Lue keskustelun säännöt.
Jessus. Aikuinen poika jätti menemättä työhaastatteluun
30.09.2013 |
Oli sovittu kotona asuvan 20v poikamme kanssa, että asepalvelusvapautuksen vuoksi etsii itselleen nyt töitä. Laittoi hakemuksia ja sai kutsun haastatteluun, joka olisi ollut tänään. Oli kuitenkin jättänyt menemättä. Oli kuulemma jännittänyt niin paljon, ettei pystynyt. Ei ollut ilmoittanut edes haastattelijalle eikä haastattelija ei ollut soitellut perään.
Miten toimisit tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (46)
Tiedän kyllä, että yliymmärtäviltä mammoilta sataa alapeukkua, mutta...
Kasvatus olisi pitänyt hoitaa niiden ensimmäisten 20 vuoden aikana. Sen verran pitää ihmisestä ryhtiä löytyä, että uskaltaa pitää esitelmän,, soittaa puhelimella, mennä työhaastatteluun. Kukaan haastattelija ei pidä jännitystä pahana, päin vastoin - se osoittaa että ihminen suhtautuu asiaan vakavasti ja on tosissaan.
En tosissaan ymmärrä noita puheita, että "tuon ikäisillä pojilla on tapana jännittää kovasti" - kuinka niin muka ja miksi sitä pitää ymmärtää? Untuvapussukoissako te niitä perintöprinssejänne kasvatatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset, nuo häpeän ja pettymyksen airueet.
Joko se ap vastasi vai tyypilliseen aloittajien tapaan ap jättääkin asian mammojen vatvottavaksi ilman kunnollisia faktoja.
Jännittäminen on psyykkinen ongelma
Jännittämiselle on hyvä tehdä jotain, jos se on
voimakasta
hallitsematonta
toistuvaa
vaikea saada loppumaan
haittaa omaa arjessa selviytymistä
Olen malliesimerkki ihmisestä, jolla on luurikammo, lievä sosiaalisten tilanteiden pelko ja en viihdy pitkään ihmisseurassa. Silti olen mennyt työhaastatteluihin ja saanut jopa paikkoja, kuten olen töissä tälläkin hetkellä, pakotan itseni soittamaan esimerkiksi hammaslääkäriin, koska se on pienempi paha kuin umpimätä hammas suussa ja siitä johtuva verenmyrkytys.
En voi ulkoistaa omaa työssäkäyntiäni ja asioitteni hoitoa miehelleni enkä vanhemmilleni, he ovat jo oman kasvatustyönsä tehneet.
Oma poikani jännittää myös tuollaisia tilanteita kovasti. Hänellä on puheentuoton vaikeuksia, eikä se ainakaan vähennä jännittämistä.Sitten kun töihin pääsee, hän on kuulemma suoritunut työtehtävistä loistavasti ja saaanut sosiaalisia taitoja lukuunottamatta erittäin hyvä arvostelut, tosin vasta harjoitellut mutta päässyt tekemään ihan alansa töitä. Sosiaalista osaamista vaativista tehtävistä hän ei koskaan suoriudu. En sano vellihousuksi, vaan hän on saanut paljon aikaan vaikka edellytykset olivat aikoinaan paljon huonommat, ammatin ym. Poikani on kuitenkin ihmisenä parempi kuin moni vellihousukommentoja, vaikka jännittääkin. Hänellä ei ole tarve olla ilkeä. Kiva teille jos tunnette itsenne paremmaksi hmiseksi, kun pääsette haukkumaan, mutta ette ole. Teillä yleensä lähipiiri koostuukin sellaisista ihmisistä, että kun jotain ikävää sattuu, koko lähipiiri katoaa ympäriltä saman tien haukkumaan teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:00"]
Oi herraisä,onneks mun tytär paikkaa tuotakin vellihousua armeijassa.Viikko koiran kanssa metsässä,laavuyöpymiset.Ei mammaa,ei kännykkää...
[/quote]
Huomiona aina vapautettu ei itse haluaisi vapautusta. Tästä ap:n tapauksesta en sitten tiedä..
