Ulkonäön merkitys parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

En menisi sanomaan ihan noinkaan. Hyvännäköiset ja sosiaalisesti miellyttävät ihmiset saavat paljon anteeksi ulkonäkönsä takia. Aika useasti heidän ei A) tarvitse käyttää kieroja keinoja, koska heillä on hyvät mahdollisuudet saada haluamansa muutenkin B) jos he tekevät jotain tuomittavaa, se painetaan villaisella ja unohdetaan yhteisössä eri tavalla kuin vähemmän suositun sama teko.

Hyvännäköisillä ja menestyneillä ihmisillä saattaa olla vääristynyt kuva ja valheellinen itsetunto siitä, kuinka hyviä ihmisiä he ovat, samoin kuin muilla heidät tuntevilla. Jos joku yrittää vastustaa suositun hyvää julkisuuskuvaa, hänet hyljeksitään pois ryhmästä. Siksi sitä ei moni tee. Tästä yksi hyvä esimerkki on musiikkibisneksessä yleiset naisille tehdyt teot, joista tulee vähän tuomioita.

Erittäin hankala yhtälö kun miehenä sitä komistuu jatkuvasti iän karttuessa, mutta naiset rupsahtavat melko nopeasti kolmenkymmenenikävuoden  jälkeen. Pakkohan siinä on  makuuhuoneeseen hyvät peilit asentaa, että voi katsella omaa ihanaa bodyaan kun suorittaa velvollisuuksia sängyssä

Minulla ei ole tarvetta valehdella kenellekään, mutta itselleni parinvalinnassa ulkonäöllä on aika vähäinen merkitys. Olen nainen. Olen jostain syystä aina rakastunut sellaisiin vähemmän komeisiin, mutta fiksuihin ja sosiaalisiin miehiin. Jos pinnallisia ominaisuuksia mietitään, niin minulle merkkaa varmaan miehen sosiaalinen status, koulutustausta ja työpaikka enemmän kuin se miltä valokuvassa näyttää. Tietysti kemiaa täytyy olla, mutta sitä voi syntyä vähemmänkin komeiden kanssa.

En väheksy ulkonäön merkitystä parisuhteessa, mutta uskon että se on miehelle tärkeämpää kuin naiselle. Pidän itse ulkonäöstäni hyvää huolta ja haluan että kumppani tykkää siitä miltä näytän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

En menisi sanomaan ihan noinkaan. Hyvännäköiset ja sosiaalisesti miellyttävät ihmiset saavat paljon anteeksi ulkonäkönsä takia. Aika useasti heidän ei A) tarvitse käyttää kieroja keinoja, koska heillä on hyvät mahdollisuudet saada haluamansa muutenkin B) jos he tekevät jotain tuomittavaa, se painetaan villaisella ja unohdetaan yhteisössä eri tavalla kuin vähemmän suositun sama teko.

Hyvännäköisillä ja menestyneillä ihmisillä saattaa olla vääristynyt kuva ja valheellinen itsetunto siitä, kuinka hyviä ihmisiä he ovat, samoin kuin muilla heidät tuntevilla. Jos joku yrittää vastustaa suositun hyvää julkisuuskuvaa, hänet hyljeksitään pois ryhmästä. Siksi sitä ei moni tee. Tästä yksi hyvä esimerkki on musiikkibisneksessä yleiset naisille tehdyt teot, joista tulee vähän tuomioita.

Niin siis pointtini oli se, että ihminen on usein niin itsekäs kuin voi olla, ilman että se häiritsee omaa asemaa, joten kauniit ja komeat voivat kävellä toisten yli aina halutessaan kevyesti. Ja toisaalta kun asiat ovat mahdollisimman hyvin, niin on myös helppoa olla positiivinen, hyvällä mielellä ja antelias muille, se kun ei ole itseltä pois, kun tietää saavansa helposti etuja uudestaan.

