Mitä lapsuudenkodissasi piti säästellä/ei saanut käyttää "turhaan"?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita siteiden pihistelijöitä löytyy ihan tosielämästä. Minulla oli kaveri jonka kotona säännösteltiin siteet. Annoin hänelle aina omistani sen jälkeen kun kertoi tilanteesta.

Ei varsinaisesti säännöstelty mutta sanomista aina tuli kun paketti kului liian nopeasti. Aina ollut tosi runsaat kuukautiset ja hävetti pyytää niitä aina lisää.

Kerman säästäminen. Vaikka oli kuinka iso täytekakku kyseessä, siihen levitettiin päälle vain yksi kahden desin purkki kermaa vaahdotettuna. Väliin kermaa ei laitettu ollenkaan. Luulinkin lapsena, että kerma on tosi kallista. Kysyin äidiltäni asiasta taannoin, ja hän arveli kerman pihistelyn johtuvan enemmänkin taidon puutteesta koristella kakkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun Äiti yrittää edelleen tunkea mun pakastimeen pakastettuja mansikoita, vaikka en tee niillä yhtään mitään. Syön mustikoita piirakassa, puolukoita vispipuurossa ja ruuan päällä, sekä mansikoita tuoreeltaan, kuten vattujakin, mutta ainoastaan mustikoita ja puolukoita pakastan, koska niitä voi käyttää johonkin järkevään pakastamisen jälkeenkin.

Mansikoista saa muuten hyvää piirakkaa, jopa parempaa kuin mustikoista.

Ei todellakaan saa.

Sähköä säästettiin samoin herkkuja vieraita varten. Hammastahnaa sai laittaa vain millimetrin tuubista. Meitä oli neljä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.

Mä olen myös kasvanut tuohon. Yhteen aikaan (vielä 80-luvulla) tosiaan uskottiin, että kuume pitää hikoilla pois, ei mitään särkylääkkeitä.

Komppaan 80-luvun lapsena särkylääkejuttua. Perusflunsssaan tai ns. pikkukipuihin ei tuohon aikaan annettu lapsille särkylääkettä koska sitä pidettiin vaarallisena, joten piti olla melkoiset kivut ennen kuin sai asperiinin. Vastaavasti hammaslääkärissä sai puudutetta vain hampaanpoistoon, poraaminen oli ilman kivunlievitystä. Käytin särkylääkettä vasta aikuisena kuukautiskipuun ja aluksi oli tunne että on lääkkeiden väärinkäyttäjä!

Huom! Ei aspiriinia lapsille edelleenkään! En tiedä, mitkä olivat syyt 80-luvulla, mutta ainakaan nykyään lapsille ei suositella asetyylisalisyylihappoa Reyen oireyhtymän takia.

OT pakastemansikoista: äiti teki mansikoista sosetta, sitä syötiin pannareiden päällä hillon sijaan. Näin meilläkin (on minusta paljon parempaa kuin hillo), ja myös smootheissa. Mikään pakko ei tietenkään ole mansikoita pakastaa, kunhan vaan mainitsin mihin niitä tulee itsellä käytettyä :)

Vaatteita piti aina säästellä. Minulle ostettiin kerran lapsena yhdet aivan ihanat housut, joita ei kuitenkaan saanut laittaa kouluun, etteivät mene rikki tai kulu. Sitten kun tuli joku kyläilyreissu ja olisin saanut laittaa ne housut jalkaan, eivät enää mahtuneet. Olin kasvanut niistä yli.

Vierailija kirjoitti:

Leivän päälle ei laitettu ikinä kahta särvintä. En vieläkään tee voikkaria niin että siinä on sekä juustoa että makkaraa.

Särvintä XDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan ruokaa heitetty pois. Kuivuneet ruisleivän kannikat liotettiin maidossa ja paloiteltiin paistinpannulle. Voissa ne paistettiin ja oli ihan yllättävän maukasta. Leipäressuksi sitä sanottiin, muistelen.

Ai että, nyt muuten tekisi mieli leipäressua!

Äiti teki pikkuleipiä mutta ne säästettiin aina vieraille. Vieraisilla ollessa pöydästä taas ei saanut ottaa kuin kaksi.

Meilläkin säästeltiin pakastemarjoja ja mehuja. Ensin ei saanut syödä tuoreena että saatiin pakastimeen mahdollisimman paljon, sitten ei saanut syödä pakasteesta, ennen kuin joskus vappuna alkoi pakastimen tyhjennys ja kiisseleitä syötiin monta kertaa viikossa.

Sähköä säästettiin. Isä kulki ympäri taloa kaiket illat sammuttelemassa valoja. Muistaakseni tuo liittyi johonkin öljykriisiin ja ihan virallisia tiedotuksia tuli sähkön säästämisestä.

