huusholli sekaisin. En jaksa.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 14:09"]

Kerää ensin kaikki pyykit jätesäkkeihin tai pyykkikoriin. Vie ne pyykkihuoneeseen ja laita ensimmäinen koneellinen päälle.

Sitten keräät kaikki paperit pahvilaatikkoon ja vie ne töhuoneeseen/keittiöön tms. missä ikinä papereita säilytätkään. Jätä ne sinne laatikkoon vielä.

Sitten keräät kaikki tiskit ja viet ne tiskikoneeseen (tyhjennä ensin, jos täynnä) tai tiskaa samantien pois.

Sen jälkeen keräät kaikki roskat ja jos roskapussi tulee täyteen, vie ne heti ulkoroskikseen.

Sitten kerää kaikki lelut lelulaatikoihin. Kirjat kirjahyllyihin.

Järjestä eteisessä kengät ja takit, pipot ym. paikoilleen.

Nyt pitäisi olla jo aika lailla tavarat paikoillaan. Jos vielä jotain on, kerää ne ja vie paikoilleen.

Rullaa pienet matot ja vie ne ulos/parvekkeelle tuulettumaan. Imuroi, myös isojen mattojen reunojen alta. Moppaa.

Vaihda petivaatteet. Vie peitot ym. tuulettumaan. Ripusta pyykit kuivumaan ja napsauta seuraava koneellinen päälle.

Pyyhi kaikki keittiön tasot, sitten pölyt muualta kodista.

Ravistele pienet matot, vie ne paikoilleen. Ravistele petivaatteet ja laita puhtaat lakanat paikoilleen.

Pese vessa.

Järjestele paperit: toiseen laatikkoon keräykseen menevät ja toiseen ne, jotka säilytät. Vie keräyspaperit heti pois ja laita muut paperit talteen kansioihin.

Ala nauttia siististä kodista ja yritä jaksaa ylläpitää siisteyttä :) Tiskit heti koneeseen/tiskaa heti, roskat heti roskiin, ei syödä muualla kuin pöydän ääressä, pyykkikone päälle kun koneellinen vaatteita likaisena jne.

Näillä minä selvisin kun masennuksen jälkeen aloin siivoamaan. Nykyään olen jopa todella siisti ihminen :) Tsemppiä <3

[/quote]

Hyvät ohjeet. Mutta keittiön pöydällä monta juttua joita en osaa

laittaa. On hedelmiä, kaikkea pientä ja en vaan osaa järjestää.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:40"]

Niin, ihminen voi olla väsynyt.  Olisin mieluummin ollut lapsena kokematta

kidutusta ja väkivaltaa vaikka oli siistiä ja vaihtanut kaiken

sotkuun ja helliin vanhempiin.

[/quote] Hei oikeasti, et sinä enää koe kidutusta ja väkivaltaa, sinä elät sinun omaa elämääsi. Yritä päästä nyt siitä lapsuudesta eroon, unohda ja anna anteeksi ja jatka elämääsi. Heitä tuo painolasti pois jo.

[/quote]

Kerro mikä on se keskitie? Mäkin haluan tietää? Kun kaikessa asiassa olisi hyvä se keskitie mutta kun se on niin pirun vaikea saavuttaa ja ainakin ylläpitää ettei ajaudu pois keskitieltä. Ehkä sellaiset ihmiset pystyy siihen, joilla ei ole mitään ongelmia koskaan ollut ja koti ollut rakastava paikka ilman mitään tragedioita, kun sellainen helposti tekee sen että keskitieltä ajaudutaan. 

Onko niin hemmetin vaikea käsittää, että joskus voi olla ihan puhki/sairas ilman että olisi mitenkään epänormaali. Sitten taas toisinaan jaksaa vaikka mitä. Tässä taas syyllistetään äitejä ja jos et ole tuollainen olet huono jne. 

[/quote]

Mutta vuosia?! Etkö itse huolestusi itsestäsi, jos olisit vuosia puhki sekä henkisesti että fyysisesti. Ja lapsuuden traumat ohjailisivat edelleen elämääsi.

Jokaisen on oma keskitiensä löydettävä omien kokemustensa kautta, jos ei itse siihen pysty pitää apua hakea ja sitä niin kauan myös vaatia, että sitä saa.

