Miksi ihmiset tekevät numeron "hyvyydestään"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia motiiveja kertoa tilanteista, joissa ovat tehneet jotain hyödyllistä. Jotkut varmasti haluavat ihan vilpittömästi vaikuttaa muihin, lisätä hyvää, ajattelematta ensisijaisesti itseään. On myös heitä, jotka haluavat tehdä numeron itsestään, mutta toisinaan tällainen motiivi oletetaan liiankin herkästi. Ehkä olettajat projisoivat omaa itsekeskeisyyttään muihin? Jos ei itse toimi epäitsekkäästi, ei helposti tule mieleen, että kukaan muukaan toimisi.

Monesti jostakin somekertomuksesta viedään huomio kertojaan ja hänen motiiveihinsa, vaikka hän ei välttämättä ajatellut asiaa suoraan itsensä kannalta, vaan hän halusi esimerkillään osoittaa, miten toivoisi ihmisten kohtelevan toisiaan, ja kehujen sijaan toivoisi yhteisen hyvän lisääntyvän.

Jos joku noin pyyteettömästi ja itseään lainkaan julkituomatta haluaisi julistaa jonkinlaista ilosanomaa lähimmäisenrakkaudesta, voisi olla niin ovela, että kertoisi itsensä sijasta vaikkapa "erään Pertsan" tai "naapurin pikkutytön" auttaneen mummoa tien yli tai vieneen siilille vettä tms. Näin saisi varmasti kaipaamiaan tykkäyksiä ja ooiii-kommentteja ja samalla levittäisi hyvää mieltä. Ongelma ratkaistu!

Miksi ongelmaa pitäisi joutua ratkaisemaan valehtelemalla?

JJtkut jättävät jo asioista kokonaan kertomatta, koska osaavat ennustaa joidenkin tekemät harhatulkinnat. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse, vaikka joku hyvesignaloi tai tekee itsestään kiltimpää kun onkaan. Oikeastaan pidän sitä kokonaisuuden kannalta hyödyllisenä: sekuitenkin kiinnittää ainakin jonkun ihmisjoukon huomion siihen, että A) tiettyjä hyviä, auttavaisia jne asioita on tarpeen tehdä ja B) että niitä on hyvä tehdä ja sillä(kin) keinolla voi saavuttaa arvostusta.

Toisin sanoen, mulle on ihan sama, jos jotkut ihmiset toimivat oikein vain saadakseen siitä kehuja ja hyvöksyntää - kunhan toimivat mieluummin oikein kuin väärin.

Eikä minua jaksaisi ketuttaa, jos apua tarvitessani auttaja kailottaisi siitä pitkin mäkiä ja mantuja - kunhan saisin tarvitsemaani apua.

Itse en kyllä pääse kertoilemaan auttamisistani kun niissä usein on kyse jonkun Henkilökohtaisista asioista, joita ei oikein voi levitellä eteenpåin, mutta en pidä pahana, jos joku julkisuuteen sopivammilla tavoilla avulias saa siitä jotain lisäboostia.

Tämäpä. Vaikuttaa että joillekin hyvistä teoista kuuleminen on enemmän ärsyttävää siksi että joku saa siitä huomiota, kuin ilahduttavaa siksi että joku sai apua.

Aloittaja taas nostaa itsensä jalustalle sanomalla ettei kehu itseään... ja juuri tekee sitä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia motiiveja kertoa tilanteista, joissa ovat tehneet jotain hyödyllistä. Jotkut varmasti haluavat ihan vilpittömästi vaikuttaa muihin, lisätä hyvää, ajattelematta ensisijaisesti itseään. On myös heitä, jotka haluavat tehdä numeron itsestään, mutta toisinaan tällainen motiivi oletetaan liiankin herkästi. Ehkä olettajat projisoivat omaa itsekeskeisyyttään muihin? Jos ei itse toimi epäitsekkäästi, ei helposti tule mieleen, että kukaan muukaan toimisi.

Monesti jostakin somekertomuksesta viedään huomio kertojaan ja hänen motiiveihinsa, vaikka hän ei välttämättä ajatellut asiaa suoraan itsensä kannalta, vaan hän halusi esimerkillään osoittaa, miten toivoisi ihmisten kohtelevan toisiaan, ja kehujen sijaan toivoisi yhteisen hyvän lisääntyvän.

