Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe arki on monotonista puuduttavaa paskaa ja kaiken toistoa. Katso vaikka teletappien sama jakso uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Siihen päälle just joku koulun kyttäämiset ja soittelut ja jos et ole henkisesti tai fyysisesti valmis 24/7 niin sossu lisätään kyttäyspartioon. Pakko kestää vielä muutama vuosi. Mitäs läksin.
Onneksi suurin osa ei perhe-elämäänsä noin koe. Eikä myöskään koulua kyttääjänä - ja suurimmalle osalle se sossu on täysin tuntematon. Mutta meitä on moneksi. Kaikesta voi ahdistua ja monet asiat voi kokea stressaavana, enemmän pään sisäinen ja omien muiden valintojen juttu kuin niiden lasten aiheuttama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa useita lapsia niin tiedätte.
Elo-syyskuussa tahtoo olla näistä useita monta kertaa (ellei ole saanut kaksosia samaan ryhmään):
-koulun vanhempainiltaa Ei ole ollut kuin kerran ekalla luokalla, nyt alkoi viides.
-koulun vanhempainvartteja, Syksyllä ja keväällä on kerran opettajan kanssa tapaaminen.
- lasten terveydenhoitajat vaativat papereiden täyttämistä ja ehkä mukaan tarkastuksiin On kerran vuodessa tainnut olla joku terveyskysely, tai ainakin kiusaamiskysely mutta ei ne ole heti syksyllä.
- lasten ruuasta vastaavat ruokalat myös Ei ole koskaan kysytty mitään.
- vanhemmille voi tulla kysely koulutyytyväisyydestä tai omista alkoholinkäyttötottumuksista Ei ole koskaan kysytty tälläisiä.
- harrastuksiin ilmoittautumiset Ei ole monia harrastuksia, korkeintaan yksi kerrallaan kummallakin, ja yleensä sama.
- lasten joukkueharrastusten vanhempainiltaa Ei ole koskaan ollut.
- iltapäiväkerhojen vanhempainiltaa Ei ollut koska tein lyhennettyä viikkoa kun lapset aloitti koulun.
- päiväkodin vanhempainiltaa Ei päiväkodissa ollut koskaan mitään vanhempainiltaa, vain vasukeskustelu.
- koulun vanhempainyhdistys kutsuu mukaan toimintaan (ei kiitos)
- päiväkodin vanhempainyhdistys kutsuu mukaan toimintaan (ei kiitos)
- luokka päättää alkaa kerätä rahaa luokkaretkeä varten (pakko osallistua esim leipomalla) Ei todellakaan ole mikään pakko. Itse en ole kertaakaan leiponut. Joskus olen lahjoittanut jonkun tavaran myyjäisiin ja joskus olen ollut myyjäisissä valvomassa ja myymässä puolisen tuntia.
Minusta se hullunmyllyys tulee siitä että kun yrität tehdä jotain niin jalassa roikkuu ”vinkuva apina joka yrittää samalla kiivetä joka paikkaan” vaikka taitoja tähän ei ole. Eli et pysty keskittymään mihinkään ilman että kuuntelet sitä vinkunaa ja elämä on lisäksi sellaista jatkuvaa fyysistä riuhtomista ja kanniskelua ihme asennoissa eli olet koko ajan ihan hiessä. Mutta huom itse kyllä kestän tämän eli se on siedettävää mutta tätä puolta oli vaikea etukäteen kuvitella. Tätä aamuseitsemästä iltakahdeksaan, joka ikinen päivä. On niitä toki harmonisia hetkiä seassa ja kai se helpottuu lasten kasvaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe arki on monotonista puuduttavaa paskaa ja kaiken toistoa. Katso vaikka teletappien sama jakso uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Siihen päälle just joku koulun kyttäämiset ja soittelut ja jos et ole henkisesti tai fyysisesti valmis 24/7 niin sossu lisätään kyttäyspartioon. Pakko kestää vielä muutama vuosi. Mitäs läksin.
