Mitä lapsuudenkodissasi piti säästellä/ei saanut käyttää "turhaan"?

Vierailija kirjoitti:

Lääkekaapissa oli tasan Samarinia ja Finrexiniä, siitä huolimatta että taloudessa oli yksi mies jolla oli kaksi tytärtä ja naispuolinen koira = tiettyinä aikoina kaikki kolme kärsivät kuukautiskivuista lähes samaan aikaan ja makasivat kippurassa sohvalla uikuttaen. :D Kuulostaa hauskalta näin kirjoitettuna, mutta todellisuus ei ollut niin kiva: minulla oli siedettävät kuukautiset mutta tolkuton vuoto, siskollani taas niin kovat kivut että hänelle tehtiinkin kohdunpoisto aikuisiällä. Isästä oli vissiin ok tulla kotiin kun vessassa oksensi siskoni kivusta samaan aikaan kun minä pyykkäsin verisiä housuja vähän vähemmän tuskaisena? Ihan sairasta touhua. Kun isäni sitten löysi naisen elämäänsä, tämä uusi äitipuoleni opetti isän syöttämään koirallekin sitä särkylääkettä, meistä tytöistä nyt puhumattakaan. xD

Isän selitys lääkekaapin sisältöön oli ollut luokkaa "mitä sitä turhaan niihin tuhlailemaan".

Ettekö pyytäneet isältä särkylääkettä vai kieltäytyikö hän suoraan?

Lämpöä pattereissa.Kämpässä oli 18 astetta lämmintä lokakuussa,patterien säätöjä tarkkailtiin aina.Eikä saanut pitää ovia auki ja tuulettaa turhaan,ettei lämpö karkaa.

Leivinpaperi piti käyttää niin monta kertaa kunnes se oli jo ihan musta ja rapistuva tai aivan likainen. Uutta ei missään nimessä saanut ottaa! Nyt omassa kodissa tunnen suurta mielihyvää kun otan joka kerta uuden leivinpaperin. 

Puhelimessa ei saanut lörpötellä kauan, varsinkaan jos kyseessä oli kaukopuhelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkekaapissa oli tasan Samarinia ja Finrexiniä, siitä huolimatta että taloudessa oli yksi mies jolla oli kaksi tytärtä ja naispuolinen koira = tiettyinä aikoina kaikki kolme kärsivät kuukautiskivuista lähes samaan aikaan ja makasivat kippurassa sohvalla uikuttaen. :D Kuulostaa hauskalta näin kirjoitettuna, mutta todellisuus ei ollut niin kiva: minulla oli siedettävät kuukautiset mutta tolkuton vuoto, siskollani taas niin kovat kivut että hänelle tehtiinkin kohdunpoisto aikuisiällä. Isästä oli vissiin ok tulla kotiin kun vessassa oksensi siskoni kivusta samaan aikaan kun minä pyykkäsin verisiä housuja vähän vähemmän tuskaisena? Ihan sairasta touhua. Kun isäni sitten löysi naisen elämäänsä, tämä uusi äitipuoleni opetti isän syöttämään koirallekin sitä särkylääkettä, meistä tytöistä nyt puhumattakaan. xD

Isän selitys lääkekaapin sisältöön oli ollut luokkaa "mitä sitä turhaan niihin tuhlailemaan".

Ettekö pyytäneet isältä särkylääkettä vai kieltäytyikö hän suoraan?

Emme suoraan sanottuna tienneet niiden olemassaolosta, ainakaan siis että olisimme edes ajatelleet että niitä voisi itsekin ostaa apteekista. 

Meillä 70-luvulla ei ostettu lapsille vaatteita kaupasta, äiti ompeli itse kaikki vaatteet. Myös farkut teki itse, ompeli takataskuun jonkin merkin, ja sitten ne olivat äidin mielestä merkkifarkut. Vasta yläasteella sain ensimmäiset oikeat farkut, nekin muodista poisjääneet, tuttavaperheen lasten vanhat.

