Lue keskustelun säännöt.
Ihminen joka sabotoi ihmissuhteensa
23.12.2023 |
Mitä liikkuu tällaisen päässä? Menee siis normaalisti ihan hyvin mutta kuin tyhjästä toinen alkaa kehittämään jotain ihmeellistä draamaa ja sekoilua joka johtaa vähintään hetkittäiseen etääntymiseen. Ikäänkuin yrittäisi saada toisen jättämään itsensä.
Kommentit (21)
Voi olla että kaipaa etäisyyttä, mutta ei osaa ottaa sitä normaalilla tavalla vaan vaihtoehtona on aina joko symbioosi tai hirveä pettymys ja raivo.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin yhden henkilön joka jollain tapaa kait teki tuota..? Oltiin hyviä kavereita, juteltiin paljon, jaettiin ilot ja surut ja jossain vaiheessa huomasin että tämä oli poistanut minut kaikista kontakteista. Tämä on henkilö joka jos vähääkään antaa tilaa omille epäilyksille että joku ei tykkää hänestä kaverina, tai muuten vain tulee se epäilymys, niin suorilta välit poikki. Ilman mitään varoitusta tai edes mahdollisuutta selittää tilannetta.
Ei ihme että hänellä ei ole paljoa kontakteja enää.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin yhden henkilön joka jollain tapaa kait teki tuota..? Oltiin hyviä kavereita, juteltiin paljon, jaettiin ilot ja surut ja jossain vaiheessa huomasin että tämä oli poistanut minut kaikista kontakteista. Tämä on henkilö joka jos vähääkään antaa tilaa omille epäilyksille että joku ei tykkää hänestä kaverina, tai muuten vain tulee se epäilymys, niin suorilta välit poikki. Ilman mitään varoitusta tai edes mahdollisuutta selittää tilannetta.
Ei ihme että hänellä ei ole paljoa kontakteja enää.
Tuollaiset luultavasti pärjäävätkin paremmin ilman vainoharhaa aiheuttavia ihmiskontakteja.
Minulla on vähän tuollaista. Tulee kausia kun ryven niin syvissä itsesääleissä ja vainoharhoissa että koen jonkinlaisen persoonanmuutoksen ja paskon ihmisvälit mistään välittämättä. Kun pää vähän palautuu niin hävettää tietysti ja olenkin miettinyt että parempi kun ei mitään läheisempiä ihmissuhteita edes harrasta. Avunsaantikin on tuntunut haastavalta, kun tarjolla on vain kevyttä rupattelua hoitajan kanssa joka ei johda oikein mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Voi olla että kaipaa etäisyyttä, mutta ei osaa ottaa sitä normaalilla tavalla vaan vaihtoehtona on aina joko symbioosi tai hirveä pettymys ja raivo.
Ihminen joka on taipuvainen miellyttämään muita ei osaa asettaa omia rajojaan ja sitten lopulta pimahtaa tämän vuoksi kun ei saa sitä omaa aikaansa vaan luuhaa liian tiiviisti sen toisen vetämänä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunsin yhden henkilön joka jollain tapaa kait teki tuota..? Oltiin hyviä kavereita, juteltiin paljon, jaettiin ilot ja surut ja jossain vaiheessa huomasin että tämä oli poistanut minut kaikista kontakteista. Tämä on henkilö joka jos vähääkään antaa tilaa omille epäilyksille että joku ei tykkää hänestä kaverina, tai muuten vain tulee se epäilymys, niin suorilta välit poikki. Ilman mitään varoitusta tai edes mahdollisuutta selittää tilannetta.
Ei ihme että hänellä ei ole paljoa kontakteja enää.
Olitte varmaan vastakkaista sukupuolta, sinä sosiaalisempi ja hän vetäytyvämpi, sinä usein sanoit ääneen miten hyviä ystäviä olette ja hän oli asiasta vaitonaisempi? Häntä taisi vaivata kun ei saanut omia sinua kokonaan itselleen.
Epävakaa. Pauli the alkoholia jo sanoi sulle niin.
