Onko normaalia kun 12v teinityttö itkee kun
hänellä ei ole poikaystävää??!! Siis 12v!!!
Kaikilla kavereilla kuulemma on, kävelevät käsi kädessä ja pussailevat.
Itse en tehnyt tuota edes 15v vielä.
Miksei voida nauttia ihastumisen tunteesta ym.
Onko tämä "normaalia" nykyään?
Kommentit (46)
Kyllä 12-vuotiaat tytöt jo haaveilevat pojista, mutta sopivat ihastuksen kohteet taitavat olla vähissä. Minulla on 13-vuotias poika kotona, ja vaikka hartiat levistyvät ja ääni on möreä, tytöt eivät tunnu häntä tässä vaiheessa kiinnostavan. Omassa pituuskasvussa ja kypsymisessä lienee kylliksi tekemistä, mutta jahka pari vuotta menee, niin luulen morsianehdokkaiden pyörivän jo nurkissa.
Poikiani olen kasvattanut siihen, että seurusteluun ei ole kiire, mutta sitten kun oikea löytyy, se on todella mahtava ja mukava asia.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 22:31"]
... , tytöt eivät tunnu häntä tässä vaiheessa kiinnostavan.
Poikiani olen kasvattanut siihen, että seurusteluun ei ole kiire, mutta sitten kun oikea löytyy, se on todella mahtava ja mukava asia.
[/quote]
Siis aivan käsittämättömän mahtava.
No kaikista pahinta on, kun jopa noiden 12-vuotiaiden "seurustelut" saattavat johtaa sänkyyn saakka... ollaan NIIN aikuisia! Yksi tapaus tuli mieleen yhden suuremman kaupungin lähiöstä, jossa itse kasvoin: pikkuveljeni luokalla oli tällainen seurusteleva pari (12-vuotiaita tuolloin) ja he tulivat hyvinkin tunnetuksi koko kaupungissa siitä, että olivat_harrastaneet_seksiä! Toki poika sai pelimiehen maineen mutta tyttöön se jätti ikuiset arvet ja on tänäkin päivänä täysin huoran maineessa. Eivätkä ne poikaystävät siihen päättyneet, vaan niitä tuli sitten lisääkin.
Niin kauan kun se "seurustelu" on oikeasti harmitonta niin hyvä, mutta sitten kun aletaan puhumaan seksistä tuon ikäisillä niin se vaikuttaa jo lapsen psyykeeseen! Tuntuu, että kaikki pitäisi olla koettuna jo tuon ikäisenä ja lapsilla on kamala halu "olla jotain", vaikka sitten massaa. Ei saa erottua muista!
Itse aloitin seurustelemaan vasta 18-vuotiaana kun tunsin olevani valmis siihen. Toki saahan monet jo lapsiakin 17-18v että... mutta mielestäni ihminen on siinä iässä hyvin kypsymätön. 12-vuotiaan seurustelu on leikkiä, TOIVOTTAVASTI! Tuon ikäisenä vaan luullaan olevansa niin aikuisia.
No jaa, itse aloin seurustella 12v iässä ja tuo tapahtui vuonna 1972!!!!!!!!!! Niin ja suhde kesti 3,5v (Arskalle terveiset :-) )
Niin että eipä tuo nyt niin tavatonta ole. Eikä seurustelu ole mikään pahajuttu kunhan se pysyy asiallisena. Seurustelu ei nimittäin tarkoita sitä, että pitää alkaa heti seksihommiin, mut ihan kiva on pitää kädestä ja halata ja joskus vaikka suudella. Ei tuo nyt maailmaa kaatava asia ole. Itse olin hyvin kunnollinen tyttö seurustelustani huolimatta.
Sen sijaan komppaan nro 15 että seksihommat voisi aloittaa tosiaan vasta paljon myöhemmin.....vaikka yli 20v. Niin ei tulisi sitten niin paljon ongelmia elämään mitä monellakin nuorella näkyy olevan. Tytöt ovat nykyään ihan liian helposti "suostuteltavissa", ihan kuin he luulisivat, että pojilla on oikeus tiettyihin asioihin, vaikka niin ei ole. Toivonkin, että oppisivat paremmin sanan EI ja arvostaisivat "kroppaansa korkeammalle"!
nro 15 tääl! just oon samaa joutunu kavereille sanomaan että EI koska he ovat minua jo lähes vuoden painostaneet mutta harrastan seksiä kun olen valmis en kun joku pakottaa siihen. Monet tahtovat vastakkaisensukupuolen hyväksyntää mutta hakevat sitä liian aikaisin ja paljon. Kuten aikaisempi kirjoitti pitäisi arvostaa kroppaansa niin olen siitä samaa mieltä. Näemme telkkarissa netissä ja nuorten lehdissä kauniita langanlaihoja malleja joka aiheuttaa epävarmuutta, mutta mielestäni se ei ole kaunista. Vasta kun arvostat itseäsi opit arvostamaan muita.
Itsekin olen suhteessani kunnollinen ja kyllä me poikaystäväni kanssa suudellaan mutta olemme puhuneet kyllä että en haluaisi viellä mitään enmpää koska aina kun harrastaa seksiä on se suuri vastuu jos jokin menee vikaan ja itse en sitä halua.