Ap tässä. Poika on ujo, mutta kuitenkin tehtävät, jotka hoitaa, tekee täydellisesti.
Miten tässä nyt kannattaisi toimia? Kehotanko soittamaan työnantajalle ja kertomaan suoraan syyn?
Ehdin tulla lukemaan vastauksia vasta illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 17:17"]
Ap tässä. Poika on ujo, mutta kuitenkin tehtävät, jotka hoitaa, tekee täydellisesti.
Miten tässä nyt kannattaisi toimia? Kehotanko soittamaan työnantajalle ja kertomaan suoraan syyn?
Ehdin tulla lukemaan vastauksia vasta illalla.
[/quote]
Täydellisesti? Hänellä on varmaan sitten todella hyvät koulu- ja opiskelutodistukset ja kesätöistäkin loistavat työtodistukset?
Se on sitten ilta sanan ääressä tiedossa äidille / vanhemmille ja pojalle. Oli ujo tai mikä tahansa, niin hänelle on tehtävä selväksi, että lusmuilemalla ei elämästä selviä. Haastatteluun menemättä jättäminen sulkee ovia yhden toisensa perään, maine leviää ainakin pienen paikkakunnan työnantajien keskuudessa nopeasti. Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tiedän, että poika saattaa jännittää niin kovasti, että jättäisi menemättä ihan sen takia, kun vatsa voi mennä sekaisin. Siksi olemme pyrkineet siihen, että joku on katsomassa, että hän menee haastatteluun. Muutaman käytyään hän ei enää jännitä niitä niin paljon ja nyt menee jo itsekin. En osaa sanoa, mitä tuossa tilanteessa itse tekisin, varmaan käskisin pojan laittaa sähköpostia ja kertoa niin kuin asia on. Työtä hän ei enää saane, mutta asia on edes vähän laastaroitu..26.
Mietiskelin taas kerran, että on tässä jälleen vika kasvattajissa ja koulussa vai vanhaan tuttuun malliin geeneissä, kansanluonteessa ja yhteiskunnassa? Esimerkiksi USAssa saasanoa kaikki uskaltavat puhua ja esiintyä, koska sitä on tehty pikkukoululaisesta lähtien koko ajan. Mokien tekeminen on ok, kunhan niistä ottaa opikseen. Yrittäjälle ei naureta vaan häntä kannustetaan. Palaute annetaan positiivisessa muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, hyvin harva hoitaa asiat täydellisesti. On hyvä oppia, että vähempikin (riittävän hyvä) riittää. Tostahan tulee herkälle mielelle lisästressiä jo tostakin.
Sinä nyt et rupea soittelemaan mihinkään. Juttelette pojan kanssa kunnolla, että hän on tuhlannut haastattelijan aikaa, tehnyt itsestään törpön yms. mitä oharit aiheuttaa. Niin kauan, että poika tajuaa. Sitten hän joko soittaa itse tai laittaa sähköpostia, jossa pahoittelee huonoa käytöstään, kertoo syyn (jännittämine) ja sen, mitä hän on nyt ymmärtänyt aiheuttaneensa.
Maailma ei kuitenkaan kaadu tuollaiseen, uutta hakemusta vaan sisään ja apua jännittämiseen. Sitä ennen ei ainakaan pyydetä tyttöjä deiteille...
Aika noloa toimintaa, mutta onhan noita nähty. Nuorilla ei kuitenkaan ole samat työelämävalmiudet kuin vanhemmilla.
Pojastasi voi kasvaa vielä kunnon työntekijä.
Miten poika koulussa pärjäsi? Mikä koulutus alla? Kai kesätöissä on ollut? Ei VOI olla eka haastattelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Tän kerran vielä äitinä valvot, että poika laittaa vaikka sähköpostiviestin, missä kiittää, että tuli kutsutuksi haastatteluun ja pahoittelee, ettei päässyt tulemaan paikalle. Ei kannata tietenkään sanoa, että jännitti. Yrittääkää miettiä jokin ympäripyöreä ilmaus, mikä ei ole valehtelua.
