Lue keskustelun säännöt.
Taas joutuu passsamaan perhettä
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään passata. Olen sellainen puolestatekijä. Ihana laittaa lapsille voileipiä ja pedata sänkyjä, silittää vaatteita ja kyydittää. Huoneensakin siivoan kun tilaisuus koittaa, ja sängyn päälle jätän maitosuklaalevyt. Taidan olla vähän hössö.
Voi kiesus 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään passata. Olen sellainen puolestatekijä. Ihana laittaa lapsille voileipiä ja pedata sänkyjä, silittää vaatteita ja kyydittää. Huoneensakin siivoan kun tilaisuus koittaa, ja sängyn päälle jätän maitosuklaalevyt. Taidan olla vähän hössö.
Mä en tykkää yhtään. Mies oikein herätti, kun olen masentunut ja haluaisin vain nukkua. Ei itse viitsinyt ruokaa laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään passata. Olen sellainen puolestatekijä. Ihana laittaa lapsille voileipiä ja pedata sänkyjä, silittää vaatteita ja kyydittää. Huoneensakin siivoan kun tilaisuus koittaa, ja sängyn päälle jätän maitosuklaalevyt. Taidan olla vähän hössö.
Ihanaa olisi löytää maitosuklaalevy sängyn päältä aina välillä :D
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään passata. Olen sellainen puolestatekijä. Ihana laittaa lapsille voileipiä ja pedata sänkyjä, silittää vaatteita ja kyydittää. Huoneensakin siivoan kun tilaisuus koittaa, ja sängyn päälle jätän maitosuklaalevyt. Taidan olla vähän hössö.
Mä en tykkää yhtään. Mies oikein herätti, kun olen masentunut ja haluaisin vain nukkua. Ei itse viitsinyt ruokaa laittaa.
En minäkään miestä tykkäisi passata, mutta olenkin viskannut sen jo mäkeen aikoja sitten. Lapsiani passaan oikein mielelläni. Osaavathan he itsekin, ei sillä, mutta on niin kiva kun saa heitä ilahduttaa.
Halusitko perheen, että he passaisivat sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:
Halusitko perheen, että he passaisivat sinua?
En vaan että olisi tasapuolista. Että muutkin tekisivät joskus jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muutes itse nuorena joutunut tekemään juuri mitään kotona, en edes roskia viemään. Isä hoiti lähes kaiken. Oli ihanaa olla siinämielessä vapaa. Kaikki tuli eteen kuin manulle illallinen, myönnän. En silti muuttaessani parikymppisenä ollut mikään tampio, vaan osasin kyllä pestä vessan/pyykit/astiat/vaatteet/ikkunat/lattiat, ym ei niitä tarvinnut erikseen opetella. Nyt pidän kotitöistä ja haluan tehdä ne lasteni puolesta, mikäli he sallivat. En kuitenkaan mene huoneeseen siivoamaan, mikäli se kielletään. Järkkäilen pieniä yllätyksiä muutenkin kuin siivoamalla, esimerkiksi viikonloppuextempore reissuja, vielä kun matkustus oli sallittua, ennen koronaa, saatan tilata yllärinä jonkun kivan laukun tytölle tai pojalle tykkäämänsä harrastuksen juttuja tai kenkiä. Olen kyllä hössö ja kai vähän rasittavakin toisinaan. Olen ystävilleni samanlainen, en kuitenkaan yhtä ”tungetteleva” kuin lapsilleni, vaan hienovaraisempi.
Vierailija kirjoitti:
En muutes itse nuorena joutunut tekemään juuri mitään kotona, en edes roskia viemään. Isä hoiti lähes kaiken. Oli ihanaa olla siinämielessä vapaa. Kaikki tuli eteen kuin manulle illallinen, myönnän. En silti muuttaessani parikymppisenä ollut mikään tampio, vaan osasin kyllä pestä vessan/pyykit/astiat/vaatteet/ikkunat/lattiat, ym ei niitä tarvinnut erikseen opetella. Nyt pidän kotitöistä ja haluan tehdä ne lasteni puolesta, mikäli he sallivat. En kuitenkaan mene huoneeseen siivoamaan, mikäli se kielletään. Järkkäilen pieniä yllätyksiä muutenkin kuin siivoamalla, esimerkiksi viikonloppuextempore reissuja, vielä kun matkustus oli sallittua, ennen koronaa, saatan tilata yllärinä jonkun kivan laukun tytölle tai pojalle tykkäämänsä harrastuksen juttuja tai kenkiä. Olen kyllä hössö ja kai vähän rasittavakin toisinaan. Olen ystävilleni samanlainen, en kuitenkaan yhtä ”tungetteleva” kuin lapsilleni, vaan hienovaraisempi.
