Lue keskustelun säännöt.
Tekevätkö ihmiset teistä johtopäätöksiä ulkonäkönne perusteella? Ärsyttääkö se teitä?
30.08.2020 |
Itse olen meikannut 12-vuotiaasta asti. Meikkaaminen on aina ollut minulle sekä tyyliasia että taiteellisen ilmaisun muoto. Silti minua ei kiinnosta keskustella meikeistä muiden kanssa. Monet naiset kuitenkin päättelevät meikattujen kasvojeni perusteella, että olen ulkonäkökeskeinen ja minua kiinnostaa höpistä meikkijuttuja. Mutta mikään ei ole mielestäni tylsempää kuin jutella ulkonäköhömppää. Se ei ole millään lailla kehittävää. Jokainen näyttää miltä näyttää/miltä haluaa näyttää ja se hänelle suotakoon, siitä EI tarvitse tehdä numeroa. Se on useimmille jopa epämiellyttävää ja kiusallista, että joku aina ottaa esille toisen meikit/lävistykset/tatuoinnit jne.
Minun siis oletetaan ulkonäköni perusteella olevan pinnallinen tyhjäpää, vaikka todellisuudessa minua kiinnostaa psykologia, henkinen kasvu, buddhalaisuus eli mm. karma (teoillamme on aina seuraus) jne.
Onko teistä tehty/tehdäänkö teistä virhepäätelmiä ulkonäkönne perusteella? Ja miltä sitten näytätte?
Ja ihmiset, minä pyydän, älkää tehkö muista johtopäätöksiä pelkän ulkonäön perusteella!
Kommentit (62)
No olisipa hullua, jos eivät tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan jostain syystä aina ihmisten vihat niskaani. Jos on kolme ihmistä jotka tekevät samaa asiaa niin minulle tullaan känättämään, valittamaan ja aukomaan päätä. Toisaalta ventovieraatkin avautuvat asioistaan helposti. Lisäksi minua nykyisin katsotaan jotenkin halveksivasti ja ylimielisesti; varsinkin nuoret naiset jne.
En tiedä mikä piirre minussa on ulkoisesti että laukaisee ihmisissä jotain vihan ja luottamuksen tunteita. Olen arkisen näköinen, pukeudun normaalisti tai jopa vaatimattomasti, mutta olen ehkä komea tietyllä tavalla. En mielestäni kaunis nainen. Mielelläni väistelen ihmisiä enkä tee itsestäni mitään numeroa enkä hae minkäänlaista huomiota tms.
Vierailija kirjoitti:
Minua luultiin aina pinnalliseksi ulkonäköön tuijottajaksi koska olen luonnostaan komea. Ulkonäkööni en ole koskaan panostanut lainkaan. Peseydyn, liikun ja kampaan tukkani, siinä se.
Enää ei luulla, kun käsipuolessani kulkee 30kg ylipainoinen kasvoiltaan keskivertoa rumempi kumppani. En valinnut tietoisesti ulkoisesti matalatasoista, vaan hän nyt vain sattuu olemaan paras minulle. Tykkää vieläpä liikkua ja kujeilla kanssani, joten ehkä se painokin normalisoituu elintapojen myötä, vaikkei sillä minulle väliä olekaan.
Et muka ole pinnallinen mutta sitten kuitenkin kuvailet naistasi "matalatasoiseksi" ja "keskivertoa rumemmaksi". Mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua luultiin aina pinnalliseksi ulkonäköön tuijottajaksi koska olen luonnostaan komea. Ulkonäkööni en ole koskaan panostanut lainkaan. Peseydyn, liikun ja kampaan tukkani, siinä se.
Enää ei luulla, kun käsipuolessani kulkee 30kg ylipainoinen kasvoiltaan keskivertoa rumempi kumppani. En valinnut tietoisesti ulkoisesti matalatasoista, vaan hän nyt vain sattuu olemaan paras minulle. Tykkää vieläpä liikkua ja kujeilla kanssani, joten ehkä se painokin normalisoituu elintapojen myötä, vaikkei sillä minulle väliä olekaan.
Et muka ole pinnallinen mutta sitten kuitenkin kuvailet naistasi "matalatasoiseksi" ja "keskivertoa rumemmaksi". Mielenkiintoista.
