Miksi jotkut ovat aina myöhässä? Ajantaju?

No mikset aloita valmistautumista vaikka kahta tuntia ennen jos kerran tiedostat ongelmasi????!!!

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 22:16"]

Joo mä en kans ymmärrä, että miten jotain ihmistä voi stressata ihan älyttömästi jonkun toisen myöhästely. Ja vielä tällee kännykkä aikana kun voi soittaa toiselle ja kysyä, että koska tulet. Joskus tietty muakin ärsyttää jos on vaikka lääkäri ja mies myöhässä ja mä myöhästyn sen takia. Mutta ei mua muuten kiinnosta. Ja saatan itsekin olla myöhässä josku, aika useinkin. Mutta ei maailma siihen kaadu. Töissä olen täsmällinen.

[/quote]

Töissä olet täsmällinen. Toisin sanoen osaat olla täsmällinen, mutta olet sitä vain silloin, kun se itsellesi sopii/on pakko = helvetin itsekästä!

usein nää krooniset, aina myöhässä olevat ovat ihan raivona jos joutuvat odottamaan itse jotakuta :D Ilmeisesti se pettymys on niin suuri kun toinen ei olekaan heitä valmiina oottamassa, vaan myöhästyjä joutuu vuorostaan "joustamaan". Tässä pätkä hyvästä kirjoituksesta, linkki koko kirjoitukseen tekstin lopussa 

Myöhästely on välinpitämättömyyttä. Myöhästely on osoitus huonoista käytöstavoista. 

Myöhästelijä on sitä mieltä, että hänen aikansa on tärkeämpää kuin muiden. Ehkä hän ei ajattele näin suoraan, mutta tästä on loppujen lopuksi silti kysymys. 

Selitys ”lähden liikkeelle liian myöhään” ei ole mikään selitys. Oikeampi selitys olisi ”en viitsinyt vaivata asialla mieltäni ja tuumasin, että ei sinulla ole parempaakin tekemistä kuin odottaa minua”. 

Kukaan ei varastaisi kaveriltaan, saati sitten ystävältään rahaa. Myöhästyminen on ajan varastamista ja siten vielä pahempi asia. Rahaa sentään saa lisää, aikaa ei. 

Tiedän että useimmat elämäntapamyöhästelijät eivät ole pahoja ihmisiä. Eivät he tajua, miten itsekkäästi käyttäytyvät. 

Minun on silti vaikea ymmärtää, miksi ihminen ei lähde liikkeelle ajoissa ja sovi menojaan niin, että niihin ehtii. Ei se nyt niin vaikeaa ole. 

Yllätyksiä voi tulla itse kullekin. Menot ja tulot eivät ole aina kiinni pelkästään itsestä. Eivät siis AINA, sillä yleensä myöhästely on pelkästään oma moka. 

Jos naapurin mummon kissa on karannut ja hän tarvitsee apua, sillä syyllä saa odotuttaa kaveria kahvilassa vaikka vartinkin. Varsinkin kun asiasta ilmoittaminen on hyvin helppoja kännyköiden ansiosta. 

Mutta mikäli myöhästely johtuu vain Facebook-päivityksen tekemisestä, se on anteeksiantamatonta ylimielisyyttä. Tällaista ihmistä pitäisi läimäyttää laiturilla isolla kalalla kasvoihin. 

http://www.ksml.fi/yhteiso/blogit/markolla/myohastelija-on-sisalta-mata/1356944

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 21:40"]

Ihmeellistä syyllistämistä. Mä en ymmärrä tätä ketjua. Jotkut ihmiset nyt vaan on tuollaisia. Ei mua ainakaan stressaa se jos joku on myöhässä. Tietyt kaverini on aina myöhässä ja otan sen huomioon heidän kanssa aikataulua rukatessa. Veljenikin on aina myöhässä kaikkialta.

Ei se mistään itsekkyydestä kieli. Mistä te sen keksitte?

[/quote]

Varmaan paras lääke myöhästelijälle on antaa hänelle samalla mitalla takaisin. Sovitaan tapaaminen ja sit valutaan 60 minsaa myöhemmin paikalle. Varmaan loppuisi siinä kaikenlainen yhteydenpito, joko siksi että maijamyöhänen ottaisi nokkiinsa tai koska koko suhde perustuu toisen osapuolen jatkuvaan joustamiseen, pyhimysmäiseen kärsivällisyyteen ja itsensäunohtamiseen toisen käyttäessä valtaa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:11"]

Juuri noiden tiukkisten kohdalla myöhästyn tahallani: mikäli toinen soittelee kärttyisenä jo 10min ENNEN tapaamisaikaa, niin ei kauheasti inspaa olla ajoissa. Syyttäkööt itseään, kun eivät osaa käyttäytyä.

