Lue keskustelun säännöt.
Tekevätkö ihmiset teistä johtopäätöksiä ulkonäkönne perusteella? Ärsyttääkö se teitä?
30.08.2020 |
Itse olen meikannut 12-vuotiaasta asti. Meikkaaminen on aina ollut minulle sekä tyyliasia että taiteellisen ilmaisun muoto. Silti minua ei kiinnosta keskustella meikeistä muiden kanssa. Monet naiset kuitenkin päättelevät meikattujen kasvojeni perusteella, että olen ulkonäkökeskeinen ja minua kiinnostaa höpistä meikkijuttuja. Mutta mikään ei ole mielestäni tylsempää kuin jutella ulkonäköhömppää. Se ei ole millään lailla kehittävää. Jokainen näyttää miltä näyttää/miltä haluaa näyttää ja se hänelle suotakoon, siitä EI tarvitse tehdä numeroa. Se on useimmille jopa epämiellyttävää ja kiusallista, että joku aina ottaa esille toisen meikit/lävistykset/tatuoinnit jne.
Minun siis oletetaan ulkonäköni perusteella olevan pinnallinen tyhjäpää, vaikka todellisuudessa minua kiinnostaa psykologia, henkinen kasvu, buddhalaisuus eli mm. karma (teoillamme on aina seuraus) jne.
Onko teistä tehty/tehdäänkö teistä virhepäätelmiä ulkonäkönne perusteella? Ja miltä sitten näytätte?
Ja ihmiset, minä pyydän, älkää tehkö muista johtopäätöksiä pelkän ulkonäön perusteella!
Kommentit (62)
Jokainen tekee toisista päätelmiä ulkokuoren perusteella, kuuluu ihmisluontoon. Toiset tekevät oikeita ja toiset vääriä päätelmiä. Itse pidän vähän tyhminä sellaisia, jotka eivät tunnista tekevänsä sitä itse, mutta ärsyyntyvät turhaan muiden tehdessä sitä.
Minua ei ainakaan kiinnosta mitä päätelmiä minusta tehdään, tiedän, että monenlaisia kuten kaikista muistakin ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Isäni on espanjalainen, joten olen tummempi kuin keskiverto suomalainen. Vähän romanin näköinen. Suomalainen nimi.
Kaikkialla tyrkytetään sosiaalipalveluja (en ole ikinä tarvinut). Lapsesta tehdään lasu varmuuden vuoksi ja kuvitellaan että olen huonompi ihminen.
Jos jokin virallinen taho tekee noin, voisit varmaankin tehdä valituksen jonnekin. Nykyään toitotetaan sitä, että rasis.mi on pahasta eikä ketään saa syrjiä, mutta todellisuudessa monenlainen syrjintä on arkipäivää.
Minulla ulkonäkö on määritellyt oikeastaan koko elämän suunnan. Näytän aivan erilaiselta kuin olen, joten elämä on taistelua ennakkoluuloja vastaan.
Kukaan ei tiedä miten arka ihminen olen, koska en näytä siltä. Minua pidetään hyvin ylpeänä ja vahvana ihmisenä, joka kestää mitä kohtelua tahansa.
Mutta tämä on tietysti pientä verrattuna niihin, jotka saavat kärsiä rasismista, joten ei pitäisi valittaa. Mutta kohtelu on tosiaankin ulkonäöstä kiinni.
Oon lyhyt ja hoikka ja hemmetin söpö vanhaks akaks ja mua luullaan helposti 10-15 vuotta nuoremmaksi. Pukeudun myös huppareihin ja kuljen reppu selässä lenkkarit jalassa joka paikkaan kun ne on kätevät.
Ei mua haittaa.
Tutustuttaessa elämässä oon kömpelö, tapaturma- altis ja höpötän ihan omiani silloin harvoin kun puhun niin ihmiset luulee että oon ihan tuulella käyvä tyhjäpää jolla ei ole omia ajatuksia eikä tajua mistään mitään. Yllättyvät kun päässä on sisältöä, omaan käden taitoja hitosti ja äo on 130.
Tää jälkimmäinen joskus harmittaa, mutta koitan ottaa silleen että eivätpä arvaakaan.