No miten tuon ulkonäköasian voisi ilmaista korrektimmin? Veikkaan sinua ahdasmieliseksi ihmiseksi joka ei edes tajua sitä itse.
-eri
Pojitellaan ja kohdellaan alempiarvoisena nuorukaisena. Ikä 41.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua luultiin aina pinnalliseksi ulkonäköön tuijottajaksi koska olen luonnostaan komea. Ulkonäkööni en ole koskaan panostanut lainkaan. Peseydyn, liikun ja kampaan tukkani, siinä se.
Enää ei luulla, kun käsipuolessani kulkee 30kg ylipainoinen kasvoiltaan keskivertoa rumempi kumppani. En valinnut tietoisesti ulkoisesti matalatasoista, vaan hän nyt vain sattuu olemaan paras minulle. Tykkää vieläpä liikkua ja kujeilla kanssani, joten ehkä se painokin normalisoituu elintapojen myötä, vaikkei sillä minulle väliä olekaan.
Et muka ole pinnallinen mutta sitten kuitenkin kuvailet naistasi "matalatasoiseksi" ja "keskivertoa rumemmaksi". Mielenkiintoista.
No miten tuon ulkonäköasian voisi ilmaista korrektimmin? Veikkaan sinua ahdasmieliseksi ihmiseksi joka ei edes tajua sitä itse.
-eri
On varmasti korrektimpiakin tapoja kuvailla omaa rakasta.
Voit toki pitää minua ahdasmielisenä, jos haluat. Itselläni vain hiukan särähti korvaan tuo, että itseään ei-pinnalliseksi väittävä ihminen käyttää kumppanistaan nimitystä "matalatasoinen". Mutta tämä on vain oma mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Resting Bitch Face, eli kasvojeni neutraalein ilme tulkitaan vihaiseksi/myrtsiksi/vittuuntuneeksi, vaikka olisin ihan hyvällä tuulella. Niin monta kertaa olen saanut kuulla että joku piti minua negatiivisena tai vihaisena tai epäystävällisenä ihmisenä ennenkuin päätyi kanssani juttusille ja tajusi että olenkin oikeasti lämmin ja positiivinen tyyppi. Kyllähän se häiritsee, koska tietenkään kaikki ei päädy puhumaan kanssani joten monelle jää negatiivinen mielikuva minusta.
Tää häiritsee mua niin paljon, että tekisi mieli vaan kulkea pussi päässä. Tai se maski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Resting Bitch Face, eli kasvojeni neutraalein ilme tulkitaan vihaiseksi/myrtsiksi/vittuuntuneeksi, vaikka olisin ihan hyvällä tuulella. Niin monta kertaa olen saanut kuulla että joku piti minua negatiivisena tai vihaisena tai epäystävällisenä ihmisenä ennenkuin päätyi kanssani juttusille ja tajusi että olenkin oikeasti lämmin ja positiivinen tyyppi. Kyllähän se häiritsee, koska tietenkään kaikki ei päädy puhumaan kanssani joten monelle jää negatiivinen mielikuva minusta.
Tää häiritsee mua niin paljon, että tekisi mieli vaan kulkea pussi päässä. Tai se maski.
Jouduin kesällä käyttämään maskia töissä, ja vaikka asiaan liittyi monenlaista epämukavuuden tunnetta, koin silti maskin käytön vapauttavana. Maskin takana sain olla kaikessa rauhassa "ruma", ja ihmisten kohtaaminen tuntui helpommalta. Lisäksi töissä kohtaamani ihmiset eivät tunnista minua vapaa-ajalla, mikä on plussaa.
Anorektikoksi luullaan, ja tietysti johtopäätökset siitä: olen epärealististen ulkonäköpaineiden uhri, jota täytyy herätellä ja pelastaa, olen nirso nipottaja perfektionisti, joka punnitsee salaattinsa, jne.
Tähän vielä resting bitch face niin näytän varmasti erittäin ongelmalliselta.