Rumemmille se on monesti iskostunut luonteeseen, että toisten kanssa on oltava vastuullinen, yhteistyökykyinen, miellyttävä ja reilu, ettei joudu ulos. Toisaalta ihmisluonnon nurjaan puoleen tutustuminen aiemmin ja katkeruus on yleistä heikommin ulkonäöllä siunatuilla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole tarvetta valehdella kenellekään, mutta itselleni parinvalinnassa ulkonäöllä on aika vähäinen merkitys. Olen nainen. Olen jostain syystä aina rakastunut sellaisiin vähemmän komeisiin, mutta fiksuihin ja sosiaalisiin miehiin. Jos pinnallisia ominaisuuksia mietitään, niin minulle merkkaa varmaan miehen sosiaalinen status, koulutustausta ja työpaikka enemmän kuin se miltä valokuvassa näyttää. Tietysti kemiaa täytyy olla, mutta sitä voi syntyä vähemmänkin komeiden kanssa.

En väheksy ulkonäön merkitystä parisuhteessa, mutta uskon että se on miehelle tärkeämpää kuin naiselle. Pidän itse ulkonäöstäni hyvää huolta ja haluan että kumppani tykkää siitä miltä näytän.

Pienenä lisäyksenä kuitenkin, että myös kookas penis on välttämätön asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

En menisi sanomaan ihan noinkaan. Hyvännäköiset ja sosiaalisesti miellyttävät ihmiset saavat paljon anteeksi ulkonäkönsä takia. Aika useasti heidän ei A) tarvitse käyttää kieroja keinoja, koska heillä on hyvät mahdollisuudet saada haluamansa muutenkin B) jos he tekevät jotain tuomittavaa, se painetaan villaisella ja unohdetaan yhteisössä eri tavalla kuin vähemmän suositun sama teko.

Hyvännäköisillä ja menestyneillä ihmisillä saattaa olla vääristynyt kuva ja valheellinen itsetunto siitä, kuinka hyviä ihmisiä he ovat, samoin kuin muilla heidät tuntevilla. Jos joku yrittää vastustaa suositun hyvää julkisuuskuvaa, hänet hyljeksitään pois ryhmästä. Siksi sitä ei moni tee. Tästä yksi hyvä esimerkki on musiikkibisneksessä yleiset naisille tehdyt teot, joista tulee vähän tuomioita.

Oletko jotenkin katkera vai muuten vain tyhmä? :D Nolo ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

En menisi sanomaan ihan noinkaan. Hyvännäköiset ja sosiaalisesti miellyttävät ihmiset saavat paljon anteeksi ulkonäkönsä takia. Aika useasti heidän ei A) tarvitse käyttää kieroja keinoja, koska heillä on hyvät mahdollisuudet saada haluamansa muutenkin B) jos he tekevät jotain tuomittavaa, se painetaan villaisella ja unohdetaan yhteisössä eri tavalla kuin vähemmän suositun sama teko.

Hyvännäköisillä ja menestyneillä ihmisillä saattaa olla vääristynyt kuva ja valheellinen itsetunto siitä, kuinka hyviä ihmisiä he ovat, samoin kuin muilla heidät tuntevilla. Jos joku yrittää vastustaa suositun hyvää julkisuuskuvaa, hänet hyljeksitään pois ryhmästä. Siksi sitä ei moni tee. Tästä yksi hyvä esimerkki on musiikkibisneksessä yleiset naisille tehdyt teot, joista tulee vähän tuomioita.

Oletko jotenkin katkera vai muuten vain tyhmä? :D Nolo ainakin.

Olen tehnyt havaintoja ympäristöstäni ja huomannut samojen asioiden toistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Joka muuta väittää valehtelee vain itselleen. Se on rakennettu meille geeneihin, kuten kaikille maapallon eläimille. Kaikki elukat hyönteisistä leijoniin etsivät kumppanikseen mahdollisimman hyviä geenejä edustavan yksilön, parhaimman minkä voi omilla rahkeillaan saada.

