Ulkonäön merkitys parisuhteessa?

Minä olen aina viehättynyt pitkistä vaaleista atleeteista, puolisoni exät ennen minua olivat aina pitkäsäärisiä pajunvitsamaisia vaaleaverikköjä.

Silti kun tapasimme oli kuin salama olisi iskenyt kehon läpi ja se oli elämäni ainoa rakkautta ensi silmäyksellä tapaus. Olemme molemmat tummia, mieheni sellainen tanakkarakenteinen rugbypelaaja ja minä lyhyt ja kurvikas taskuvenus.

Naimisissa 15 vuotta eikä rakkaus ja intohimo ole kadonneet. Mieheni on silmissäni seksikkäin mies maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina viehättynyt pitkistä vaaleista atleeteista, puolisoni exät ennen minua olivat aina pitkäsäärisiä pajunvitsamaisia vaaleaverikköjä.

Silti kun tapasimme oli kuin salama olisi iskenyt kehon läpi ja se oli elämäni ainoa rakkautta ensi silmäyksellä tapaus. Olemme molemmat tummia, mieheni sellainen tanakkarakenteinen rugbypelaaja ja minä lyhyt ja kurvikas taskuvenus.

Naimisissa 15 vuotta eikä rakkaus ja intohimo ole kadonneet. Mieheni on silmissäni seksikkäin mies maailmassa.

Ja olette molemmat miehiä?

Kyllä kai sillä vielä teini-iässä oli jotain merkitystä. En olisi rakastunut keneenkään pelkän ulkonäön takia, mutta en ole varma olisiko sen ikäisenä pystynyt kiinnostumaan rumasta ihmisestä. Aikuisena pystyn kyllä rakastumaan ja olen rakastunutkin sellaiseen, jonka ulkonäkö ei viehätä, mutta eipä siitä hyvästä ulkonäöstä haittaakaan ole.

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

Tavoite on muuttua juomalla valkoisen harmaaksi olmiksi. Tavis miehen on turha yrittää mitään.

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Parisuhde on myös seksisuhde. Jos kumppani ei ole omissa silmissä puoleensavetävä = haluttava = hyvännäköinen, niin ei ole myöskään seksiä. Miehet yleensä ilmaisevat sen suorempaan eli että jos nainen ei saa seisomaan, niin eihän siitä mitään tule. Kuten ei tulekaan. Naisille ei vielä ole ollut sosiaalisesti sallittua tai ainakaan tullut normaaliksi sanoa samaa asiaa yhtä jyrkästi, mutta yhtä lailla se pitää paikkansa, että jos mies ei herätä halua katsella häntä, kosketella, hyväillä, rakastella, niin ei siitä voi kehittyä hyvää parisuhdetta.

Ulkonäöllä on merkitystä parisuhteessa ja parisuhdetta etsiessä. Jos toinen ei miellytä, niin hän ei miellytä ja vaikka toinen kuinka mukavia juttelisi, niin kiinnostusta ei tule, vaan päinvastoin ärsytys toisen ulkomuotoa kohtaan. Asiaa ei voi kiertää, vaan toisen mahdollinen ulkonäöllinen epäkohta alkaa jopa kuvottaa.

Myös minuun oli aikanaan ihastunut mies, jonka ulkonäköä en pitänyt viehättävänä. Vaikka hän oli todella mukava, niin en voinut muuta kuin katsoa hänen liian laihaa olemustaan. En voinut edes ajatella meneväni hänen syliinsä ja tuntea luisevuus itseäni vasten. Löysinkin täydellisesti itselleni sopivan miehen, joka ei ole ärsyttänyt yli kahdenkymmenen yhteisen vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina viehättynyt pitkistä vaaleista atleeteista, puolisoni exät ennen minua olivat aina pitkäsäärisiä pajunvitsamaisia vaaleaverikköjä.