Oikeasti olen täysin terve ja hyväitsetuntoinen ihminen. Ihmisten lienee vain vaikea uskoa, että joku tällainen voi olla ihan luonnostaan ja sinut itsensä kanssa. Projisoivat omia tuntemuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset selittävät minulle usein asioita kuin lapselle. Olen tuplamaisteri ja ÄO-testien mukaan keskitasoa älykkäämpi.
Pakko tuon on johtua ulkoisesta olemuksestani sitten. Olen lapsenkasvoinen, lyhyehkö ja aika ruma.
Olen keskivertoa rumempi nainen ja kyllä se vaikuttaa paljon siihen, miten minua kohdellaan. Miehet eivät halua olla kanssani tekemisissä edes kaverillisissa väleissä. Asiakaspalvelutilanteissa välttelevät palvelemistani. Sitten kun joutuvat minua auttamaan, ovat tosi kyllästyneen oloisia ja välttelevät katsekontaktia. Jos erehdyn menemään baariin niin aina joku känninen äijä tulee haukkumaan tai sitten iskemään vitsillä. Naiset ovat joko tylyjä tai sitten kohteliaan mukavia, katselevat minua hieman säälien. Olen saanut muutaman ystävän, jotka ovat maanläheisiä ja kaukana pinnallisesta. Muuten naisetkaan eivät oikein halua kaveerata kanssani.
Pahinta on huomata keskustelukumppanin ilmeestä, että ulkonäköni ei miellytä ollenkaan. Sen huomaa kyllä, vaikka jotkut sitä yrittävätkin peitellä. Ensin kasvoille tulee sellainen hämmästynyt ilme, jossa on seassa sellainen pieni "yök" irvistys. Sitten yritetään pitää naama peruslukemilla ja pidetään katse jossain muualla, kuin minussa.
Ei voi mitään. Näillä eväillä mennään mitä on annettu. Vietän aikani suurimmaksi osaksi kotona. Aamulla käyn vain töissä siivoamassa. :D Kauppaankin tykkään mennä illalla kun siellä on silloin hiljaisempaa ja saan vähemmän tuijotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keskivertoa rumempi nainen ja kyllä se vaikuttaa paljon siihen, miten minua kohdellaan. Miehet eivät halua olla kanssani tekemisissä edes kaverillisissa väleissä. Asiakaspalvelutilanteissa välttelevät palvelemistani. Sitten kun joutuvat minua auttamaan, ovat tosi kyllästyneen oloisia ja välttelevät katsekontaktia. Jos erehdyn menemään baariin niin aina joku känninen äijä tulee haukkumaan tai sitten iskemään vitsillä. Naiset ovat joko tylyjä tai sitten kohteliaan mukavia, katselevat minua hieman säälien. Olen saanut muutaman ystävän, jotka ovat maanläheisiä ja kaukana pinnallisesta. Muuten naisetkaan eivät oikein halua kaveerata kanssani.
Pahinta on huomata keskustelukumppanin ilmeestä, että ulkonäköni ei miellytä ollenkaan. Sen huomaa kyllä, vaikka jotkut sitä yrittävätkin peitellä. Ensin kasvoille tulee sellainen hämmästynyt ilme, jossa on seassa sellainen pieni "yök" irvistys. Sitten yritetään pitää naama peruslukemilla ja pidetään katse jossain muualla, kuin minussa.
Ei voi mitään. Näillä eväillä mennään mitä on annettu. Vietän aikani suurimmaksi osaksi kotona. Aamulla käyn vain töissä siivoamassa. :D Kauppaankin tykkään mennä illalla kun siellä on silloin hiljaisempaa ja saan vähemmän tuijotuksia.
Ehkä kuvittelet. Onko sinua koskaan kehuttu kauniiksi?
Kyllä se ärsyttää kun luullaan miehen tyttäreksi tai aivan liian nuoreksi tyttöystäväksi vaikka ikäeroa on vain 2 vuotta. Työpaikallakin tuntemattomat luulee opiskelijaksi jos ei meikkaa aknea piiloon ja jättää silmälasit kotiin. Koko elämän ajan on toistaiseksi luultu nuoremmaksi kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kuulemma leuhka. Kuljen usein yksin, totisena, omissa ajatuksissani ja sivuilleni vilkuilematta, suora ryhtini taas on perintöä esi-isiltäni. Leuhka en missään nimessä ole eikä minulla ole siihen aihettakaan, ehkä ennemminkin ujo.
