Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset tekevät numeron "hyvyydestään"?
29.08.2020 |
Somessa sitä välillä näkee. Ihminen kertoilee laveasti, kuinka hän on tehnyt "urotöitä" joskus jopa tuntemattomien hyväksi. Satuin kerran näkemään, kun eräs nuorimies kehui auttaneensa autollaan ojaan ajaneen mummon + auton ylös. Näin, että naapurinmies kiskoi auton ojasta traktorillaan, mutta tästä päivityksessä ei puhuttu.
Ja eräs nainen päivitti, että hän auttoi vanhusta ruokaostoksilla ja kuunteli vanhuksen juttuja. No uuuu, eikö myyjän (joka ko. nainen on) pidäkin tehdä asiakaspalveluhommaa?
Mielestäni tällainen vaikuttaa aika ulkokultaiselta kehun kalastelulta. 70-luvulla syntyneenä ei tulisi mieleenkään nostaa itseään ja tekojaan. Auttaminen on itsestäänselvyys. Ja jos joku hyvä teko halutaan erikseen mainita, ei se ole tekijän homma, vaan esim. sen, jota on autettu. (Tai jonkun sivustaseuraajan.) Itseäni nuoremmat tuntuvat kyllä osaavan omakehun taidon, eivätkä ilmeisesti pidä sellaista nolona tai omahyväisenä.
Väitän, että oman hännän nosto vähentää "hyvän teon" arvoa.
Kommentit (77)
Ehkä laajempi kulttuurinen muutos, mikä on parissa vuosikymmenessä tapahtunut.
Nykyään pitää osata kehua itseään esim työelämässä ja tuoda esille saavutuksiaan. On oltava itseä kehuva "hissipuhe" valmiina kerrottavaksi aina kun joku kysyy kuka olet ja mitä teet. Liittyiskö siihen.
Ja tietty some levittää ne omakehut paljon laajemmalle kuin maitokaupan pihalla huutelu ennen vanhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt. Ja olen 90-luvulla syntynyt. Vaikka en uskonnollinen olekaan, niin tästä Raamatun pätkästä tykkään
Matt 6:1-4
"Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."
Haluaisin tietää, miksi tällaisia päivityksiä kirjoitetaan. Voisiko joku kyseisenlaisten päivitysten tekijä kertoa lisää aiheesta?
Ilmeisesti näitä itsensäkehujia on ollut jo ajanlaskun alussa. Ei siis mikään uusi ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä laajempi kulttuurinen muutos, mikä on parissa vuosikymmenessä tapahtunut.
Nykyään pitää osata kehua itseään esim työelämässä ja tuoda esille saavutuksiaan. On oltava itseä kehuva "hissipuhe" valmiina kerrottavaksi aina kun joku kysyy kuka olet ja mitä teet. Liittyiskö siihen.
Ja tietty some levittää ne omakehut paljon laajemmalle kuin maitokaupan pihalla huutelu ennen vanhaan.
Tämä on muuten totta. Kiitos hyvästä pika-analyysistä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kaveri on tällainen. Kehujen kalasteluahan se on. Päivityksiä mm kuinka oli bussissa ainoa, joka tarjosi paikkaansa vanhukselle – no hieno juttu, että olit sen tilanteen ainoa ei-idiootti, mutta miksi heittäydyit idioottisarjaan heti tilanteen mentyä ohi?Hävettää aina hienoisesti tällaisten tyyppien puolesta.
Pahinta on silti ns humble brag. Siitä seuraava myötähäpeä on melkein pitelemätön, on vaikea pitää naama peruslukemilla. Lisäksi kun ihmisten käsitykset omasta itsestä ovat usein aika yllättäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti näitä itsensäkehujia on ollut jo ajanlaskun alussa. Ei siis mikään uusi ilmiö.
Ja niitä kutsuttiin mm. nimillä leso, leuhka, kusipää, omakehuhaisuli, temppelielvis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti näitä itsensäkehujia on ollut jo ajanlaskun alussa. Ei siis mikään uusi ilmiö.