Enkä ylipäätään tajua, miksi pitäisi olla tasan sitä ja tätä jossain, varsinkin, jos julkisia käyttää. Ei vain ole mahdollista. Silloin on joko jonkinverran ajoissa tai jonkin verran myöhässä, harvoin juuri oikeaan aikaa paikalla. Pientä joustoa suuntaan ja toiseen!

(Juu, sateessa ei ole kiva venata, mutta eikö kannata silloin sopia tapaaminen paikkaan, jossa on mukava odottaa? Väistämättä kun toinen joutuu odottamaan jonkun ajan oli itseajoissa tai toinen myöhässä. Että ihan itseensä kannattaisi näiden "laita vaatteet valmiiksi"-tyyppien mennä, tekisivät itse noista odotteluista mukavia VARAUTUMALLA niihin).

[/quote]

Miksei voi sopia aikaa valmiiksi niin, että se sopii arvon myöhästelijän bussi aikatauluihin ja vastaaviin? Olisit sopinut sen ajan niin, että se ei ole kiveenhakattu klo 15.00 vaan 15.00 Maissa tai 15.00 jälkeen

Ja joo kyllä minunkin veri kiehuu myöhästelijöistä, onneksi tuttavapiirissä on muut huomioivia ihmisiä, jotka osaavat jo arvioida etukäteen jos ovat jääneet aikataulusta ja varoittaa siitä. Se odottaminen on todellakin perseestä, saisi myöhästelijät itse sen kokea......

Yhdelle krooniselle myöhästelijälle ilmoitan aina eri ajan kuin muille, toimii!

Oho, täällähän on keskusteltu :)

Tosiaan tuohon 73. viestiin: totta, tässä minun tapauksessani (kaveri AINA myöhässä) minä olen ollut se ns. liian kiltti ja olen joustanut ja ollut liian ymmärtäväinen. Sen pari kertaa kun asetelma on ollut toisin päin, on toinen tehnyt hyvin selväksi että hän on tässä nyt "joutunut odottamaan ja että ei tässä nyt oikeen kahvitella kunnolla ehdi kun sä nyt tulit myöhässä ja mulla on kohta toinen meno." Justiinsa! Yleensä se on toisin päin, olen vaan taukkina pitänyt mölyt mahassa. Tiedänpä että tästä lähin sanon tosiaan että "olet taas myöhässä, ei tässä nyt sitte oikeen ehdikään nähdä, heippa!"

-ap

Mulla oli ystävänä tuollainen vielä kesällä. Ei ole enää. Oli paljon muitakin ongelmia kuin myöhästely, mutta koin, että about 20 vuoden ystävyyden jälkeen hän ei arvostanut minua pisaraakaan. Yhteisten ystävien kanssa yritettiin näitä klassisia - annetaan myöhästelevälle aikataulu illanviettoon, mikä on puoli tuntia tai tunti aikaisemmin kuin on tarkoitus lähteä. Ei toiminut. Aina oli myöhässä ja kaikkialta. Ei käy töissä, on ollut "opiskelija" jo kohta 13 vuotta, eikä valmista tule. Piinaava tapa kantaa mukanaan aikuisten ystäväni-kirjoja, joita väkipakolla pani meidät täyttämään. Lukekoon nyt niitä sitten, kun kerran ne olivat niin paljon tärkeämpiä kuin oikea seura.

Omaan työhöni liittyy olennaisesti aikataulussa pysyminen ja ihan oikeasti saan itseni lähtökuntoon viidessä minuutissa, jos vaaditaan (ts. olen nukkunut aikaisena aamuna pommiin) ja enhän minä voi antaa ihmisten odotuttaa itseäni. Onneksi sentään ei ole tarvinnut ns. pikahiustenpesua suorittaa lavuaarissa kovin montaa kertaa. Lähtöä helpottaa suunnattomasti työvaatteet, joten ei tarvitse miettiä, että mitä laittais päällensä, kun on vain yksi vaihtoehto. 