[/quote] Minä olen kokenut lapsuudessani kaikenlaista, hylkäämisen, väkivaltaa, alkoholismia esimerkiksi. Mutta lapsuus on taakse jäänyttä, olen aikuinen ja määrään itse elämiseni joten osaan myös pitää elämäni ja kotini järjestyksessä. Miten ihmeessä kaukainen lapsuuteni siihen kykyyn vaikuttaisi?

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 14:56"]

Hyvät ohjeet. Mutta keittiön pöydällä monta juttua joita en osaa

laittaa. On hedelmiä, kaikkea pientä ja en vaan osaa järjestää.

[/quote]

Hedelmät johonkin koriin tms tarjolle, huonot pois, muu tavara vaikka isoon "selvitettävien" laatikkoon. Samalla heität roskiin joutavat heti pois. Sitten pyyhit pöydän ja keität vaikka kahvit. Setvit muut tavara kerrallaan kun ehdit ja jaksat.

Ota roskapussi käteen ja kerää ronskisti siihen kaikki mitä et tarvitse tai mistä et oikein tiedä! Kun pussi täyttyy, vie se heti roskiin ja ole tyytyväinen. Huomenna sit uusi pussillinen. Kun tasot on käyty läpi, jatka kaappeihin. Mä olen nyt siinä vaiheessa :-)

Kiitos ohjeista. Olen myös kokenut hylkäämistä (tämä tuolle aikaisemmalle) mutta myös kehoon kohdistunutta väkivaltaa, kaikkea mahdollista ja jouduin 

sulkemaan kaiken muistista.

  En voi sille mitään kun nämä jutut ovat jättäneet jäljen.

Mene terapiaan :) Niin me muutkin traumatisoituneet. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:25"]

[/quote]

Kerro mikä on se keskitie? Mäkin haluan tietää? Kun kaikessa asiassa olisi hyvä se keskitie mutta kun se on niin pirun vaikea saavuttaa ja ainakin ylläpitää ettei ajaudu pois keskitieltä. Ehkä sellaiset ihmiset pystyy siihen, joilla ei ole mitään ongelmia koskaan ollut ja koti ollut rakastava paikka ilman mitään tragedioita, kun sellainen helposti tekee sen että keskitieltä ajaudutaan. 

Onko niin hemmetin vaikea käsittää, että joskus voi olla ihan puhki/sairas ilman että olisi mitenkään epänormaali. Sitten taas toisinaan jaksaa vaikka mitä. Tässä taas syyllistetään äitejä ja jos et ole tuollainen olet huono jne. 

[/quote]

Mutta vuosia?! Etkö itse huolestusi itsestäsi, jos olisit vuosia puhki sekä henkisesti että fyysisesti. Ja lapsuuden traumat ohjailisivat edelleen elämääsi.

Jokaisen on oma keskitiensä löydettävä omien kokemustensa kautta, jos ei itse siihen pysty pitää apua hakea ja sitä niin kauan myös vaatia, että sitä saa.

[/quote] Minä olen kokenut lapsuudessani kaikenlaista, hylkäämisen, väkivaltaa, alkoholismia esimerkiksi. Mutta lapsuus on taakse jäänyttä, olen aikuinen ja määrään itse elämiseni joten osaan myös pitää elämäni ja kotini järjestyksessä. Miten ihmeessä kaukainen lapsuuteni siihen kykyyn vaikuttaisi?

[/quote]

Ja vellot kuintekin täällä lapsuuttasi...

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:47"]

Mene terapiaan :) Niin me muutkin traumatisoituneet. 

[/quote]

No ei sinne noin vaan mennä, jos ei satu olemaan kamalasti ylimääräistä rahaa.

(ei ap, mut pisti vaan silmään)

Olen käynyt terapiassa mutta vääränlaisessa.

Koska en ole vielä tokeentunut.

Kela kyllä tukee jos hakee.

Hyvä mieli kun sain siivottua. Vielä olis tekemistä. 

Se keittiön pöytäkin on siistiytynyt.

Innostuin noista ohjeistanne:)

Hyvä ketju, paitsi 55: en mäkään jaksa lukea sinun viestiäsi.

