Pilaako päiväkoti kasvatuksen?
Meillä esikoinen täyttää kohta kolme vuotta ja sukulaiset ihmettelee missä vaiheessa menee päiväkotiin. Itse en ajatellut laittaa, mutta on kuulema hyvin tärkeää lapsen kasvun kannalta saada se sinne. Minulla on kaveripiirissä vanhempia joiden lapset käyvät päiväkotia, ja heidän käyttäytymisensä on ikävä kyllä todella huonoa. Minä en itse pienenä ollut päiväkodissa, joten en näe sitä tarpeelliseksi. Toisaalta, olisi mukavaa kun lapsi saisi oma ikäistänsä seuraa enemmän.
Onko päiväkodista enemmän hyötyä vai haittaa? Tuleeko kotona kasvatetusta kiltistä lapsesta 'hirviö' muiden seurassa?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 17:33"]
Noo mun lapset olivat kotikasvatetut eikä mitään valittamista. Hyväkäytöksisiä ja aina olleet sosiaalisia. Kavereita siis riittämiin!
Kotikasvatettuja täytyy vaan viedä ihmisten ilmoille, kerhoihin, tapahtumiin ja kutsua vieraita omaan kotiin hiukka useammin kuin laitoskasvatettuja! Myös vanhempien täytyy keskustella ja olla läsnä kun mitään et voi siirtää toisten niskoille.
Lähellä on koulu, jossa paljon lapsia. Lenkilläni näen heitä välitunnilla ja koulun loputtua kaduilla. Jutut on v-alkuisia ja yksitavuisia! Tytöillä usein ettei olla ton kaa ja niinpä usein joku tyttö on ikään kuin eristetty porukasta.
Mutta tämähän onkin normaalia käytöstä -eikö niin? Silti ajattelen, että päiväkoti ei välttämättä ole huono ratkaisu vaan ikävintä on se jos vanhemmat lykkäävät kasvatusvelvollisuutensa päiväkodeille!!!!!
[/quote]
Totta, lasta voi sosiaalistaa toki muullakin tavoin - mutta ryhmässä oloa ei satunnaiskerhoilu tai kyläily opeta. Koululuokassa näkee joukosta nopeasti ne kotikasvatetut, eikä todellakaan välttämättä positiivisessa mielessä.
Tuo on totta, että varsinkin tytöt ovat epeleitä sosiaalisessa kieroilussa ja myös ikävä kyllä kiusaamisessa. Mutta koska niin ON, niin se kotona kasvatettu, jolla ei ole pelisilmää, on helisemässä. Jos sinulla on pelkkiä poikia tai asutte maalla, ette ehkä ole huomannut tätä, mutta moni kaupungissa asuva tyttöjen äiti on.
Eikä nyt ole siitä kyse, että lasta pitäisi kasvattaa kiusaamiseen, mutta häntä on hyvä kasvattaa siihen, millä keinoilla kiusaamisen voi välttää ja kiertää ja miten kavereita saa viidakon säännöistä huolimatta.
Sitä paitsi - viime vuosien pahin koulukiusaajatapaus itse asiassa oli luokallani kotona kasvatettu ainokainen, varsinainen primadonna, joka ei ollut ennen kouluuntuloa tottunut missään kunnolla ottamaan muita huomioon ja antamaan muillekin sijaa...
terv.alakoulun luokanope
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 12:57"]
Riippu vanhemmista, riippuu lapsista, riippuu päiväkodista, riippuu ihan kaikista maailman asioista.[/quote]
Tuossa on kaikki, mitä mun mielestä voikaan varmuudella sanoa. Niin moni asiaa vaikuttaa kokonaisuuteen.
Itse en sinänsä "ymmärrä" kasvattamisesta mitään, meillä vain yksi lapsi, eikä lisää aiota koskaan yrittääkään. Tää meidän on syyskuun alusta ollut 2-3 pvää viikossa päiväkodin pienten ryhmässä. Eihän noin pienet yleensä toki käytökseltään mahdottomia olekaan, mutta ryhmä vaikuttaa rauhalliselta ja mukavalta. Sivusta nähtynä niin vaikuttavat saman paikan isompien ryhmätkin, mutta ihan mutua tämä.
