Mikä on kestävän parisuhteen salaisuus?

Pitkän suhteen salaisuus on se, ettei eroa.

Onnellisuus on sitten toinen asia.

Molemminpuolinen kunnioitus. Ilman sitä kaikki muu on turhaa.

Vastavuoroisuus

Empatia

....sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan

Mies on mies ja nainen on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mies on mies ja nainen on nainen.

Niinhän ne yleensä on myös homo- ja lesbosuhteissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva taloudellinen tilanne. Haalittu omaisuus ja hyväksi rakennettu elämä, toisin sanoen kiva koti kivalla asuinalueella ja palikat muutenkin kasassa. TÄMÄ on kestävän parisuhteen perusta. Parisuhde voi olla väljähtänyt, muttas siitä ei haluta lähteä koska yhdessä rakennettu muu elämä on niin merkityksellistä ja tärkeää ettei sitä halua menettää.

Kuullostaa enemmän kulissi suhteelta kuin vastavuoroiselta ja rakastavalta parisuhteelta. En väitä, etteikö muun ohessa taloudellisella hyvin voinnilla ja miellyttävällä ympärsiöllä olisi vaikutusta mutta olisi ahdistavaa elää kultaisessa ja timantein koristellussa häkissä... 

Sinkkumies

Nuorena sinkkuna itsekin ajattelin noin, mutta vanhemmin olen huomannut ettei elämä ole niin mustavalkoista. Ja aloituksessa puhuttiin kestävistä parisuhteista ja vastasin siihen. En tiedä miten kulissi määritellään, mutta ylivoimaisesti suurin osa historian aikana solmituista avioliitoista voi jonkun jenkkihöpöromantismin kautta näyttäytyä kulissilta. Avioliitto on kuitenkin myös liitto, jotta kaksi ihmistä rakentaa yhdessä elämää. Alussa ollaan rakastuneita ja eletään symbioosissa, myöhemmin suhde muuttuu kumppanuudeksi, intohimo väljähtää, aletaan itsenäistyä ...Mutta jos pariskunnan elämä ei ole jatkuvaa riitelyä ja jonkinlainen yhteinen visio elämästä ja tulevaisuudesta löytyy, ja taloudellinen tilanne on turvattu, niin silloin siinä kuviossa haluaa pysyä. Tottakai sitten tulee näitä ihastumisia ja aika monelta löytyy myös syrjähyppyjä ja sivusuhteita, mutta avioliittoa ei haluta menettää, koska samalla menettäisi niin paljon muutakin. 

Tiedän vaikuttavani vähän kyyniseltä, mutta olen realisti. Ja toisaalta näen nämä kuviot loppujen lopuksi hyvänä elämänä. Pitkät, vahvat avioliitot ovat moniulotteisia, kun vuosia on riittävästi takana, kulunut aika jalostaa suhdetta väistämättä myös joksikin mitä voi ehkä kutsua aidoksi rakkaudeksi... tai ainakin rakkaudeksi elettyä, yhteistä elämää kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Hyvä seksi

2) Se että annetaan toisille tilaa eli annetaan toisille mahdollisuus ikävöidä toista, tämän saa aikaiseksi vain niin että EI asu yhdessä

Jos asutaan yhdessä, niin toisen maagisuus katoaa ja ennen pitkää toiseen kyllästytään. Sitten muututaan sisarten kaltaisiksi kämppäkavereiksi. Älkää ikinä muuttako yhteen.

Eipä ole kummoinen suhde, jos ei tuon vertaa arkea kestetä.

No voit laskea varmaan yhden käsin sormin ne suhteet, jotka ovat kestäneet yli 10 vuotta pelkästään Suomessa.

Joten ei ole mitään väliä minkälainen suhde, kun suhde kuin suhde päättyy. Ihminen ei ole yksiavioinen eläin.

Ihminen oli yksiavioinen siihen saakka kun maanviljelys keksittiin, minkä seurauksena naisten hypergamia tuhosi monogamian.

Hevonkutut oli. Metsästäjä-keräilijäyhteisöissä alfamies siitti koko poppoon lapset. Maanviljelyksen myötä vaimoja alkoi riittää myös tavismiehille. On tutkittu juttu, että koko eurooppalainen populaatio on yhden miehen ja kahdeksen naisen perillisiä.

Miehet kuoli taisteluissa tai niiden jälkivaikutusten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva taloudellinen tilanne. Haalittu omaisuus ja hyväksi rakennettu elämä, toisin sanoen kiva koti kivalla asuinalueella ja palikat muutenkin kasassa. TÄMÄ on kestävän parisuhteen perusta. Parisuhde voi olla väljähtänyt, muttas siitä ei haluta lähteä koska yhdessä rakennettu muu elämä on niin merkityksellistä ja tärkeää ettei sitä halua menettää.

