Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Musta ei tullutkaan mitään, koska en jaksa työelämää. Muita asiantuntijahommissa uupuneita?
30.08.2020 |
Mulla oli kaikki menestyksen avaimet: Hyvä lukupää, erinomaiset arvosanat ja yliopistotutkinto hyvin työllistävällä alalla, jolle on vaikea päästä sisään. Lisäksi olin tehnyt kovasti töitä teinistä lähtien erilaisissa duunarihommissa ja asenne varsinaiseen työelämään siirtyessä oli kohdallaan. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät.
Ja kuitenkin:
Nyt 36-vuotiaana on todettava, ettei mulla ole yhtäkään hyvää kokemusta työelämästä. Nuorena sitä ajatteli, että huono palkka ja kaikenlaiset ikävät työolosuhteet ja -ilmapiirit kuuluivat asiaan. Oppirahat oli ikään kuin maksettava. Asiantuntijahommiin siirtyessä palkka toki parani, mutta ei niin paljon, että rikastumaan pääsisi. Veetuilu ja ikävät työolosuhteet ja -ilmapiirit ovat seuranneet työpaikasta toiseen.
Julkiselle puolelle pääasiassa työllistävällä alalla paikat ovat toinen toistaan ankeampia ja ihmiset väsyneitä ja turhautuneita. Koko ajan on menossa organisaatiouudistus ja pätkäsopimusta pätkän perään. Kauheasti tehdään, mutta lopulta mitään ei saada aikaan, koska organisaatio on rakennettu niin vaikeaksi, ettei kukaan lopulta pysty vaikuttamaan mihinkään. Erilaisilla hankerahoituksilla koitetaan aina välillä saada jotain aikaiseksi, mutta sitten poliittiset päättäjät vaihtuvat ja rahat loppuvat. Aloitetaan taas uutta projektia, joka hetken päästä kuopataan sekin.
Tehtyä työtä ei arvosta kukaan. Ei työnantaja, eivät asiakkaat. Parhaimmillaan keskiportaan työntekijänä on välissä, jossa tulee kakkaa niskaan jatkuvasti sekä ylä- että alapuolelta. Työtä on koko ajan liikaa, eikä mikään tule koskaan valmiiksi. Virkistyspäivänä lähdetään ehkä kävelylle metsään, omat kahvit mukaan, rahaa ei ole. On näyteltävä, että kiinnostaa, vaikka ihan jokainen olisi mielummin virkistäytymässä sängyn pohjalla kotonaan. Esimiehet ovat avuttomia muuttamaan tilannetta ja työterveys levittelee käsiään kun uupumisen merkkejä alkaa olla jo ilmassa. Pomot eivät osaa, voi tai halua muuttaa tilannetta ja työterveys levittelee käsiään kun uupumisen merkkejä alkaa olla jo ilmassa.
Pahimmillaan ainoa tapa pärjätä on puukottaa härskisti työkavereita selkään ja levitellä juoruja päästäkseen itse eteenpäin. Niille, jotka eivät tähän suostu, käy huonosti, koska he tietenkin joutuvat näiden juorujen kohteeksi.
Kymmenisen vuotta asiantuntijahommissa on tehnyt tehtävänsä. En jaksa enää. Haluan mennä aamulla työpaikalle, jossa voi tehdä työnsä ihan hyvin ja jossa on ihan kiva olla. Työpäivän jälkeen haluan mennä kotiin niin, etten ole aivan hajalla ja pahoilla mielin. En halua sairastua enempää työelämän vuoksi. Ahdistaa koko touhu.
Ei elämän kuulu olla kauheaa koko ajan. Mitä työelämälle on tapahtunut? Miksi se vie niin monista kaikki mehut?
Kommentit (99)
Miten vastaatte näille: "no tuon takia seiskan pojat menestyvät työelämässä. Kympin tyttö suorittajat eivät tajua, että työelämä ei ole samanlainen kuin koulumaailma."