Ja niitä kutsuttiin mm. nimillä leso, leuhka, kusipää, omakehuhaisuli, temppelielvis...
Varajeesus...
Kerran kävelyllä keräsin roskia, kun kerran sattui olemaan muovikassi mukana. Teen näin aina silloin tällöin, kuten moni muukin. Vastaan tuli eräs tuttu koiransa kanssa. Siinä rupatellessa tulin sanoneeksi, että olen saanut vain 0,5 km:n matkalla koko kassin täyteen roskaa (eli hirveesti). Tuttavaa ei paljon tuntunut kiinnostavan.
Eipä aikaakaan, kun tämä ihminen laittoi päivityksen paikkakunnan FB-ryhmään. Kuvassa oli hänen keräämänsä roskamäärä ja saatteessa asiaankuuluvaa kauhistelua ja voivottelua. Kyllä sai täti kovasti kehuja. :D Hyvä tietysti, että keräsi roskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväntekijät, jotka hyväntekeväisyytensä yhteydessä mainostavat omaa yritystään. Kutsutaan myös narsistisiksi pyrkyreiksi:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet myös jaksaa mainostaa sitä, kuinka aina pistävät muut etusijalle, ja unohtavat kokonaan pitää huolta itsestään. Tämä 'eihän minulla niin väliä ole' on erityisen yleinen äiti-ihmisillä, ja se on ärsyttävää. Katsokaa minua kuinka olen uhrautuvainen ja vaatimaton ja hyvä ihminen.
Eiväthän läheskään kaikki tee numeroa "hyvyydestään" tai muistakaan asioistaan. Mutta tietysti silmiin osuvat ne asiat, joista tehdään numero. Netissä näkemämme riippuu siitä mitä eniten klikataan ja jaetaan eteenpäin ja mitä algoritmit tuovat silmiemme eteen. Todellisuuskäsityksemme vääristyy netissä todella pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ketuttaisi, jos itse tulisi jotenkin autetuksi ja sitten se auttaja kailottaisi siitä kaikille pitkin maita ja mantuja. Hyi olkoon.
Ihmisillä on erilaisia motiiveja kertoa tilanteista, joissa ovat tehneet jotain hyödyllistä. Jotkut varmasti haluavat ihan vilpittömästi vaikuttaa muihin, lisätä hyvää, ajattelematta ensisijaisesti itseään. On myös heitä, jotka haluavat tehdä numeron itsestään, mutta toisinaan tällainen motiivi oletetaan liiankin herkästi. Ehkä olettajat projisoivat omaa itsekeskeisyyttään muihin? Jos ei itse toimi epäitsekkäästi, ei helposti tule mieleen, että kukaan muukaan toimisi.
Monesti jostakin somekertomuksesta viedään huomio kertojaan ja hänen motiiveihinsa, vaikka hän ei välttämättä ajatellut asiaa suoraan itsensä kannalta, vaan hän halusi esimerkillään osoittaa, miten toivoisi ihmisten kohtelevan toisiaan, ja kehujen sijaan toivoisi yhteisen hyvän lisääntyvän.
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän läheskään kaikki tee numeroa "hyvyydestään" tai muistakaan asioistaan. Mutta tietysti silmiin osuvat ne asiat, joista tehdään numero. Netissä näkemämme riippuu siitä mitä eniten klikataan ja jaetaan eteenpäin ja mitä algoritmit tuovat silmiemme eteen. Todellisuuskäsityksemme vääristyy netissä todella pahasti.
Kysymys ei ole siitä, että lukisin tällaista päivittäin, vaan se, että miksi joku (ainakin välillisesti) kehuu itseään asiasta, jonka tekeminen - esim. lapsen tai vanhuksen auttaminen - on yleisesti ottaen itsestäänselvyys eikä sankarteko.
Suurin osa tuntemastani jengistä ei päivitä somea juuri ollenkaan. Enkä henkilökohtaisesti koe, että käsitykseni todellisuudesta olisi vääristynyt nettisivustojen takia. Mutta varmasti nämä mainitsemasi algoritmiasiat pitävät paikkansa yleisellä tasolla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän läheskään kaikki tee numeroa "hyvyydestään" tai muistakaan asioistaan. Mutta tietysti silmiin osuvat ne asiat, joista tehdään numero. Netissä näkemämme riippuu siitä mitä eniten klikataan ja jaetaan eteenpäin ja mitä algoritmit tuovat silmiemme eteen. Todellisuuskäsityksemme vääristyy netissä todella pahasti.
