Lue keskustelun säännöt.
Mitä lapsuudenkodissasi piti säästellä/ei saanut käyttää "turhaan"?
30.08.2020 |
Meillä aina nalkutettiin talouspaperista. Rulla oli aina pöydällä, mutta en vieläkään tiedä mikä oli hyväksyttävä käyttötarkoitus. Jos piti vaikka pyyhkiä roiskeita maitolasin vierestä, paperiarkin reunasta sai repäistä palasen, ei koko arkkia.
Toinen oli särkylääkkeet. Vain todella kovassa kivussa sai jonkun 1/4 mietoa särkylääkettä. Jos oli pää kipeä, piti mennä vaan ulos kävelemään.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Mansikoita ym. marjoja ei juurikaan saanut syödä tuoreeltaan. Kukaan ei kuitenkaan halunnut syödä niitä vuoden vanhoja pakastettuja enää seuraavana kesänä.
Meillä oli sama.
Mansikoita ei saanut syödä tuoreena. Ne piti pakastaa.
Talvella niitä sai syödä silloin kun äiti otti pakasteesta. Eivät ne hyviä olleet eikä niitä edes halunnut ottaa. Toisinaan äiti teki pakaatetuista mansikoista kiisseliä.
Ehkä siinä oli kyseessä joku talven yli selviytymis -juttu. Taustalla oli ehkä pelko että kuollaan talvella nälkään jos ei pakasteta niitä mansikoita vaan syödään tuoreena.
Makkaroita tai juustoja ei kytätty. Niitä meillä ei edes ollut. Voita tai margariinia sai laittaa leivän päälle.
Sähkön ja veden kulutusta kytättiin hyvin tarkkaan.
Oltiin aika köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkaverin perheessä säästivät 70-luvulla lämmityksestä niin, että makkareissa oli korkeintaan +18 astetta. Nukuttaakin paremmin niin, sanoi niiden äiti. Ehkä. Mutta oli heillä muutenkin kylmä koko talossa. Olivat pukeutuneet kuin naparetkelle lähtiessä. Paksut villapaidat ja villasukkia paritkin päällekkäin, kun lattiat olivat jääkylmät. Ihmettelin aina, miten tarkenevat käydä pesulla niissä olosuhteissa. Hrrrrr!
Vanhemmat kävivät muuten aina ennen töistä lähtöään vessassa siellä, ettei kotona mene vessan vetämiseen vettä :D. Kehottivat lastakin käymään koulussa vessassa ennen kotiin tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkö. Jos lähti omasta huoneesta vessaan ja tiesi menevänsä sinne heti takaisin, piti silti sammuttaa valot. Telkkaria ei saanut pitää valmiustilassa, vaan aina otettiin johdot pois seinästä kun ei katsottu. Valoja sai muutenkin käyttää mahdollisimman vähän, olohuoneessa oli kolme eri kattolamppua, niistä piti valita yksi kerrallaan. Omassa huoneessa joko kattolamppu, työpöydän valo tai yövalo, ei kahta samaan aikaan. Keittiössä ei missään tapauksessa liesituulettimen valoa, jos oli jo kattovalo päällä. Ja hellassa ei kaikkia levyjä kerralla käyttöön, vaan yhdellä kuumenemisella tehtiin kaikki samalla levyllä, vaikka ensimmäisenä keitetty tai paistettu ehti aina jäähtyä sillä välin kun loput oli valmiita.
Eikö tuo ole normaalia, että valot sammutetaan huoneista, joissa ei olla? Ja jos yksi valo riittää tuomaan näkyvyyttä, niin ei niitä kaikkia tarvitse olla samaan aikaan päällä. Ihan samalla lailla meilläkin säästettiin sähkössä. Ainut ero ehkä tuo, että hellan levyjä käytettiin samaan aikaan eli ei osaa ruoasta tarvinnut kylmänä syödä.
Ei ole normaalia sammuttaa välillä, jos huoneeseen on menossa minuutin päästä takaisin. Ja välillä olisi tarvinnut esim. läksyjä tehdessä työpöydän valoa, mutta samalla olisi ollut kiva pitää myös kattovalo päällä ettei ole muu huone pimeänä.
8
Ei meillä, mutta kaverin perheessä oli opetettu, että saa käyttää vain yhden wc-paperiarkin pissan pyyhkimiseen.