Ehkä meidän sosiaalinen ja touhukas turhautuu nykyään harvemmin, mutta voi olla ajankin tulosta, kasvua ja kehittymistä. Loppukesästä pinna vielä paloi helpommin. Mutta luulisin, että porukassa toimiminen tekee tuolle hyvää.
Sormi suussa oisin, jos nyt tarvitsisin vaikka koko ajan kotihoidossa olleelle isommalle ekan hoitopaikan. Tai hirvittäisi ainakin, suunnilleen tuo, että muuttuuko ihan riiviöksi.
Kaveripiirissä ei oo kuin yksi hieman riiviömäisiä piirteitä omaava, eikä hällä ainakaan ollut tartuntaa hoitopaikasta, vaan turhautumista kun puheenkehitys viivästyi aika tavalla. Nyt 5 tai 6, edelleen tosi vilkas, mutta ei enää seinillä päivittäin yms.
Meille kodin ulkopuolinen hoitopaikka tulee tosi tarpeeseen, mutta samaan aikaan tunnen olevani onnekas, kun lapsi on yli puolet viikosta kokonaan kotona.
Ei hyvä kotikasvatus mene päiväkodissa ollessa pilalle.
Totta sekin, että ryhmässä toimimista ei yksinään kotona voi harjoitella ja eskarin ja koulun aloittaminen valmiiksi tiiviiksi muodostuneiden ryhmien/kaveriparien keskellä voi olla lapselle vaikeaa. Näistä kaikista pääsee kyllä yli vaikka lapsi ei olisi hetkeäkään päiväkodissa. Oma lapseni aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana ja hän on viihtynyt hyvin. Osaltaan tästä voi kiittää erittäin hyvin toimivaa pientä päiväkotia, jossa on hyvä henkilökunta.
Hyvä kotikasvatus on pääomaa, en usko että päiväkoti pystyy samaan, ehkei ihan kokonaan sitä pysty teilaamaankaan mutta vaara on!
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:30"]
"Oudoimpia" on kyllä olleet no esikouluun saakka kotona äidin kanssa olleet - sori. Ei varmaan voi yleistää mutta on niin juroja, arkoja, epäsosiaalisia ja huonostikäyttäytyviä älykkäiden ja koulutettujen vanhempien lapsia! Niiden kanssa ei voi matkustaa eikä käydä ravintolassa syömässä (näitä ei ole tehty koska "lapsen on ollut hyvä rauhoittua vain kotona"), on sitten ollut tosi vaikeaa sopeutua kouluun. On kiusaaja koulussa jne (mutta äidin mielestä tietty syy muissa)
[/quote]
Miksi ei voi käydä missään. Pitää opettaa lapselle mikä on huonoa käytöstä ja mikä ei. Kannustaa lasta jos on arka. En pidä outoina niinkuin sinä pidät.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 21:02"]
Hyvä kotikasvatus on pääomaa, en usko että päiväkoti pystyy samaan, ehkei ihan kokonaan sitä pysty teilaamaankaan mutta vaara on!
[/quote]
Päiväkoti ei estä kotikasvatusta, ei ne lapset siellä 24/7 ole. Itselläni on kolme lasta, jotka ovat kaikki olleet päiväkodissa 1,5-vuotiaasta lähtien. Heistä kaikista on kasvanut reippaita ja ystävällisiä koululaisia, joiden käytöksestä ei koskaan kuulu mitään negatiivista. Päinvastoin, aina saan kuulla kehuja hyvinkasvatetuista lapsistani, jotka pärjäävät kaikilla elämänalueilla. Suurimman kunnian otan tästä itselleni, mutta myös päiväkoti on auttanut erityisesti ryhmätaitojen omaksumisessa.
Sivuhuomautuksena vielä, että meillä kyseessä oli suuri 120-paikkainen kunnallinen päiväkoti, jossa oli ihan normien mukaiset ryhmäkoon. Ei siis mikään pieni lintukoto.