Kiva juttu. Itse en tykkää yhtään ja vuosikymmenten kotona olo on vienyt loputkin innot passsaamisesta ja kodinhoidosta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muutes itse nuorena joutunut tekemään juuri mitään kotona, en edes roskia viemään. Isä hoiti lähes kaiken. Oli ihanaa olla siinämielessä vapaa. Kaikki tuli eteen kuin manulle illallinen, myönnän. En silti muuttaessani parikymppisenä ollut mikään tampio, vaan osasin kyllä pestä vessan/pyykit/astiat/vaatteet/ikkunat/lattiat, ym ei niitä tarvinnut erikseen opetella. Nyt pidän kotitöistä ja haluan tehdä ne lasteni puolesta, mikäli he sallivat. En kuitenkaan mene huoneeseen siivoamaan, mikäli se kielletään. Järkkäilen pieniä yllätyksiä muutenkin kuin siivoamalla, esimerkiksi viikonloppuextempore reissuja, vielä kun matkustus oli sallittua, ennen koronaa, saatan tilata yllärinä jonkun kivan laukun tytölle tai pojalle tykkäämänsä harrastuksen juttuja tai kenkiä. Olen kyllä hössö ja kai vähän rasittavakin toisinaan. Olen ystävilleni samanlainen, en kuitenkaan yhtä ”tungetteleva” kuin lapsilleni, vaan hienovaraisempi.
Kiva juttu. Itse en tykkää yhtään ja vuosikymmenten kotona olo on vienyt loputkin innot passsaamisesta ja kodinhoidosta. ap
Kaikki eivät ole sen luonteisia. Mutta älä passaa, jos et halua. Siitä jää lapsille ikävä muisto jos muistavat sinut vihaisena kun ”pitää” sekin asia hoitaa toisen puolesta. Ei pahalla, mutta passauksen tulee aina tulla sydämestä, silloin se on oikeaa paslinkia ja ilahduttaa kohdettaan. Passaus on siis huono juttu, jos se tehdään hampaat irvessä.
Mun äiti tykkäs passata meitä lapsia, siivos mun huoneen kun olin kaverilla yötä yms. Äiti ei sanottua kiitosta odottanut vaan sai iloa siitä miten meille tuli hyvä mieli. Toki laitto meidätkin töihin, ei me vaan laiskoteltu.
Kumppanin äiti taas passasi ja odotti koko ikänsä että joku sanoisi kiitos. Kaiken teki hirveellä vaivalla ja valitti kun kukaan ei ikinä kiitä mistään. Kukaan muu ei saanut tehdä kotitöitä koska sittenhän hänellä ei olisi mitään virkaa eikä tarkoitusta, ja jos teki niin valitti että miten tekee väärin. Niin, äidin tehtävä minun käsittääkseni on pitää huolta ja opettaa elämää varten, ei olla kodinhoitajana, mutta valitsi kodinhoitajan roolin eikä oikein koskaan ollut läsnä lapsille.
Mulla on hyvä suhde äitiin, kumppani ei ole missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muutes itse nuorena joutunut tekemään juuri mitään kotona, en edes roskia viemään. Isä hoiti lähes kaiken. Oli ihanaa olla siinämielessä vapaa. Kaikki tuli eteen kuin manulle illallinen, myönnän. En silti muuttaessani parikymppisenä ollut mikään tampio, vaan osasin kyllä pestä vessan/pyykit/astiat/vaatteet/ikkunat/lattiat, ym ei niitä tarvinnut erikseen opetella. Nyt pidän kotitöistä ja haluan tehdä ne lasteni puolesta, mikäli he sallivat. En kuitenkaan mene huoneeseen siivoamaan, mikäli se kielletään. Järkkäilen pieniä yllätyksiä muutenkin kuin siivoamalla, esimerkiksi viikonloppuextempore reissuja, vielä kun matkustus oli sallittua, ennen koronaa, saatan tilata yllärinä jonkun kivan laukun tytölle tai pojalle tykkäämänsä harrastuksen juttuja tai kenkiä. Olen kyllä hössö ja kai vähän rasittavakin toisinaan. Olen ystävilleni samanlainen, en kuitenkaan yhtä ”tungetteleva” kuin lapsilleni, vaan hienovaraisempi.