Toki ihminen eroaa muista eläimistä siten että meillä on myös kyky sekä halu arvostaa ja etsiä kumppanissa älykkyyttä, tietoisuutta, tunteellisuutta, persoonaa, ja kaikkea muuta inhimmillisyyteen liittyvää - sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen.

Normaali ihminen pistää henkiset piirteet ulkonäköä korkeammalle arvoasteikossa, mutta se ei tarkoita ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Usein näkee sitä että he jotka eivät omilla rahkeillaan saaneet hyvännäköistä kumppania, painottavat että luonne on tärkein ja mieluummin kultainen sydän kuin komea/kaunis ulkokuori, mutta kyseessä on lähinnä virheellinen lohduttautuminen että voi valita vain yhden noista. Mutta maailmassa on yllin kyllin ihmisiä jotka ovat todella hyvännäköisiä ja samaan aikaan kaikinpuolin kiitettäviä luonteeltaan; ystävällisiä, älykkäitä, huomaavaisia, hauskoja, epäitsekkäitä, rakastavia. He vaan tuppaavat pariutumaan toisten kaltaistensa kanssa - kuten eläinmaailmassa, tasokkaimmat yksilöt valitsevat toisensa ja muut etsivät sitten omista mahdollisuuksistaan parhaan minkä saavat.

En menisi sanomaan ihan noinkaan. Hyvännäköiset ja sosiaalisesti miellyttävät ihmiset saavat paljon anteeksi ulkonäkönsä takia. Aika useasti heidän ei A) tarvitse käyttää kieroja keinoja, koska heillä on hyvät mahdollisuudet saada haluamansa muutenkin B) jos he tekevät jotain tuomittavaa, se painetaan villaisella ja unohdetaan yhteisössä eri tavalla kuin vähemmän suositun sama teko.

Hyvännäköisillä ja menestyneillä ihmisillä saattaa olla vääristynyt kuva ja valheellinen itsetunto siitä, kuinka hyviä ihmisiä he ovat, samoin kuin muilla heidät tuntevilla. Jos joku yrittää vastustaa suositun hyvää julkisuuskuvaa, hänet hyljeksitään pois ryhmästä. Siksi sitä ei moni tee. Tästä yksi hyvä esimerkki on musiikkibisneksessä yleiset naisille tehdyt teot, joista tulee vähän tuomioita.

Oletko jotenkin katkera vai muuten vain tyhmä? :D Nolo ainakin.

Olen tehnyt havaintoja ympäristöstäni ja huomannut samojen asioiden toistuvan.

Ja ikää sinulla on 16 vuotta.

Parisuhteessa ulkonäöllä on merkitystä, en pystyisi olemaan intiimissä suhteessa ihmisen kanssa joka ei fyysisesti viehätä. Muissa ihmissuhteissa ulkonäkö ei merkitse, mulla on kaiken näköisiä ja kokoisia ystäviä.

Kun aloin seurustella mieheni kanssa, toivoin salaa että hän panostaisi hieman enemmän ulkonäköönsä, laihduttaisi jne. mutta en tietenkään koskaan sitä hänellä sanonut, vaikka välillä asian kanssa vähän kriiseilinkin. Olin häneen silti todella ihastunut, vaikka olin kyllä aika selkeästi meistä se "paremman näköinen". Noh, nyt vuosien saatossa roolit ovat vaihtuneet, olen itse lihonut varmaan 15 kg ja mies taas laihtunut saman verran, muuttanut tyyliään trendikkäämmäksi jne. Silti tuntuu minua edelleen rakastavan ja tunne on molemminpuoleinen. Välillä mietin, että haluaisin tarjota hänelle parempaa ja olen yrittänyt panostaa ulkonäkööni enemmän, mutta valitettavasti se taitaa mennä niin, että miehet komistuu vanhetessaan ja naiset vain rumentuu.