Kuullostaa enemmän kulissi suhteelta kuin vastavuoroiselta ja rakastavalta parisuhteelta. En väitä, etteikö muun ohessa taloudellisella hyvin voinnilla ja miellyttävällä ympärsiöllä olisi vaikutusta mutta olisi ahdistavaa elää kultaisessa ja timantein koristellussa häkissä... 

Sinkkumies

Nuorena sinkkuna itsekin ajattelin noin, mutta vanhemmin olen huomannut ettei elämä ole niin mustavalkoista. Ja aloituksessa puhuttiin kestävistä parisuhteista ja vastasin siihen. En tiedä miten kulissi määritellään, mutta ylivoimaisesti suurin osa historian aikana solmituista avioliitoista voi jonkun jenkkihöpöromantismin kautta näyttäytyä kulissilta. Avioliitto on kuitenkin myös liitto, jotta kaksi ihmistä rakentaa yhdessä elämää. Alussa ollaan rakastuneita ja eletään symbioosissa, myöhemmin suhde muuttuu kumppanuudeksi, intohimo väljähtää, aletaan itsenäistyä ...Mutta jos pariskunnan elämä ei ole jatkuvaa riitelyä ja jonkinlainen yhteinen visio elämästä ja tulevaisuudesta löytyy, ja taloudellinen tilanne on turvattu, niin silloin siinä kuviossa haluaa pysyä. Tottakai sitten tulee näitä ihastumisia ja aika monelta löytyy myös syrjähyppyjä ja sivusuhteita, mutta avioliittoa ei haluta menettää, koska samalla menettäisi niin paljon muutakin. 

Tiedän vaikuttavani vähän kyyniseltä, mutta olen realisti. Ja toisaalta näen nämä kuviot loppujen lopuksi hyvänä elämänä. Pitkät, vahvat avioliitot ovat moniulotteisia, kun vuosia on riittävästi takana, kulunut aika jalostaa suhdetta väistämättä myös joksikin mitä voi ehkä kutsua aidoksi rakkaudeksi... tai ainakin rakkaudeksi elettyä, yhteistä elämää kohtaan. 

Intohimo tulee ja menee, mutta on silti olemassa. Näin ainakin meillä.

Mies ehdotti puolitosissaan, että eroaisimme muutamaksi vuodeksi, tekisimme mitä ikinä tahdomme ja palaisimme ehkä yhteen. Vastasin siihen, etten viiden vuoden päästä jaksa enää aloittaa uudestaan, eikä aviossakaan ole pakko olla koko ajan kylki kyljessä.

Sitten menin ja varasin meille muutaman tunnin risteilyn ja hytin. Hän ostaa auton täyteen saunajuomaa, minä taas lupasin huolehtia siitä että hytistä ei tarvitse sen jälkeen poistua...

Tärkeintä on valita itselle sopiva kumppani, pitää olla henkinen yhteys ja seksuaalisuus.

Itse valitsin miehen, joka saa minut nauramaan. Ja mies älykäs, sivistynyt, tykkään kun hän pystyy haastamaan minut älyllisesti. Meillä myös tärkeää että mies saa olla mies suhteessa ja minä nainen.

Mieheni on myös henkiseti kypsä ja vastuuntuntoinen, kiltti, rakastava, huolehtiva, lämminsydäminen ja perhekeskeinen.

Eli tärkeintä on, että huolii vain itselle sopivan ja kunnollisen kumppanin. Se on kaiken perusta.

Kun nämä asiat kohtaa, on luonnollista että suhteessa on luottamusta, arvostusta, toisen kunnioitusta, rakkautta, epäitsekkyyttä, toisen huomioimista.

Olen mieheni kanssa ollut 20 v onnellista avioliittoa. Kaikki on niin pakotonta ja helppoa. Mies rakastaa ja arvostaa minua. On uskollinen ja ottaa aina huomioon minut. On ihanaa olla hänen vaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva taloudellinen tilanne. Haalittu omaisuus ja hyväksi rakennettu elämä, toisin sanoen kiva koti kivalla asuinalueella ja palikat muutenkin kasassa. TÄMÄ on kestävän parisuhteen perusta. Parisuhde voi olla väljähtänyt, muttas siitä ei haluta lähteä koska yhdessä rakennettu muu elämä on niin merkityksellistä ja tärkeää ettei sitä halua menettää.

Naiset...

Ja materialistiset miehet.

Meillä on toiminut, koska osataan riidellä rakentavasti. Lisäksi jutellaan joka päivä, kosketellaan toisiamme ja kerrotaan joka päivä, että rakastetaan ja välitetään toisistamme. Suhde vaatii työtä.