Lapsettomat eivät ymmärrä onneaan

Juupa juu ja sonnit lentää...

Näinhän se on, mutta ihmiselle kuten muillekin eläville se lisääntyminen voi olla todella voimakas tarve, eikä siitä kaipuusta vaan pääse yli niin helposti. Varmaan siinä selviämisessä auttaa aikanaan se, jos pystyy keskittymään hyviin asioihin elämässään, mutta eipä välttämättä kaikki vietä sellaista totaalivapaan ihmisen elämää vaikka lapsettomana niin periaatteessa voisivatkin.

No niinhän se on. Osaan olla onnellinen, ymmärrän että olen etuoikeuttettu lapseton! 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:18"]

 eipä välttämättä kaikki vietä sellaista totaalivapaan ihmisen elämää vaikka lapsettomana niin periaatteessa voisivatkin.

[/quote]

Jollekulle lapsettomalle se vapaus on sitä, että loikoilee koko päivän viltin alla lukemassa kirjaa niin, että kukaan ei vaadi tai häiritse.

Jokaisella on oikeus ajatella miten haluaa, mutta minä en kaipaa mitään siitä ajasta kun olin lapseton.

Mulla on viisi lasta, vanhimmat niistä ovat jo aikuisia ja nuorimmatkin jo teini-ikäisiä. Mä en missään nimessä haluaisi olla lapseton, kaikki suurimmat elämäni ilot olen saanut lasteni ja nykyään myös, lastenlasteni kautta.

Voisin sanoa, että mitään niin suurta onnea ei olekaan.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:25"]

Jokaisella on oikeus ajatella miten haluaa, mutta minä en kaipaa mitään siitä ajasta kun olin lapseton.

[/quote]

Lapseton elämä on vapaata, mutta siinä onnellisuus vaatii näkemystä. Lapsiperheen elämässä onnellisuuden lähteet ovat helpot ja selväpiirteiset, sekä biologian että kulttuurin tukemat. Ei tarvitse itse paljon päätä vaivata.

No en ymmärrä joo. Olen vastoin tahtoani lapseton 39-vuotias nainen. 

Mitä ihmettä minä tekisin sillä ajalla, energialla, rahalla tms mikä on käytettävissä itseni toteuttamiseen, kun en halua toteuttaa itseäni mitenkään erityisesti? Elämäni on vain tyhjää ja tylsää, koska en kaipaa esim. matkoja, uraa, rahan tekemistä tms mitä monet sinkut tavoittelee. Sellaiset asiat ei kiinnosta minua yhtään. Olen synnynnäinen kotirouvaihminen. Mutta valitettavasti joo lapseton vanhapiika, eikä tässä ole mitään kivaa.

Työssäni kohtaan muiden ihmisten lapsia ja näin lapsettomana saan kyllä iloa päivääni paljonkin lasten jutuista. Välillä on itsellä vähän pinna kireellä, mutta sitten se lapsen iloisuus tarttuu, eikä enää niin harmitakaan työasiat. Toivon kovasti, että vielä joku päivä saan nauttia vanhemmuudesta, edes sijais-sellaisesta.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:25"]

Jokaisella on oikeus ajatella miten haluaa, mutta minä en kaipaa mitään siitä ajasta kun olin lapseton.

[/quote]

Lapseton elämä on vapaata, mutta siinä onnellisuus vaatii näkemystä. Lapsiperheen elämässä onnellisuuden lähteet ovat helpot ja selväpiirteiset, sekä biologian että kulttuurin tukemat. Ei tarvitse itse paljon päätä vaivata.

[/quote]

No, eihän lapsettomankaan tarvi päätään vaivata, mikäli ei voi hyväksyä sellaistakin vaihtoehtoa että onnellinen voi olla muullakin tavalla.

Olen erittäin onnellinen lapseton vapaaehtoisesti. Arvostan kaikkea elämässäni, vapautta, työtä, terveyttä, mahdollisuuksia. En kaipaa enkä tarvitse lasta, en ole koskaan halunnut. Harkinnut kyllä, kun nuorena luulin että niitä on jotenkin pakko tehdä. Oli suuri helpotus tajuta että saan itse päättää.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:28"]

Mitä ihmettä minä tekisin sillä ajalla, energialla, rahalla tms mikä on käytettävissä itseni toteuttamiseen, kun en halua toteuttaa itseäni mitenkään erityisesti? Elämäni on vain tyhjää ja tylsää, koska en kaipaa esim. matkoja, uraa, rahan tekemistä tms mitä monet sinkut tavoittelee. Sellaiset asiat ei kiinnosta minua yhtään. Olen synnynnäinen kotirouvaihminen.

[/quote]

Introvertit kotonaviihtyjät ovat yliedustettuina vapaaehtoisesti lapsettomien keskuudessa. Todella monet nauttivat elämästään juuri kotona puuhastelemalla.