Silti kun tapasimme oli kuin salama olisi iskenyt kehon läpi ja se oli elämäni ainoa rakkautta ensi silmäyksellä tapaus. Olemme molemmat tummia, mieheni sellainen tanakkarakenteinen rugbypelaaja ja minä lyhyt ja kurvikas taskuvenus.

Naimisissa 15 vuotta eikä rakkaus ja intohimo ole kadonneet. Mieheni on silmissäni seksikkäin mies maailmassa.

Näinhän se on. Harvoin se kumppani, jonka kanssa kipinät sinkoilee on ulkoisesti sellaista tyyppiä, mistä etukäteen kuvittelee vaativansa ja kiinnostuvansa. Itse pidin vaaleista honteloista rillipäisistä nörteistä ja rakastuin täysin pitkään tummaan lihaskimpuun. Tämä taas jätti suunnilleen ensitapaamisemme jälkeen tyttöystävänsä joka oli huoliteltu isorintainen missityyppinen blondi. Itse taas ole leveäperseinen rumanpuoleinen luomu tavis.

Vierailija kirjoitti:

Taas persuprovo huoh.

Olet väärässä. En ole persu eikä tämä ole provo. Olen nuorehko nainen, sinkku tällä hetkellä ja minuun on ihastunut mies, jonka kansssa haluan toimia oikein häntä loukkaamatta. Hän on vanhempi, ei liian, kerran eronnut lapseton,, varallisuutta on paljon perimänä saatu, on taloa yms. Hän on reilu, työteliäs, auttavainen...mutta ei sytytä minua millään tavalla, eikä siinä kaikki, en jostain syystä pysty kuvitteelemaan mitään intiimiä hänen kanssaan, vaikka ei hänen ulkonäössään ole mitään vikaa.

Olen kyllä suoraan vastannut hänelle, ettei meistä paria tule, mutta hän kysyi taas tällä viikolla, tulisinko tapaamaan häntä. Ei se ole mitenkään ahdistavaa, mutta... ulkonäössä on jokin juttu, mikä ei kiehdo. OLen samaa mieltä monen kanssa,  että parisuhteessa toisen ulkonäkö pitää miellyttää.

Kavereiden suhteen kun mietin, niin huomaan että ollaan aikalailla samaa tasoa, toki hyvinkin erilaisia, mutta vaikka miesten suhteen vientiä about saman verran. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

Väärin. Miesten biologia ei välitä geeneistä. Kaikki käy. Naiset valikoi a) sopivasti erilaiset geenit kuin itsellä. Tämä haistetaan tiedostamatta. Näin saadaan lapsi ,jolla on hyvä vastuskyky taudeille. B) kumppaniehdokkaan pitää olla sitoutumishaluinen ja halukas ja kyvykäs elättämään nainen ja jälkikasvu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas persuprovo huoh.

Olet väärässä. En ole persu eikä tämä ole provo. Olen nuorehko nainen, sinkku tällä hetkellä ja minuun on ihastunut mies, jonka kansssa haluan toimia oikein häntä loukkaamatta. Hän on vanhempi, ei liian, kerran eronnut lapseton,, varallisuutta on paljon perimänä saatu, on taloa yms. Hän on reilu, työteliäs, auttavainen...mutta ei sytytä minua millään tavalla, eikä siinä kaikki, en jostain syystä pysty kuvitteelemaan mitään intiimiä hänen kanssaan, vaikka ei hänen ulkonäössään ole mitään vikaa.

Olen kyllä suoraan vastannut hänelle, ettei meistä paria tule, mutta hän kysyi taas tällä viikolla, tulisinko tapaamaan häntä. Ei se ole mitenkään ahdistavaa, mutta... ulkonäössä on jokin juttu, mikä ei kiehdo. OLen samaa mieltä monen kanssa,  että parisuhteessa toisen ulkonäkö pitää miellyttää.

Voi olla myös jumalaisen komea ja mukava mies, joka viehättää kyllä periaatteessa, mutta sitten kun yritetään siirtyä intiimimmälle osastolle niin ei vaan natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulle myös. Nimittäin yksi kaveri on nyt ihastunut minuun. Ilmeisesti hyvä mies, mutta en pysty kuvittelemaan intiimia kanssakäymistä hanen kanssaan enk edes mitään fyysistä. Kuitenkin reilu.