Onneksi suurin osa ei perhe-elämäänsä noin koe. Eikä myöskään koulua kyttääjänä - ja suurimmalle osalle se sossu on täysin tuntematon. Mutta meitä on moneksi. Kaikesta voi ahdistua ja monet asiat voi kokea stressaavana, enemmän pään sisäinen ja omien muiden valintojen juttu kuin niiden lasten aiheuttama.
Onpa syyllistävää paskaa! Häpeäisit.
Jos voisit kuvitella ottavasi koiran, niin selviät lapsestakin. Siinä vaiheessa kun lapsi oppii sisäsiistiksi ja syömään ilman syöttämistä, alkaa koira olla jo vaivalloisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä hieman pidän nykysysteemiä ylikyttäävänä kun koulun terkka erikseen soittaa, että lapsi on viidessä vuodessa kasvanut 0,4 senttiä liikaa.
Että lapsi pitää viedä lääkärille. Koululääkäriä ei tietenkään ole tarjota.
Eikä riittänyt minun sanani siitä että astmalääkityksen loppumisen myötä kasvu kiihtynyt.
Ja lapsi kasvaa -2 käyrällä joten mitään hongankolistajavaaraa ei noista neljästä millistä ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe arki on monotonista puuduttavaa paskaa ja kaiken toistoa. Katso vaikka teletappien sama jakso uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Siihen päälle just joku koulun kyttäämiset ja soittelut ja jos et ole henkisesti tai fyysisesti valmis 24/7 niin sossu lisätään kyttäyspartioon. Pakko kestää vielä muutama vuosi. Mitäs läksin.
Onneksi suurin osa ei perhe-elämäänsä noin koe. Eikä myöskään koulua kyttääjänä - ja suurimmalle osalle se sossu on täysin tuntematon. Mutta meitä on moneksi. Kaikesta voi ahdistua ja monet asiat voi kokea stressaavana, enemmän pään sisäinen ja omien muiden valintojen juttu kuin niiden lasten aiheuttama.
Tämä. Osalle se lapsi ei saisi aiheuttaa edes sitä kiusaamiskyselyn täyttämisen vaivaa. Meneekö 2 vai 3 minuuttia ihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole kyllä kuullut että arki pitäisi olla hullunmyllyä, vaikka lapsia on ollut nyt 9 vuotta. Mitä se hullunmylly edes on? Kiirettä, melua, kaaosta?
En tunne sellaista elämää, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se hullunmyllyys tulee siitä että kun yrität tehdä jotain niin jalassa roikkuu ”vinkuva apina joka yrittää samalla kiivetä joka paikkaan” vaikka taitoja tähän ei ole. Eli et pysty keskittymään mihinkään ilman että kuuntelet sitä vinkunaa ja elämä on lisäksi sellaista jatkuvaa fyysistä riuhtomista ja kanniskelua ihme asennoissa eli olet koko ajan ihan hiessä. Mutta huom itse kyllä kestän tämän eli se on siedettävää mutta tätä puolta oli vaikea etukäteen kuvitella. Tätä aamuseitsemästä iltakahdeksaan, joka ikinen päivä. On niitä toki harmonisia hetkiä seassa ja kai se helpottuu lasten kasvaessa.
Kyllä siihen on apuvälineet olemassa millä mukulan saa kuriin. Esim.
https://www.jollyroom.fi/lastentarvikkeet/lasten-turvallisuus/turvaport…
https://www.prisma.fi/fi/prisma/pikku-piia-turvavaljas-nylon-varilajite…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Miksi pitää kuskailla, eikö teillä ole julkista liikennettä?
Meillä vasta yksi lapsi, pieni taapero ja toinen syntyy muutaman kuukauden päästä, mutta ei meidän arki mitään hullunmyllyä ole. Haaveilin aina äitiydestä ja usean vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen olen maailman kiitollisin tästä arjesta.