N33
Vierailija kirjoitti:
Joo. Isäni on espanjalainen, joten olen tummempi kuin keskiverto suomalainen. Vähän romanin näköinen. Suomalainen nimi.
Kaikkialla tyrkytetään sosiaalipalveluja (en ole ikinä tarvinut). Lapsesta tehdään lasu varmuuden vuoksi ja kuvitellaan että olen huonompi ihminen.
Näin sosiaalityöntekijänä olisi kiva tietää a) miten tämä sosiaalipalveluiden tyrkytys tapahtuu käytännössä ja b) kuka tekee lastensuojeluilmoituksia varmuuden vuoksi - sosiaalityöntekijätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut on melkein hakattu täysin selvin päin olevien ihmisten toimesta siksi koska minulla on tummanvihreät silmät ja väittivät etten ole "meikäläisiä". Avasi hieman minunkin näkökulmaani siihen, etteikö muka Suomessa olisi oikeaa rasismia.
Ja olen siis vitivalkoinen suomalainen. En jaksa edes miettiä onko sen takia mennyt ohi jotain elämänmahdollisuuksia, kun en voi asialle mitään tehdä.
Minulla on myös tummanvihreät silmät, päinvastoin olen monesti saanut kuulla kuinka kauniit silmät mulla on.
Suomessa jos tyylisi on persoonallinen, niin se karkottaa ihmiset, etenkin naiset. Kukaan ei tule ottamaan selvää, pitävätkö hänen johtopäätöksensä paikkansa ollenkaan. Jos et näytä keskiluokkaiselta purjehduskerhon jäseneltä, niin olet kuin ilmaa. Suomessa täytyy näyttää siltä että käy töissä, se on se vinkkeli millä ihmiset ulkonäköä arvioivat. Että hyväksyisikö työnantaja tuon.
Itsellä olisi varaa pukeutua hyvinkin yläluokkaisesti, mutta en edes yritä. Näytän suunnilleen Andy McCoylta.
Siitä tehdään paljon johtopäätöksiä, mutta no can do. Eivät ne kaikki toki vääriä johtopäätöksiä ole.
En kuitenkaan esimerkiksi polta ja alkoholinkäyttöni on hyvin vähäistä, menen ennen kymmentä nukkumaan joka ilta ja nousen joka aamu kuudelta ilman herätyskelloa. En käy baareissa enkä harrasta irtosuhteita, syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen täysin keskiluokkainen, ulkonäköä lukuun ottamatta.
Ihmisten on vaikea yhdistää boheemia ulkonäköä kunnolliseen elämäntyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Resting Bitch Face, eli kasvojeni neutraalein ilme tulkitaan vihaiseksi/myrtsiksi/vittuuntuneeksi, vaikka olisin ihan hyvällä tuulella. Niin monta kertaa olen saanut kuulla että joku piti minua negatiivisena tai vihaisena tai epäystävällisenä ihmisenä ennenkuin päätyi kanssani juttusille ja tajusi että olenkin oikeasti lämmin ja positiivinen tyyppi. Kyllähän se häiritsee, koska tietenkään kaikki ei päädy puhumaan kanssani joten monelle jää negatiivinen mielikuva minusta.
Tuollainen perusilme koetaan negatiivisena, koska urpojen mielestä naisten kuuluu aina hymyillä edes vähän ja olla sillai kivasti sosiaalisen näköisiä. Että vit***ti nuorempana, kun joku juntti tuli baarissa kysymään miksi olet niin totinen. Enää eivät uskalla 😄
Minulla on sairaus, jonka takia toimintakykyni vaihtelee suurestikin. Nuorempana ero oli suurempi ja jouduin toisinaan käyttämään pyörätuolia, toisinaan kävelin ja näytin ihan terveelle. Se oli todella hämmentävää, ja suututtavaakin, miten eri tavalla minuun suhtauduttiin eri päivinä. Harmittaa, että olin tuolloin niin arka ja ylikohtelias, etten koskaan antanut palautetta. Tässä pari esimerkkiä, mitä tuli ekana mieleen. Yksi naapuri suhtautui minuun tosi alentavasti, puhui vain minua auttavalle henkilölle, piti minua selkeästi mieleltäni vammaisena. En päässyt koskaan hänen ohitseen ilman että tuli jotain alentavasti laukomaan. Viimeiset ajat, jotka tuossa taloyhtiössä asuin, olin jo päässyt jättämään pyörätuolin kokonaan pois. Tuolloin samainen naapuri oli moikkaili kohteliaasti. Kun muutin pois, törmäsin häneen alkuun silloin tällöin ja hän oikein väkisin tunki kanssani keskustelemaan kuin olisimme hyvät ystävät. Olisi tehnyt mieli sanoa, että etkö tajua, olen se sama tyyppi, joka oli pyörätuolissa. En kehdannut.