Mulla on kaulassa ja ranteissa tatuoinnit ja perusilmeeni saattaa joskus näyttää jotenkin tympeeltä/vihaselta, vaikken ookkaan. Kerran ihminen, joka ei tuntenut mua vielä, oli luullut, että oon joku hirvee kiroileva kovis.
Todellisuudessa oon vaan iskelmää kuunteleva, mökkeilyä ja luontoa rakastava, kiltti ja kohtelias nuori mies.
48-vuotiaana naisena olen näkymätön.
Kukaan ei mieti minusta mitään. Ihan hyvä näin.
Itse teen johtopäätöksiä muista heidän ulkonäkönsä pohjalta kyllä. Laiskaa ajattelua, myönnän.
Ei ärsytä mutta huvittaa. Erityisen koomista on, kun ennakkoluuloisuudesta voimakkaasti ärisevät kuvittelevat mun olevan kouluttautumaton juntti ulkoisen olemuksen perusteella.
Lievästi ylipainoisena keski-ikäisenä naisena minua ärsyttää kun luullaan etten osaa uusinta teknologiaa tai että olen äidillinen. Asiantuntijuuttani ei myöskään uskota/arvosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskivertoa rumempi nainen ja kyllä se vaikuttaa paljon siihen, miten minua kohdellaan. Miehet eivät halua olla kanssani tekemisissä edes kaverillisissa väleissä. Asiakaspalvelutilanteissa välttelevät palvelemistani. Sitten kun joutuvat minua auttamaan, ovat tosi kyllästyneen oloisia ja välttelevät katsekontaktia. Jos erehdyn menemään baariin niin aina joku känninen äijä tulee haukkumaan tai sitten iskemään vitsillä. Naiset ovat joko tylyjä tai sitten kohteliaan mukavia, katselevat minua hieman säälien. Olen saanut muutaman ystävän, jotka ovat maanläheisiä ja kaukana pinnallisesta. Muuten naisetkaan eivät oikein halua kaveerata kanssani.
Pahinta on huomata keskustelukumppanin ilmeestä, että ulkonäköni ei miellytä ollenkaan. Sen huomaa kyllä, vaikka jotkut sitä yrittävätkin peitellä. Ensin kasvoille tulee sellainen hämmästynyt ilme, jossa on seassa sellainen pieni "yök" irvistys. Sitten yritetään pitää naama peruslukemilla ja pidetään katse jossain muualla, kuin minussa.
Ei voi mitään. Näillä eväillä mennään mitä on annettu. Vietän aikani suurimmaksi osaksi kotona. Aamulla käyn vain töissä siivoamassa. :D Kauppaankin tykkään mennä illalla kun siellä on silloin hiljaisempaa ja saan vähemmän tuijotuksia.
Ehkä kuvittelet. Onko sinua koskaan kehuttu kauniiksi?
Ei ole kehuttu ja en kuvittele. Minulla on ulkonäössä sellainen piirre joka ihmisten mielestä ei ole kaunista. Lisäksi piirteeni eivät ole pehmeän naiselliset vaan enemmän miehekkäät, kovat ja kolkot. Tiedän, että on karua kuulla, että rumaa ihmistä kohdellaan huonosti. Suurin osa ihmisistä on ihan normaalin näköistä ja kunnon rumuus on harvinaista, mutta kyllä sitä on. Minulla on ollut sen suhteen todella huono tuuri.
Minua luultiin aina pinnalliseksi ulkonäköön tuijottajaksi koska olen luonnostaan komea. Ulkonäkööni en ole koskaan panostanut lainkaan. Peseydyn, liikun ja kampaan tukkani, siinä se.
Enää ei luulla, kun käsipuolessani kulkee 30kg ylipainoinen kasvoiltaan keskivertoa rumempi kumppani. En valinnut tietoisesti ulkoisesti matalatasoista, vaan hän nyt vain sattuu olemaan paras minulle. Tykkää vieläpä liikkua ja kujeilla kanssani, joten ehkä se painokin normalisoituu elintapojen myötä, vaikkei sillä minulle väliä olekaan.