Hieman enemmän asioissa on nyt lapsen myötä sumplimista, esim. tällä hetkellä Koronan takia, kun päiväkodista jouduttiin jatkuvasti olemaan nuhan takia poissa. Onneksi saatiin päiväkoti lopetettua ja lapsi saa nyt loppuvuoden olla mukanani töissä. Helpottaa kovasti, kun pysyy terveenä ja toisaalta lapsen käytöskin on paljon parempaa kuin päiväkotiaikana.
Sotkua tietenkin kotona tulee enemmän verrattuna sinkkuvuosiin, mutta onneksi tuo pienikin lapsi tykkää autolla kotitöissä, niin aina iltaisin yhdessä saadaan tiskit hoidettua, pyykit pestyä ja tarvittaessa imuroitua.
Lapsen kasvaessa tulee tietenkin enemmän menoja (myös rahallisesti), mutta kouluikäisenä meillä lapset saavat itse kulkea harrastuksiinsa. Niin minäkin kuljin lapsena, ja kiitollinen olen hyvästä kunnostani näin aikuisena.
Lisäksi tulevaisuudessa pidetään lapsemme kotona, ensi kuussa on muutto isompaan asuntoon, jossa on tilaa au pairillekin, jotta ei tarvitse lapsia enää päiväkoteihin viedä. Lisäksi jo 10 vuotta sitten päätin, että omat lapseni tulen kotikouluttamaan, jonka uskon myös helpottavan arkea.
Lapsiperhearki on meillä ainakin toistaiseksi suhteellisen rauhallista, aamuisin noustaan klo 5-7 välillä, siitä suihkuun, aamupalalle ja töihin. Töiden jälkeen mahdollisesti puistoilemaan ja kauppaan ja sitten kotiin tekemään illallista. Illat tuo pikkuinen nätisti leikkii leluillaan ja yhdessä tehdään ne kotityöt (haluaa aina osallistua), jonka jälkeen sitten iltapuuhat ja nukkumaan klo 20. Siinä sitten on halutessaan pari tuntia omaa/ parisuhde aikaa. Enemmän, jos kaipaa omaa aikaa, niin voihan sitä satunnaisesti palkata lastenvahdin, mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Miksi pitää kuskailla, eikö teillä ole julkista liikennettä?
Yllättäen kaikkialla ei ole.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä hieman pidän nykysysteemiä ylikyttäävänä kun koulun terkka erikseen soittaa, että lapsi on viidessä vuodessa kasvanut 0,4 senttiä liikaa.
Että lapsi pitää viedä lääkärille. Koululääkäriä ei tietenkään ole tarjota.
Eikä riittänyt minun sanani siitä että astmalääkityksen loppumisen myötä kasvu kiihtynyt.
Ja lapsi kasvaa -2 käyrällä joten mitään hongankolistajavaaraa ei noista neljästä millistä ollut!
Ei tuo varmaan mistään kyttäyskulttuurista kerro, yli-innokas ja virkaintoinen terkka vaan. Ja tuollaisiin ihmisiin voi törmätä muutenkin kuin lasten kautta: omassa työterveydessä, missä vaan virastossa... Oman järjen käyttö on varmasti ihan hyödyllistä näissä. Meillä pojan koululääkäri huomautti sydämen sivuäänestä. Ultrattiin sairaalassa, viaton rakenteellinen poikkeama, minusta hyvä kun huomattiin ja selvitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhearki on ihmisen parasta aikaa!
Osa I: Taaperovuodet. Vielä hetki, niin aika kultaa muistot. Mutta olihan siinä pienen ihmisen kanssa paljon kiinni.
Osa Ii: Peruskoulu. Omatoimisuus lisääntyy ja enemmän ohjaamista tarmoa oikeaan suuntaan
Osa III: Teinivuodet. Vasta tulossa, mutta odotan innolla mitä uutta teinit keksivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä hieman pidän nykysysteemiä ylikyttäävänä kun koulun terkka erikseen soittaa, että lapsi on viidessä vuodessa kasvanut 0,4 senttiä liikaa.
Että lapsi pitää viedä lääkärille. Koululääkäriä ei tietenkään ole tarjota.