Muistan myös kun jouduin asioimaan peräkkäisinä päivinä erään tavaratalon kosmetiikkaosastolla. Ekalla kertaa olin pyörätuolissa. Myyjä lässytti minulle kuin pikkulapselle. Seuraavana päivänä palasin takaisin, koska olin unohtanut yhden jutun ostaa. Olin kävellen ja samainen myyjä kohteli minua ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jos tyylisi on persoonallinen, niin se karkottaa ihmiset, etenkin naiset. Kukaan ei tule ottamaan selvää, pitävätkö hänen johtopäätöksensä paikkansa ollenkaan. Jos et näytä keskiluokkaiselta purjehduskerhon jäseneltä, niin olet kuin ilmaa. Suomessa täytyy näyttää siltä että käy töissä, se on se vinkkeli millä ihmiset ulkonäköä arvioivat. Että hyväksyisikö työnantaja tuon.
Itsellä olisi varaa pukeutua hyvinkin yläluokkaisesti, mutta en edes yritä. Näytän suunnilleen Andy McCoylta.
Siitä tehdään paljon johtopäätöksiä, mutta no can do. Eivät ne kaikki toki vääriä johtopäätöksiä ole.
En kuitenkaan esimerkiksi polta ja alkoholinkäyttöni on hyvin vähäistä, menen ennen kymmentä nukkumaan joka ilta ja nousen joka aamu kuudelta ilman herätyskelloa. En käy baareissa enkä harrasta irtosuhteita, syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen täysin keskiluokkainen, ulkonäköä lukuun ottamatta.
Ihmisten on vaikea yhdistää boheemia ulkonäköä kunnolliseen elämäntyyliin.
Tsiisus en tiennyt että tuollaisia on olemassa, kyllähän "Andyt" ulkoisesti naisia kiinnostaa, mutta elämäntavat ei niinkään... Olet siis kertakaikkiaan erinomainen kokonaisuus. Todella ikävää jos kukaan ei löydä sinua, ehkä hyötyisit nettideittailusta kun voit heti kertoa itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Isäni on espanjalainen, joten olen tummempi kuin keskiverto suomalainen. Vähän romanin näköinen. Suomalainen nimi.
Kaikkialla tyrkytetään sosiaalipalveluja (en ole ikinä tarvinut). Lapsesta tehdään lasu varmuuden vuoksi ja kuvitellaan että olen huonompi ihminen.Näin sosiaalityöntekijänä olisi kiva tietää a) miten tämä sosiaalipalveluiden tyrkytys tapahtuu käytännössä ja b) kuka tekee lastensuojeluilmoituksia varmuuden vuoksi - sosiaalityöntekijätkö?
Minulle tuo ilmiö ei ole lainkaan vieras. Tunnistan itsessänikin, miten alitajunta välillä tarjoaa tietynlaista stereotypiaa ihmisistä. Onneksi on myös tietoinen mieli ja itsereflektiokyky, niin ei niin helposti syyllisty ennakkoasenteisiin. Ehkä sitä tapahtuu enemmän juuri sinun kaltaisillesi, jotka ette edes tunnista mistä on kyse?
T. Toinen sosiaalityöntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin ihmiset tekevät johtopäätöksensä ulkonäöstä ja ensivaikutelmasta.
Kenelle tämä on uutinen?
