Lapsen kaverin käytös ärsyttää!

Ole jämäkkä aikuinen. Aseta rajat. Ne eivät muutu, vaikka lapsi väittää vastaan.

Mun on taas toisaalta kovin vaikea ymmärtää sitä, ettei ruokaa tarjottaisi mös vieraille. Tuo kaappien kaivelu itsekseen on kyllä jotain, mitä en ymmärrä ja siihen pitäis saada tolkku.

Mutta ongelman näkeminen siinä, että lapsen kaverit syövät, kun ruokaa kumminkin tehdään, tuntuu oudolta. Ymmärrän, jos rahat on todella tiukalla tai sitten joku pölähtää pöytään juuri, kun pitäisi syödä eli ei ole ehtinyt varautua riittävällä määrällä tai on jotain tiettyä "kappalemääräistä" ruokaa jus sillä kertaa tarjolla. (Silloinkin pystyy soveltamaan.)

Itse en ole mitenkään varakkaasta perheestä, mutta meillä söi aina kaikkien neljän lapsen kaverit, jos olivat meillä ruoka-aikaan. Ja jos meistä joku söi välipalaa, niin se oma kaveri söinkllä myös. Välipaloista meillä oli omatoimiohje niin omille kuin kavereillekin. Kukaan vieraista itsekseen kaappej kaivellut, mutta äiti aina uusille tyypeille ilmoitti, että jos nälkä on muulloin kuin lämpimän ruoan aikasn, niin jokainen huolehtikoon itse, että etsii kaapeista välipalaa. 

Herkkuja tosin syötiin vain säännöstellen, siis, ettei niitä ollut ede joka päivä tarjolla eikä omatkaan lapset saaneet itsekseen keksivarastoa tyhjentää. Mutta kaikki ns. tavallinen ruoka oli vapaata riistaa.

Ikinä en itse pyytänyt kylässä ruokaa (tähän oli ehdoton kielto kotoa ja vähän isompana toki jo ymmärsin itsekin, että olisi ollut huonoa käytöstä) mutta sitä kyllä joidenkin kavereiden kotona ihmettelin tietysti, jos ei pyydetty ruokapöytään, kun muut söivät. Tuntui ja tuntuunkylöä edelleen junilta. Ihmettelen, miksi jotkut haluavat lapsensa niin nitkuiksi kasvattaa. Koska siitähän sen täytyy johtua, että jostain on opittu kummallinen kitsastelu ruoan suhteen (pl. ne perheet, joissa raha tosiaan on todella tiukassa). Omassa kodissani tarjoan aina ruokaa ja kun omat lapseni tuosta tulevat nemmän kaveerausikään, niin en tul kyllä yhdellekään kaverille sanomaan, että menes kotiisi syömään siitä.

Minulla kaveripiirissä oli niitä vanhempia, jotka lähettivät kotiin ruokailun ajaksi, sekä niitä jotka suorastaan "pakottivat" pöytään kanssaan. Kukin tyylillään, ei mulla koskaan tullut edes mieleen kyseenalaistaa, ajattelin vain että eri perheissä toimitaan eri tavalla.

Tuo jääkaapilla käyminenkin vähän riippuu perheistä. Oli / on niitä kavereita joilla sai tonkia ruokakaappeja miten lystäsi (ihan oikeasti), ja sitten niitä joilta ei olisi tullut mieleen edes kysyä. (minun puolestani jos kyseessä ei ole aivan ventovieras niin ottakoot itse mitä huvittaa)

Olen samaa mieltä siinä, että ensin kannattaa ottaa selvää kaverin kotioloista. Voihan olla että siellä ei edes ole tarjolla kunnon ruokaa.

2

up

Mä en anna mitään. Ennen annoin. Jokainen syököön kotonansa. Vain yksi kaveri ruikkasi ruokaa ja en antanut koska lapseni ei saa heillä mitään ja ei heille pääse sisällekkään. Koulussa sillä on eväät mukana, kun sillä on kuulemma aina nälkä. Pummijat on aina pyytämässä ja ei se muutamaan ruuan antoon lopu.

Miksi pitää ruokkia muiden lapsia, kun omani saa ruokaa vain yhdellä kaverilla ja minäkin tarjoan tietenkin sitten tälle lapselle. Muille en anna mitään. T.27

Käy kyllä sääliksi poika, jos on oikeasti koko ajan nälkä. Syö ilmeisesti kuitenkin myös paljon kunnon ruokaa, eikä pelkästään herkkuja napsi.

Tarjoat vain jotain porkkanoita, kun marisee nälkää tai kaivaa kaappeja. "Tätä on nyt tarjolla, ole hyvä. Saat syödä koko pussin". Jos inisee edelleen ruoan laadusta tai muusta "Eikö sulla ollutkaan nälkä? Kun on oikea nälkä syö mitä vain!"