Televisiota. Se ei saanut olla monta tuntia auki yhteen menoon eikä varsinkaan silloin, jollei kukaan katsonut. Jos isä esim. halusi nähdä elokuvan, hän avasi tv:n silloin kun alkamisaika oli ja kirosi, jos ohjelmat oli myöhässä. Kun lopputekstit alkoivat, tv meni kiinni.

Sittemmin kun menin perheineni käymään lapsuudenkodissani, mieheni katsoi telkkua ja lähti välillä tupakalle ulos. Isäni oli sillä välin sulkenut tv:n koska sitä ei kukaan katsonut.

Puhelimessa ei saanut lörpötellä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.

Moni ei tiedä, että tämä voi olla jopa lasun paikka. Esimerkiksi jos viet lapsen päivystykseen korvakivun kanssa etkä ole lääkinnyt, voi vittumainen lääkäri mätkäistä lasun.

Tähän tulee varmaan alapeukkuja, koska tämä kuulostaa keksityltä, mutta ei ole.

T. Sairaanhoitaja

Meillä kysytään jo puhelimessa, onko annettu särkylääkettä, ja jos ei ole, ei anneta aikaa, vaan käsketään ensin kokeilla särkylääkkeen vaikutus. Tässä reilun 20 vuoden tk-urani aikana en koskaan ole kuullut lääkäristä, joka tekisi lastensuojeluilmoituksen, kun lapselle ei ole annettu särkylääkettä. Kyllä silloin on kyse vakavammista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Televisiota. Se ei saanut olla monta tuntia auki yhteen menoon eikä varsinkaan silloin, jollei kukaan katsonut. Jos isä esim. halusi nähdä elokuvan, hän avasi tv:n silloin kun alkamisaika oli ja kirosi, jos ohjelmat oli myöhässä. Kun lopputekstit alkoivat, tv meni kiinni.

Sittemmin kun menin perheineni käymään lapsuudenkodissani, mieheni katsoi telkkua ja lähti välillä tupakalle ulos. Isäni oli sillä välin sulkenut tv:n koska sitä ei kukaan katsonut.

Puhelimessa ei saanut lörpötellä pitkään.

Minun isäni tekee vieläkin sitä että saattaa yhtäkkiä sulkea television, jos katson vaikka jotain leffaa jos teen samalla jotain muuta, puhun jonkun kanssa tai vilkaisen puhelinta :,D ”kun et keskity edes siihen.” En siis asu enää kotona ja olen aikuinen, mutta kyläilen.

Voita ja leipää. Meillä ei kyllä ollut muutakaan nälänsammuttajaa, paitsi perunat ja kahvi.

Mutta välipalat olivat 1950 -luvulla epäterveellisiä, joten tietysti ne olivat sitä myös myöhemmin. Vaikkei kukaan laittanut kunnon kotiruokaa säännöllisesti tiettyyn kellonaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Voita ja leipää. Meillä ei kyllä ollut muutakaan nälänsammuttajaa, paitsi perunat ja kahvi.

Mutta välipalat olivat 1950 -luvulla epäterveellisiä, joten tietysti ne olivat sitä myös myöhemmin. Vaikkei kukaan laittanut kunnon kotiruokaa säännöllisesti tiettyyn kellonaikaan.

Mutta maitoa sai juoda, että tulisi hyvät hampaat. Lopetin kyllä sen juomisen jo ennen 5-vuotispäivää.

Olen syntynyt 1980 ja luen tätä ketjua silmät pyöreinä. En tiedä, onko aika kullannut muistot mutta en kyllä muista lapsudestani mitään leivänpäällisten säännöstelyjä tai kipulääkkeiden panttaamisia. Suihkussakin sai lotrata mielin määrin.  Toisaalta olen ainoa  lapsi, eli voisiko johtua siitä..?

Todella tutulta kuulostaa melkein kaikki mitä ketjussa on jo kerrottu. Olen 70-80-lukujen lapsi ja meilläkin oltiin tosi tarkkana sähkön käytöstä, valot piti sammuttaa vaikka olisi poistunut huoneesta vain hetkeksikin. Televisio ei saanut olla päällä, ellei sitä nimenomaan katsottu. Suihkussa ei saanut lotrata, ja lämpötila kotona pidettiin mahdollisimman alhaisena - jos paleli, niin ei muuta kuin villapaitaa päälle.