Minä haluan olla ajoissa ja ehkä jopa muutamaa minuuttia etuajassa. On aina mahdollista, että liikenne jumittaa tai jotain muuta yllättävää sattuu, joka viekin aikaa enemmän. Normaalisti kotoa kaupunkiin on 15 minuutin matka, mutta lähden lähes aina 30 minuuttia aikaisemmin, jotta ei tarvitse hermostua, jos edessä ajaa, joku hitaammin kulkeva vekotin (joka vois välillä kylläkin päästää sen 300 metrin jonon takaansa ohitse!!!)

Täällä myöhästelijän "uhri" \o 

Hieman tuli selkoa tämän ystäväni ainaiseen myöhästelyyn. Hän oli yksi viikonloppu mun luona yötä, seuraavana päivänä oli tarkotus mennä yhdessä kaupungille. Herättiin molemmat samaan aikaan (kello 10). Katoin pöytään aamupalaa jne. ja alettiin syömään. Minä tein leivät ja söin. Kaverini puolestaan voitelee hiiiitaaaasti yhden paahtoleivän, valitsee päälliset. Lähtee hakemaan kännykkää. Takaisin ruokapöytään. Alkaa selaamaan nettiä kännykällään. Haukkaa leipää. Mietitään sataakohan illalla, jos mennään baariin. Alkaa katsomaan ilmatieteen laitoksen sivuja. Haukkaa leipää. Lähtee käymään makkarissa. Takaisin kännykän pariin. Haukkaa leipää. Alkaa vastailemaan facebook-viesteihin...ja tätä rataa. 

Pääsimme lähtemään ovesta ulos klo 13. 3 tuntia heräämisen jälkeen.

Tuntui kun seurasi vierestä tätä kaverin "etenemistä" kuin olisi katsonut katkeilevaa, hidastelevaa filmiä. En itsekään ole mikään "vartissa valmis suoraan sängystä", mutta kolme (3) tuntia. Oikeesti?!?

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 21:40"]

Ihmeellistä syyllistämistä. Mä en ymmärrä tätä ketjua. Jotkut ihmiset nyt vaan on tuollaisia. Ei mua ainakaan stressaa se jos joku on myöhässä. Tietyt kaverini on aina myöhässä ja otan sen huomioon heidän kanssa aikataulua rukatessa. Veljenikin on aina myöhässä kaikkialta.

Ei se mistään itsekkyydestä kieli. Mistä te sen keksitte?

[/quote]

Nimenomaan se on itsekkyyttä, jos sama myöhästelevä kaveri on ajoissa silloin, kun on vaikka julkisella kulkuneuvolla liikenteessä, mutta ei voi olla silloin ajoissa, jos joku on tulossa omalla autolla hakemaan oven edestä. Sovin kahden ystäväni kanssa, että mennään leffaan. Varasin liput ja ne piti lunastaa tiettyyn aikaan mennessä. Koska minä ja myöhästelevä ex-ystävä asutaan samalla suunnalla ja mulla on auto, niin toki olen ystävällinen ja tarjoan hänellekin kyydin kaupunkiin. Matkan varrella asuu toinen ystävä, joka on aina ajoissa. Tosi kiva soittaa hänelle sitten, että juu, ollaan jo 5 minsaa myöhässä aiotusta lähtöajasta. Ja syy miksi ex-ystävä oli myössä oli niin naurettava. Hänen täytyi ottaa ykskaks luontokuvia, kun kuvattavaa ilmestyi pihaan. Myöhästyimme lunastusajasta, mutta onneksi kukaan ei sen parin minuutin aikana halunnut lippuja ko. elokuvaan, joten saimme liput. 

Ex-ystävä siis osaa olla ajoissa, jos pitää keretä bussiin tai junaan. Nehän ei tunnetusti odota, toisin kuin ystävä, jolla on auto ja aikaa odottaa häntä maailman tappiin asti. Ei kiinnosta onko adhd, valojen yms. tsekkaaja, muuten masentunut, vai mikä... Miettikää niitä tunteja, joita olen viettänyt odottaen tätä ex-ystävää 20 vuoden ajan jo koulusta lähtien!! Jos ne kaikki keräis yhteen, niin varmasti siitä tulisi yhteensä päiviä, ehkä viikkoja varastettua aikaa. Ex-ystävä on itsekäs ja välinpitämätön tapaus, joka saa tästä lähtien olla rauhassa.

