Mitä lapsuudenkodissasi piti säästellä/ei saanut käyttää "turhaan"?
Meillä aina nalkutettiin talouspaperista. Rulla oli aina pöydällä, mutta en vieläkään tiedä mikä oli hyväksyttävä käyttötarkoitus. Jos piti vaikka pyyhkiä roiskeita maitolasin vierestä, paperiarkin reunasta sai repäistä palasen, ei koko arkkia.
Toinen oli särkylääkkeet. Vain todella kovassa kivussa sai jonkun 1/4 mietoa särkylääkettä. Jos oli pää kipeä, piti mennä vaan ulos kävelemään.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Pakastimessa olevia marjoja. Mieluummin ne nakattiin kompostiin seuraavan marjakauden alussa kuin että niitä olisi saanut syödä lokakuussa.
:D
Mun Äiti yrittää edelleen tunkea mun pakastimeen pakastettuja mansikoita, vaikka en tee niillä yhtään mitään. Syön mustikoita piirakassa, puolukoita vispipuurossa ja ruuan päällä, sekä mansikoita tuoreeltaan, kuten vattujakin, mutta ainoastaan mustikoita ja puolukoita pakastan, koska niitä voi käyttää johonkin järkevään pakastamisen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
En kokenut että pihisteltiin mitään. Peruselintarvikkeet oli mahdollisimman halpoja, joten niitä sai surutta käyttää. Ranskanleipää, jugurttia, lauantaimakkaraa... Oltiin kaikki normaalipainoisia, ja ollaan edelleen, sama on mieheni puolella sukua jossa oltiin tosia tarkkojakin, eli kappalemäärät oli käytössä. Sanomista meillä tuli pitkistä suihkuista eli "lotraamisesta".
Tuosta leivänpäällisten suureellisuudesta: Kyllä meillä katsotaan mitä miehen lapset laittavat leivän päälle, kun heillä ei ole mitään käsitystä kohtuudesta.
Meille ei osteta kuin halvinta juustoa, ei leikkeleitä ollenkaan, koska muuten kaikkea olisi keko leivän päällä, ja leipiä menisi kymmenen. Lopuksi vielä muutama siivu leikkelettä ja juustoa siihen palan painikkeeksi pelkiltään.
Jo pelkästään vaalean leivän ostaminen piti lopettaa kokonaan, koska tummaa leipää menee pari viipaletta, kun taas vaalea leipäpussi on yhdeltä istumalta syöty. Jopa kun oli kahta eri vaaleaa leipää, vanhempaa ja uudempaa, niin jättivät vanhemman leivän(joka oli vielä kaukana parasta ennen päivämäärästä) homehtumaan kun se toinen oli paremman makuista, eli eivät yhtään katso kuin omaa napaa. Ruoka on ok heittää pois jos on muutakin tarjolla, joten siksipä ei ole enää tarjolla kuin yhtä sorttia.
Sama juttu ruualla. Jos on perunaa, ja jauhelihakastiketta, ja niiden lisäksi salaattia, raastetta, raejuustoa, leipää, niin otetaan pieni pala perunaa, 10 kauhallista kastiketta, raejuustoa 200g, salaatista poimitaan kaksi pientä kurkunpalaa, ja raasteeseen ei kosketa. Näin siis jos on vapaa ottaminen. Sitten kun laitetaan tarjolle perunaa kattilallinen, kastiketta vain sen verran kuin 4 hlöä tarvitsee, ja raastetta, ja ruisleipää, ja sanotaan että kaikille pitää riittää, niin kaikkea kyllä otetaan, ja kaikki syödään nätisti, vaikka toiselle pitää sanoa että sinä syöt raasteen ensin, ettei taas ole viimeisenä lautasella "kun ei milllläään enää jaksa enempää".
Marmattavat joskus kun äiti kantaa kaupasta jätelöäkin niin että pakkasessa on aina, ja meillä saa silloin tällöin pikkujäden kaupasta. Ihmettelevät "köyhäilyä", mutta ovat molemmat lihavia suursyömäreitä, ja tätähän ei saa tietenkään lapsille sanoa, joten perustellaan sitten terveellisyydellä ja sillä ettei ole tarkoitus syödä huvikseen vaan nälkäänsä.