Vaatteissa myös säästettiin, kotiin tultua piti aina vaihtaa kotivaatteet päälle ja kotona piti aina käyttää sisätossuja, jotta sukat eivät kuluneet. Olen sisarussarjan esikoinen ja ainoa tyttö, ja minulle ostettiin yleensä vähän "poikamaisia" vaatteita sillä ajatuksella, että veljeni voivat käyttää niitä sitten kun ne ovat jääneet minulle pieniksi. Oli minulla toki hameita ja muita ns. parempaan käyttöön, mutta tavalliset arkiset käyttövaatteet ostettiin usein poikamaisempia kuin olisin toivonut.

Leivälle sai meilläkin laittaa vain joko juustoa tai makkaraa, ei molempia, eikä niitä saanut syödä sellaisenaan, vaan ainoastaan leivän päällä. Viinimarjoista keitettiin aina kesällä mehua aivan käsittämättömät määrät, mutta silti mehun juomista säännösteltiin. Hedelmiä ostettiin ja niitä saikin joka päivä, mutta äiti säännösteli niiden syömistä, eli esim. omenan sai vain silloin kun äiti antoi, omin päin ei saanut ottaa muuta välipalaa kuin voileipää.

Kaikessa pihisteltiin. Ihme että ulos sai mennä ettei aurinko kulu. Hiuksia piti pestä joskus sadevedellä. Asuttiin melko keskustassa Helsingissä. Rakkautta ja sanoja säästettiin eniten. Olen melko traumatisoitunut. Kun muutin kotoa, tuhlasin kaikkea melko surutta. Sittemmin tilanne tasaantunut.

Särkylääkkeet olivat äitini mielestä jotenkin vaarallisia, ja vaikka niitä ostettiin kaappiin, niitä ei saanut käyttää. Minulla oli todella kivuliaat menkat, ja joskus sai tyyliin yhden 200mg buranan päivässä, ja jos meni pyytämään toista, alkoi nalkutus miten särkylääke tekee tuhoja vatsalaukkuun. Äidin mielestä kuukautiskipuihin kyllä turtuu, kun vaan sietää. Vähän vanhempana teininä osasin käydä itse ostamassa omat särkylääkkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Televisiota. Se ei saanut olla monta tuntia auki yhteen menoon eikä varsinkaan silloin, jollei kukaan katsonut. Jos isä esim. halusi nähdä elokuvan, hän avasi tv:n silloin kun alkamisaika oli ja kirosi, jos ohjelmat oli myöhässä. Kun lopputekstit alkoivat, tv meni kiinni.

Sittemmin kun menin perheineni käymään lapsuudenkodissani, mieheni katsoi telkkua ja lähti välillä tupakalle ulos. Isäni oli sillä välin sulkenut tv:n koska sitä ei kukaan katsonut.

Puhelimessa ei saanut lörpötellä pitkään.

Yup telkkarijuttu on jännä, koska tässä on selkeästi isoja eroja. Meillä se laitettiin kiinni kun ohjelma loppui ja avattiin vasta vähän ennen, ei nyt noin tiukasti kuin isälläsi mutta kuitenkin. Monilla tutuilla telkkari laitettiin päälle heti kun tultiin kotiin ja se oli koko illan päällä vaikka kukaan ei olisi katsonutkaan. Lapsena yökyläillessä ihmetytti kun telkkari saattoi pauhata yksikseen olkkarissa kun minä olin toisessa huoneessa perheen lapsen kanssa leikkimässä ja vanhemmat omissa hommissaan, tyyliin toinen pihatöissä ja toinen ulkoiluttamassa koiraa ja sitten muita kotihommissa. Usein telkkari oli päällä koko illan, ja sieltä katsottiin ehkä parit uutiset ja joku sarja, muutoin ei välttämättä kukaan ollut edes kuuloetäisyydellä. En ymmärrä vieläkään miksi sitä pitää pitää päällä jos kukaan ei katso, mutta tapansa kullakin.

up