Eikä riittänyt minun sanani siitä että astmalääkityksen loppumisen myötä kasvu kiihtynyt.
Ja lapsi kasvaa -2 käyrällä joten mitään hongankolistajavaaraa ei noista neljästä millistä ollut!
Ei tuo varmaan mistään kyttäyskulttuurista kerro, yli-innokas ja virkaintoinen terkka vaan. Ja tuollaisiin ihmisiin voi törmätä muutenkin kuin lasten kautta: omassa työterveydessä, missä vaan virastossa... Oman järjen käyttö on varmasti ihan hyödyllistä näissä. Meillä pojan koululääkäri huomautti sydämen sivuäänestä. Ultrattiin sairaalassa, viaton rakenteellinen poikkeama, minusta hyvä kun huomattiin ja selvitettiin.
Minä tiesin mistä se johtui. Minun terve jörkeni ja tietoni ei riittäneet.
Ja kai siellä koulussa pitäisi sitten olla se koululääkäri. Sen sijaan että pitää mennä tommosen takia yksityiselle!
Meillä rauhallinen ja kiltti lapsi.
Ihan pienenä se on sitä jatkuvaa vaipanvaihtoa ja ruokintaa ja kylvetystä ym. Kun kaiken on tehnyt, se alkaa uudelleen.
Kun tullaan vaikka kaupungilta, on lapsen tarpeet hoidettava ensin. (vaikka itsellä oliis nälkä ja pissahätä) Eli häneltä väulkovaatteet pois ja kaukalo tai rattaat omalle paikalleen. Sitten hänelle jotain tekemistä tai muuten hyvä olo siksi aikaa, että itse ehtii riisua vaatteet ja käydä pidsalla.
Monella on jopa vuosia lapsista johtuvia yöhetätyksiä, useampiakin. Ei onneksi meillä.
Jos lapset saavat tartunta tauteja, niin sitten lääkäri matkoja ja pahanmakuisen lääkkeen syöttämistä.
Kun lähtee jonnekin, vauvalle vaipanvaihtovehkeet ja vaippakassi, alusta, ruokaa ym mukaan. Sit jos lähtiessä tekee kakan, onkin alettava sitä vaihtaa ja peppua pesemään vielä ja tuleekin kiire.
Jos menee kaverille kylään, se lapsi vaatii niin paljon huomiota, ettei juttelusta oikeasti tule yhtään mitään. Lasta on jatkuvasti huomioitava. Jollei, niin seuraa hankaluuksia. Äänekästä kitinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Tätä minäkin mietin.
On meinaan tämä elämä kahden päiväkoti-ikäisen kanssa paljon rauhallisempaa, miellyttävämpää ja henkisesti vähemmän kuormittavaa kuin aika sinkkuna.
Ennen puolison tapaamista stressasin pätkätyökierteessä koko ajan tulevaa, töiltä en meinannut jaksaa mitään vapaalla mutta silti täytyi aktiivisesti olla mukana vähän joka paikassa jotta se puoliso löytyisi. Tapailu ja deittailukin vei aikaa. Rauhallista aikaa kotona ei juuri ollut. Samat kotityöt oli silloinkin, nykyään hiukan enemmän pyykkiä ja kaksi huonetta lisää siivottavaa, mutta toinen jakamassa taakkaa.
Nyt on ihana kun töissä ei tarvitse koko ajan todistella olevansa jatkosopimuksen arvoinen ja kotiin tullessa siellä on jo ne tärkeimmät sosiaaliset kontaktit. Nautin siitä että saamme yhdessä kotoilla tai tehdä jotain mukavaa. Ei tarvitse enää etsiä mitään, vaan voi keskittyä elämään.
Elämä päiväkoti-ikäisten kanssa onkin se helpoin vaihe.