Mun yksi kaveri oli järkännyt ravintolaan synttärijuhlansa (ts. oli vuokrannut kabinetin) ja suurin osa kutsutuista olivat toisilleen aika vieraita, joten vieraat saivat keskenään tutustua toisiinsa kun juhlakalu myöhästyi omista synttäreistään, tuli paikalle sen 30 min myöhässä (mikä oli vielä häneltä "hyvin") "Anteeks mut mää oon tämmönen hehehe" >:(

olisitteko noin tylyjä esim pakko-oireiselle kaverillenne?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 01:35"]

olisitteko noin tylyjä esim pakko-oireiselle kaverillenne?

[/quote]

VOI KYLLÄ, jos tämä kyseinen pakko-oireinen on ollut tyly minua kohtaa vuosikymmeniä!!! Ei edes yritä hakea apua ongelmiinsa "ku ei mua kuitenkaan voi kukaan auttaa..." Olisin ollut paaaaaljon ymmärtäväisempi, jos tietäisin hänen tekevän töitä sen eteen, että pakko-oireet (valot, hella, tietokone yms.) vähenisivät, niin että osaisi olla ajoissa myös ystävälle, eikä vain kaupungin liikelaitoikselle! 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 01:35"]

olisitteko noin tylyjä esim pakko-oireiselle kaverillenne?

[/quote]

VOI KYLLÄ, jos tämä kyseinen pakko-oireinen on ollut tyly minua kohtaa vuosikymmeniä!!! Ei edes yritä hakea apua ongelmiinsa "ku ei mua kuitenkaan voi kukaan auttaa..." Olisin ollut paaaaaljon ymmärtäväisempi, jos tietäisin hänen tekevän töitä sen eteen, että pakko-oireet (valot, hella, tietokone yms.) vähenisivät, niin että osaisi olla ajoissa myös ystävälle, eikä vain kaupungin liikelaitoikselle! 

Minä olen myöhästelijä.

Töissä olen aina ajoissa, samoin lääkärillä ja kampaajalla ja asemilla. En kuitenkaan osaa ajoittaa niitäkään, vaan pelaan reilusti aikaa ja olen ainakin vartin etuajassa aina, joskus puolikin tuntia. En ymmärrä ajankulua.

Kun esimerkiksi suunnittelen reissuja tai tapaamisia, en koskaan muista huomioida matka-aikaa. Tajuan kyllä ihan hyvin, että kahdelta pitää olla paikalla, mutta havahdun kymmentä vaille siihen, että vielä on meikkaamatta ja laukku tarkistamatta ja pitäisi olla jo menossa, kun siihen matkaankin kuluu aikaa. Kiireeni loppuu usein heti kun olen tien päällä, olenhan jo tulossa, saanut itseni liikkeelle, huraa.

En tiedä, liittyykö tähän, mutta olen todella huono hahmottamaan myös etäisyyksiä. Jos joku kysyy, kuinka kaukana paikka A on paikasta B, en oikeasti osaa arvioida eroa 50 ja 150 metrin välillä. Lopulta saattaa paljastua, että kyseinen matka on 500 metriä pitkä. En vain jotenkin hahmota. Pätee myös tilavuuksiin, saatan arvioida huoneen koon ihan pieleen, muistinvaraisesti mutta myös ihan huoneessa ollessani. Joudun tosi usein kokeilemaan, mahtuuko, kun en osaa katsoa. Jämäruoat laitan aina liian suureen rasiaan, kun en hahmota määrän tilavuutta ja haluan pelata varman päälle, etten tee turhaa tiskiä liian pienellä purkilla.

Olen fiksu ja korkeasti koulutettu, mutta aika- ja avaruussuhteissa täysin tampio. 

Kun miettii, kuinka monta meitä myöhästelijöitä on, uskon, että ongelma on tavallinen. Toiset on aamuihmisiä, toiset iltaihmisiä. Toiset ymmärtää ajankulun, toiset ei. Yritetään keksiä yhteistä maaperää ja tulla toimeen. Helppoa ei ole kummallakaan osapuolella.