Jos joku noin pyyteettömästi ja itseään lainkaan julkituomatta haluaisi julistaa jonkinlaista ilosanomaa lähimmäisenrakkaudesta, voisi olla niin ovela, että kertoisi itsensä sijasta vaikkapa "erään Pertsan" tai "naapurin pikkutytön" auttaneen mummoa tien yli tai vieneen siilille vettä tms. Näin saisi varmasti kaipaamiaan tykkäyksiä ja ooiii-kommentteja ja samalla levittäisi hyvää mieltä. Ongelma ratkaistu!

Miksi ongelmaa pitäisi joutua ratkaisemaan valehtelemalla?

JJtkut jättävät jo asioista kokonaan kertomatta, koska osaavat ennustaa joidenkin tekemät harhatulkinnat. 

Eihän se ole valehtelua, jos on vain Nimi Muutettu. 

Jotkut eivät kerro Facebookissa tms. kivoista teoistaan, koska hyvä mieli riittää kiitokseksi, eivätkä tarvitse tehostuksia ulkopuolisilta ihmisiltä.

Ilmeisesti teistä kukaan ei ole koskaan tehnyt pyyteettömästi mitään toisen hyväksi? kokeilkaapa, siitä tulee ihan järjettömän hyvä mieli kun hyvää hyvyyttään auttaa toista ihmistä. Se on merkityksellistä, tuntee itsensä tarpeelliseksi. Monen työssä ja arjessa kun ei ole mitään merkitystä, tarkoitusta eikä järkeä. Sitä hyvänolon tunnetta siinä hehkutetaan ja samalla salaa toivotaan että muutkin ohikulkijat joskus pysähtyis edes kysymään että tarvitseeko joku toinen apua. Suomalaisilla tuntuu olevan enemmän tapana kävellä ohi tai jäädä etäältä töllistelemään, kuten kolaripaikoilla aina näkee näitä pällistelijöitä.  Sietäisivät saada selkäänsä joka ikinen. Minä menen ohi jos kerran ammattiauttajat on paikalla. Jos eivät vielä ole, riennän auttamaan.

Jotkut haluavat ylipäätään tehdä numeron kaikesta itsessään. Juuri olen skipannut yhden elämästäni, kun en jaksa sitä ainaista minä-minä-puhetta.

Unohdit, että lopussa vielä moititaan kaikkia jotka ei tehneet mitään tilanteessa ("autoin mummon auton ojasta, ohi kulki varmaan kymmeniä autoja eikä kukaan pysähtynyt!"). Tai vielä pidemmälle viety versio, jossa sivusta todistetaan jotain tällaista ja moititaan muita ("näin, kuinka nuorukainen auttoi mummopolon auton pois ojasta eikä kukaan muu pysähtynyt, mikä ihmisiin on mennyt?"). Näitä jälkimmäisiä ihmettelen vielä enemmän, koska siinä ei kirjoittaja itsekkään tehnyt mitään asian eteen, kunhan vaan osoittaa "hyvyytensä" jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja taas nostaa itsensä jalustalle sanomalla ettei kehu itseään... ja juuri tekee sitä :D

Täh. Kehun itseäni, kun en kehu itseäni? Ok.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia motiiveja kertoa tilanteista, joissa ovat tehneet jotain hyödyllistä. Jotkut varmasti haluavat ihan vilpittömästi vaikuttaa muihin, lisätä hyvää, ajattelematta ensisijaisesti itseään. On myös heitä, jotka haluavat tehdä numeron itsestään, mutta toisinaan tällainen motiivi oletetaan liiankin herkästi. Ehkä olettajat projisoivat omaa itsekeskeisyyttään muihin? Jos ei itse toimi epäitsekkäästi, ei helposti tule mieleen, että kukaan muukaan toimisi.

Monesti jostakin somekertomuksesta viedään huomio kertojaan ja hänen motiiveihinsa, vaikka hän ei välttämättä ajatellut asiaa suoraan itsensä kannalta, vaan hän halusi esimerkillään osoittaa, miten toivoisi ihmisten kohtelevan toisiaan, ja kehujen sijaan toivoisi yhteisen hyvän lisääntyvän.

Totta.

Olen joskus törmännyt somessa kertomuksiin ihmisistä, jotka on jätetty julkisilla paikoilla erilaisiin hätätilanteisiin ilman, ettei kukaan reagoi (sairauskohtaukset, eksynyt lapsi, ja niin edelleen), mutta joku on tullut esimerkillisesti auttamaan, kuten kuuluukin. Välillä on virkistävää, että tällaisista asioista herätellään keskustelua, mitä kautta pääsee kuulemaan muiden kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten voi itse huomioida muut vastaavassa tilanteessa.