Mitä haluaisitte vastata näille? Purkakaa tähän. Tätä asennetta tullaan varmasti kohtaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaatte näille: "no tuon takia seiskan pojat menestyvät työelämässä. Kympin tyttö suorittajat eivät tajua, että työelämä ei ole samanlainen kuin koulumaailma."
Mitä haluaisitte vastata näille? Purkakaa tähän. Tätä asennetta tullaan varmasti kohtaamaan.
No itse asiassa mun pettymys on melkein ollut enemmänkin se, että se työelämä on ollut liian samanalainen kuin koulumaailma. Kuria, sääntöjä, valvontaa, kiusaamista ja simputusta. Just sitä, minkä piti loppua kun opiskelee ahkerasti ja hommaa hyvän ammatin. Ap
Olen itsekin asiantuntija-ammatissa, mutta yksi termi ei ole tuttu. Kerrotteko siis, mitä tarkoitatte metatyöllä? Kehittämisprojektejako?
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin asiantuntija-ammatissa, mutta yksi termi ei ole tuttu. Kerrotteko siis, mitä tarkoitatte metatyöllä? Kehittämisprojektejako?
Työtä, jonka tarkoitus ei ole varsinaisen tavoitteen edistäminen vaan itse työn "mahdollistaminen" tai "kehittäminen". Esim. työtehtävien ja työajan raportointi on monilla aloilla metatyötä, joka vie tolkuttomasti aikaa oikealta työltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin asiantuntija-ammatissa, mutta yksi termi ei ole tuttu. Kerrotteko siis, mitä tarkoitatte metatyöllä? Kehittämisprojektejako?
Joku varmasti vastaa paremmin, mutta: ei-tuottavia, omaa työnkuvaa enempi tai vähempi "tukevia" tehtäviä, kuten arkistointi, "mitä tein tänään"-raportointi, matkalaskujen käsittely (ilman että olet kirjanpidon ihminen), jne. Sellaista "salakavalaa piilotyötä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta loppuun on, ap, sinulle, ja kaikille muillekin todettava: Niin missä ihmeessä muka olette epäonnistuneet? Siis siinäkö, ettette pidemmän päälle jaksa ettekä edes halua jaksaa umpisurkeasti johdettuja, kankeita ja ilmapiiriltään myrkyllisiä työyhteisöjä? En nyt halua kuulostaa mitenkään alentuvalta, mutta - älkää olko itseänne kohtaan noin epäsolidaarisia! Se, että ihminen, tultuaan huonosti kohdelluksi, alkaa itsekin voida huonosti, on vain terveen merkki; ainoastaan sosiopaatti porskuttaa mitään henkisiä kireyksiä sen kummemmin potematta. Eli päin vastoin: te ette ole kukaan epäonnistuneet, vaan työn organisoijat ovat. Kaikki turha syyllisyys pois, tässä globalisoituvassa pätkäprojektimaailmassa ei luterilaisesta työnjäljestä ole jaossa mitaleita, korkeintaan burniksia ja pahaa mieltä."
Kiitos, sinä ihana ihminen! Tämä on juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta loppuun on, ap, sinulle, ja kaikille muillekin todettava: Niin missä ihmeessä muka olette epäonnistuneet? Siis siinäkö, ettette pidemmän päälle jaksa ettekä edes halua jaksaa umpisurkeasti johdettuja, kankeita ja ilmapiiriltään myrkyllisiä työyhteisöjä? En nyt halua kuulostaa mitenkään alentuvalta, mutta - älkää olko itseänne kohtaan noin epäsolidaarisia! Se, että ihminen, tultuaan huonosti kohdelluksi, alkaa itsekin voida huonosti, on vain terveen merkki; ainoastaan sosiopaatti porskuttaa mitään henkisiä kireyksiä sen kummemmin potematta. Eli päin vastoin: te ette ole kukaan epäonnistuneet, vaan työn organisoijat ovat. Kaikki turha syyllisyys pois, tässä globalisoituvassa pätkäprojektimaailmassa ei luterilaisesta työnjäljestä ole jaossa mitaleita, korkeintaan burniksia ja pahaa mieltä."