Voi ei, tuntuu kauhealta lukea näitä kommentteja, koska olen itse patologinen myöhästelijä. Läheisiini kuulu toinenkin samanlainen, ja monesti olemme analysoineet ongelmaamme ja sen vaikutuksia elämäämme, koettaneet keksiä ratkaisuja siinä onnistumatta. Olemme molemmat korkeakoulutettuja, meillä molemmilla on useampi lapsi, ja muuten elämänhallinta sujuu, mutta aikataulussa pysyminen ei onnistu millään. Myöhästely stressaa  ja vaikeuttaa elämää huomattavasti, ja olemmekin pohtineet onko lähtökiireen ja perille ehtimisen aiheuttaman jännityksen nostattama adrenaliiniryöppy jotenkin saanut meidät koukutettua. Molemmilla on myös myöhästelevä äiti, ja siksikin pelottaa onko tämä ongelma siirtymässä omille lapsillemme. Hävettää ihan hirvittävästi, kun neljävuotias kysyy tanssitunnille juostessa, etä "äiti ollaanko me taas melkein myöhässä?". Jotain tosiaan on pielessä, kun tästä huolimatta taas seuraavalla kerralla lähdetään viime tingassa.

Myöhästyn itse yleensä 5-15 minuuttia, tai olen juuri ja juuri minuutilleen ajoissa. Kuten edellä on tullutkin ilmi, myöhästelijöiden ajantaju on häiriintyntynyt, ei vain tajuta kuinka paljon mihinkin menee aikaa. Saatan käydä kipaista viemässä roskapussin ja samalla jotenkin ajaudun haravoimaan, siistimään leuja pihalta, kastelemaan pihakasveja jne. Jos varaudun lähtötilanteeseen paremmin ja ylimääräistä aikaa on, alan touhuta jotain muuta, kuvittelen aina ehtiväni tehdä jonkun pienen homman ja kuinka ollakaan, lähdön hetkellä tulee hoppu. Mukanani on lähdöissä lähes aina kolme alle kouluikäistä, mutta heistä ei myöhästelyni johdu vaan olin samanlainen jo ennen lasten syntymää, ja jokaisen vanhemman kyllä pitäisi tajuta jättää minimissään 5 minuuttia myöstymisvaraa per lapsi.

Itsestäni, ja hyvästä ystävästäni myös, voin taata, ettei kyseessä ole välinpitämättömyys tai itsekkyys, kyllä itse kärsin asiasta eniten. Olen aina ollut jotenkin epäjärjestelmällinen ja hajamielinen, kadotan tavaroita, unohtelen käytännön asioita, kotoa puuttuu jatkuvasti jotain tarpeellista, jätän asiat viime tinkaan (jo opiskeluaikoina tapanani oli kirjoittaa esseet ym. isommatkin tehtävät palautuspäivää edeltävänä yönä), ajatukseni ovat usein jossain muualla kuin kyseisessä hetkessä. Työelämässä onneksi ongelmaa ei ole, vaan pysyn aikatauluissa ja saan huomattavasti enemmän ja luovemmin aikaiseksi lyhyemmässä ajassa kuin kollegat. Kun vähänkin ylimääräistä aikaa liikenisi, hankkiutuisin johonkin terapiaan saadakseni tämän ongelman ratkaistua.

Onpa kireitä vastaajia koko ketju pullollaan. Minä en ole edes tajunnut, että mun pitäisi noin kamalasti ärsyyntyä, jos joudun vähän odottelemaan toista. Ei täällä päin ainakaan ole edes tapana, että kylään tullaan sekunnilleen sovittuna aikana. Kyllä se aika tarkoittaa lähinnä, että siitä lähtien jossain vaiheessa tullaan.

Eikä mua muutenkaan rassaa. Jos toista pitää odottaa, niin se on sellainen mukava hengähdystauko arjen kiireessä. Saa vain olla tekemättä mitään ja tarkkailla ympäristöä. Odottamistahan elämä on täynnä joka tapauksessa: odottaa, että lapset pääsevät koulusta; odottaa, että he pääsevät harrastuksesta; odottaa hammaslääkärin aulassa; odottaa vuoroaan kaupan kassalla; jne. Jos kaikesta odottamisesta ärsyyntyisi, niin joka päivä saisi ärsyyntyä. En mä ainakaan viitsi. Aika moni näyttää viitsivän ja muita syytetään. Pitäisiköhän kuitenkin ennemmin tehdä jotain sille omalle ärsyyntymisherkkyydelleen...

Se että työelämässä tuota ongelmaa ei ole, johtuu mulla ainakin ihan puhtaasti siitä, että työpaikka ei ole mikään loputon työsuo. Työtehtävät ovat rajatut ja siellä tekeminen loppuu ajallaan.