Lasten on varmaan mukavaa käydä teillä kylässä.
Onneksi en ole uusioperheen vanhempi.
Luulin pienenä, että hakaneulat on jotain todella harvinaisia ja vaikeasti saatavia ylellisyysesineitä. Joskus olisi tarvinnut hakaneulan, mutta meillä ei niitä koskaan ollut, eikä ostettu. Sama klemmarit. Jos jostain tuli klemmari, se laitettiin säästöön. Nitoja oli ihan uskomattoman hieno laite mielestäni. En voinut uskoa, että ystävälläni oli sellainen kotona ja hän sai hienosti niitata tekemiemme lehtien sivut kiinni.
Meille ostettiin välillä jotain herkkuja, vaikka tuoreita sämpylöitä. Niitä ei syöty tuoreena, vaan ne meni pakastimeen enkä enää koskaan nähnyt niitä. En tiedä minne ne aina hävisi.
Meillä oli jotain astioita, joita ei koskaan käytetty. Juhlissakin käytettiin vanhoja naarmuisia ja kolhiintuneita lautasia ja laseja. tämä on varmaan ollut aika yleistä, kirpparilla näkee välillä ihan käyttämättömiä vanhoja astiastoja. Minusta se on surullista, astiat on kuitenkin vain käyttöesineitä.
Käyttäjä35379 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kokenut että pihisteltiin mitään. Peruselintarvikkeet oli mahdollisimman halpoja, joten niitä sai surutta käyttää. Ranskanleipää, jugurttia, lauantaimakkaraa... Oltiin kaikki normaalipainoisia, ja ollaan edelleen, sama on mieheni puolella sukua jossa oltiin tosia tarkkojakin, eli kappalemäärät oli käytössä. Sanomista meillä tuli pitkistä suihkuista eli "lotraamisesta".
Tuosta leivänpäällisten suureellisuudesta: Kyllä meillä katsotaan mitä miehen lapset laittavat leivän päälle, kun heillä ei ole mitään käsitystä kohtuudesta.
Meille ei osteta kuin halvinta juustoa, ei leikkeleitä ollenkaan, koska muuten kaikkea olisi keko leivän päällä, ja leipiä menisi kymmenen. Lopuksi vielä muutama siivu leikkelettä ja juustoa siihen palan painikkeeksi pelkiltään.
Jo pelkästään vaalean leivän ostaminen piti lopettaa kokonaan, koska tummaa leipää menee pari viipaletta, kun taas vaalea leipäpussi on yhdeltä istumalta syöty. Jopa kun oli kahta eri vaaleaa leipää, vanhempaa ja uudempaa, niin jättivät vanhemman leivän(joka oli vielä kaukana parasta ennen päivämäärästä) homehtumaan kun se toinen oli paremman makuista, eli eivät yhtään katso kuin omaa napaa. Ruoka on ok heittää pois jos on muutakin tarjolla, joten siksipä ei ole enää tarjolla kuin yhtä sorttia.
Sama juttu ruualla. Jos on perunaa, ja jauhelihakastiketta, ja niiden lisäksi salaattia, raastetta, raejuustoa, leipää, niin otetaan pieni pala perunaa, 10 kauhallista kastiketta, raejuustoa 200g, salaatista poimitaan kaksi pientä kurkunpalaa, ja raasteeseen ei kosketa. Näin siis jos on vapaa ottaminen. Sitten kun laitetaan tarjolle perunaa kattilallinen, kastiketta vain sen verran kuin 4 hlöä tarvitsee, ja raastetta, ja ruisleipää, ja sanotaan että kaikille pitää riittää, niin kaikkea kyllä otetaan, ja kaikki syödään nätisti, vaikka toiselle pitää sanoa että sinä syöt raasteen ensin, ettei taas ole viimeisenä lautasella "kun ei milllläään enää jaksa enempää".