Minulle esitetään lässyttämällä kysymyksiä kuten "Millä luokalla olet?" tai kommentteja kuten "Osaako tuollainen mitään, on niin nuoren näköinen." Siis ihan metrin päästä niin että kuulen sen. On pokkaa.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm en tiedä mitä kaikkea mun ulkonäöstä luullaan.. Mutta ainakin usein tulee olo, että mun luullaan olevani luonteelta tosi alistuva ja kiltti (olen pieni, pehmeän näköinen nainen mutta luonteelta aika kärkäs, suora ja itsenäinen) 🤣
Minulla on vähän sama. Olen "söpön" näköinen nainen ja herätän monissa miehissä suojeluvietin ja useimmissa naisissa epäilyn, että olen vain nätti bimbo. Olen kuitenkin hyvin vahvaluonteinen ihminen, pärjään omillani, enkä pelkää kertoa tai perustella näkemyksiäni. Opiskelen myös melko vaativaa ja vaikeana pidettyä alaa, minkä kuultuaan moni muuttaa pelkkään ulkonäköön perustuvaa näkemystään.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jos tyylisi on persoonallinen, niin se karkottaa ihmiset, etenkin naiset. Kukaan ei tule ottamaan selvää, pitävätkö hänen johtopäätöksensä paikkansa ollenkaan. Jos et näytä keskiluokkaiselta purjehduskerhon jäseneltä, niin olet kuin ilmaa. Suomessa täytyy näyttää siltä että käy töissä, se on se vinkkeli millä ihmiset ulkonäköä arvioivat. Että hyväksyisikö työnantaja tuon.
Itsellä olisi varaa pukeutua hyvinkin yläluokkaisesti, mutta en edes yritä. Näytän suunnilleen Andy McCoylta.
Siitä tehdään paljon johtopäätöksiä, mutta no can do. Eivät ne kaikki toki vääriä johtopäätöksiä ole.
En kuitenkaan esimerkiksi polta ja alkoholinkäyttöni on hyvin vähäistä, menen ennen kymmentä nukkumaan joka ilta ja nousen joka aamu kuudelta ilman herätyskelloa. En käy baareissa enkä harrasta irtosuhteita, syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen täysin keskiluokkainen, ulkonäköä lukuun ottamatta.
Ihmisten on vaikea yhdistää boheemia ulkonäköä kunnolliseen elämäntyyliin.
Minusta aikuisen ihmisen hyvin erikoinen tyyli on jollakin tavalla lapsellisuuden merkki. Olen pahoillani, en halua loukata, mutta en jotenkin pystyisi ottamaan kumppaniehdokkaana vakavasti sellaista miestä, joka koristelisi itsensä Andy McCoyn tyyliin.
Jos joskus tuntuu siltä, ettet löydä sopivaa kumppania itsellesi, kannattaa kysyä itseltään, onko tärkeämpää pukeutua kuin joulukuusi ja korostaa sillä tavoin omaa persoonaansa, vai näyttää jotakuinkin normaalilta, jotta ei pelota kumppaniehdokkaita tiehensä. Tämä sama pätee kaikenlaisiin näkyvästi valtavirrasta poikkeavaa tyyliä harrastaviin, ei pelkästään ylläolevan kommentin kirjoittaneeseen, sinänsä fiksulta kuulostavaan mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tekee. Kohtelusi perustuu valtaosin ulkonäköön eikä meriitteihin.
Naispuolista ystävääni on haukuttu mm. mamuksi, estetty pääsy baariin jne. siksi koska hän ei ole elovena ja asumme Pohjanmaalla. Kimppuunkin on käyty. Hän on täysin kantasuomalainen ties kuinka monen sadan vuoden ajalta ja hänellä on suomalainen etu/sukunimi.
Voit kuvitella miten helppo tuollaisen ihmisen on ystävystyä, saada töitä jne., ei ole helppoa.
Valtaosa ihmisistä on kuvottavia. Jaksan elää vain siksi kun on pieni vähemmistö niitä selväjärkisiä jotka kohtelevat ihmistä käytöksen, ei ulkomuodon perusteella.
Tää. Sua ei kohdella "oikeana" suomalaisena vaan asenne on aina piilovittuileva tai syrjivä jos et näytä "valtaväestön" mielestä oikeanlaiselta suomalaiselta.
Ei auta edes korkeakoulutus, täydellinen kielitaito ja sukutausta keskiajalle asti Suomeen.
Ei auta korkeakoulutus, ei siisteydestäkään oo apua.