Kotona hommaa riittää loputtomasti, joten homma ei ole lainkaan niin hyvin hallinnassa kuin töissä on.

Vaikuttaa että moni kroonisista myöhästelijöistä on jotenkin yksityiskohtiin takertujia. Kuulostaa ristiriitaiselta, koska voisi kuvitella näiden olevan "boheemeja, sinnepäin tyyppejä" mutta ainakin pari tuttuani jotka ovat koko ajan myöhässä ovat juuri sellaisia että

a.) asioiden ns. tärkeysjärjestystä (prioriteetteja) vaikea hahmottaa. Voi alkaa just lajittelemaan pyykkejä vaikka tietää että pitäs olla 2 min. päästä pysäkillä

b.) sohlaavat monen asian kanssa samaan aikaan, eivät siis osaa/pysty keskittymää yhteen asiaan kerrallaan (ja näillä ei siis ole lapsia herpaannuttamassa huomiota...)

c.) ovat siinä mielessä "pakko-oireisia" tai niin korostetun huolissaan miltä nyt nämä vaatteet näyttää ja on tarkkaa onko se huivi rypyttömästi kaulassa

d.) ovat ainoita lapsia, ei siis sisaruksia. Lieneekö tällä jotakin vaikutusta tietynlaiseen itsekkyyteen ja "maailma pyörii minun tahtiini"-ajattelutapaan

Tämä ketju on nyt pahasti vinksahtanut. Myöhästely on kurjaa, mutta ei se kerro itsekkyydestä tai tyhmyydestä.

Sen sijaan tähän ketjuun on nyt kirjoitellut moni, joille myöhästely on joku kumma punainen vaate. Jos kaveri on minuutinkin myöhässä, saa häntä syyttää itsekkääksi paskaksi. Oikeastiko ajattelette noin? Joko elämänne on hyvin tapahtumaköyhää tai olette vain nipottajia.

Jos kerran tiedätte kaverinne olevan aina myöhässä, miksi ette huomioi sitä tapaamisia sopiessanne? Sopikaa tapaamiset vapaammalla aikataululla tai paikkoihin joissa odottaminen ei niin haittaa. Jos leffateatterissa on oltava 17.00, sopikaa tapaaminen 16.30. Jos kaveri on ajoissa, käytte ennen leffaa kaffella/oluella.

En ymmärrä sitä että jonkun elämä näyttää kaatuvan siihen että kaveri myöhästelee. Samalla tavalla on itsekästä olla aina 15 minuuttia etuajassa ja syyllistää kaveria siitä että hän ei ole silloin vielä valmis.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 21:40"]

Ihmeellistä syyllistämistä. Mä en ymmärrä tätä ketjua. Jotkut ihmiset nyt vaan on tuollaisia. Ei mua ainakaan stressaa se jos joku on myöhässä. Tietyt kaverini on aina myöhässä ja otan sen huomioon heidän kanssa aikataulua rukatessa. Veljenikin on aina myöhässä kaikkialta.

Ei se mistään itsekkyydestä kieli. Mistä te sen keksitte?

[/quote]

Työkaverini on patologinen myöhästelijä. Olimme viime viikolla koulutuksessa, jonne lähtö havainnollisti hänen myöhästelynsä syitä, eli ajan ja matkan arvioinnin vaikeutta.

Koulutuspaikka oli toisessa kaupungissa, vieraassa rakennuksessa ja sinne mentiin julkisilla. Katselimme yhdessä juna-aikataulua ja itse sanoin että aion mennä 7.10 lähtevällä junalla. Kaveri kauhistui, että eihän noin aikaisin tarvitse lähteä, 7.35 on tulee juuri ajoissa. Itse laskin, että että junamatkaan menee 15 min, kävelyyn (ja paikan etsimiseen) 15 min, todennäköisesti juna on  myöhässä ja kiva olla paikalla vähän aiemmin. Kaveri arvioi että juna on ajoissa (varmaan...), kävelyyn menee 5 min (eihän se ole kuin parisataa metriä, oikeasti 1 km).

Minä olin oikeasti paikalla 7.45 ja ehdin hyvin käydä vessassa yms. Kaveri tuli luennon jo alettua. Myöhästyminen ei toki ollut hänen syytään. Juna oli myöhässä.