Lue keskustelun säännöt.
Pahastuinko aiheetta? - kummilapsen synttärit
31.08.2020 |
Kummityttöni äiti laittoi minulle viestiä ja kysyi, koska voisin tulla juhlistamaan kouluikäisen kummityttöni synttäreitä hänen synttäriviikollaan. Koronan takia eivät viettäisi mitään isompaa juhlaa, jossa olisi enemmän sukua, kaverisynttärit juhlisivat myöhemmin. Kerroin, että kalenteriini sopisi päivä x tuolta synttäriviikolta. Kummitytön äiti sanoi, että hän olisi tuon illan töissä, mutta lasten isä olisi kotona lasten kanssa ja olen tervetullut tuolloin.
Matkustin tunnin suuntaansa kummityttöni luokse sovittuna aikana. Olin käynyt ostamassa kummitytölleni syntymäpäivälahjan (etsin juttuja, jotka olisivat kiinnostaneet häntä: harvinainen suihkugeeli, huulirasva, tarroja, karkkia, tuoksuvia muistilappuja ja kyniä jne). Paikan päällä kummityttö ei kiittänyt lahjasta, tutki lahjakassin sisällön tarkkaan läpi. Mitään erityistä synttäreihin liittyvää ei perheen kotona ollut, ei tarjoiluja, koristeita, erityistä tekemistä tms. Söin päivällisellä perheen kanssa heidän arkiruokaansa ja jälkiruoaksi sain fasupalan kahvin kanssa, kiitin noustessani pöydästä. Pelasimme kummitytön kanssa jonkin aikaa ja lähdin sitten kotiin. Tuli olo, että minut oli pyydetty käymään puhtaasti lahjan takia, vaikka perhe on hyvin varakas ja he ostavat muutenkin paljon tavaroita lapsilleen.
Minua jäi ihmetyttämään, kaksi asiaa:
A) Pitäisikö 8-vuotiaan osata kiittää lahjasta? Ainakin minut kasvatettiin lapsena niin, että lahjoista kiitettiin. Tuntuisi myös oudolta tuon ikäiselle sanoa "mitenkäs sanotaan?" kun kiitosta ei kuulu. Mietin vaan, vaadinko liikaa, kun mielestäni tuon ikäisen pitäisi osata jo kiittää ihan oma-aloitteisesti.
B) Miksi kutsua juhlistamaan syntymäpäivää, jos se ei näy kotona mitenkään? En nyt tarkoita, että olisi pitänyt olla pöytä täynnä herkkuja, mutta ei ollut kakkua tai muutakaan synttäreihin viittaavaa. Jos omassa lapsuudessani kummi, isovanhempi tms tuli juhlistamaan synttäreitä, niin pöytään laitettiin tyyliin kakkua ja/tai paria sorttia keksejä/karkkia.
Jos olisit ollut tilanteessani, olisitko sinä pahastunut puuttuneista kiitoksista tai siitä, ettei synttärit näkyneet mitenkään perheen luona käydessä?
Taustatietona kerrottakoon sen verran, että perhe on koulutettua ja hyvin varakasta väkeä, joten ei ole mistään elämänkoululaisista kyse ja varaa juhlistaa synttäreitä olisi. Muiden nuorempien kummilasteni/sukulaislasten kanssa ei ole tällaista, aina on muistettu kiittää ja synttärit ovat näkyneet, kun olen mennyt kylään.
Ap
Kommentit (73)
Miksi veit kassillisen kamaa?