On tärkeää, että poika ottaa vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistä. Tämä paikka on nyt mennyttä, mutta voi tulla vielä eteen tilanne, että hakee samaan firmaan uudestaan -tai vaikka eri firmaan, mutta alan sisällä voi sana kiiriä!
2) Jos oikeasti syynä on jännitys, hankkikaa apua. Lääkäri on hyvä paikka aloittaa. Toinen vaihtoehto on jokin työkkärin työnhakukurssi, jossa oikeasti harjoitellaan haastattelukäytäntöjä.
3) Varovaisesti on aika lähettää poika omilleen. Vaikka jännittäisi kuinka, on suurempi motivaatio mennä haastatteluun, kun on vuokra ja muut laskut maksettavana.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 17:17"]
Ap tässä. Poika on ujo, mutta kuitenkin tehtävät, jotka hoitaa, tekee täydellisesti.
Miten tässä nyt kannattaisi toimia? Kehotanko soittamaan työnantajalle ja kertomaan suoraan syyn?
Ehdin tulla lukemaan vastauksia vasta illalla.
[/quote]Itse kuvittelisin tilanteen niin, että samaan päivään oli sovittuna muitakin haastatteluja, ja jos siellä oli jo joku kelvollinen, työstä on hänen kanssaan jo sovittu eikä päätöstä enää voi tai halutakaan muuttaa. Eikä työnantajalla välttämättä olisi aikaakaan uusille haastatteluajoille.
Pieni mahdollisuus on, että muita haastateltavia ei olisi ollut tai että ne muut olisivat olleet niin pahoja pettymyksiä, että työnantaja on nyt pulassa kun tekijä puuttuu, ja poikasi soitto olisi hänelle pelastus.
Mutta summa summarum. Eipä se mitään ota jos ei annakaan, jos reippaasti soittaa ja selittää tilanteensa. 5 minuuttia aikaa, ja aikaahan pojallasi lienee runsaasti. Mutta sitten jos ei tärppää, pitää vain äkkiä unohtaa tämä tapaus ja kääntää nokka kohti uusia haasteita ja mahdollisuuksia.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 18:21"]
Miten poika koulussa pärjäsi? Mikä koulutus alla? Kai kesätöissä on ollut? Ei VOI olla eka haastattelu?
[/quote]
Tietysti voi olla. Jos viettää lukiossa 4 vuotta, on 20-vuotias ilman ainuttakaan välivuotta. Vaikka olisi hakenut miten pitkään töitä, voi ihan hyvin ilman kokemusta olla, että tämä oli eka paikka, johon olisi päässyt haastatteluun. Kaikkiin sijaisuuksiin esim. ei välttämättä edes ole haastattelua. Ja vaikka olisi ollut miten monessa haastattelussa, aina se vähän jännittää.
Poikasi tarvitsisi topakan tyttöystävän, joka patistelisi ja kannustaisi häntä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:00"]
Oi herraisä,onneks mun tytär paikkaa tuotakin vellihousua armeijassa.Viikko koiran kanssa metsässä,laavuyöpymiset.Ei mammaa,ei kännykkää...
[/quote]
Ei elämässä kannattaisi olla noin ylimielinen. Et voi tietää toisten ongelmista ja vaikeuksista. Inhottavaa, että kaltaisiasi ihmisiä on.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 14:42"]
On tullut aika potkaista poikanen pesästä. Tulet katumaan ja raskaasti, jos et nyt pakota sitä ottamaan vastuuta omasta elämästään. Kyseessä kuitenkin aikuinen ihminen.
[/quote]
Ei se pelkkä kotoa pois ajaminen välttämättä auta. Voi vaan pahentaa asioita, jos oikeasti on esim jänitysongelma tai muuta tuen tarvetta. Pojan äitinä koettaisin keskustella asiasta ja ohjata ammattilaiselle. Antaa sitä tukea, jota poika tarvitsee.
Ja ei, tukea ei ole se että kaikki tehdään valmiiksi ja huolehditaan pojan puolesta. Tukea on sen sijaan auttaa ja neuvoa miten asiat hoidetaan ja kuunnella toisen tuntemuksia.