Lue keskustelun säännöt.
Pahastuinko aiheetta? - kummilapsen synttärit
31.08.2020 |
Kummityttöni äiti laittoi minulle viestiä ja kysyi, koska voisin tulla juhlistamaan kouluikäisen kummityttöni synttäreitä hänen synttäriviikollaan. Koronan takia eivät viettäisi mitään isompaa juhlaa, jossa olisi enemmän sukua, kaverisynttärit juhlisivat myöhemmin. Kerroin, että kalenteriini sopisi päivä x tuolta synttäriviikolta. Kummitytön äiti sanoi, että hän olisi tuon illan töissä, mutta lasten isä olisi kotona lasten kanssa ja olen tervetullut tuolloin.
Matkustin tunnin suuntaansa kummityttöni luokse sovittuna aikana. Olin käynyt ostamassa kummitytölleni syntymäpäivälahjan (etsin juttuja, jotka olisivat kiinnostaneet häntä: harvinainen suihkugeeli, huulirasva, tarroja, karkkia, tuoksuvia muistilappuja ja kyniä jne). Paikan päällä kummityttö ei kiittänyt lahjasta, tutki lahjakassin sisällön tarkkaan läpi. Mitään erityistä synttäreihin liittyvää ei perheen kotona ollut, ei tarjoiluja, koristeita, erityistä tekemistä tms. Söin päivällisellä perheen kanssa heidän arkiruokaansa ja jälkiruoaksi sain fasupalan kahvin kanssa, kiitin noustessani pöydästä. Pelasimme kummitytön kanssa jonkin aikaa ja lähdin sitten kotiin. Tuli olo, että minut oli pyydetty käymään puhtaasti lahjan takia, vaikka perhe on hyvin varakas ja he ostavat muutenkin paljon tavaroita lapsilleen.
Minua jäi ihmetyttämään, kaksi asiaa:
A) Pitäisikö 8-vuotiaan osata kiittää lahjasta? Ainakin minut kasvatettiin lapsena niin, että lahjoista kiitettiin. Tuntuisi myös oudolta tuon ikäiselle sanoa "mitenkäs sanotaan?" kun kiitosta ei kuulu. Mietin vaan, vaadinko liikaa, kun mielestäni tuon ikäisen pitäisi osata jo kiittää ihan oma-aloitteisesti.
B) Miksi kutsua juhlistamaan syntymäpäivää, jos se ei näy kotona mitenkään? En nyt tarkoita, että olisi pitänyt olla pöytä täynnä herkkuja, mutta ei ollut kakkua tai muutakaan synttäreihin viittaavaa. Jos omassa lapsuudessani kummi, isovanhempi tms tuli juhlistamaan synttäreitä, niin pöytään laitettiin tyyliin kakkua ja/tai paria sorttia keksejä/karkkia.
Jos olisit ollut tilanteessani, olisitko sinä pahastunut puuttuneista kiitoksista tai siitä, ettei synttärit näkyneet mitenkään perheen luona käydessä?
Taustatietona kerrottakoon sen verran, että perhe on koulutettua ja hyvin varakasta väkeä, joten ei ole mistään elämänkoululaisista kyse ja varaa juhlistaa synttäreitä olisi. Muiden nuorempien kummilasteni/sukulaislasten kanssa ei ole tällaista, aina on muistettu kiittää ja synttärit ovat näkyneet, kun olen mennyt kylään.
Ap
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi ei kiittänyt, ei välttämättä kerro mitään. Mun kaverin lapsi saman ikäisenä ilmoitti ääneen kun avasi lahjan, että tää on ihan tylsä, oon saanu jo kaksi samantapaista. Inhottava tilanne, vanhempansa torui, mun lapsi pahoitti mielensä kun oli lahjan valinnut jne. Mutta ihan hyvin kasvatettu lapsi muuten, se synttärijännitys ja huonosti sattunut lahja vaan oli tilanne, jossa lapsen spontaani fiilis tuli esiin.
Ja jos ovat sanoneet etteivät järjestä varsinaista juhlaa ja että toinen vanhemmista töissä kun tulet, niin on musta ihan ymmärrettävää ettei ole erityisiä koristeluja tai tarjoiluja.
Itse olen aina iloinen kun pääsen viettämään aikaa kummilapsen kanssa, se arkinen hengailuhan on just parasta.
Eli musta pahastuit tavallaan ymmärrettävistä syistä, mutta ehkä vähän turhaan? Eikö se kerro sun arvostamisesta, että korona-aikanakin haluavat sut kylään ja tapaamaan lasta?
Mä oon samaa mieltä. 8-vuotias voi olla vielä vähän ajattelematon, eikä hoksaa kiittää, vaikka sen taidon olisi oppinutkin. Lapset saattavat pettyä lahjan sisältöön eivätkä muista kiittää siinä hetkessä.