Mutta yleensäkin avoimet, hyväntahtoiset kavot puhuttelevat minua ja siisteys. Isoja tatskoja pidän rumina.

AP

Oletko vaihtamassa parisuhdetta toiseen?

Pidät todennäköisesti itseäsi kauniimpana kuin ikäisesi naiset ovat ja luulet että miehet ovat kiinnostuneita sinusta myös luonteesi tai ammattisi perusteella eikä vain ns tyhjennysmielessä? Kirjoitustavastasi voi päätellä monta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

Väärin. Miesten biologia ei välitä geeneistä. Kaikki käy. Naiset valikoi a) sopivasti erilaiset geenit kuin itsellä. Tämä haistetaan tiedostamatta. Näin saadaan lapsi ,jolla on hyvä vastuskyky taudeille. B) kumppaniehdokkaan pitää olla sitoutumishaluinen ja halukas ja kyvykäs elättämään nainen ja jälkikasvu.

Väärin. Olet lmeisrsti yksi kurja surkimus, jolle kaikki käy, mutta onneksi tuollaisia surkimuksia on vain vähän. Itse en tunne yhden yhtä miestä, jolle "kaikki käy", vaan päinvastoin miehetkin ovat aivan yhtä valitsevia terveellä tavalla kuin normaalit naisetkin. Epänormaalit ovat siis oma lukunsa tässäkin asiassa ja heistä en piittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas persuprovo huoh.

Olet väärässä. En ole persu eikä tämä ole provo. Olen nuorehko nainen, sinkku tällä hetkellä ja minuun on ihastunut mies, jonka kansssa haluan toimia oikein häntä loukkaamatta. Hän on vanhempi, ei liian, kerran eronnut lapseton,, varallisuutta on paljon perimänä saatu, on taloa yms. Hän on reilu, työteliäs, auttavainen...mutta ei sytytä minua millään tavalla, eikä siinä kaikki, en jostain syystä pysty kuvitteelemaan mitään intiimiä hänen kanssaan, vaikka ei hänen ulkonäössään ole mitään vikaa.

Olen kyllä suoraan vastannut hänelle, ettei meistä paria tule, mutta hän kysyi taas tällä viikolla, tulisinko tapaamaan häntä. Ei se ole mitenkään ahdistavaa, mutta... ulkonäössä on jokin juttu, mikä ei kiehdo. OLen samaa mieltä monen kanssa,  että parisuhteessa toisen ulkonäkö pitää miellyttää.

Minä taas veikkaan että olet yli 45 v, synnyttänyt ja avioliitossa jossa olet käynyt vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas persuprovo huoh.

Olet väärässä. En ole persu eikä tämä ole provo. Olen nuorehko nainen, sinkku tällä hetkellä ja minuun on ihastunut mies, jonka kansssa haluan toimia oikein häntä loukkaamatta. Hän on vanhempi, ei liian, kerran eronnut lapseton,, varallisuutta on paljon perimänä saatu, on taloa yms. Hän on reilu, työteliäs, auttavainen...mutta ei sytytä minua millään tavalla, eikä siinä kaikki, en jostain syystä pysty kuvitteelemaan mitään intiimiä hänen kanssaan, vaikka ei hänen ulkonäössään ole mitään vikaa.

Olen kyllä suoraan vastannut hänelle, ettei meistä paria tule, mutta hän kysyi taas tällä viikolla, tulisinko tapaamaan häntä. Ei se ole mitenkään ahdistavaa, mutta... ulkonäössä on jokin juttu, mikä ei kiehdo. OLen samaa mieltä monen kanssa,  että parisuhteessa toisen ulkonäkö pitää miellyttää.