Marmattavat joskus kun äiti kantaa kaupasta jätelöäkin niin että pakkasessa on aina, ja meillä saa silloin tällöin pikkujäden kaupasta. Ihmettelevät "köyhäilyä", mutta ovat molemmat lihavia suursyömäreitä, ja tätähän ei saa tietenkään lapsille sanoa, joten perustellaan sitten terveellisyydellä ja sillä ettei ole tarkoitus syödä huvikseen vaan nälkäänsä.
Lasten on varmaan mukavaa käydä teillä kylässä.
Onneksi en ole uusioperheen vanhempi.
Niin tykkäävät, Juuri olivat 1,5kk kesälomastaan, ja kun lähtivät pois, lähtivät itkun kanssa kun olisivat vielä halunneet jäädä, ja molemmilla pyöri vaatteet päällä, silminnähden hoikistuneita. Nämä eivät ole enää mitään taaperoita.
Vierailija kirjoitti:
En kokenut että pihisteltiin mitään. Peruselintarvikkeet oli mahdollisimman halpoja, joten niitä sai surutta käyttää. Ranskanleipää, jugurttia, lauantaimakkaraa... Oltiin kaikki normaalipainoisia, ja ollaan edelleen, sama on mieheni puolella sukua jossa oltiin tosia tarkkojakin, eli kappalemäärät oli käytössä. Sanomista meillä tuli pitkistä suihkuista eli "lotraamisesta".
Tuosta leivänpäällisten suureellisuudesta: Kyllä meillä katsotaan mitä miehen lapset laittavat leivän päälle, kun heillä ei ole mitään käsitystä kohtuudesta.
Meille ei osteta kuin halvinta juustoa, ei leikkeleitä ollenkaan, koska muuten kaikkea olisi keko leivän päällä, ja leipiä menisi kymmenen. Lopuksi vielä muutama siivu leikkelettä ja juustoa siihen palan painikkeeksi pelkiltään.
Jo pelkästään vaalean leivän ostaminen piti lopettaa kokonaan, koska tummaa leipää menee pari viipaletta, kun taas vaalea leipäpussi on yhdeltä istumalta syöty. Jopa kun oli kahta eri vaaleaa leipää, vanhempaa ja uudempaa, niin jättivät vanhemman leivän(joka oli vielä kaukana parasta ennen päivämäärästä) homehtumaan kun se toinen oli paremman makuista, eli eivät yhtään katso kuin omaa napaa. Ruoka on ok heittää pois jos on muutakin tarjolla, joten siksipä ei ole enää tarjolla kuin yhtä sorttia.
Sama juttu ruualla. Jos on perunaa, ja jauhelihakastiketta, ja niiden lisäksi salaattia, raastetta, raejuustoa, leipää, niin otetaan pieni pala perunaa, 10 kauhallista kastiketta, raejuustoa 200g, salaatista poimitaan kaksi pientä kurkunpalaa, ja raasteeseen ei kosketa. Näin siis jos on vapaa ottaminen. Sitten kun laitetaan tarjolle perunaa kattilallinen, kastiketta vain sen verran kuin 4 hlöä tarvitsee, ja raastetta, ja ruisleipää, ja sanotaan että kaikille pitää riittää, niin kaikkea kyllä otetaan, ja kaikki syödään nätisti, vaikka toiselle pitää sanoa että sinä syöt raasteen ensin, ettei taas ole viimeisenä lautasella "kun ei milllläään enää jaksa enempää".
Marmattavat joskus kun äiti kantaa kaupasta jätelöäkin niin että pakkasessa on aina, ja meillä saa silloin tällöin pikkujäden kaupasta. Ihmettelevät "köyhäilyä", mutta ovat molemmat lihavia suursyömäreitä, ja tätähän ei saa tietenkään lapsille sanoa, joten perustellaan sitten terveellisyydellä ja sillä ettei ole tarkoitus syödä huvikseen vaan nälkäänsä.
Totta. Onhan niitä jotka syövät leivän päällä kaikkea, ja jäätelöä ja herkkuja voi olla paikat pullollaan, ja silti pysyvät normaalipainoisina. Eihän heidän syömisiin tarvikaan puuttua, eivätkä he syö sipsipussia päivässä, ja pussillista leipää kaikilla herkuilla, koska jos näin tekisivät, olisivat lihavia. On syytä puuttua lasten mässäämiseen, ja mitä pikemmin, sitä parempi. Terveellisiä vaihtoehtoja ruualle ja kaappiin valmiikis otettavaksi, eikä mitään jäätelöjä.