Välillä taas kertomusten fokus taas on valitettavasti omassa navassa, mikä on helppo spotata humble bragging -kirjoitustavasta tai siitä, kuinka usein tällaisia kirjoituksia muille jakaa. Raja on häilyvä!

Mulla on yksi tällainen kaveri, joka kalastelee kehuja somessa, kuinka hän onnistui saamaan kodittomalle koiralle uuden upean kodin ja hän teki tästä numeron useampaan kertaan. Kuinka hän aina auttelee ihmisiä milloin missäkin asiassa jne...

Itse olen auttanut täällä ulkomailla kodittomia ihmisiä usemmin kuin kerran, sekä myös eläimiä poiminut tien poskesta ja vienyt eläinlääkärin hoitoon ja uudelleen kotiuttanut näitä raukkoja. Säännöllisesti lahjoitan rahaa koiratarhoille jne.

Löytänyt ihmisten tavaroita ja vienyt poliisilaitokselle( lompakoita, puhelimia jne.)

Mietin vain, että tulee hyvä mieli, kun saan

auttaa, mutta joillekin se tuntuu auttamistakin tärkeämpänä tuoda kaikki someen, koska muuten sitä ei koskaan tapahtunut jos ei tee itsestään numeroa.

Keskustelunavaukset ovat ok, mutta juuri tuo ap:n mainitsema itsestään numeron tekeminen aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Hyvä, että toimit niin kuin vastuullisen ihmisen kuuluukin! Tässä mitali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia motiiveja kertoa tilanteista, joissa ovat tehneet jotain hyödyllistä. Jotkut varmasti haluavat ihan vilpittömästi vaikuttaa muihin, lisätä hyvää, ajattelematta ensisijaisesti itseään. On myös heitä, jotka haluavat tehdä numeron itsestään, mutta toisinaan tällainen motiivi oletetaan liiankin herkästi. Ehkä olettajat projisoivat omaa itsekeskeisyyttään muihin? Jos ei itse toimi epäitsekkäästi, ei helposti tule mieleen, että kukaan muukaan toimisi.

Monesti jostakin somekertomuksesta viedään huomio kertojaan ja hänen motiiveihinsa, vaikka hän ei välttämättä ajatellut asiaa suoraan itsensä kannalta, vaan hän halusi esimerkillään osoittaa, miten toivoisi ihmisten kohtelevan toisiaan, ja kehujen sijaan toivoisi yhteisen hyvän lisääntyvän.

Jos joku noin pyyteettömästi ja itseään lainkaan julkituomatta haluaisi julistaa jonkinlaista ilosanomaa lähimmäisenrakkaudesta, voisi olla niin ovela, että kertoisi itsensä sijasta vaikkapa "erään Pertsan" tai "naapurin pikkutytön" auttaneen mummoa tien yli tai vieneen siilille vettä tms. Näin saisi varmasti kaipaamiaan tykkäyksiä ja ooiii-kommentteja ja samalla levittäisi hyvää mieltä. Ongelma ratkaistu!

Miksi ongelmaa pitäisi joutua ratkaisemaan valehtelemalla?

JJtkut jättävät jo asioista kokonaan kertomatta, koska osaavat ennustaa joidenkin tekemät harhatulkinnat. 

Eihän se ole valehtelua, jos on vain Nimi Muutettu. 

Jotkut eivät kerro Facebookissa tms. kivoista teoistaan, koska hyvä mieli riittää kiitokseksi, eivätkä tarvitse tehostuksia ulkopuolisilta ihmisiltä.

Miksi oletat, että kaikki haluavat nimenomaan kiitosta itselleen? En tiedä miksi olet niin jumittunut siihen ajatukseen, että kivoja asioita ei saisi jakaa rehellisesti muille, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti teistä kukaan ei ole koskaan tehnyt pyyteettömästi mitään toisen hyväksi? kokeilkaapa, siitä tulee ihan järjettömän hyvä mieli kun hyvää hyvyyttään auttaa toista ihmistä. Se on merkityksellistä, tuntee itsensä tarpeelliseksi. Monen työssä ja arjessa kun ei ole mitään merkitystä, tarkoitusta eikä järkeä. Sitä hyvänolon tunnetta siinä hehkutetaan ja samalla salaa toivotaan että muutkin ohikulkijat joskus pysähtyis edes kysymään että tarvitseeko joku toinen apua. Suomalaisilla tuntuu olevan enemmän tapana kävellä ohi tai jäädä etäältä töllistelemään, kuten kolaripaikoilla aina näkee näitä pällistelijöitä.  Sietäisivät saada selkäänsä joka ikinen. Minä menen ohi jos kerran ammattiauttajat on paikalla. Jos eivät vielä ole, riennän auttamaan.