Kyseessä oli yleinen säästäväisyys kaikessa. Olisi ehkä hyvä miettiä sitä joskus nykyaikanakin. Esim. ruoan pois heittäminen on täysin tuomittavaa ja sitä pitäisi välttää nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.
Mä olen myös kasvanut tuohon. Yhteen aikaan (vielä 80-luvulla) tosiaan uskottiin, että kuume pitää hikoilla pois, ei mitään särkylääkkeitä.
Tuohon aikaan ei sairaaloissakaan tykatty antaa särkylääkettä lapsille.
Suomessa alettiin yleisesti pihtaamaan särkylääkkeiden käyttöä sen jälkeen kun oltiin saatu huomautus huumeiden vapaasta käytöstä.
Sotien aikana ja sotien jälkeen ihmiset tottuivat käyttämään kovia huumeita. Niitä sai ostaa vapaasti apteekista, vaikka yskänlääkkeeksi.
Sitten kun tuli huomautus, niin mentiin toiseen äärilaitaan ja alettiin pihtaamaan kaikkia kipulääkkeitä. Varsinkin lapsille kipulääkkeiden antaminen nähtiin pahana.
Tuo säilöminen, kaikki säilöön ja tuoreita marjoja ei todellakaan saanut syödä. Ja sitten ne säilötyt marjatkin vasta kevään puolella. Aina niitä sitten jäi pakkaseen ja niistä keitettiin mehua, jota tietenkään ei saanut juoda ennen kuin talvella ja sitä kun edellisen kauden mehut oli juotu... jäi tuo oppi tosi tiukasti mieleen ja jatkoin samalla tavalla omassa perheessä kunnes mies kerran tokaisi että hän haluaa marjat tuoreena ja meni ostamaan itse laatikollisen mansikoita. Sen jälkeen loppui säilöminen ja tuoreita marjoja syödään kun satokausi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäpuoli oli äärimmäisen pihi.
Säännösteltäviä asioita olivat
*Vessapaperi, ison hädän jälkeen tytöt saivat käyttää kaksi palaa, pienen jälkeen yhden, pojat kolme ja kaksi palaa
*Sähkö, aina piti kyhjöttää "luonnonvalossa" eli pimeässä. Jos halusi lukea, oli mentävä ulos että näki
*Vesi suihkussa, tytöillä suihkuaika 4 minuuttia ja munakelloon aika, pojilla 6 min
*Kuukautissiteet, kaksi sidettä per päivä. Muistan yhä koulussa kuinka häpesin sitä hajua.
*Juotava vesi, sai siis juoda niin paljon kun halusi, mutta hanaa ei saanut valuttaa yhtään ylimääräistä ja vesi oli aina sellaista tunkkaista ja ruosteen makuista
*Ruoka, perunat ja omenat piti syödä kuorineen, margariini annosteltiin minikokoisella mitalla. Jos oli jotkut juhlat niin käskettiin aina mättää mahat täyteen ja hävetti olla se ainoa vieras joka otti lisää ja lisää
*Vaatteet. Niitä paikattiin loputtomiin ja kengät sai "uudet" eli jostain uffin lahjoituspisteestä tai kirpputorilta viidellä markalla siinä kohtaa kun niistä irtosi pohjat.
Ja joo, aikuisiällä en ole paljoa pihistellyt normaaliin arkeen kuuluvissa asioissa ja jos joskus saan lapsia, en todellakaan aio kiusata heitä samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.
Mä olen myös kasvanut tuohon. Yhteen aikaan (vielä 80-luvulla) tosiaan uskottiin, että kuume pitää hikoilla pois, ei mitään särkylääkkeitä.
Tuohon aikaan ei sairaaloissakaan tykatty antaa särkylääkettä lapsille.
Suomessa alettiin yleisesti pihtaamaan särkylääkkeiden käyttöä sen jälkeen kun oltiin saatu huomautus huumeiden vapaasta käytöstä.
Sotien aikana ja sotien jälkeen ihmiset tottuivat käyttämään kovia huumeita. Niitä sai ostaa vapaasti apteekista, vaikka yskänlääkkeeksi.Sitten kun tuli huomautus, niin mentiin toiseen äärilaitaan ja alettiin pihtaamaan kaikkia kipulääkkeitä. Varsinkin lapsille kipulääkkeiden antaminen nähtiin pahana.
