Alkoholisti-isän tytär valitsee itselleen alkoholistipuolison
^oletteko huomanneet saman?
Onkohan siinä jotain psykologista, että alkoholisti-isän raitis tytär hakeutuu aina juoppojen miesten seuraan?
Mä tunnen/tunsin pari naista, joita yhdistää se, että heidän isänsä oli alkkis, ja he aina rakastuivat renttuihin. Että kun yhdestä juoposta pääsi eroon niin hetken päästä oli vielä pahempi juoppo mies kuvioissa.
Senkin olen huomannut yhdistävän näitä naisia, että parisuhteissa heillä ei vaikuttanut olevan mitään omaa tahtoa, vaan he suostuivat kaikkeen mitä mies keksi ehdottaa, esimerkiksi yhteenmuutto, uuden yhteisen asunnon ostaminen, koiran hankkiminen, lapsen hankkiminen jne.
Kommentit (42)
Alkoholistiäidin tytär toimii samalla tavalla. Valitettavasti.
Miksi Alkoholisti-isän tytär valitsee juopon puolison?
Varsinkin jos naisella on lapsia aiemmista suhteista ja siten hän altistaa omat lapsensa asumaan alkoholin varjossa?
Ei hakeudu. Toisaalta isäni ei ollut renttu, vaikka olikin alkoholisti.
Tapahtuu alitajuisesti, ei tarkoituksella. Ihastuvat ihmisiin joissa on jotain ” herkkää” ja hoivattavaa, ja se sitten paljastuu lopulta alkoholismiksi. Oma tahto on latistettu lapsuudessa, kun on pitänyt olla helppo ja näkymätön lapsi, ettei vain suututa sitä alkkis isää.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistiäidin tytär toimii samalla tavalla. Valitettavasti.
Varmaankin. Mututuntumalla väittäisin, että alkoholistiperheessä kasvanut mies ehkä hieman harvemmin? Perusteena se, että usein se on juuri tyttö/nainen joka omaksuu sen hoivaajan ja arjen pyörittäjän roolin jo siellä lapsuuden kodissa. En tiedä, voin olla ihan hakoteilläkin.
No jaa.
Isä ja äiti oli kumpikin raittiita ja meillä oli hyvä, turvallinen ja rakastava koti. Ihan ihanteellinen kadvuympäristö.
Silti mussa on joku magneetti, mikä vetää juoppoja ja muita päihdeongelmaisia sekä mielenterveyspotilaita. En mä niitä ole valinnut, ne on valinnut mut, alkaneet piirittää ja ongelmat tulleet esiin vasta myöhemmin kun oon jo nalkissa.
Oisko sulla toista teoriaa? Oisko ulkonäössä jotain?
Mistä tunnistan jatkossa ongelmaisen, kun he yleensä osaavat piilotella ja esittää?
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuu alitajuisesti, ei tarkoituksella. Ihastuvat ihmisiin joissa on jotain ” herkkää” ja hoivattavaa, ja se sitten paljastuu lopulta alkoholismiksi. Oma tahto on latistettu lapsuudessa, kun on pitänyt olla helppo ja näkymätön lapsi, ettei vain suututa sitä alkkis isää.
Ihastuvat alitajuisesti tuttuuteen ja siihen että voivat omaksua samanlaisen roolin kuin lapsuudenkodissa, tietävät miten toimia. Helvetti, mutta tuttu helvetti.
Tuohan on vanha totuus, tutkittu sellainen.
Tosin ainakin itse olen poikkeus, isäni oli/on alkoholisti ja sitä touhua katselin ensimmäiset 10v, mutta oma mieheni ja lasteni (17v ja pian 19v) isä ei satunnaista saunasiideriä kummempaa nauti, juovuksissa nähnyt hänet viimeksi joskus 20v sitten.
En valinnut alkoholistipuolisoa, vaan itsekkään narsistisen miehen. Hän ei rakastanut minua eikä hellinyt. Saavuttamaton siis tavallaan, kuten alkoholisti-isäkin. Kaikki muu oli tärkeää, paitsi minä.
Ei tulis pieneen mieleenkään. Se tarina on niiiin nähty. Edelleen ihailen äitiäni ja hänen voimiaan asian suhteen.