Samaa mieltä kanssasi. Toki meillä tilannetta helpotti silloin ja helpottaa edelleen, nyt jo neljäsluokkalaisen kanssa, että hän on aina nukkunut hyvin läpi yön, eikä ole ikinä sairastellut. Päiväkotiaikana 1-2 krs vuodessa vatsataudissa tai flunssassa, tänä syksynä ensimmäisen kerran eskari-/kouluaikana poissaolo. Yksi päivä, normaalioloissa olisi mennyt silloinkin kouluun, tällä kertaa jäi kotiin ja käytiin koronatestissä. Meillä ei myöskään HopLopeissa sun muissa puuhaparkeissa paljon ole käyty, koska tämä äiti inhoaa sitä melskettä ja tohinaa. Sen sijaan oltiin paljon ulkona, pelailtiin, pyöräiltiin, talvisin lasketeltiin jo kolmivuotiaasta saakka lähirinteessä, luisteltiin, oltiin pulkkamäessä, yms. Ja matkusteltiin paljon. Nyt hän ulkoilee kavereiden kanssa, mutta aiheuttaa niitä ruuhkavuosia, kun useampana iltana on harrastuksiin kuljettamista, siivoamisen ja pyykin määrä kasvaa ja ruuan tarve! Kyllä mulla on oikeasti ikävä aikaa ennen koulun alkua.
Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet, sanotaan. Se on totta. Pientä lasta vahti aina joku, päiväkodissa tai kotona. Aina oli joku tukena ja turvana. Nyt on aamut ja iltapäivät yksin, kulkee kavereiden kanssa ja osaan harrastuksista yksin, kaverisuhteet, internet, pelaaminen, monen monta itsenäistymisen ja kasvuun liittyvää asiaa, jotka tuovat äidille päänvaivaa ja ajatuksen aiheita.
Oisko ap vain yksi lapsi hyvä idea?
Tietty tuurista kiinni, että onko rauhallinen tapaus. Itse olin todella rauhallinen, veli taas kirjaimellisesti ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se hullunmyllyys tulee siitä että kun yrität tehdä jotain niin jalassa roikkuu ”vinkuva apina joka yrittää samalla kiivetä joka paikkaan” vaikka taitoja tähän ei ole. Eli et pysty keskittymään mihinkään ilman että kuuntelet sitä vinkunaa ja elämä on lisäksi sellaista jatkuvaa fyysistä riuhtomista ja kanniskelua ihme asennoissa eli olet koko ajan ihan hiessä. Mutta huom itse kyllä kestän tämän eli se on siedettävää mutta tätä puolta oli vaikea etukäteen kuvitella. Tätä aamuseitsemästä iltakahdeksaan, joka ikinen päivä. On niitä toki harmonisia hetkiä seassa ja kai se helpottuu lasten kasvaessa.
Samaa mieltä. Ja vaikkei edes kiipeäisi joka paikkaan, niin pikkulapsen mieli voi muuttua sekunnissa. Aamulla, kun yrität lähteä töihin, pukea lapsia, ehkä syöttää heitä, muistaa kaikki tavarat mukaan, tunkea heitä autoon jne, niin he saattavat alkaa parkumaan tai kiukuttelemaan tai ihan mitä vaan, etkä pysty tekemään mitään rennosti (paitsi välillä). He ovat sinusta/teistä täysin riippuvaisia. Kun tulet töistä, niin sinun pitää välittömästi hakea lapset ja vielä oikeaan aikaan ja siitä taas jatkaa samaa showta kotona, mihin aamulla jäätiin. Eipä sillä, etteikö se välillä ollut myös mukavaa, mutta voin kertoa, että nyt kun lapseni ovat jo ylä-asteikäisiä ja kilttejä vieläpä, niin tämä on todella paljon helpmpaa ja rennompaa kuin silloin ruuhkavuosina.
Lapsiperhe arki on monotonista puuduttavaa paskaa ja kaiken toistoa. Katso vaikka teletappien sama jakso uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Siihen päälle just joku koulun kyttäämiset ja soittelut ja jos et ole henkisesti tai fyysisesti valmis 24/7 niin sossu lisätään kyttäyspartioon. Pakko kestää vielä muutama vuosi. Mitäs läksin.