Kysymys ei ole siitä, että lukisin tällaista päivittäin, vaan se, että miksi joku (ainakin välillisesti) kehuu itseään asiasta, jonka tekeminen - esim. lapsen tai vanhuksen auttaminen - on yleisesti ottaen itsestäänselvyys eikä sankarteko.
Suurin osa tuntemastani jengistä ei päivitä somea juuri ollenkaan. Enkä henkilökohtaisesti koe, että käsitykseni todellisuudesta olisi vääristynyt nettisivustojen takia. Mutta varmasti nämä mainitsemasi algoritmiasiat pitävät paikkansa yleisellä tasolla.
ap
Ehkä hänelle tuli tilanteesta hyvä mieli ja halusi jakaa sen?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia motiiveja kertoa tilanteista, joissa ovat tehneet jotain hyödyllistä. Jotkut varmasti haluavat ihan vilpittömästi vaikuttaa muihin, lisätä hyvää, ajattelematta ensisijaisesti itseään. On myös heitä, jotka haluavat tehdä numeron itsestään, mutta toisinaan tällainen motiivi oletetaan liiankin herkästi. Ehkä olettajat projisoivat omaa itsekeskeisyyttään muihin? Jos ei itse toimi epäitsekkäästi, ei helposti tule mieleen, että kukaan muukaan toimisi.
Monesti jostakin somekertomuksesta viedään huomio kertojaan ja hänen motiiveihinsa, vaikka hän ei välttämättä ajatellut asiaa suoraan itsensä kannalta, vaan hän halusi esimerkillään osoittaa, miten toivoisi ihmisten kohtelevan toisiaan, ja kehujen sijaan toivoisi yhteisen hyvän lisääntyvän.
Jos joku noin pyyteettömästi ja itseään lainkaan julkituomatta haluaisi julistaa jonkinlaista ilosanomaa lähimmäisenrakkaudesta, voisi olla niin ovela, että kertoisi itsensä sijasta vaikkapa "erään Pertsan" tai "naapurin pikkutytön" auttaneen mummoa tien yli tai vieneen siilille vettä tms. Näin saisi varmasti kaipaamiaan tykkäyksiä ja ooiii-kommentteja ja samalla levittäisi hyvää mieltä. Ongelma ratkaistu!
Minua ei häiritse, vaikka joku hyvesignaloi tai tekee itsestään kiltimpää kun onkaan. Oikeastaan pidän sitä kokonaisuuden kannalta hyödyllisenä: sekuitenkin kiinnittää ainakin jonkun ihmisjoukon huomion siihen, että A) tiettyjä hyviä, auttavaisia jne asioita on tarpeen tehdä ja B) että niitä on hyvä tehdä ja sillä(kin) keinolla voi saavuttaa arvostusta.
Toisin sanoen, mulle on ihan sama, jos jotkut ihmiset toimivat oikein vain saadakseen siitä kehuja ja hyvöksyntää - kunhan toimivat mieluummin oikein kuin väärin.
Eikä minua jaksaisi ketuttaa, jos apua tarvitessani auttaja kailottaisi siitä pitkin mäkiä ja mantuja - kunhan saisin tarvitsemaani apua.
Itse en kyllä pääse kertoilemaan auttamisistani kun niissä usein on kyse jonkun Henkilökohtaisista asioista, joita ei oikein voi levitellä eteenpåin, mutta en pidä pahana, jos joku julkisuuteen sopivammilla tavoilla avulias saa siitä jotain lisäboostia.
Ulkokultaista tosiaan. Ei mitään aitoa hyvyyttä, kärki enemmänkin oman kuvan kiillottamisessa.
Pidän noloina ihmisiä jotka itse raportoivat someen kun ovat auttaneet jotakuta.