Kiva juttu. Itse en tykkää yhtään ja vuosikymmenten kotona olo on vienyt loputkin innot passsaamisesta ja kodinhoidosta. ap
Kaikki eivät ole sen luonteisia. Mutta älä passaa, jos et halua. Siitä jää lapsille ikävä muisto jos muistavat sinut vihaisena kun ”pitää” sekin asia hoitaa toisen puolesta. Ei pahalla, mutta passauksen tulee aina tulla sydämestä, silloin se on oikeaa paslinkia ja ilahduttaa kohdettaan. Passaus on siis huono juttu, jos se tehdään hampaat irvessä.
Kun on työelämästä syrjäytynyt niin pakkohan se on perhettä passata, kun ei mitään oikeaa työtä ole.
Mä en kans halua passata lapsia enkä ketään. Äitini aina vain haukkui minua, kun en tehnyt mitään. Ei hän ollut sen arvoinen ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppi edelliselle. Passaaminen on kohteesta kivaa vain, jos se tulee ilahduttamisen motiivilla. Naama norsunveella ja katkerana touhuava äiti ei ilahduta ketään, ainakaan sellaisia perheenjäseniä, jotka piittaavat äidistään. Tietysti jos sun mies on itsekäs paska, niin sille voi olla tärkeää vain lopputulos, ei se, miltä sinusta tuntuu.
Mutta tulipa mieleen, että entä jos se vaan on susta huolissaan ja yrittää kömpelösti saada sut ylös ja liikkeelle sen sijaan että nukut koko päivån? Juu, voisi tietysti mieluummin yrittää tuota kannustamalla johonkin kivaa yhteiseen tekemiseen, mutta miehet nyt on joskus aika tyhmiä tuollaisissa.
Joka tapauksessa tee sellaista, mistä itse saat hyvän mielen. Et sinä mikään kotiorja ole. Jos kotonaolo ei nappaa, mene töihin. Jos mies on kpää passauttaja, eroa. Se on SUN elämä, ei siitä kukaan muu huolta pidä jos et itse.
Minä myös nautin, kun saan passata. On ihanaa katsoa, kun porukka nauttii. Viime viikolla katettiin illallinen ruokailuhuoneeseen, laitoin pöydälle kynttilöitä ja kukkia. Hyvää ruokaa ja jälkkäriä. Oli hieno tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Komppi edelliselle. Passaaminen on kohteesta kivaa vain, jos se tulee ilahduttamisen motiivilla. Naama norsunveella ja katkerana touhuava äiti ei ilahduta ketään, ainakaan sellaisia perheenjäseniä, jotka piittaavat äidistään. Tietysti jos sun mies on itsekäs paska, niin sille voi olla tärkeää vain lopputulos, ei se, miltä sinusta tuntuu.
Mutta tulipa mieleen, että entä jos se vaan on susta huolissaan ja yrittää kömpelösti saada sut ylös ja liikkeelle sen sijaan että nukut koko päivån? Juu, voisi tietysti mieluummin yrittää tuota kannustamalla johonkin kivaa yhteiseen tekemiseen, mutta miehet nyt on joskus aika tyhmiä tuollaisissa.
Joka tapauksessa tee sellaista, mistä itse saat hyvän mielen. Et sinä mikään kotiorja ole. Jos kotonaolo ei nappaa, mene töihin. Jos mies on kpää passauttaja, eroa. Se on SUN elämä, ei siitä kukaan muu huolta pidä jos et itse.
Komppasin siis 11:tä.. tulee niin nopeasti kommentteja ketjuun, että väliin ehti jo pari 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muutes itse nuorena joutunut tekemään juuri mitään kotona, en edes roskia viemään. Isä hoiti lähes kaiken. Oli ihanaa olla siinämielessä vapaa. Kaikki tuli eteen kuin manulle illallinen, myönnän. En silti muuttaessani parikymppisenä ollut mikään tampio, vaan osasin kyllä pestä vessan/pyykit/astiat/vaatteet/ikkunat/lattiat, ym ei niitä tarvinnut erikseen opetella. Nyt pidän kotitöistä ja haluan tehdä ne lasteni puolesta, mikäli he sallivat. En kuitenkaan mene huoneeseen siivoamaan, mikäli se kielletään. Järkkäilen pieniä yllätyksiä muutenkin kuin siivoamalla, esimerkiksi viikonloppuextempore reissuja, vielä kun matkustus oli sallittua, ennen koronaa, saatan tilata yllärinä jonkun kivan laukun tytölle tai pojalle tykkäämänsä harrastuksen juttuja tai kenkiä. Olen kyllä hössö ja kai vähän rasittavakin toisinaan. Olen ystävilleni samanlainen, en kuitenkaan yhtä ”tungetteleva” kuin lapsilleni, vaan hienovaraisempi.