Kuitenkin sinut kutsuttiin kyläilemään ja tarjottiin ruoka. Tämä osoittaa mielestäni sen, että sua arvostetaan lapsen arkeen kuuluvana aikuisena/läheisenä, vaikket ihan lähellä taida asuakaan. Ja juuri tuo lapsen kanssa ajan viettäminen pelailun merkeissä on sitä parasta kummiutta, jota toivoisin omien lapsieni saavan kokea kummiensa kanssa. Kerroit myös, että lapsi oli odottanut vierailuasi usean päivän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän vastaava tilanne oman kummilapseni perheen kanssa ja rehellisesti sanottuna olen miettinyt välien viilentämistä. Kun menen kylään, vierailuani ei huomioida mitenkään. Muut kotiin kutsutut ystävät ja sukulaiset saavat hienot tarjoilut, perhe lämmittää paljun, järjestää erityistä ohjelmaa. Minun tullessa kylään ei koskaan ole luvassa mitään noista. Lapsikin kiukuttelee, viimeisimmällä käyntikerralla potki lelulaatikoitaan vihanpuuskissaan ja kyse on kuitenkin jo koululaisesta. Miksi minä näkisin hirveästi vaivaa, kun minua ei tulla tilanteessa ollenkaan vastaan?
Kuuluuko nuo mainitsemasi muille järjestettävät ohjelmat aikuisten juhliin ja illanviettoihin? En ehkä lämmittäisi paljua, jos lapselle tulee vieras. Meillä käy ystäviä tapaamassa lasta, mutta toki kutsun ystäviä myös muutoin viettämään iltaa ja tällöin on erilaista ehkä ”hienompaa” ohjelmaa. Ohjelma siis teeman mukaan, ei ihmisten.
Onhan se kummikin ihan reilusti aikuinen, miksi hänelle ei voisi tarjota sitä "hienompaa" ohjelmaa. Ei kummina oleminen tarkoita, että aikuiselle ihmiselle pitäisi tarjota vain lasten juttuja. Ja voihan illalla/ lasten mentyä nukkumaan tehdä jotakin "hienompaa", paljuilla, juoda viiniä tms.
Tulee mieleen näistä tällaisista aloituksista, että miten ihmiset uskaltaa kertoa noin tarkkaan täällä tapahtumista? Eikö käy mielessä, että esim. tämä kummitytön äiti voi hyvinkin olla täällä palstalla myös?
Itse en ainakaan koskaan uskaltaisia avautua noin tunnistettavasti.
Pitäisi osata kiittää, mutta varakkaan perheen lapselle ei välttämättä ne lahjat oikeastikkaan ole niin merkityksellisiä, kun saa sitä materiaa arjessakin jo riittävästi. Itse lakkasin ostamasta varakkaan perheen lapselle lahjoja, kun tajusin tämän ja asia oli siis kaikille ihan ok.
Varsinkin, kun itse olen huomattavasti pienempituloinen, niin tuntuu typerältä tuhlata omia rahoja lahjaan, jota toinen ei kuitenkaan arvosta, siis ainakaan sillä tavalla kuin itse lapsena lahjoja arvostin (kun sitä krääsää ei saanut arkena, vaan esim. kirjatkin olivat lahjoja).
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi osata kiittää, mutta varakkaan perheen lapselle ei välttämättä ne lahjat oikeastikkaan ole niin merkityksellisiä, kun saa sitä materiaa arjessakin jo riittävästi. Itse lakkasin ostamasta varakkaan perheen lapselle lahjoja, kun tajusin tämän ja asia oli siis kaikille ihan ok.
Varsinkin, kun itse olen huomattavasti pienempituloinen, niin tuntuu typerältä tuhlata omia rahoja lahjaan, jota toinen ei kuitenkaan arvosta, siis ainakaan sillä tavalla kuin itse lapsena lahjoja arvostin (kun sitä krääsää ei saanut arkena, vaan esim. kirjatkin olivat lahjoja).
Ottaisin lahja-asian puheeksi vanhempien kanssa jotenkin varovasti ja kohteliaasti ja siis ei mitenkään marttyroiden, voi olla, että vanhemmatkin ovat vain tyytyväisiä, jos lapselle ei osteta jotain lahjoja ihan vain velvollisuuden vuoksi, joita lapsi ei sitten edes tarvitse.
Ja siis minusta tällainen voi olla jopa positiivinenkin asia, että nykylapset eivät mitään turhia lahjoja arvosta, ihan vain siksi, että on niin huisia saada lisää tavaraa ja omistettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummastelen kuinka niin monen mielestä on ihan normaalia että 8-vuotias ei "muista" kiittää. Ihan varmasti muistaa jos on opetettu. Todella noloa, kun ei isäkään puuttunut asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen näistä tällaisista aloituksista, että miten ihmiset uskaltaa kertoa noin tarkkaan täällä tapahtumista? Eikö käy mielessä, että esim. tämä kummitytön äiti voi hyvinkin olla täällä palstalla myös?
Itse en ainakaan koskaan uskaltaisia avautua noin tunnistettavasti.
Ehkä olisi ihan hyvä, että ko. äiti lukisi tämän ja ottaisi onkeensa 😁
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole mitään järkeä: Miksi varakas perhe kutsuisi kylään lahjan takia?