Mielenkiintoista, uskottavaa, pitkäkestoista? Nykyäänhän edelleen pantataan morfiinia terminaalivaiheen syöpäsairailta, ja itse säännöllisesti kolonoskopiassa käyvänä olen taistellut saadakseni i.v. -kipulääkityksen, perusibuprofeenin (jota tarjotaan) kanssa tutkimus jää kesken, yleensä itken ja huudan. Liekö vielä kaikuja menneestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä oli yleinen säästäväisyys kaikessa. Olisi ehkä hyvä miettiä sitä joskus nykyaikanakin. Esim. ruoan pois heittäminen on täysin tuomittavaa ja sitä pitäisi välttää nykyäänkin.
Järkevä säästäväisyys onkin erittäin hyvä asia. Kuten juuri ruokahävikin ja turhan ostelun välttäminen. Mutta sitten nuo leivänpäällisten, pakastemarjojen ja sähkön säännöstelyt ovat vaan järjetöntä pihiyttä.
Huonekalujen säästäminen siinä mielessä, että kulumista piti välttää kaikin tavoin. Kaikkien sohvien, nojatuolien, keittiön tuolien yms. päällä pidettiin jatkuvasti jotain vanhoja vilttejä, pyyhkeitä ja mitä lie riepuja. Jos tuli yllätysvieraita, oli hirveä paniikki heittää ne saunaan tai vaatehuoneeseen nopeasti piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lääkejuttu on niin väärin. On vanhemman vastuulla huolehtia lapsensa terveydestä ja kyllä kipulääkettä pitää antaa, jos lapsi kärsii kivusta. Sairaat vanhemmat.
Mä olen myös kasvanut tuohon. Yhteen aikaan (vielä 80-luvulla) tosiaan uskottiin, että kuume pitää hikoilla pois, ei mitään särkylääkkeitä.
Komppaan 80-luvun lapsena särkylääkejuttua. Perusflunsssaan tai ns. pikkukipuihin ei tuohon aikaan annettu lapsille särkylääkettä koska sitä pidettiin vaarallisena, joten piti olla melkoiset kivut ennen kuin sai asperiinin. Vastaavasti hammaslääkärissä sai puudutetta vain hampaanpoistoon, poraaminen oli ilman kivunlievitystä. Käytin särkylääkettä vasta aikuisena kuukautiskipuun ja aluksi oli tunne että on lääkkeiden väärinkäyttäjä!
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoli oli äärimmäisen pihi.
Säännösteltäviä asioita olivat
*Vessapaperi, ison hädän jälkeen tytöt saivat käyttää kaksi palaa, pienen jälkeen yhden, pojat kolme ja kaksi palaa
*Sähkö, aina piti kyhjöttää "luonnonvalossa" eli pimeässä. Jos halusi lukea, oli mentävä ulos että näki
*Vesi suihkussa, tytöillä suihkuaika 4 minuuttia ja munakelloon aika, pojilla 6 min
*Kuukautissiteet, kaksi sidettä per päivä. Muistan yhä koulussa kuinka häpesin sitä hajua.
*Juotava vesi, sai siis juoda niin paljon kun halusi, mutta hanaa ei saanut valuttaa yhtään ylimääräistä ja vesi oli aina sellaista tunkkaista ja ruosteen makuista
*Ruoka, perunat ja omenat piti syödä kuorineen, margariini annosteltiin minikokoisella mitalla. Jos oli jotkut juhlat niin käskettiin aina mättää mahat täyteen ja hävetti olla se ainoa vieras joka otti lisää ja lisää
*Vaatteet. Niitä paikattiin loputtomiin ja kengät sai "uudet" eli jostain uffin lahjoituspisteestä tai kirpputorilta viidellä markalla siinä kohtaa kun niistä irtosi pohjat.
Ja joo, aikuisiällä en ole paljoa pihistellyt normaaliin arkeen kuuluvissa asioissa ja jos joskus saan lapsia, en todellakaan aio kiusata heitä samalla tavalla.
Mitä hittoa nuo sukupuolitetut vessapaperimäärät ja suihkuajat? Puhumattakaan siitä että pitäisi selvitä kahdella siteellä per päivä. Missä keskiajalla isäpuolesi eli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli normaali perhe 70-80 luvuilla ja ajan tavan mukaan vanhemmat säästivät "kaikesta" siis valosta, lämmöstä, vaatteista, talous- ja wc-paperista ja halvoista ruoka-aineksista (peruna, makaroni, korppuhauhot, itsepoimitut marjat jne).
Sen sijaan rahaa riitti suurempiin hankintoihin: auto ja vene ostettiin käteisellä. Tosin vain isä ajoi työmatkat autolla, äiti polki saman matkan pyörällä näin säästyi bensaa.