Hyviä vinkkejä. Olen tässä juuri pohdiskellut himohamstraajaystävää, jota on vaikea auttaa.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 14:56"]

Hyvät ohjeet. Mutta keittiön pöydällä monta juttua joita en osaa

laittaa. On hedelmiä, kaikkea pientä ja en vaan osaa järjestää.

[/quote]

Hedelmät voi asetella kauniisti tarjoiluvadille tai vaikkapa lautaselle. Varaa pieni rasia tai laatikko kaikelle pienelle tarpeelliselle roinalle. Mieti, missä olisi roinan paras säilytyspaikka. Minulla on eteisen lipaston päällä pieni kulho (on alkujaan salaattikulho), johon laitan avaimet, kolikot ja poletit. Joskus kulhossa on muutakin, joka odottaa oikeaa sijoituspaikkaansa. Kerran kulhossa oli savuhälytin, kun en jaksanut kiinnittää sitä eteisen kattoon heti ostettuani. Muut roinat olen lajitellut siivouskaappiin muovisiin koreihin käyttötarkoituksen mukaan. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 14:28"]

Mutta vuosia?! Etkö itse huolestusi itsestäsi, jos olisit vuosia puhki sekä henkisesti että fyysisesti. Ja lapsuuden traumat ohjailisivat edelleen elämääsi.

Jokaisen on oma keskitiensä löydettävä omien kokemustensa kautta, jos ei itse siihen pysty pitää apua hakea ja sitä niin kauan myös vaatia, että sitä saa.

[/quote]

Täytyy myöntää, että puhut asiaa. Kuitenkin tapasi ilmaista mielipiteesi ovat hiuksianostattavan syyllistävä. Ihan ahdistaa ap:n puolesta lukea näitä kommenttejasi, joissa hiillostat häntä myöntämään, kuinka epäonnistunut hän on ihmisenä. Tökkimällä ihmisten arkoihin paikkoihin saat aikaiseksi vain pahaa mieltä ja vastustusta, vaikka tarkoituksesi ehkä olisikin auttaa muita ihmisiä.

Mistä johtuu hyökkäävä ilmaisutapasi? 

Voisitko kokeilla myötuntoisempaa tapaa ilmaista huolesi?

Ihmisten on helpompi ottaa vastaan neuvoja empaattisilta avuntarjoajilta kuin syyllistäviltä riivinraudoilta. 

Ei sun tarvitse unohtaa lapsuuden kokemuksia, itseasiassa et saa unohtaa. Ne ovat muovanneet sinusta sellaisen kuin olet tänään, ja nyt sun pitää vaan miettiä, miten käännät kokemuksesi vahvuudeksi, joka vie sinua eteenpäin, sen sijaan että ne heikkoutena vetävät taaksepäin. 

Lasten hoitoon oma vaikea tausta ei automaattisesti vaikuta negatiivisesti.  Minä olen kokenut samoja asioita, väkivaltaa niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamista, jopa täydellisen hylkäyksen vanhempieni taholta, mutta lapseni saavat paljon rakkautta. En niuhota lelujen pitämisestä omassa huoneessa tai siitä, että 1v juoksee kengät jalassa keittiöön, me vain siivoamme yhdessä sitten. Joskus on sotkuista ja sekamelskaa, mutta voi voi, minä mieluummin halin ja leikitän lapsiani kuin puunaan pakkomielteisesti. Mitään superkaaosta en yleensä anna syntyä, paitsi sairastaessani, ja kyllä se sotku ahdistaa, mutta yritän aina muistaa, että se on vain elämää ja elämisen jälkiä, jotka saa kyllä siivottua, kun on aikaa ja jaksamista. Lapsille on tärkeintä rakkaus, joka näkyy, kuuluu ja tuntuu, kyllä he ymmärtävät että joskus on sotkuista. Enkä tarkoita tällä, etä kaatopaikkahippikommuuni on ok, kunhan lapsia vaan muistetaan halia ja pussata, vaan sitä, että asiat on osattava laittaa myös tärkeysjärjestykseen. Siisti koti on kiva juttu, kurkku suorana karjuva natsimarttyyriäiti sitä ylläpitämässä ei. 