Kiitos, sinä ihana ihminen! Tämä on juuri näin.
<3 Todellakin, kiitos! Kaikkihan me tämän kai tiedämme, mutta kuinka ihanalta tuntuukaan lukea se selkeästi kirjoitetttuna! Mutta mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Jää eläke pieneksi, jos ei enää mihinkään töihin kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi ammatista:
Tilintarkastaja yhdessä big4-firmassa. Aivan kaameaa paskaaa!!!
Otetaan sisään iso määrä nuoria ihmisiä, jotka toisiaan vastaan kilpailemalla ja ylemmällä olevia nuolemalla etenee ylöspäin.
Nämä esimiehet jopa pitävät jotain round table -keskusteluja, jossa käydään läpi miten nämä nuoremmat suoriutuvat ja minkälaisia arvosanoja heille annetaan.
Tuli randomisti mieleen yksi elämäni "mitä v*ttua"-kokemus. Pidin työntekijöille taas kerran tulospalaveria. "Moi, meidän tulos viime kuussa oli 99,8, tavoitteemmehan on 99.9, joten aijai jäimme taas tavoitteesta, olkaamme tässä kuussa parempia". Joo kenen leipää syöt sen lauluja laulat, mutta mä lähdin menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pääse eteenpäin jaksamisesi ja psyykkisen hyvinvointisi suhteen, niin kauan kun syytät olosuhteita eli organisaatiota, esimiehiä, jne. Kuvaat, ettet pärjää asiantuntijatyössä työelämän mahdottomuuden takia.
Itse uuvuin asiantuntijatyössä, toki työympäristössä oli epäkohtia, mutta: suurin muutos minussa tapahtui sisäisesti: opin rajaamaan, hyväksymään keskitason tulosta itseltäni (aina ei tarvitse tehdä priimaa), vähensin vastuunottoa muiden puolesta, opettelin rennompaa asennetta, opin tunnistamaan stressiä ja huolehtimaan palautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset lypsetään kuiviin. Työtä teetetään enempi kuin kohtuudella voi tehdä. Osa uupuu ja osa sairastuu fyysisesti. Harva kestää eläkeikään asti. Eliniännuste on alkanut jo alentumaan.
Ap olen samanikäinen kuin sinä ja päätynyt samaan lopputulemaan jo vuosia sitten. Ja polttanut itseni loppuun. Myrkkykäärmeitä työkavereina, osaamattomia pomoja, ylikävelyä, ylityöllistämistä. En jaksanut. Nyt olen tk-eläkkeellä. Mielelläni tekisin vaikka jotain simppeliä työtä kuten siivousta, jos terveyteni sallisi. Toivottavasti vielä sallii tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen työelämä, on asiantuntijaa, projektia, koordinaattoria. Suunnitellaan hommat solmuun, paperit täynnä hienoa potaskaa. Ihmiset pitää saada takaisin käytännöntyöhön, ihmisten pariin.
Ap: tekstisi kolahti, tunnistan tehtävät ja kuvailemasi työpaikat. Minäkin uuvuin, mahdoton stressi ja onnettomat työolot, saamaton johto, poliittinen heilahtelu ja kyyniset työkaverit, hankehehkutusta ja loputonta kehittämistä eikä mikään kehity. Vaihdoin työtä ja päätin, että jos nyt ei tilanne parane, vaihdan alaa täysin johonkin muuhun. Tsemppiä! Lähde, ennenkuin menet rikki.
Tuo asiantuntijatyö on kyllä niin huvittava klisee palstalla XDDDDDDDDDDDDDDDD
Alue: Aihe vapaa
Juu, mutta kyllä se on ihan oikea työn luokitus, jota esim. tilastokeskus käyttää. Työt jaetaan eri luokkiin ja niitä on tosi monta. Asiantuntijatyö on ihan oikea sana ja termi tietynlaisille töille. Ei niitä oikein muuten voi kuvata. Se ei siis ole mikään arvotus, vaan ihan vaan nimitys tietyntyyppisille hommille, joita kuvaamaan ei oikein muutakaan sanaa ole.