Heti, jos auki olevan jääkaapin eteen jäi arpomaan, mitä ottaisi, huudettiin että "jääkaapin ovi kiinni, kylmä karkaa!"
Meillä ei kyllä kielletty käyttämästä mitään liikaa, mutta tiesin jo pienenä että olemme köyhiä, ettei ole mitään ylimääräistä, kun ruokana oli aina jotain laihaa keittoa ja leivän päälle harvoin juustoa edes. Mutta äiti ei koskaan tuonut sitä esiin minulle.
Meillä ei ainakaan ruokaa heitetty pois. Kuivuneet ruisleivän kannikat liotettiin maidossa ja paloiteltiin paistinpannulle. Voissa ne paistettiin ja oli ihan yllättävän maukasta. Leipäressuksi sitä sanottiin, muistelen.
En kokenut että pihisteltiin mitään. Peruselintarvikkeet oli mahdollisimman halpoja, joten niitä sai surutta käyttää. Ranskanleipää, jugurttia, lauantaimakkaraa... Oltiin kaikki normaalipainoisia, ja ollaan edelleen, sama on mieheni puolella sukua jossa oltiin tosia tarkkojakin, eli kappalemäärät oli käytössä. Sanomista meillä tuli pitkistä suihkuista eli "lotraamisesta".
Tuosta leivänpäällisten suureellisuudesta: Kyllä meillä katsotaan mitä miehen lapset laittavat leivän päälle, kun heillä ei ole mitään käsitystä kohtuudesta.
Meille ei osteta kuin halvinta juustoa, ei leikkeleitä ollenkaan, koska muuten kaikkea olisi keko leivän päällä, ja leipiä menisi kymmenen. Lopuksi vielä muutama siivu leikkelettä ja juustoa siihen palan painikkeeksi pelkiltään.
Jo pelkästään vaalean leivän ostaminen piti lopettaa kokonaan, koska tummaa leipää menee pari viipaletta, kun taas vaalea leipäpussi on yhdeltä istumalta syöty. Jopa kun oli kahta eri vaaleaa leipää, vanhempaa ja uudempaa, niin jättivät vanhemman leivän(joka oli vielä kaukana parasta ennen päivämäärästä) homehtumaan kun se toinen oli paremman makuista, eli eivät yhtään katso kuin omaa napaa. Ruoka on ok heittää pois jos on muutakin tarjolla, joten siksipä ei ole enää tarjolla kuin yhtä sorttia.
Sama juttu ruualla. Jos on perunaa, ja jauhelihakastiketta, ja niiden lisäksi salaattia, raastetta, raejuustoa, leipää, niin otetaan pieni pala perunaa, 10 kauhallista kastiketta, raejuustoa 200g, salaatista poimitaan kaksi pientä kurkunpalaa, ja raasteeseen ei kosketa. Näin siis jos on vapaa ottaminen. Sitten kun laitetaan tarjolle perunaa kattilallinen, kastiketta vain sen verran kuin 4 hlöä tarvitsee, ja raastetta, ja ruisleipää, ja sanotaan että kaikille pitää riittää, niin kaikkea kyllä otetaan, ja kaikki syödään nätisti, vaikka toiselle pitää sanoa että sinä syöt raasteen ensin, ettei taas ole viimeisenä lautasella "kun ei milllläään enää jaksa enempää".
Marmattavat joskus kun äiti kantaa kaupasta jätelöäkin niin että pakkasessa on aina, ja meillä saa silloin tällöin pikkujäden kaupasta. Ihmettelevät "köyhäilyä", mutta ovat molemmat lihavia suursyömäreitä, ja tätähän ei saa tietenkään lapsille sanoa, joten perustellaan sitten terveellisyydellä ja sillä ettei ole tarkoitus syödä huvikseen vaan nälkäänsä.
Kuumaa vettä, koska sitä ei muuten riittänyt kaikille.
Kermaa sai laittaa ruokiin vain lirauksen.
Hoitoainetta sai laittaa tukkaan vain pikkuisen.
Aurinkorasvaa pyyhkäistiin pieni määrä nenänpäähän jos meni keskipäivällä ulos. Muuten ei tarvinnut.
Mä olen myös kasvanut tuohon. Yhteen aikaan (vielä 80-luvulla) tosiaan uskottiin, että kuume pitää hikoilla pois, ei mitään särkylääkkeitä.