Kiva juttu. Itse en tykkää yhtään ja vuosikymmenten kotona olo on vienyt loputkin innot passsaamisesta ja kodinhoidosta. ap
Kaikki eivät ole sen luonteisia. Mutta älä passaa, jos et halua. Siitä jää lapsille ikävä muisto jos muistavat sinut vihaisena kun ”pitää” sekin asia hoitaa toisen puolesta. Ei pahalla, mutta passauksen tulee aina tulla sydämestä, silloin se on oikeaa paslinkia ja ilahduttaa kohdettaan. Passaus on siis huono juttu, jos se tehdään hampaat irvessä.
Kun on työelämästä syrjäytynyt niin pakkohan se on perhettä passata, kun ei mitään oikeaa työtä ole.
No on kyllä, jos oikein etsii. Ja aina voi opiskella uudelle alalle, itsekin vaihdoin vielä viisikymppisenä ammattia. Isompi ongelma on, jos olet masentunut ja lamaannuksissa, ja siihen ei ainakaan tuollainen kotiorjaksi taantuminen auta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään passata. Olen sellainen puolestatekijä. Ihana laittaa lapsille voileipiä ja pedata sänkyjä, silittää vaatteita ja kyydittää. Huoneensakin siivoan kun tilaisuus koittaa, ja sängyn päälle jätän maitosuklaalevyt. Taidan olla vähän hössö.
Mä en tykkää yhtään. Mies oikein herätti, kun olen masentunut ja haluaisin vain nukkua. Ei itse viitsinyt ruokaa laittaa.
Lähde ulos. Mene johonkin metsään, puiston penkille tai missä nyt vain saat olla rauhassa. Laita puhelin pois päältä. Siinäpähän huolestuvat kun eivät saa sinuun yhteyttä. 1-2 tunnin päästä menet kotiin, ja kysyt, joko ruoka on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muutes itse nuorena joutunut tekemään juuri mitään kotona, en edes roskia viemään. Isä hoiti lähes kaiken. Oli ihanaa olla siinämielessä vapaa. Kaikki tuli eteen kuin manulle illallinen, myönnän. En silti muuttaessani parikymppisenä ollut mikään tampio, vaan osasin kyllä pestä vessan/pyykit/astiat/vaatteet/ikkunat/lattiat, ym ei niitä tarvinnut erikseen opetella. Nyt pidän kotitöistä ja haluan tehdä ne lasteni puolesta, mikäli he sallivat. En kuitenkaan mene huoneeseen siivoamaan, mikäli se kielletään. Järkkäilen pieniä yllätyksiä muutenkin kuin siivoamalla, esimerkiksi viikonloppuextempore reissuja, vielä kun matkustus oli sallittua, ennen koronaa, saatan tilata yllärinä jonkun kivan laukun tytölle tai pojalle tykkäämänsä harrastuksen juttuja tai kenkiä. Olen kyllä hössö ja kai vähän rasittavakin toisinaan. Olen ystävilleni samanlainen, en kuitenkaan yhtä ”tungetteleva” kuin lapsilleni, vaan hienovaraisempi.
Kiva juttu. Itse en tykkää yhtään ja vuosikymmenten kotona olo on vienyt loputkin innot passsaamisesta ja kodinhoidosta. ap
Kaikki eivät ole sen luonteisia. Mutta älä passaa, jos et halua. Siitä jää lapsille ikävä muisto jos muistavat sinut vihaisena kun ”pitää” sekin asia hoitaa toisen puolesta. Ei pahalla, mutta passauksen tulee aina tulla sydämestä, silloin se on oikeaa paslinkia ja ilahduttaa kohdettaan. Passaus on siis huono juttu, jos se tehdään hampaat irvessä.
Kun on työelämästä syrjäytynyt niin pakkohan se on perhettä passata, kun ei mitään oikeaa työtä ole.
No on kyllä, jos oikein etsii. Ja aina voi opiskella uudelle alalle, itsekin vaihdoin vielä viisikymppisenä ammattia. Isompi ongelma on, jos olet masentunut ja lamaannuksissa, ja siihen ei ainakaan tuollainen kotiorjaksi taantuminen auta yhtään.
Kun mä en voi opiskella. Kun on oppimisvaikeudet ja sairaudet enkä edes enää mihinkään pääse opiskelemaan kun en saa koskaan mitään tutkintoa suoritettua loppuun. Ei mulla ole kuin tämä perhe joka ei välitä musta tuon taivaallista. ap
Minä tykkään passata. Olen sellainen puolestatekijä. Ihana laittaa lapsille voileipiä ja pedata sänkyjä, silittää vaatteita ja kyydittää. Huoneensakin siivoan kun tilaisuus koittaa, ja sängyn päälle jätän maitosuklaalevyt. Taidan olla vähän hössö.