Seuraavan kerran sulta odotetaan matkalaukullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kummipoikani kanssa on samanlaista. Minut pyydettiin kummiksi, koska olen sukua. Kummipojan vanhemmat ovat tuollaisia piittaamattomia, mutta kummipoikani pitää minusta kovasti, siksi tilanne on vaikea. Kummipoikani elinaikana kummipojan vanhemmat eivät ole kertaakaan vaivautuneet matkustamaan luokseni poikansa kanssa, vaan aina oletetaan minun tulevan kylään. Opiskelijana sain maksaa junaliput vähistä rahoistani. Kummipojan ollessa pieni kävin kylässä n. 5-6 kertaa vuodessa, nykyisin käyn pari kertaa vuodessa. Kummipoika on minulle rakas, mutta ei huvita matkustaa yksipuolisesti joka kerta. Matkat maksavat, tuliaiset/lahjat maksavat jne. Kummipojan vanhemmat eivät koskaan muista minua mitenkään, toissavuonna taisin saada kummipojan päiväkotikuvan joskus joulun alla. Muille vieraille kokkaillaan hienoja ruokia ja järjestetään kivaa tekemistä (olen lukenut perheen vieraskirjasta, jota pojan äiti haluaa minun täydentävän joka vierailulla). Tuntuu kurjalta, kun toiset vieraat kertovat olleensa jossain tapahtumassa ja perheen äidin kokanneen pitkän kaavan illallisen viineineen ja minulle on tarjolla joka kerta samaa uunilohta ja lautapelejä. Ehkä tämä siksi tuntuu kurjalta, kun toisen kummilapsen kanssa on aivan erilaista. Perhe muistaa myös minua, viime jouluna perhe antoi joulukukan ja kortin lapsen nimissä, vaikka lapsi on vielä ihan pieni. Kyläilemme tasaisesti puolin ja toisin, huolehdimme omalla vuorolla sopivat tarjoilut.
Ei varmaan tarvitse sanoa, kumman kummilapsen luona vierailen mieluummin?
Vierailija kirjoitti:
Mun kummilapsen synttäreille ei kutsuttu kummeja, koska koronatilanne oli paha. Ja silti vein ovelle, ilman kontaktia, lahjan ja olin selvittänyt mitä toivoisi ja sen mukaan ostin. Koska lapselle oli varmasti ihan riittävän kurjaa ettei normaaleja isoja juhlia saanut, jos olisin vielä jättänyt lahjankin viemättä niin kurjuus olisi vaan pahentunut. Eihän tää koronatilanne sen lapsen vika ole. Ja kummina haluan lasta ilahduttaa.
Olennainen ero; tämä oli sinulle vapaaehtoista toimintaa. Eri asia olisi ollut, että lapsen vanhemmat olisivat pyytäneet sinua tekemään tuon, ilman että tarjoavat edes lämmitä kättä siitä kiitokseksi.
Ap: sen perusteella mitä olet kertonut niin perhe ei arvosta sinua ja sinut kutsuttiin lahjan takia. Et voi vaikuttaa perheen käytökseen, mutta omaasi voit. Jos olisin sinä, niin en seuraavalla kerralla lähtisi kyläilemään "synttärien" merkeissä.
P.S. Kannattaa varoa, seuraava kutsu kummilapsesi luo saattaa tulla sopivasti joulun alla...
No sehän oli vain tavallinen onnittelukäynti.
Mitä ap oikein odotti?
No kenties olisi kahvin kanssa voinut olla vaikka jotain hyvää jäätelöä tai muuta herkkua, tuon syntymäpäivä kyläilyn kunniaksi.
Sehän ei ollut mikään syntymäpäivä siis varsinainen eikä ollut mitään juhlia ollenkaan, joten ei siinä paljoa voi odottakaan.
Miksi lähes jokainen kummi olettaa, että hän jotenkin tärkeä lapselle ja lapsen vanhemmille ja että hänen lahjojaan pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa ja kiitellä.
Yksikään kummilapseni ei ole koskaan kiittänyt yhdestäkään lahjast. Vanhemmat kiittivät heidän puolestaan kun he olivat lapsia. Myöhemmin kummilapset eivät itse koskaan vaivautuneet kiittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kyllä tarttuisi tuohon lapsen kiittämättömyyteen, enkä varsinkaan alkaisi asiasta huomauttelemaan. Ei sen lapsen käytöskoulutus kuulu sinulle. Lapsi on vanhempiensa lapsi, ei sitä hyödytä lähteä näpäyttelemään pari kertaa vuodessa tapahtuvien kyläilyiden yhteydessä. Jos se on huonosti kasvatettu, niin sitten on.
Oli epäkohteliasta.
Älyttömiä tuollaiset jutut ettei perheen isä muka tietäisi mitä kaapista löytyy, tai osaisi laittaa tarjottavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaisuuden varalle:
Älä missään nimessä osta kalliita lahjoja, jos perhe on rikas. Ostakoot itse ne merkkipaidat ja kalliit meikit. Sinä voit ostaa jotain pientä mukavaa. Kummin olennaisin tehtävä ei ole ostella kalliita lahjoja, vaan olla lapsen elämässä läsnä. Jos lapsi ei lahjaasi arvosta, niin kertoo hänen kasvatuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
No sehän oli vain tavallinen onnittelukäynti.