- se, joka on kolmen lapsen kotiäiti ja sairastelun vuoksi oli koko viime viikon siivoamatta, ja on tänään sitten korjaillut sitä satoa, sen lisäksi että on ulkoillut lasten kanssa, halinut heitä ja leikkinyt yhtä jos toista ruuanlaiton ja muun homman lomassa

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 17:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:47"]

Mene terapiaan :) Niin me muutkin traumatisoituneet. 

[/quote]

No ei sinne noin vaan mennä, jos ei satu olemaan kamalasti ylimääräistä rahaa.

(ei ap, mut pisti vaan silmään)

[/quote]

Kamalasti?! :D Mun yksityinen terapia 4 kertaa kuukaudessa maksaa mulle 110 euroa. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 11:12"]

Meillä vaihdetaan lakanat n. 1,5 kk välein.

[/quote]

Hyi helvetti, noinko harvoin? tajuatko mikä bakteeripesä niihin ehtii tarttua siinä ajassa. Joka yö kun nukut ja hikoat yms, kaikki paska tarttuu lakanoihin ja petivaatteisiin. Siinä sitten yhä uudestaan nukut monia viikkoja siinä vanhassa ja uudessa hiessä ja liassa. No hyi..

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 17:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:47"]

Mene terapiaan :) Niin me muutkin traumatisoituneet. 

[/quote]

No ei sinne noin vaan mennä, jos ei satu olemaan kamalasti ylimääräistä rahaa.

(ei ap, mut pisti vaan silmään)

[/quote]

Kamalasti?! :D Mun yksityinen terapia 4 kertaa kuukaudessa maksaa mulle 110 euroa. 

[/quote]

Terapia voi maksaa 60 euroa käynti. Jos viikottain käy, se on 240 euroa kuukaudessa.

Eli jos paranee, tulee konkurssi...

Siis jos ei saa tukea terapiaan.

Kävin kerran haastattelussa, 60 euroa meni.

Mitään tuntumaa minkälaista se terapeutin menetelmä olisi ollut, en saanut.

  Ap.

[/quote]

Ja miksi et saisi tukea? Anna mä arvaan, olet mt-ongelmien takia eläkkeellä, psykiatri on katsonut ettei sinusta ole enää mihinkään eikä tee lausuntoa Kelalle tms. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 17:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:47"]

Mene terapiaan :) Niin me muutkin traumatisoituneet. 

[/quote]

No ei sinne noin vaan mennä, jos ei satu olemaan kamalasti ylimääräistä rahaa.

(ei ap, mut pisti vaan silmään)

[/quote]

Kamalasti?! :D Mun yksityinen terapia 4 kertaa kuukaudessa maksaa mulle 110 euroa. 

[/quote]

Terapia voi maksaa 60 euroa käynti. Jos viikottain käy, se on 240 euroa kuukaudessa.

Eli jos paranee, tulee konkurssi...

Siis jos ei saa tukea terapiaan.

Kävin kerran haastattelussa, 60 euroa meni.

Mitään tuntumaa minkälaista se terapeutin menetelmä olisi ollut, en saanut.

  Ap.

[/quote]

Ja miksi et saisi tukea? Anna mä arvaan, olet mt-ongelmien takia eläkkeellä, psykiatri on katsonut ettei sinusta ole enää mihinkään eikä tee lausuntoa Kelalle tms. 

[/quote]

En kertonut etten saa tukea. Tarkoitin yleisesti, ketä tahansa.

En ole vielä hakenut tukea!!

Eikä kukaan ole sanonut ettei minusta ole mihinkään.

Älä tee omia johtopäätöksiä.

  On ihmisiä jotka ovat "deekiksellä" kurjan elämänkohtalonsa takia, en minä.

Parempi paskaa nurkissa kuin puhdas helvetti!

Ja vielä: tiedän kaksi ihmistä joilla traumoja ja kumpikin on hakenut eläkkeelle.

Toinen 40-vuotiaana, toinen 50-vuotiaana. 

Jälkimmäinen tapaus ei edes yrittänyt mitään, vaikka kuinka neuvoin häntä 

mitä tehdä. Makasi vaan sisällä. Ymmärrettävää tietysti kaiken jälkeen.