Sähköä ja vettä. Vettä ensin siksi, että kun se tuli omasta kaivosta, oli vaara, että se loppuu. Kun saatiin kaupungin vesi, piti säästää, koska siitä piti maksaa.
Veden säästäminen, eli suihkussa ei lotrata turhaan, eikä kyllä lotrattukaan vaan suihku kiinni aina kun vaahdotti hiuksia jne ja peseytyminen kesti ehkä sen 10min. Silti valitettiin että liikaa tuhlattu vettä. En nykyäänkään ota mitään puolen tunnin suihkuja mutta joskus annan kyllä lämpimän veden valua hiuksia vaahdotettaessa jos muuten kylmä olo.
Valoa ei saanut sammuttaa esim wc stä jos joku oli just menossa sinne (kait hehkulampun säästäminen kun syttymiskertojen mukaan kuluu) ja mielellään ei myöskään vetää vessaa jos oli vaan "ykköshädällä" käynyt. Wc paperin tuhlaamisesta puhumattakaan. Valoja ei turhaa päällä omassa huoneessa, hirveä huuto jos oltiin johonkin lähdetty pariksi tunniksi ja palatessa huomattu et joku valo jäänyt päälle..
Tuo jääkaapin oven aukominen turhaan tai liian pitkää auki pitäminen oli myös paha.
Ja mitähän vielä.. varmaan jotain mikä tarttunut itsellenikin enkä vielä ole tajunnut älyttömyydeksi.. Niin ja 90 luvun alussa olen syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.
Mä olen myös kasvanut tuohon. Yhteen aikaan (vielä 80-luvulla) tosiaan uskottiin, että kuume pitää hikoilla pois, ei mitään särkylääkkeitä.
80-luvulla taidettiin tiedotusvälineissä levittää tuota käsitystä. Muistan lukeneeni siitä lehdestä. Kerran olin kuumeessa ja palelin kauheasti, mutta en halunnut ottaa lääkettä, koska olin lukenut, että elimistö hoitaa flunssan pois kuumeella. Äiti suunnilleen haukkui mut pöljäksi silloin ja suostutteli ottamaan lääkkeen. Olo helpottui huomattavasti, kun kuume laski. Jäi mieleen tämä tapaus. Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee.
Eikö suurin osa edelleen noudata lähes yhtä askeettista elämää? Ainakin ”kuinka paljon säästät” -ketjuissa on aina 95% niitä, jotka syövät kauden juureksi säästeliäästi ja pääomatulot ovat 3000€/kk nettona palkkatulojen päälle.
Särkylääkepelko taisi johtua thalidomini- kohusta; pelättiin että kaikki lääkkeet voivat aiheuttaa epämuodostumia seuraavassa sukupolvessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.
Mä olen myös kasvanut tuohon. Yhteen aikaan (vielä 80-luvulla) tosiaan uskottiin, että kuume pitää hikoilla pois, ei mitään särkylääkkeitä.
Meillä ajateltiin näin 90-luvullakin. Tästä on ollut tosi vaikea opetella pois ja edelleenkin otan särkylääkettä vain, jos kuume on tosi korkea, vaikka ymmärrän hyvin että se kannattaisi ottaa jo aiemmin.
Itse en käytä särkylääkkeitä ennen kuin on pakko. Pienet kolotukset kuuluvat elämään, ja jos ottaa heti lääkettä kun on vähän huono olo , niin ei tiedä onko oikeasti tulossa kipeäksi, ja tulee heiluttua kuin terveenä tekisi, joka taas pidentää sairaudrenkestoa. Myöskään lapselle en antanut kuumelääkkeitä ennen kuin tiesin mikä tauti on kyseessä. Myöhemmin , jo aikuisena lapseni joutui sairaalaan kun söi vain särkylääkettä "lämpöilyyn" joka olikin sitten vakavampi juttu. Ohjeeksi annettiin sairaalasta ettei söisi kuumetta alnetavia lääkkeitä ennen kuin tietää onko samat oireet kun silloin.