Mitä ap oikein odotti?
No kenties olisi kahvin kanssa voinut olla vaikka jotain hyvää jäätelöä tai muuta herkkua, tuon syntymäpäivä kyläilyn kunniaksi.
Sehän ei ollut mikään syntymäpäivä siis varsinainen eikä ollut mitään juhlia ollenkaan, joten ei siinä paljoa voi odottakaan.
Miksi lähes jokainen kummi olettaa, että hän jotenkin tärkeä lapselle ja lapsen vanhemmille ja että hänen lahjojaan pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa ja kiitellä.
Yksikään kummilapseni ei ole koskaan kiittänyt yhdestäkään lahjast. Vanhemmat kiittivät heidän puolestaan kun he olivat lapsia. Myöhemmin kummilapset eivät itse koskaan vaivautuneet kiittämään.
kommenttiesi perusteella et vaikuta mitenkään kivalta ihmiseltä niin onko ihme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pitäisihän sen lapsen kiittää, mutta ei ne aina muista. Ja toki vanhemmat sitten ohjaavat, mutta joskus tilanteet menee vähän nopeasti ja ohi.
Minusta tuo tarjoilu ei ollut niin ihmeellistä. En minäkään aina varaa mitää kauhean ihmeellisiä tarjottavia, jos joku pistäytyy kylässä. Sulle tarjottiin ruoka ja sen jälkeen kahvia ja keksiä.
He varmaan ajattelivat että se näkeminen ja muistaminen puolin ja toisin on tärkeää. Ei lahja tai tarjoilut. On joskus harmillista, kun lasten lahjoista tehdään liian iso numero..joku pieni muistaminen riittää ihan hyvin.
Mutta sinulla oli nyt erilaiset odotukset tilanteesta ja se on harmi. Kuitenkin on kiva että he kutsuivat ja oli tuollainen arkinen tapaaminen. Olisivathan he voineet vaan unohtaa kaikki synttärijärjestelyt ja ilmoittaa vaan, että tänä vuonna ei ole mitään.
Minä en käy enää kummilapsen synttäreillä, asunkin kyllä eri paikkakunnalla.
Lähetän lahjan postitse samoin joululahjan.
Ei ole milloinkaan tullut edes tekstiviestiä, että onko lahja perille tullut, saati sitten kiitosta.
Muistan myös onnittelukortilla kummilasta nimipäivänä.
Ihmettelen mitä ap on oikein odottanut, lähtiessään käymään kummilapsensa luona, viedäkseen lahjan.
Eihän siellä mitään juhlia pitänytkään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä erehdyin kerran kysymään tällaisilta rikkailta kummilapsen vanhemmilta lahjatoivetta. Haluttiin kolmevuotiaalle Frozen-naamiaisasu ja peruukki (hinta yli 50e). Eihän minulla ollut opiskelijana tuollaiseen varaa ja ostinkin lopulta ihan muuta. Tuntuisi myös ihan typerältä ostaa lapselle joku naamiaisasu, johon pieni lapsi mahtuu vuoden tai maksimissaan kaksi. Omassa lapsuudessani ei olisi ikinä kehdattu pyytää kummeilta mitään kallista. Toiveet oli luokkaa vesivärit, yöpaita tms. Voisko nuo rikkaat ostaa lastensa lahjat ihan itse ja antaa muiden läheisten tuoda ihan tavallisia lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
No sehän oli vain tavallinen onnittelukäynti.
Mitä ap oikein odotti?
No kenties olisi kahvin kanssa voinut olla vaikka jotain hyvää jäätelöä tai muuta herkkua, tuon syntymäpäivä kyläilyn kunniaksi.
Sehän ei ollut mikään syntymäpäivä siis varsinainen eikä ollut mitään juhlia ollenkaan, joten ei siinä paljoa voi odottakaan.
Miksi lähes jokainen kummi olettaa, että hän jotenkin tärkeä lapselle ja lapsen vanhemmille ja että hänen lahjojaan pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa ja kiitellä.
Yksikään kummilapseni ei ole koskaan kiittänyt yhdestäkään lahjast. Vanhemmat kiittivät heidän puolestaan kun he olivat lapsia. Myöhemmin kummilapset eivät itse koskaan vaivautuneet kiittämään.