Minua ainakin ahdistaisi tuollainen tapaamisen inttäminen. Jos tyyppi ei tajua suoraan sanottuna, että et halua olla hänen kanssaan ja siltikin hän vain jatkaa inttämistään, niin minulla ainakin palaisi käämit ja alkaisin karttamaan koko äijää. Jos tyypin ulkonäkö ei myöskään aiheuttaisi mitään oloa päästä hänen kainaloonsa, niin mielestäni tuon jutun jatkaminen on jo jotenkin sairasta itseä ja myös toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti keskenkasvuista porukkaa. Nykyisessä pinnallisessa maailmassa ulkonäölle annetaan epäkypsästi liiaksi merkitystä. Pimeässä kaikki kissat ovat harmaita ja se ettei osata katsoa pintaa syvemmälle johtaa siihen että monet täälläkin kitisevät kumppanin puutetta. Toki tämä on heidän oma onnettomuutensa.

Tästä ylemmyydentuntoisesta asenteestasi huolimatta et sinäkään ole biologiasta ja psykologiasta riippumaton parinvalinnassa tai muiden ihmisten ulkonäön suhteen muutenkaan. Sitä ei voi valita, minkälaiset kasvot tai kroppa miellyttävät ja kehen tuntee vetoa.

Tähän tuli mieleen kouluajoilta mies, joka oli fiksu, hauska, kohtelias ja mukava sekä mielestäni edestä ihan mukavan näköinen, mutta takaa ei. Hänen takamus oli iso, liian iso. En tiedä miten sen kokoisella miehellä olikin niin iso hanuri, kun muuten mies ei ollut mikään jättipotti. Se iso peräsin kuitenkin sammutti kiinnostukseni vaikka kuinka yritin olla välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hm, takana 15 vuotta rakastavassa parisuhteessa. Ei sillä ole enää aikoihin ollut merkitystä, se on vaan pakkaus, jossa se rakas asustelee. Taannoin käytiin amputaatiokeskustelu, ja mies oli ihan aidosti sitä mieltä, ettei sillä ole niin kauheasti väliä, onko mulla 1 vai 2 jalkaa. (2 on edelleen.)

Minä olen ollut parisuhteessani 25 vuotta ja kyllä ulkonäöllä on vieläkin merkitystä jonkun verran.

Toinen on rakas, mutta jos rakas pullahtaisi vaikka 20 kg, niin se muuttaisi monia asioita hyvin paljon jo alkaen liikunnasta, syömisestä ja ison omakotitalomme + pihamme hoitamistöistä. Meidän elämme on nyt tasapainossa ja mukavaa, mutta jotkut tällaiset asiat vaikuttaisivat elämään kyllä paljon. Myös vaikka tuo jalan menetys. Se ei olisi vain ulkonäöllinen juttu, vaan hyvin paljon muutakin.

Muuten on ihan sama, jos mieheni vaikka kaljuuntuisi, se ei haittaa, ellei hän sitten asiasta alkaisi kovasti vaikeroimaan. Henkiset jutut kulkevat ulkoisten asioiden kanssa aina käsi kädessä. Luonne saattaa muuttua ulkonäön muuttuessa myös ja se olisi jo vaikeampi rasti. Ymmärrän siis hyvin muutoksia, mutta niiden mukana tulevat asiat vaativat enemmän ja kypsyttelyä. En ole lapsekas tässäkään asiassa.

Ok. Me asustellaan kerrostalossa. Harrastukset kyllä muuttuisivat, ei juuri muu. Oma painoni on vaihdellut 60 kilon haitarilla, pahasti alipainoisesta pahasti ylipainoiseen, olen ollut kalju ja tukkaa on ollut metri. Olen myös hoitanut miestä hänen sairastuttuaan, saatellut eläkkeelle 40-vuotiaana.

Meidänkin elämä on tasapainossa ja mukavaa, mutta ei ole aina ollut. Juuri siksi en ole lainkaan huolissani tällaisesta, kaikesta on selvitty, hengissä. Kaikki pienemmät asiat järjestyvät kyllä.