Ap tässä taas. Kuten aloitusviestissäni totesin, pidän auttamista itsestäänselvyytenä. Teen lähes päivittäin jotain ilahduttavaa tai hyödyllistä pyyteettömästi (mitä se sitten tarkoittaakaan) muiden ihmisten hyväksi. En saa kivoista teoista "järjettömän hyvää mieltä", mutta on ilo auttaa silloin kun voi.

Omassa yhteisössäni koen olevani tämän suhteen täysin tavallinen. Ohikulkijoita tai töllistelijöitä en tunne. Siksi oudoksun näitä somepäivittäjiä.

Miksi ihmiset yrittävät näyttää kauniimmalta kuin ovat? Miksi ihmiset yrittävät näyttää rikkaammilta kuin ovat? Miksi ihmiset yrittävät tuoda esiin hyviä puoliaan? 

Jos Facebookissa on teistä ärsyttäviä kiiltokuvatarinoita, ei kannata käydä LinkedInin puolella... Volyymi on moninkertainen.

Pari talvea sit oli Ilta-Sanomissa ylistävä juttu tytöstä, joka oli soittanut ambulanssin hangessa makaavalle miehelle kovien pakkasten aikaan.

Uutisessa oli kuvana tytön selfie sen hangessa tajuttomana makaavan miehen kanssa.. .. ..

Voi luoja.

Koska kansalaisvelvollisuudesta tuli hehkutettava uroteko?

Björn Waalruusikin lahjottais heti miljoonia hyväntekeväisyyteen jos sen sais vähentää veroissa niin kuin ameriikassa. Sitten media tekis juttuja sen ihanuudesta ja hyvyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Unohdit, että lopussa vielä moititaan kaikkia jotka ei tehneet mitään tilanteessa ("autoin mummon auton ojasta, ohi kulki varmaan kymmeniä autoja eikä kukaan pysähtynyt!"). Tai vielä pidemmälle viety versio, jossa sivusta todistetaan jotain tällaista ja moititaan muita ("näin, kuinka nuorukainen auttoi mummopolon auton pois ojasta eikä kukaan muu pysähtynyt, mikä ihmisiin on mennyt?"). Näitä jälkimmäisiä ihmettelen vielä enemmän, koska siinä ei kirjoittaja itsekkään tehnyt mitään asian eteen, kunhan vaan osoittaa "hyvyytensä" jälkikäteen.

Jos näkee muiden toiminnassa tai toiminnan puutteessa jotain kritisoitavaa, siitä ei siis sanoa ollenkaan? Ei saa sanoa, jos tekee jotain itse, eikä saa sanoa jos ei tee mitään itse. Miksi kaikki pitää ajatella sen sanojan itsensä kautta noin vahvasti? Minä tulkitsen tuollaiset kannanotot yhteisinä asioina enkä niinkään sen kirjoittajan kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos Facebookissa on teistä ärsyttäviä kiiltokuvatarinoita, ei kannata käydä LinkedInin puolella... Volyymi on moninkertainen.

Pyrkyripelastajatarinoita yritysonanoijille?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tällainen kaveri, joka kalastelee kehuja somessa, kuinka hän onnistui saamaan kodittomalle koiralle uuden upean kodin ja hän teki tästä numeron useampaan kertaan. Kuinka hän aina auttelee ihmisiä milloin missäkin asiassa jne...

Itse olen auttanut täällä ulkomailla kodittomia ihmisiä usemmin kuin kerran, sekä myös eläimiä poiminut tien poskesta ja vienyt eläinlääkärin hoitoon ja uudelleen kotiuttanut näitä raukkoja. Säännöllisesti lahjoitan rahaa koiratarhoille jne.

Löytänyt ihmisten tavaroita ja vienyt poliisilaitokselle( lompakoita, puhelimia jne.)

Mietin vain, että tulee hyvä mieli, kun saan

auttaa, mutta joillekin se tuntuu auttamistakin tärkeämpänä tuoda kaikki someen, koska muuten sitä ei koskaan tapahtunut jos ei tee itsestään numeroa.

Juurihan sinäkin kehuit ja luettelit kaikenlaiset hyvät tekosi. Saat peukutuksia ja kehuja :D