Eikö muka oletuksena kuulu, että kummi on tärkeä vanhemmille ja toivottavasti myös lapselle, kerran sellaiseksi on pyydetty? Mikä pointti koko hommalla on, jos olet vain pakollinen paha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä ap on odottanut, eihän siellä mitään juhlia pitänyt olla?"
Öö...jos minut kutsutaan juhlistamaan syntymäpäivää, niin ymmärrän, että silloin juhlistetaan syntymäpäivää. Vaikka kyseessä ei olisi isot sukujuhlat tai kaverisynttärit, niin jos pyydetään juhlistamaan niin eikö ne silloin ole juhlat? Juhlathan voi olla ihan vaikka kahden ihmisen kesken, ei siihen isoa kööriä tarvita.
Miksi ap:n käyntiä olisi pitänyt jotenkin erityisesti juhlia?
Synttärithän ovat lapsen juhla, eivät kummin.
Hölmöä odottaa, että kummi otettaisiin vastaan kuin kuningatar ja jonka eteen kannettasiin herkkua herkun perään.
Eikö tärkeintä ole se, että kummi vie lahjan lapselle, tapaa lasta ja juttelee ja leikkii ja viettää aikaa tämän kanssa.
Tollasia ne miehet just on! Todennäköisesti kaverisi oletti, että mies älyää tarjota jotain ekstraa, ja unohti ehkä ohjeistaa lähtiessään. Ehkä mies kokee, että "kuulut kalustoon" eikä sinua varten tarvitse hienostella, kun ei ollut juhlat. Mun mies on just tollanen, eikä tarkoita mitään pahaa. Kunhan on vähän hönö.
Sinuna olisin tyytyväinen, että lapsi pelasi kanssasi, yleensä tuon ikäiset ehkä osaavat kiittää, mutta muuten aikuisten seura ei hirveästi kiinnosta. Olet siis tärkeä lapselle.
Meillä 8v ikäinen ei valitettavasti tajua lahjakassista mitään, meillä lahja on edelleen sellainen erikseen lahjapaperiin pakattu asia. Kassi on sama asia kuin mikä tahansa pussi, joten ehkäpä siksi lapsi ei tajunnut kiittää: hän ei ymmärtänyt saaneensa lahjan! Etenkin, kun kassissa oli kaikenlaista krääsää.
Toiseksi en ymmärrä, miksi kukaan menee kummilapsen synttäreille siten, että se perheen läheisempi jäsen eli äiti ei ole paikalla.
Kolmanneksi: ehkä perhe toivoi, että olisit kummilapsen kanssa, et kahvittelemassa isän kanssa. Että edes kerran osoittaisit, että se lapsi on sinulle tärkeä eikä se, että perheellä on varallisuutta.
Kummit ovat nykyisin se pakollinen paha.
Jos kuuluu kirkkoon ja lapsi kastetaan on kummit oltava.
Ei niillä nykyisin ole enää mitään merkitystä, ei muuta merkitystä, kuin ostaa se pakollinen lahja tiettyinä aikoina.
Ja kun vielä asutaan kaukana toisistaan ja nähdään kummilasta harvoin, ei siinä mitään lämmintä suhdetta edes pysty luomaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n käyntiä olisi pitänyt jotenkin erityisesti juhlia?
Synttärithän ovat lapsen juhla, eivät kummin.
Hölmöä odottaa, että kummi otettaisiin vastaan kuin kuningatar ja jonka eteen kannettasiin herkkua herkun perään.
Eikö tärkeintä ole se, että kummi vie lahjan lapselle, tapaa lasta ja juttelee ja leikkii ja viettää aikaa tämän kanssa.
Jos mulle olis tullu kummi käymään synttärien aikaan, kun olin lapsi, niin ihan varmasti olisin sanonut "äiti, ostetaanhan kaupasta jotain hyvää, kun kummi tulee tai tehdään itse kakku?". Lapsihan saa siinä itsekin synttäriherkkuja useamman kerran. Ei sitä aikuisen takia tehdä, vaan lapsen iloksi.
Mene seuraavan kerran pelkän kortin kanssa.
Ei mun kummit antaneet aina lahjaa.
Niitä oli vaan kiva nähdä ja jutella.