoitoon, kun olivat 3 ja 4,5 -vuotiaat. Ei kyllä kumpikaan alkanut riehua tai huutaa kotona, samat olivat tavat edelleen. Oppivat vain paremmin sosiaalisia taitoja - esim. sellainen tyttöjen sosiaalinen peli siitä, kuka on kenenkin kanssa on sinänsä aika tylsä ilmiö, mutta se on olemassaoleva fakta, ja jos sitä pelisilmää ei kehitä ennen kouluunmenoa, niin aika yksin jää lapsi.

Helsingissähän on nimenomaan paljon toimintaa! On asukaspuistoa, kerhoa, seurakunnankerhoja, puistotätejä, mll perhekahviloita, muskareita ja harrastuksia joka lähtöön. Minusta aika onnetonta, jos väittää, ettei Helsingissä ole toimintaa. Maksaahan se päiväkotiki, miksi ei silloin voisi maksaa puistotädille tai kerhopaikasta?

Meillä on lapset 3 ja 4v ja vuoden ovat olleet ryhmäperhepäivähoidossa. kyllä ne on oppinu siellä erilaisia lällätyksiä yms kiusantekoa MUTTA ne on myös oppineet leikkimään ryhmässä, leikkiaiheet on laajentuneet jne. Osaavat ottaa toisiaan paremmin huomioon jaottavat pihallakin reippaasti kontaktia uusii lapsiin, aiemmin olivat sellaisia hissukoita.  isompi on oppinut esim kaikki kirjaimet ja kun kysyin tädeiltä että opetatteko  tosiaan kolmevuotiaille kirjaimia niin he sanoivat etteivät he oo opettaneet vaan lapsi on oppinu viisvuotiailta kavereiltaan kurjaimia ja heitä matkimalla myös oppinut kirjoittamaan niitä. 

se on selvää että jos on oitkät päiväkotipäivät niin alpset kiukuttelee kotona, meillä onneks saatu pidettyä päivät noin 7 tunnin mittaisina ja siihen lapset on sopeutuneet hyvin. ja paljon vaikuttaa varmaan tuo että ryhmä on vain 12 lasta, kuvittelisin että 20lapsem ryhmässä lasten valvominen on vaikeaa.. 

Päiväkodissa meillä ei ole vielä kukaan (lapset 5,3 ja 1,5v), mutta kaikki köyvät puistotädillä ja kaksi isompaa seurakunnan kerhossa 2x3h viikossa. Lisäksi lapsilla on liikuntaharrastuksia 5v:llä 4 ja 3v:llä 2-3 krt viikossa. Koko porukalla käydään perhekerhossa. Eikö muka Helsingissä (jossa luulisi olevan kuitenkin eniten tarjontaa?) ole kerhoja, esim. seurakunnan tai leikkipuistotoiminnan järjestämiä?

Päiväkoteja ja lapsia on monenlaisia, eivätkä ne varmasti lapsia "pilaa", mutta mielestäni lapsille riittää paljon vähempikin kuin täydet päivät päiväkodissa. Meille sopii hyvin aktiviteetit ja kaverit aamupäivisin, näin jää paljon vapaa-aikaa olla kotona/pihalla ja tehdä erilaisia juttuja (kirjastoreissuja, luistelu- ja hiihtoretkiä, ym, ja lapsille aikaa harrastaa). Virikekerhoissa toiminta on myös suunniteltu niin että koko 3h on ohjattua toimintaa, joten päiväkotiin verrattuna väliin jää lähinnä isossa ryhmässä ruokailu ja päivälepo ym. Meillä kaupunki järjestää 3-5v myös leikkikoulua, jossa ollaan 3h joka arkipäivä, vetäjinä ihan lastentarhanopettajat. Jos on mahdollista olla kotona (pikkusisarukset ym) niin tällaiset kerhot ovat kyllä yleensä miellyttävämpiä kuin päiväkoti - pienemmät ryhmät, rauhallisempaa, enemmän virikkeitä ym.

Noo mun lapset olivat kotikasvatetut eikä mitään valittamista. Hyväkäytöksisiä ja aina olleet sosiaalisia. Kavereita siis riittämiin!

Kotikasvatettuja täytyy vaan viedä ihmisten ilmoille, kerhoihin, tapahtumiin ja kutsua vieraita omaan kotiin hiukka useammin kuin laitoskasvatettuja! Myös vanhempien täytyy keskustella ja olla läsnä kun mitään et voi siirtää toisten niskoille. 

Lähellä on koulu, jossa paljon lapsia. Lenkilläni näen heitä välitunnilla ja koulun loputtua kaduilla. Jutut on v-alkuisia ja yksitavuisia! Tytöillä usein ettei olla ton kaa ja niinpä usein joku tyttö on ikään kuin eristetty porukasta.

Mutta tämähän onkin normaalia käytöstä -eikö niin? Silti ajattelen, että päiväkoti ei välttämättä ole huono ratkaisu vaan ikävintä on se jos vanhemmat lykkäävät kasvatusvelvollisuutensa päiväkodeille!!!!!