Alkoholisti perheestä kasvaneena kerron, ettei meistä 6 sisaruksesta yksikään ottanut itselleen alkoholistia puolisokseen. Kaksi ei siedä edes kohtuullista käyttöä.
On meitä toisenlaisiakin. Alkoholisti-isän tyttärenä olen löytänyt miehen, jolla ei ole mitään alkoholismin piirteitä, eikä ole todellakaan renttu. Lisäksi minulla on omaa tahtoa normaalia enemmän.
Vierailija kirjoitti:
No jaa.
Isä ja äiti oli kumpikin raittiita ja meillä oli hyvä, turvallinen ja rakastava koti. Ihan ihanteellinen kadvuympäristö.
Silti mussa on joku magneetti, mikä vetää juoppoja ja muita päihdeongelmaisia sekä mielenterveyspotilaita. En mä niitä ole valinnut, ne on valinnut mut, alkaneet piirittää ja ongelmat tulleet esiin vasta myöhemmin kun oon jo nalkissa.Oisko sulla toista teoriaa? Oisko ulkonäössä jotain?
Mistä tunnistan jatkossa ongelmaisen, kun he yleensä osaavat piilotella ja esittää?Kiitos.
Ei Sinussa ole mitään mikä erityisesti vetäisi puoleensa juoppoja tai muita päihdeongelmaisia.
Heitä vain on runsain määrin edustettuina sinkuissa, niin todennäköisyysteorian mukaan on helppo sentyylisiin ihmisiin haku päällä ollessaan törmätä.
Yleistystä. Itse valitsin miehen, joka ei juurikaan käytä alkoholia. En yhtään siedä juopottelua. Sen sijaan ystäväni, jolla on erittäin kunnollinen isä ja tasainen lapsuus, seurustelee aina runsaasti alkoholia käyttävien miesten kanssa.
Minun äidinisäni oli melkoinen häppäveikko mutta ei minun äitini silti mitään alkoholistia ottanut.
Tosin äidinisäni ei ollut mikään rymyjuoppo vaan sellainen rauhallinen kaljan lipittelijä josta ei ulkopuolinen välttämättä edes huomannut että se on humalassa. Juovuksissa jutteli vain mukavia ja naureskeli kaikenmaailman asioille.
Voi toki olla. Itse taas olen aina kartellut niitä poikia, jotka jaksoivat keuhkota kännäämisestään. Olivat aika vastenmielisiä mielestäni.
Mies jonka kanssa päädyin yhteen, ei pahemmin juo alkoholia. Viimeksi saunakaljan otti ehkä kolme vuotta sitten. Juuri heitin kaapista vuoden vanhan siideron pois kun kukaan ei sitä halunnutkaan..
Ei ole edes käynyt baarissa kertaakaan. Teini-iästä aikuisuuteen ollaan yhdessä oltu, kohta 20v.
Toki, eihän sitä tiedä vaikka joskus vielä repsahtaakin ryyppäämään. Onhan näitä viidenkympin villityksiäkim saaneita lähipiirissäkin muutama.. Yksi joi työpaikkansakkin.
Isäni oli alkoholisti, puolisoni ei onneksi ole. Hän tosin on nuorena juonut hyvin paljon ja tehnyt myös tyhmyyksiä, mutta loppui pian sen jälkeen kun astuin kuvioihin. Eli huonosti tässä olisi voinut käydä, mutta me molemmat olemme pistäneet elämämme kuntoon. Kaikki on tätä nykyä hyvin eikä kumpikaan meistä käytä paljoa alkoholia.
En myöskään ole heikko persoona. Herkkä olen ollut, ja nuorempana masentunut, mutta olen aina tehnyt oman mieleni mukaan. Arjen pienissä asioissa saatan antaa periksi, mutta minulle on aina ollut tärkeää että tiedän kuka olen ja mitä oikeasti haluan, ja toimin sen mukaan, tuli siitä sanomista tai ei. Uskon että isäni alkoholismi on jopa vahvistanut minua, en enää muserru pieniä vastoinkäymisiä kohdatessa.
Ex-vaimoni oli alkoholistin tytär. Minä en ole alkoholisti. Tämänkö takia erosimme?
Näinhän se usein menee, on aivan tutkittukin asia. Surullista.