Elät vaan elämäsi, ja yritä saada nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän tuollaista. Tulee kausia kun ryven niin syvissä itsesääleissä ja vainoharhoissa että koen jonkinlaisen persoonanmuutoksen ja paskon ihmisvälit mistään välittämättä. Kun pää vähän palautuu niin hävettää tietysti ja olenkin miettinyt että parempi kun ei mitään läheisempiä ihmissuhteita edes harrasta. Avunsaantikin on tuntunut haastavalta, kun tarjolla on vain kevyttä rupattelua hoitajan kanssa joka ei johda oikein mihinkään.
Onko bipo? Lääkkeistä on apua.
Mullakin on vähän tuota. Menen mukaan mutta yhtäkkiä herään että jos kaikki on vain harhaa ja jotenkin esittämistä, kyseenalaistamaan sitten kaiken. Voin tehdä äkkinäisiä käännöksiä. Joskus harmittaa, yleensä ei jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on vähän tuota. Menen mukaan mutta yhtäkkiä herään että jos kaikki on vain harhaa ja jotenkin esittämistä, kyseenalaistamaan sitten kaiken. Voin tehdä äkkinäisiä käännöksiä. Joskus harmittaa, yleensä ei jälkikäteen.
Varmaan minäkin jotenkin alitajuisesti mietin jatkuvasti että feikkaako toinen, ei se nyt oikeesti voi olla mulle niin hyvä ja varmasti on jotain koiraa haudattuna yms. ja se johtaa sitten jonkinlaiseen mielen sulamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on vähän tuota. Menen mukaan mutta yhtäkkiä herään että jos kaikki on vain harhaa ja jotenkin esittämistä, kyseenalaistamaan sitten kaiken. Voin tehdä äkkinäisiä käännöksiä. Joskus harmittaa, yleensä ei jälkikäteen.
Varmaan minäkin jotenkin alitajuisesti mietin jatkuvasti että feikkaako toinen, ei se nyt oikeesti voi olla mulle niin hyvä ja varmasti on jotain koiraa haudattuna yms. ja se johtaa sitten jonkinlaiseen mielen sulamiseen.
Juuri noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän tuollaista. Tulee kausia kun ryven niin syvissä itsesääleissä ja vainoharhoissa että koen jonkinlaisen persoonanmuutoksen ja paskon ihmisvälit mistään välittämättä. Kun pää vähän palautuu niin hävettää tietysti ja olenkin miettinyt että parempi kun ei mitään läheisempiä ihmissuhteita edes harrasta. Avunsaantikin on tuntunut haastavalta, kun tarjolla on vain kevyttä rupattelua hoitajan kanssa joka ei johda oikein mihinkään.
Onko bipo? Lääkkeistä on apua.
En ole saanut mitään masennusdiagnoosia kummempaa. En edes tiedä miten sellaisen saisi, kun lääkärinkin kautta joutuu vaan soittelemaan psykiatriseen arviointinumeroon jonka kautta sitten passitetaan jonnekin hoitajalle tai vastaaviin lyhythoitoihin.
Joo ei sitä osaa itsekään selittää. Ensin menee ihan hyvin ja sitten eräs aamu vaan herään outo tunne päässä ja mieli ja kroppa on aivan hermona. Siitä sitten seuraa sosiaalisissa tilanteissa räjähdys etenkin jos minua yritetään siinä tilassa taivutella vastoin tahtoani johonkin tai aletaan utelemaan liian henkilökohtaisia asioita. Silloin jostain päähän tulee vain pelkkiä synkkiä ajatuksia ja että kaikki ovat oikeasti vain minua vastaan ja yrittävät käyttää hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin yhden henkilön joka jollain tapaa kait teki tuota..? Oltiin hyviä kavereita, juteltiin paljon, jaettiin ilot ja surut ja jossain vaiheessa huomasin että tämä oli poistanut minut kaikista kontakteista. Tämä on henkilö joka jos vähääkään antaa tilaa omille epäilyksille että joku ei tykkää hänestä kaverina, tai muuten vain tulee se epäilymys, niin suorilta välit poikki. Ilman mitään varoitusta tai edes mahdollisuutta selittää tilannetta.