Aina tehty. Itse en tee toisista, koska ei ole kivaa tulla leimatuksi sellaiseksi mitä ei ole, pelkästään ulkonäön takia. Hyvä homma että eriväriset ja eri etnisyyksiä olevat saavat möyhätä raskismista, se poistukoon ikuisiksi ajoiksi, mutta on myös meitä joiden ulkonäöstä päätellään kaikenlaista paikkansapitämätöntä, mutta kukaan ei ole puolellamme, vaan käsketään värjätä tukkaa, meikata, jumpata, hymyillä, käyttää titynlaisia vaatteita jne. Mielestäni itseltään näyttäminen ja se ettei siitä tehdä oletuksia kuuluu kyllä ihan kaikille. Ei montaa muutakaan asiaa voi ulkonäössä vaihtaa kuin väriä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jos tyylisi on persoonallinen, niin se karkottaa ihmiset, etenkin naiset. Kukaan ei tule ottamaan selvää, pitävätkö hänen johtopäätöksensä paikkansa ollenkaan. Jos et näytä keskiluokkaiselta purjehduskerhon jäseneltä, niin olet kuin ilmaa. Suomessa täytyy näyttää siltä että käy töissä, se on se vinkkeli millä ihmiset ulkonäköä arvioivat. Että hyväksyisikö työnantaja tuon.
Itsellä olisi varaa pukeutua hyvinkin yläluokkaisesti, mutta en edes yritä. Näytän suunnilleen Andy McCoylta.
Siitä tehdään paljon johtopäätöksiä, mutta no can do. Eivät ne kaikki toki vääriä johtopäätöksiä ole.
En kuitenkaan esimerkiksi polta ja alkoholinkäyttöni on hyvin vähäistä, menen ennen kymmentä nukkumaan joka ilta ja nousen joka aamu kuudelta ilman herätyskelloa. En käy baareissa enkä harrasta irtosuhteita, syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen täysin keskiluokkainen, ulkonäköä lukuun ottamatta.
Ihmisten on vaikea yhdistää boheemia ulkonäköä kunnolliseen elämäntyyliin.
Mun mies käyttää vaatteinaan vanhoja lökähousuja, kesällä feikkicrocseja, ja talvella varrellisia Kuomia. Takki on joku ysäriltä, menee kesät talvet kun on tarpeeksi iso että alle mahtuu. Ei leikkaa hiuksia eikä partaa. Ei näytä yhtään työssäkäyvältä vaan joltain ihan muulta. Ihmisten on tosi vaikea ymmmärtää että hän on korkeakoulutettu ja hyvässä työssä, sekä tosi älykäs ja mukava ihminen.
Luullaan tyhmemmäksi kuin mitä olen. Olen usein ihmisten kanssa keskustellessani saanut kuulla, kuinka olen heidän mielestään fiksu. Tämä siis henkilöiden kanssa, jotka ovat saaneet minuun otetta ja jonkinlaista kosketuspintaa ensin.
Jos puhutaan ensivaikutelmasta, niin olen kuullut minua kutsuttavan mm. vajukiksi, mikä on satuttanut minua todella paljon. Se on myös hämmentänyt minua suuresti. Ulkonäköäni kehutaan usein, mutta toisinaan haukutaan aika rajustikin. Ulkoinen olemukseni herättää ihmisissä ajoittain jopa hyvinkin voimakkaita tunteita.
Kuvailisin itseäni persoonallisen näköiseksi, en ole klassisella tavalla kaunis. Erikoisin ulkonäköpiirre minussa on silmäni, jotka karsastavat sisäänpäin. Luulen että tämä herättää ihmisissä ajatuksen, että olen älyllisesti yksinkertainen enkä lainkaan normaali. Minulle puhutaan hyvin hitaasti tai tietynlaisia sanoja painotetaan voimakkaasti minulle puhuttaessa. Tämä luo sisälläni turhautuneisuuden tunteen, mutta en pyri näyttämään sitä ulospäin. Olen avoin ja kohtelias ihmisille, yritän myös auttaa muita aina parhaani mukaan.
Minun perusilmeeni on hieman surullinen. En minä sille mitään mahda XD. Näytän hymyillessä välillä siltä, että meinaan itkeä XD. Huomaan serkkupoijjaan naamassa saman homman. No serkkumiekkonenhan hän jo on.
En minä ole aina surullinen ja hyvin harvoin minua itkettää! Se on vain naamani XD.