Riippuu paikkakunnasta. Mun 12 vuotiaalle ei tulis mieleenkään pussailla poikia, ei halua edes tanssia heidän kanssaan hitaita. Hänen saman ikäinen serkku asuu toisella paikkakunnalla ja on seurustellut jo ainakin vuoden. Ei saman kanssa, pojat vaihtelevat. Siellä on tapana "seurustella" jonkun kanssa.
Kyllä se on aika tavallista. Toki ne "poikaystävät" tuossa iässä ja jopa nuorempana on ihan muuta kuin 15-vuotiaiden poikaystävät. Itse järkytyin kun exäni tytär tuli 8-vuotiaana ilmoittelemaan että hänellä on poikaystävä. Minä kun liitin mielessäni poikaystävät semmoiseen menoon kuin oman ekan kanssa, eli seksiä ja juhlimista tms. Mutta näiden lasten "seurustelu" olikinn oikeastaan ihan vaan pelkkää ystävyyttä, mutta kun olivat eri sukupuolta, kutsuivat sitä seurustelemiseksi.
Itse en antaisi tehdä niin.
12v on todellakin lapsi. Seurustelu kuuluu ehkä 15v..
Meidän 12v tyttö ei ainakaan haluaisi vielä seurustella. Eikä kaverinsakaan vielä seurustele . Mutta eihän tuossa muu auta kuin lohduttaa tyttöä ja sanoa, että kyllä se poikakaveri sitten aikanaan löytyy.
12v ei ole vielä edes teini.
13v vasta on.
No, joka tapauksessa, miten he uskaltaa? Itse olin niin ujo vielä 16-18v että
punastuin kun joku poika edes katsoi minua.
12v ei ole teini, edes sanan varsinaisessa merkityksessä. Twelve, thirTEEN.
On. Itse itkin tuon ikäisenä kun tajusin että ihailemani pop-tähti on menossa jonkun julkkispimun kansssa naimisiin, eikä minun. Itkin tätä pitkään ja hartaasti, koin että elämänsuunnitelmani (muutan Amerikkaan, tapaamme sattumalta ja hän kosii) meni pilalle, eikä minun kannata enää milloinkaan yrittää mitään.
Tuon ikäiselle asiat kuten poikaystävä, seurustelu, elämänsuunnitelmat, yms. eivät tarkoita ollenkaan samaa kuin aikuiselle.
Mielestäni on ihan normaalia. Tuon ikäisenä se seurustelu on useimmiten sitä, että hengaillaan isommalla porukalla, mutta ollaan enemmän jonkun pojan kanssa, istutaan ehkä vierekkäin, keinutaan käsi kädessä, sellaista.
Joskus saatetaan käydä ihan kaksistaankin jossain, kävelyllä, tavata koulun pihassa tms.
Itsekin tein tätä tuon ikäisenä, 70-luvulla.
Tuo on kivaa, harjoittelua tulevia "oikeita" seurusteluja varten, tutustutaan pikkuhiljaa vastakkaiseen sukupuoleen. Älkää tyrmätkö normaaleja asioita!
Mulla alkoi murrosikä jo 11-vuotiaana, ja kyllä mä muistan miten hirveää oli 12-veenä kun mulla ei ollut poikaystävää vaikka olin palavasti ihastunut yhteen luokkalaiseeni poikaan. Olisi ollut ihanaa kävellä käsi kädessä, halailla ja pussailla. :)
Meillä 12v tyttö, jolla ei ole poikakaveria eikä sellaista kaipaakaan. Suurin osa luokan tytöistä ja muista kavereista samassa tilanteessa. Vain ihan muutama seurustelee ja he ovat selkeästi jotenkin joko vanhemman tai jopa pissiksen oloisia.
Uskoisin ettei meillä tyttöä vaivaa seurustelemattomuus, koska ei haluaisikaan seurustella. Hänellä on elämässään paljon muuta, josta se sisältö tulee. Lisäksi hän luultavastikaan ei koe, ettei kelpaisi, koska aikaisemmin jotkut ihastumiset poikien puolelta ovat luoneet kuvan hänelle, että kyllä pojat hänestä ovat kiinnostuneita.
Minäkin aloin 11-vuotiaasta eteenpäin kaivata poikaystävää. 20-23-vuotiaana en enää halunnut. Vähän yli 23-vuotiaana seurustelin ensimmäistä kertaa mieheni tavattuani.
No se riippuu täysin siitä, millaisesta seurustelusta kyse nuorilla on.Jos kyse elokuvissa käymisestä yhdessä, yhdessä hengailu, niin asia ok. Jos jotain vakavampaa, niin ei hyvä! Ei siis mitään suutelemista eikä tietenkään mitään seksuaalista! Kaikkein parasta toki olisi, että 12 v. ihailisi vielä kaukoihastuksia, eli esim. joku laulaja, jonka kuvia voisi katsella jne :)
Ei se ole mitään vakavaa, voisit kertoa tyttärellesi että sen poikkiksen kyllä ehtii löytää, ja ehkä sen tutuissa ei ole sitä oikeaa vaan se voi vaan tulla jostain nurkan takaa. Sitten voisit ehkä kysyä kunhan on rauhoittunut että onkoo joku huomattanut asiasta yms. tai onko hän "kysynyt" jotain joka ei ole sitten alkanut :)
Tuo on täysin normaalia, kyllä hän ymmärtää ainakin vähän isompana ettei seurusteluun ole mikään kiire.