Ei ihme että hänellä ei ole paljoa kontakteja enää.
Tuollaiset luultavasti pärjäävätkin paremmin ilman vainoharhaa aiheuttavia ihmiskontakteja.
Ehkäpä, ihmettelen vain että mitä tein kun yht'äkkiä poisti minut ja ei edes tervehdi enää jos törmätään kaupungilla. Kuuntelin miten hänellä oli selvät i*arisuunnitelmat, yms ja olin myös se olkapää kun tarvitsi apua. Kovasti ihmettelen tätä ihmistä, mutta jos muistan oikein, niin hän on myös erittäin impulsiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin yhden henkilön joka jollain tapaa kait teki tuota..? Oltiin hyviä kavereita, juteltiin paljon, jaettiin ilot ja surut ja jossain vaiheessa huomasin että tämä oli poistanut minut kaikista kontakteista. Tämä on henkilö joka jos vähääkään antaa tilaa omille epäilyksille että joku ei tykkää hänestä kaverina, tai muuten vain tulee se epäilymys, niin suorilta välit poikki. Ilman mitään varoitusta tai edes mahdollisuutta selittää tilannetta.
Ei ihme että hänellä ei ole paljoa kontakteja enää.
Olitte varmaan vastakkaista sukupuolta, sinä sosiaalisempi ja hän vetäytyvämpi, sinä usein sanoit ääneen miten hyviä ystäviä olette ja hän oli asiasta vaitonaisempi? Häntä taisi vaivata kun ei saanut omia sinua kokonaan itselleen.
Kyllä, olimme vastakkaista sukupuolta, itseasiassa minä olin se vetäytyvämpi ja hiljaisempi, kun tämä toinen taas suoraan laukoi jopa törkeyksiä jos siltä tuntui. Selitteli sillä ettei enää vain välitä pätkääkään ja ei koristele sanojaan ja jos joku loukkaantuu, niin loukkaantuu.
Sabotointi voi alkaa jo suhteen alussa, nimittäin liialla miellyttämisellä ja rajattomuudella. Kun venyy ja venyy, lopulta pinna katkeaa ja toisesta voi tuntua että kaikki alkoi tyhjästä, äkkiä, vaikka se onkin pitkältä ajalta kertynyttä taakkaa.
Jos vielä tulee paljon muuta kuormaa ja vastoinkäymisiä, ei ihminen vaan jaksa ja mieli muuttuu synkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin yhden henkilön joka jollain tapaa kait teki tuota..? Oltiin hyviä kavereita, juteltiin paljon, jaettiin ilot ja surut ja jossain vaiheessa huomasin että tämä oli poistanut minut kaikista kontakteista. Tämä on henkilö joka jos vähääkään antaa tilaa omille epäilyksille että joku ei tykkää hänestä kaverina, tai muuten vain tulee se epäilymys, niin suorilta välit poikki. Ilman mitään varoitusta tai edes mahdollisuutta selittää tilannetta.
Ei ihme että hänellä ei ole paljoa kontakteja enää.
Tuollaiset luultavasti pärjäävätkin paremmin ilman vainoharhaa aiheuttavia ihmiskontakteja.
Ehkäpä, ihmettelen vain että mitä tein kun yht'äkkiä poisti minut ja ei edes tervehdi enää jos törmätään kaupungilla. Kuuntelin miten hänellä oli selvät i*arisuunnitelmat, yms ja oli
Ei noista voi tietää. Voi kuvitella sinusta jotain vaikket ole mitään tehnytkään, ehkä häpeää itseään tai jotain tekemäänsä/sanomaansa niin paljon ettei enää kehtaa olla kanssasi tekemisissä yms. jne. Mielenterveyspotilaiden mielenliikkeet on arvaamattomia.
Sellainen pyörittelee päässään ihan omin avuin kaikenlaisia skenaarioita ja ne alkavat sitten tuntua tosilta, koska kerran ne pystyi kuvittelemaan. Sitten äkillisesti päässä napsahtaa ja päästetään kaikki itse tehty viha ulos. Lopulta seuranpitäjäksi ei jää kukaan. Seuraavan kerran seuraa pitää kalmasiivooja.