Lue keskustelun säännöt.
Jessus. Aikuinen poika jätti menemättä työhaastatteluun
30.09.2013 |
Oli sovittu kotona asuvan 20v poikamme kanssa, että asepalvelusvapautuksen vuoksi etsii itselleen nyt töitä. Laittoi hakemuksia ja sai kutsun haastatteluun, joka olisi ollut tänään. Oli kuitenkin jättänyt menemättä. Oli kuulemma jännittänyt niin paljon, ettei pystynyt. Ei ollut ilmoittanut edes haastattelijalle eikä haastattelija ei ollut soitellut perään.
Miten toimisit tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:20"]
onko oikeasti niin paha jännittäjä, ettei uskalla mennä työhaastattluun? Jos on näin, niin ehdottamasti apua hakemaan jännittämiseen, siitä että on vihainen tai suuttunut ei ole mitään hyötyä, se vaan pahentaa pojan tilannetta, on varmaan nytkin häpeissään ja pettynyt, ettei uskaltanut mennä.
Eri juttu, jos tuo on vaan tekosyy laiskuudelle, mutta sinä varmaan itse tunnet poikasi parhaiten.
[/quote]
Työhaastattelussa jännittäminen on varsinkin nuorelle luonnollista, mutta ei nyt niin pahasti ettei voi edes mennä paikalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:09"]
Apua jännittämiseen ja äiti-poika keskustelu olisi paikallaan. Kaikkien pitää tehdä asioita joista ei tykkää tai jännittää. Itse jouduin tässä taannoin pitämään parille sadalle luentoa. Jännitti ihan pirusti ja stressasin luentoa kuukausitolkulla. Pakko oli pitää ja selvisin siitä hengissä.
Kerronpa sulle miten sukulaispojalle kävi. Aika arka poika ja myös jännittäjä. Hän jätti armeijan kesken. Ei saanut töitä. Oli lähemmäs pari vuotta työttömänä. Asui yksin. Kaikki kaverit kaikkosi hänen elämästään. Hänen äitinsä oli hirveän huolissaan pojasta ja yritti aina päästä pojan luokse kylään. Poika ei ikinä päästäny ketään sisään. Sitten, kun viimein äiti pääsi pojan luokse yllätyskäynnille. Näky ja haju oli kuulemma jotain aivan järkyttävää. Yli vuoden mainospostit, nippu kaupalla avaamatonta postia, ei sähköä, pizzakuoria, roskia ja vaikka mitä roskaa. Missään ei mahtunut kulkemaan. Nykyään poika on mielenterveyslaitoksessa. Kärsii masennuksesta ja skitsofreanista. Toivottavasti poika saataisiin joku päivä kuntoon ja pystyisi suhtkoht normaaliin elämään.
Joten minun mielestä pitäkää niistä lähimmäisistä huolta ja auttakaa, ettei asia pääsisi noin pahalle tolalle.
[/quote]
Kuulostaa sellaiselta syrjäytyneeltä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:00"]
Oi herraisä,onneks mun tytär paikkaa tuotakin vellihousua armeijassa.Viikko koiran kanssa metsässä,laavuyöpymiset.Ei mammaa,ei kännykkää...
[/quote]
Empatiakyvytön ihminen olet. Säälin lapsiasi ja muita, jotka joutuvat sinua kestämään.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:20"]Empatiakyvytön ihminen olet. Säälin lapsiasi ja muita, jotka joutuvat sinua kestämään.
[/quote]Onneksi sinun kauniista kirjoituksestasi suorastaan tihkuu lämpö, empatia ja positiivisuus... <3
Harmillista että poikasi jätti menemättä haastatteluun. Olen itse esimies ja toimin myös rekrytoijana ja tällaisessa tilanteessa on kyllä aika turhaa alkaa soittelemaan enää työnantajalle varsinkaan jos ei ole esittää mitään todellista syytä miksi paikalle ei ilmaantunut eikä edes perunut tuloaan. Haastatteluun menemättä jättäminen ilman mitään ilmoitusta antaa kyllä jo viestiä ihmisen luotettavuudesta ja kerto myös sen ettei hakija ehkä edes tosissaan halunnut työtä . Tuskin monikaan työnantaja haluaa palkata henkilön jonka ilmaantuminen työpaikalle sovittuna aikana on epävarmaa. (vaikka kyse olisikin "vain" jännittämisestä) Työnhaku on kilpailua työpaikasta eikä siellä pelata säälipisteillä. Kaikkia ihmisiä jännittää työhaastattelu ja se että edes pääsee haastatteluun on jo voiton puolella, sinusta ollaan oikeasti kiinnostuneita silloin ja tämän pitäisi jo nostaa itsetuntoa!! Hakijoita voi olla jopa satoja. Jännittämisen kanssa oppii elämään ja siihen voi hakea apua. Kannattaa lukea netistä työpaikkahaastatteluun valmistautumiseen liittyviä ohjeita, joita löytyy useimpien rekrysivustojen yhteydestä, niistä saa vähän osviittaa mitä tapahtuu, mitä niissä kysellään ja miten käyttäytyä ja miettiä vastauksia valmiiksi. Hyvällä valmistautumisella vähentää jännittämistä. Ja loppujen lopuksi ei ne haastattelut mitään hirveitä tilanteita ole :-) Tsemppiä jatkoon!
Apua jännittämiseen ja äiti-poika keskustelu olisi paikallaan. Kaikkien pitää tehdä asioita joista ei tykkää tai jännittää. Itse jouduin tässä taannoin pitämään parille sadalle luentoa. Jännitti ihan pirusti ja stressasin luentoa kuukausitolkulla. Pakko oli pitää ja selvisin siitä hengissä.
Kerronpa sulle miten sukulaispojalle kävi. Aika arka poika ja myös jännittäjä. Hän jätti armeijan kesken. Ei saanut töitä. Oli lähemmäs pari vuotta työttömänä. Asui yksin. Kaikki kaverit kaikkosi hänen elämästään. Hänen äitinsä oli hirveän huolissaan pojasta ja yritti aina päästä pojan luokse kylään. Poika ei ikinä päästäny ketään sisään. Sitten, kun viimein äiti pääsi pojan luokse yllätyskäynnille. Näky ja haju oli kuulemma jotain aivan järkyttävää. Yli vuoden mainospostit, nippu kaupalla avaamatonta postia, ei sähköä, pizzakuoria, roskia ja vaikka mitä roskaa. Missään ei mahtunut kulkemaan. Nykyään poika on mielenterveyslaitoksessa. Kärsii masennuksesta ja skitsofreanista. Toivottavasti poika saataisiin joku päivä kuntoon ja pystyisi suhtkoht normaaliin elämään.
Joten minun mielestä pitäkää niistä lähimmäisistä huolta ja auttakaa, ettei asia pääsisi noin pahalle tolalle.