Mulla olis täysin tyhjä elämä ilman lapsia, tuskin mua edes olisikaan enää.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:56"]

Mulla olis täysin tyhjä elämä ilman lapsia, tuskin mua edes olisikaan enää.

[/quote]

Millaiseen elämäntilanteeseen olet hankkinut lapsia?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:56"]

Mulla olis täysin tyhjä elämä ilman lapsia, tuskin mua edes olisikaan enää.

[/quote]

Millaiseen elämäntilanteeseen olet hankkinut lapsia?

[/quote] Niitä on 4, ikäjakauma 19-4v, pitkä parisuhde... Olen lapsesta asti tiennyt, että lapset on mun juttu ja katkera olisin lapsettomana.

Hassu aloitus, ehkä joku sellainen, joka on tehnyt lapset vain koska niin kuuluu tehdä, voi ajatella noin? Minä ainakin elän pienten lasten kanssa sitä unelma elämääni. Olen odottanut tätä koko lapsuuteni ja nuoruuteni,että sitten kun saan olla äiti ja tehdä pienten lasteni kanssa sitä ja tätä ja mennä sinne ja tänne. Tämä on IHANAA aikaa. Pelottaa jo valmiiksi se aika kun lapset ovat isoja ja he eivät enää asu kotona. Onneksi sitten tulee pian taas lapsenlapset. Meitä on monenlaisia täällä. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 23:23"]

Niitä on 4, ikäjakauma 19-4v, pitkä parisuhde... Olen lapsesta asti tiennyt, että lapset on mun juttu ja katkera olisin lapsettomana.

[/quote]

Voi, olen pahoillani. Joskus oma kutsumus on vain sellainen, että sen kylkiäisenä tulee väkisin enemmän harmeja, murheita ja huolta kuin toisin suuntautuneen ihmisen elämään. Jos ei koe tarvetta lasten hankkimiseen, saavuttaa saman (tai paremman) onnellisuuden paljon vähemmällä. Geneettinen arpa ja varhaiset kokemukset noita kutsumuksia kai jakavat.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:15"]

En ymmärrä näitä itsesäälissä kieriskeleviä lapsettomia. Se, ettei ole lapsia, on suuri siunaus ihmiselle. Mitenkään väheksymättä vanhempia. Aika, raha, vapaus, spontaanius, ylimääräinen energia, intohimojensa seuraaminen, itsensä toteuttaminen. Koko maailma on avoinna, ja voi mennä minne tahansa, tehdä mitä tahansa. Aivan unelmaelämää, josta useimmat perheelliset voivat vain haaveilla. Niin paljosta hyvästä jää paitsi, kun kaikki energia menee oman kohtalonsa surkutteluun.

[/quote]

Mitään noista en vaihtaisi lapseeni!!!!!!!!!!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 23:30"]

Mitään noista en vaihtaisi lapseeni!!!!!!!!!!

[/quote]

Tämä on juuri vanhemmuuden kiro. Yleensä kiintymyssuhde pitää huolen siitä, etteivät äidit voikaan enää edes harkita muunlaista elämää. Syyllisyys, suru ja ahdistus rankaisevat jälkeläisen hylkäämisen ajattelemisestakin. Todella harvat jättävät lapsiaan edes silloin, kun lapset vaarantavat oman hyvinvoinnin (väkivaltaisuus-, päihdeongelma- jne. tilanteet).

Ehkä ihmisen perusluonne on se että ei ikinä osata olla onnellisia siitä nykytilanteesta. Lapseton ei älyä miten helppoa ja mukavaa on elää itselleen ennenkuin lapset kääntää pakan. Kaikki joilla ne lapset on, eivät ymmärrä sitä onnea mitä lapset tuovat elämään kun sitä ei osata arvostaa kun ajatellaan vaan aikaa ennen lapsia kun sai nukkua kun huvitti. Mä olen ollut onnellinen joka vaiheessa koska olen elämässäni opetellut löytämään sen onnen hetkestä. Vaikka joku asia olisi huonosti, on myös aina jokin asia hyvin. Miksi murehtia niitä huonoja kun ei ne murehtimalla muutu, teoilla muuttuu jos teoilla se on mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 23:30"]

Mitään noista en vaihtaisi lapseeni!!!!!!!!!!

[/quote]

Tämä on juuri vanhemmuuden kiro. Yleensä kiintymyssuhde pitää huolen siitä, etteivät äidit voikaan enää edes harkita muunlaista elämää. Syyllisyys, suru ja ahdistus rankaisevat jälkeläisen hylkäämisen ajattelemisestakin. Todella harvat jättävät lapsiaan edes silloin, kun lapset vaarantavat oman hyvinvoinnin (väkivaltaisuus-, päihdeongelma- jne. tilanteet).

[/quote]

Kuis ois RAKKAUS!