Ruokaa ei säästelty kun ei ollut paljon mistä säästää. Aika yksipuolista ruokaa syötiin, tosin paljon tuli omalta tilalta ja puutarhasta, mutta mitään herkkuja ei koskaan ollut. Joskus kesällä äiti innostui ja ostettiin litra jäätelöä. Sitä sitten millimetrin tarkasti mittailtiin meidän lasten kesken, ettei vaan kukaan saa suurempaa palaa.

Ihan hyvällä silti lapsuutta muistelen. N52

Vesi ja sähkö. Raha. Ruoka. Harrastukset. Vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan ruokaa heitetty pois. Kuivuneet ruisleivän kannikat liotettiin maidossa ja paloiteltiin paistinpannulle. Voissa ne paistettiin ja oli ihan yllättävän maukasta. Leipäressuksi sitä sanottiin, muistelen.

Ai että, nyt muuten tekisi mieli leipäressua!

Meidän leipäressu oli keitto. Vsnhoja leipiä maitoliemessä.

Meilläkin tuo marjojen pakastaminen. Vaikka mansikoita tuli kuinka paljon tahansa niin hyvä kun yhden sai napata tuoreeltaan. Sitten jos ostin omilla rahoillani mansikkarasian niin sain huutoa kuinka tyhmä olen kun niitähän tulee omasta maasta:D Muuten ei sinällään olla ruuassa säästelty.

Toinen juttu joka ei ehkä niinkään liity säästämiseen, vaan äitini outoihin päähänpinttymiin, on pullan leipominen. Pulla on ainoa asia mitä saa leipoa. Kaikki muu on pahaksi. Leipoo itse nykyäänkin joka viikonloppu pullaa, mutta itse en teininä saanut ikinä leipoa mitään. Joskus ostin omilla rahoilla tarvikkeet kun halusin tehdä esim. keksejä tai mokkapaloja, ja jos katse voisi tappaa niin olisin kyllä kuollut. Ei usein edes halunnut syödä leipomuksiani, vaikka olin ja olen nykyäänkin hyvä leipomaan, teen mm. juhliin kakkuja. Ja pullan piti olla ihan tavallista pitkopullaa (ilman rusinoita tietysti), korvapuustit eivät tulleet kysymykseenkään. Nykyäänkin jos esimerkiksi joulupöytään teen jälkiruoaksi jotain niin suhtautuu siihen jotenkin vihamielisesti.

Vettä, sähköä, talouspaperia. Näitä lapsuudessa. Mutta kun isäukko vanheni, niin samat tavat tulivat taas käyttöön. Jos kotona käydessä istuin olohuoneessa katselemassa telkkaria ja lähdin käväisemään vessassa, niin takaisin tullessa oli valot sekä telkkari jo sammutettu. Tiskaamiseenkin kului liikaa vettä. Ym.

Vesi. Sauna kerran viikossa ja kerran sai peseytyä viikolla. Suihku oli, mutta hiukset piti pestä pesuvadissa veden säästämiseksi. Suihkuhuoneen lattiaa ei saanut kastella. Vesi piti kaataa pesuvadista suoraan viemäriin.

Samoja vaatteita käytettiin koulussa viikko. Kotiin tultua piti vaihtaa kotivaatteet.

Talouspaperia ei ostettu. Sen tilalla oli keittiössä vessapaperirulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan ruokaa heitetty pois. Kuivuneet ruisleivän kannikat liotettiin maidossa ja paloiteltiin paistinpannulle. Voissa ne paistettiin ja oli ihan yllättävän maukasta. Leipäressuksi sitä sanottiin, muistelen.

Ai että, nyt muuten tekisi mieli leipäressua!

Meidän leipäressu oli keitto. Vsnhoja leipiä maitoliemessä.

Meillä kuivat ruisleipäkuutiot paistettiin ensin voissa, sitten lisättiin maito, en muista keitettiinkö maitoa vai riittikö että se lämpisi. Ja tosiaan jämäleivät kuutioitiin aina valmiiksi ja laitettiin kuppiin ja kun kuppi oli täynnä, tehtiin leipäressu.

Valot piti sammuttaa heti kun poistui huoneesta. Äiti teki leipomuksia, mutta niitä ei saanut syödä tuoreeltaan, kun niitä piti säästää. En tiedä miksi. Sitten vasta sai syödä, kun olivat jo vanhentuneita. Täytekakun päälle aina vain se 2 dl kermapurkki, kermakerros oli seitinohut. Mitään hyvää ei olisi saanut syödä, äiti tuijotti ja tuhahteli nyrpeänä ja oli koko ajan viemässä herkkuja pois kaappiin. Yhden palan suklaata tmv. olisi saanut ottaa päivässä, ja mieluiten ei sitäkään. Kerman käyttäminen missä tahansa oli pahasta. Marjoja ei syöty tuoreeltaan, vaan piti pakastaa.