Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miten selitän tän lapselle?
28.09.2013 |
Kysessä 5 v tyttö, jolla päiväkodista kaveri, jonka kanssa leikit menee tosi hyvin. Meille ei ole juurikaan vaivaa siitä, että kaveri on meillä. No, joskus jää sotkuja, mutta siis lapset eivät riitele ja tyttö ei ikinä mangu mitään herkkuja kuten omani ja on nätisti ruokapöydäss jos sattuu olemaan meillä ruoka-aikana. Meidän tyttöä ei vaan ikinä kutsuta heille. Kaverin vanhemmat ovat kovin nuoria, ja olen nähnyt heitä semmoisissa tatuoiduissa nuorisoporukoissa, mutta skäli kun olen nähnyt, lapseni kaveri on nätisti kasvatettu ja tasapainoinen, ja lasta viedessään/tuodessaan ei vanhempienkaan käytöksessä ole ollut moitittavaa. Antaisin kyllä lapseni heille kylään jos kutsuisivat. Mutta jotenkin en uskalla ehdottaa asiaa itse. Jos kotioloissa on kuitenkin jotain outoa...? Oma lapseni kyselee kovasti, mieksei ikinä pääse kaverinsa luo kylään. Mitä sanon? Ja siis jos sanon vielä, että jos tilanne on se, että meitä "hyväksikäytetään", niin minun puolestani saa olla, päasia että tytöillä on kivaa ja ovat meillä ainakin turvassa. Lapsi vaan ihmettelee tilannetta. (Ja kaveri itsekin kyselee tyttöä joskus heille, vanhemmat vaan ei yhdy siihen ikinä)
Kommentit (6)
Selität, että ihmisiä on erilaisia ja että kaikki eivät tykkää päästää vieraita kotiinsa yhtä paljon kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin että toiset kutsuu mieluusti vieraita kotiinsa ja toiset taas eivät. Jokainen toimii omalla tavallaan mikä itselle sopii, ei sen kummempaa. Me tykätään että tää tyttö on meillä joten hyvä että käy ja teillä on kivaa, se on pääasia.
Minä ihmettelen vain tätä paneutumista surkeiden trolliesi laatimiseen. Otat liikaa aineksia tarinoihisi. Tässäkin tungettuna samaan tarinaan
- tatuoinnit
- nuoret vanhemmat
- kaikesta huolimatta kohtuulliset pöytätavat
- kaikesta huomimatta lapsi, joka ei ole nälässä jne.
Tunget ihan liikaa stereotypioita ja kuluneita odotuksia tarinoihisi. Ne tukahtuvat maalailuunsa ja päälleliimaavuuteensa.
On sinulla vielä matkaa kirjailijaksi.
Itse oon vasta 24 ja kaikki lähellä asuvat äiti-tutut on lähes 10 vuotta vanhempia. Meidän tyttö on kerran ollut kaverillaan kyläilemässä ja mielelläni ottaisin tämän kaverin meillekkin kylään, mut en kehtaa itse asiasta kovin paljon mainita koska pelkään, että tää vanhempi äiti jostain syystä ei haluis antaa lastansa meille "hoitoon" kun oon itse niin paljon nuorempi.
Muutenkin tossa lähipuistossa on huomannut, kuinka alkuun toisia vanhempia tavatessa on monet sivuuttanut mut tai puhunut vähän siihen malliin, että "mitä sinä pikkutyttö mistään ymmärrät". Se on ikävää, mutta onneks on aina mennyt aika nopeesti ohi ja tohon vaki porukkaan oon sopinut oikein hyvin, saanut lenkkikavereitakin ja muuta eikä ikä oo ollu mikään ongelma enää kun on enemmän nähty.
ap vastaa:
kiitos vinkeistä ekoille vastaajille (yksinkertaisetkaan ratkaisut ei joskus tuu mieleen, kun itse miettii asiaa liian kiemuraisesti)
Neloselle: eipä todellakaan ollut trolli eikä provo tämä.
Vitoselle: kutsu ihmeessä lapsi kylään. Voithan pyytää vanhemmatkin vaikka lyhyesti kahville lasta tuodessa, niin pääsevät "tupatarkastukselle". Sittenhän tutustutte ja helpompi puhua lapsia koskevista asioista myöhemminkin. Voit vaikka sanoa, että tulisiko tyttö meille kylään, ja jos ujostuttaa, voit mielellään keittää äidillekin kahvit.
Alue: Aihe vapaa
Sanot, että heillä ei ehkä ole tapana kutsua vielä lapsen kavereita tai heilläei ole aikaa. Ja sanot, ettei ole sopivaa mankua kyläkutsuja.