Meilläkin talouspaperi. Sitä aina oli mutta mihinkään ei saanut käyttää.
Suihkussa nyt ei tieteenkään saanut käydä kun nopeasti.
Ne pakastemarjat myös. Jäisiä mansikoita ei saanut syödä syksyllä, koska vastahan syötiin tuoreita heinäkuussa. Niitä piti säästellä talveksi ja loppujen lopuksi ne jäi syömättä kun koskaan ei ollut "oikea" aika niiden syömiseen.
Herkkuja piti säästää toiseenkin kertaan. Sitten ne jäi kaappiin homehtumaan kun ei niitä kukaan tohtinut enää syödä. Samana päivänä kun ei saanut enää sitä syödä ja seuraavana päivänä sitten sai kuulla että eilenhän sitä söit. Sitten kun se oli jo pilalla niin kamala valitus miten mennyt pilalle ja miksi kukaan ei syönyt.
Leivän päälle joko juustoa tai kinkkua ja vain yksi viipale. Tämä jäi päälle ja vielä aikuisenakin pitää muistuttaa itselleen että molempia voin laittaa leivän päälle halutessani.
Nyt kun muistelen niin ihan kaikkea piti säästää. Uusia vaatteita ja kenkiä piti varjella likaantumiselta, kotiin tullessa piti vaihtaa huonommat kotivaatteet, vaaleita vaatteita ei ollut ollenkaan, ulkona ei saanut rymytä ettei vaatteet likaannu. Lahjat piti avata siististi ettei lahjapaperi repeydy, lahjapaperit kun säästettiin.
Ei periytynyt omaan kotiin kun tuo juusto/kinkku.
Ymmärrän kyllä ajatuksen noiden säästämisten takana mutta osa oli kyllä täysin hyödyttömiä, lähinnä periaatteellisia.
Ihan kaikkea.
Lattioita varottiin, vettä säästettiin, talouspaperia nyt ei ollut ollenkaan. Kaikki oli niukkaa, ankeaa ja ikävää.
Myös tunnetasolla.
Kyllä noita siteiden pihistelijöitä löytyy ihan tosielämästä. Minulla oli kaveri jonka kotona säännösteltiin siteet. Annoin hänelle aina omistani sen jälkeen kun kertoi tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.
Tuo on ollut ajan tapa. Etenkin lasten kipua vähäteltiin ("lapset nyt itkee muutenkin").
Hammaslääkärini ihmetteli etenkin sitä että vielä 80-luvulla porattiin lasten hampaat puuduttamatta vaikka hermojen sijainnin vuoksi lapsilla tuo kipu on paljon kovempaa. Aikuiset saatettiin silti kuitenkin puuduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun Äiti yrittää edelleen tunkea mun pakastimeen pakastettuja mansikoita, vaikka en tee niillä yhtään mitään. Syön mustikoita piirakassa, puolukoita vispipuurossa ja ruuan päällä, sekä mansikoita tuoreeltaan, kuten vattujakin, mutta ainoastaan mustikoita ja puolukoita pakastan, koska niitä voi käyttää johonkin järkevään pakastamisen jälkeenkin.
Mansikoista saa muuten hyvää piirakkaa, jopa parempaa kuin mustikoista.
Vierailija kirjoitti:
Netti. Silloin kun se oli vielä uusi juttu. Kun nettiä käytti lankapuhelin tuuttasi varattua. Sai käyttää ehkä vartin.
Tuo ei liittynyt pelkästään säästöön (toki olihan se käyttö minuuttitaksalla aika kallista) vaan toki myös siihen että netin käytön aikana puhelut eivät päässeet läpi.
Älä nyt innostu, tuo sama pervo aina vastaamassa mihin tahansa kysymykseen tosi pitkästi ja järkevästi muka, mutta aina on jotain pissa-verisidejuttuja mukaan "piilotettu". Eli provo, ja runkkimatskua hän vain etsii.