Jos jokuväittää että suuressa päiväkodissa on aina niin auvoista ja kaikki pienet ehditään ottaa huomioon tarpeeksi hyvin..ei varmasti ole ajantaslla, eiköhän siellä ole tarpeeksi niitä ongelmatapauksia jotka vievät päähuomion. Kuka korvaa äidin sylin ei kukaan. Alas te jotkut itsenne arvostatte kun pidätte päiväkotia parempana kasvupaikkana kun omaa kotia. Ennenhän sen nimikin oli tarha, nyt päiväkoti kenties joskus myöhemmin lasten päivähoitolaitos, kaikki totta.
Jos päiväkoti aiheuttaa lapsessa häiriö käyttäytymistä, niin voiko hoitajia vaatia tekemään asialle jotain? Jos ryhmässä on sellaisia häröilijöitä, jotka tartuttavat käytöstä muihin, niin annetaanko sen levitä vai koitetaanko se estää? Vai onko ainoat vaihtoehdot koittaa kestää uusi "riehakas persoona" tai ottaa pois hoidosta?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:12"]
Nosto. Tahtoisin lukea lisää kokemuksia. Lapsi niin kaipaa muiden seuraa, mutta pihat ja puistot ovat tyhjillään tuon klo 9-15 ja hiljaista on senkin jälkeen. Onko muita vaihtoehtoja? Helsingissä ei ole avoimia PK:ja ja kerhot yleensä hintavia ja kauempana.
[/quote]
Helsingissä on ilmaisia kerhoja lapsille tarjolla päiväkotien ja leikkipuistojen yhteydessä. Oma nelivuotiaani käy lähileikkipuistossa tällaisessa kerhossa kaksi kertaa viikossa, kerho kestää reilun pari tuntia kerrallaan.
Oma lapseni meni kolmivuotiaana perhepäivähoitoon siitä puolen vuoden päästä päiväkotiin ja jäi sitten kotiin nelivuotiaana kun itse jäin äitiyslomalle. Tätä ennen oli sekä kokemus äidin että isän hoitovapaasta kotona eli vähän turhankin paljon vaihdoksia lapselle hänestä riippumattomista syistä. Musta kaikki näistä ratkaisuista on kuitenkin olleet ihan hyvin.
Kerho on ihan kiva ja lisäksi käymme MLL:n perhekahvilassa, jossa tosin on lähinnä pienempiä lapsia kävijöinä eli lähinnä ehkä minä juttelen muiden äitien kanssa ja lapseni leikkii itsekseen tai luen hänelle tms ja syömme siellä välipalaa. Tämän lisäksi käymme aika paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja isänsä kanssa lapsi käy liikuntaharrastuksessa. Leikkiseuran löytäminen on kyllä haastavaa kun tuon ikäiset lapset ovat yleensä jo päiväkodissa. Onneksi tässä talossa missä asutaan on sitten iltaisin jonkin verran ollut leikkiseuraa tarjolla. Nyt ainakin kuitenkin tuntuu, että on meillä ihan ok ratkaisu, että lapsi on kotona vaikka hoidossa hän ei mielestäni juuri mitään pahoja tapoja oppinut ja nautti kyllä siitä, että sai ystäviä (tai lähinnä ystäviä).
Kaikkineen musta tuohon onko koti- vai päivähoito parempi on melko mahdoton ottaa kantaa. Kuten sosiaalipolitiikan tutkijat ovat todenneet on kotona hoito varmasti osittain kaikkein parasta osin kaikkein pahinta lapsille. Eli näitä asioita ei sinänsä voi musta ihan vain arvottaa kotihoidon tai päiväkotihoidon puolesta vaan kyse on siitä millaista hoitoa lapsi kotona saa.
"Kasvatuksen ammattilaiset" on sitä mieltä, että lapsi pitää saada oravanpyörään mahdollisimman varhain, niin saada kunnollisia kansalaisia, veronmaksajia. Itsenäisille ajattelijoille ole sijaa.
Kyllä ne lapset siellä päiväkodissa hyvin käyttäytyy, usein vaan tahtovat sitten kotona omilta vanhemmilta sitä huomiota ja siksi kiukuttelevat.
Päiväkoti on ihan hyvä juttu, mutta tärkeätä on ne touhut myös omien vanhemien kanssa.