Ehkä ei odotettu lahjoja, vaan sitä, että vain tapaisit lapsen ja viettäisit aikaa tämän kanssa. Siksi ei ehkä oltu varauduttu kummemmin. Lahjasta pitäisi osata kiittää ja kumminahan olisit voinut toki lasta muistuttaa asiasta.
Omalla kohdalla olen huomannut, että rikkaat kaverit/sukulaiset eivät tiedosta, mitä raha merkitsee heille, joilla sitä ei paljon ole. Pidetään itsestäänselvyytenä, että tuodaan kalliskin lahja tullessa, se kuuluu kuvioon, kun "kyllähän lapsi synttärilahjansa on ansainnut". Ei tajuta, että jollekulle se 20 e lahja voi olla iso lovi ruokabudjettiin tai 50 e sula mahdottomuus laittaa lahjaan. Nämä rikkaat sukulaiset ovat saattaneet esim. häissä muistaa 300 euron lahjalla, mikä olisi omasta budjetistani ihan liikaa. Suhde rahaan hämärtyy, kun sitä on paljon. Siksi sitä lahjaa saatetaan toivoa, vaikka olisi omasta takaakin laittaa sama summa. Ei ajatella, että jonkun toisen lompakossa tuo summa kirpaisee, jos se ei itsellä tunnu missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä kyllä jaksaisi pahastua AP:nä. Hän meni kyläilemään omasta toiveestaan muuna aikana kuin juhlapäivänä ja kotona ei edes ollut koko perhe paikalla. Hänet kutsuttiin perheen ruokapöytään syömään, arkena arkiruokaa, ei siis juhlapäivällistä. Lisäksi oli kahvia ja jotain pientä makeaa. Luulis nyt mahan tulleen täyteen? Millaista ohjelmaa AP olisi halunnut? Yleensä lastenkutsuilla ohjelma on lähinnä lasten viihdyttämistä, ei suinkaan aikuisten. Olisiko AP halunnut vaikka hoploppiin pomppimaan? Vai ongintaa tai jotain muuta? Kaikesta nykyään kehdataankin pahoittaa mielensä. Ei se maailma teidän ympärillä pyöri. Arkena ihmisillä on omat työkiireet ja aikaa vähän. Harva ehtii mitään kovin kummoisia leivontasessioita tehdä, etenkin nyt, kun moni on etätöissä ja päivät venyy muutenkin kaikennäköisiin etäkokouksiin jne. Kummina luulisi, että on tärkeää sen lapsen elämässä mukana oleminen, eikä se, että saa juhlatarjoiluja merkkipäivinä, etenkin jos ei itselle sovi se varsinainen juhlapäivä.
Voi tsiisus. Ei kai sitä elämässään mitään muuta ehdi tehdäkään kuin pahastua, jos tuollaisia jää miettimään. Ei hyvää päivää sentään... Kyllä ap olet tehnyt kärpäsestä härkäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä jaksaisi pahastua AP:nä. Hän meni kyläilemään omasta toiveestaan muuna aikana kuin juhlapäivänä ja kotona ei edes ollut koko perhe paikalla. Hänet kutsuttiin perheen ruokapöytään syömään, arkena arkiruokaa, ei siis juhlapäivällistä. Lisäksi oli kahvia ja jotain pientä makeaa. Luulis nyt mahan tulleen täyteen? Millaista ohjelmaa AP olisi halunnut? Yleensä lastenkutsuilla ohjelma on lähinnä lasten viihdyttämistä, ei suinkaan aikuisten. Olisiko AP halunnut vaikka hoploppiin pomppimaan? Vai ongintaa tai jotain muuta? Kaikesta nykyään kehdataankin pahoittaa mielensä. Ei se maailma teidän ympärillä pyöri. Arkena ihmisillä on omat työkiireet ja aikaa vähän. Harva ehtii mitään kovin kummoisia leivontasessioita tehdä, etenkin nyt, kun moni on etätöissä ja päivät venyy muutenkin kaikennäköisiin etäkokouksiin jne. Kummina luulisi, että on tärkeää sen lapsen elämässä mukana oleminen, eikä se, että saa juhlatarjoiluja merkkipäivinä, etenkin jos ei itselle sovi se varsinainen juhlapäivä.
Tässähän lapsen äiti oli kysynyt, koska Ap voi tulla kylään. Eli jos olisi ollut joku tietty päivä, esim. lauantai, niin olisi varmasti sanonut sen. Nythän äiti kysyi, koska Ap voi tulla juhlimaan.
Kuuluuko nuo mainitsemasi muille järjestettävät ohjelmat aikuisten juhliin ja illanviettoihin? En ehkä lämmittäisi paljua, jos lapselle tulee vieras. Meillä käy ystäviä tapaamassa lasta, mutta toki kutsun ystäviä myös muutoin viettämään iltaa ja tällöin on erilaista ehkä ”hienompaa” ohjelmaa. Ohjelma siis teeman mukaan, ei ihmisten.