Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa useita lapsia niin tiedätte.
Elo-syyskuussa tahtoo olla näistä useita monta kertaa (ellei ole saanut kaksosia samaan ryhmään):
-koulun vanhempainiltaa Ei ole ollut kuin kerran ekalla luokalla, nyt alkoi viides.
-koulun vanhempainvartteja, Syksyllä ja keväällä on kerran opettajan kanssa tapaaminen.
- lasten terveydenhoitajat vaativat papereiden täyttämistä ja ehkä mukaan tarkastuksiin On kerran vuodessa tainnut olla joku terveyskysely, tai ainakin kiusaamiskysely mutta ei ne ole heti syksyllä.
- lasten ruuasta vastaavat ruokalat myös Ei ole koskaan kysytty mitään.
- vanhemmille voi tulla kysely koulutyytyväisyydestä tai omista alkoholinkäyttötottumuksista Ei ole koskaan kysytty tälläisiä.
- harrastuksiin ilmoittautumiset Ei ole monia harrastuksia, korkeintaan yksi kerrallaan kummallakin, ja yleensä sama.
- lasten joukkueharrastusten vanhempainiltaa Ei ole koskaan ollut.
- iltapäiväkerhojen vanhempainiltaa Ei ollut koska tein lyhennettyä viikkoa kun lapset aloitti koulun.
- päiväkodin vanhempainiltaa Ei päiväkodissa ollut koskaan mitään vanhempainiltaa, vain vasukeskustelu.
- koulun vanhempainyhdistys kutsuu mukaan toimintaan (ei kiitos)
- päiväkodin vanhempainyhdistys kutsuu mukaan toimintaan (ei kiitos)
- luokka päättää alkaa kerätä rahaa luokkaretkeä varten (pakko osallistua esim leipomalla) Ei todellakaan ole mikään pakko. Itse en ole kertaakaan leiponut. Joskus olen lahjoittanut jonkun tavaran myyjäisiin ja joskus olen ollut myyjäisissä valvomassa ja myymässä puolisen tuntia.
Onpas jännä ajatus että kaikkialla ei ole samanlaista...
Meillä ainakin on niin iso ystäväpiiri lapsilla että joka toinen viikko on jollakin synttärijuhlia, vanhempainvartteja ja muita koulun tiedottamistapaamisia on kerran pariin kuukauteen, harrastuksia meillä on kaksi per lapsi, mutta yritin saada lasta koulun iltapäiväkerhon suosittuihin harrastusryhmiin, mutta ne menivät kaikki minuutin sisään (kyllä, piti kytätä tiettynä kellonaikana koneella painamassa nappia). Toinen lapseni on lievästi erityinen (add) ja tämän vuoksi on kahdesti viikossa perheneuvolaa, toisella puheterapiaa kerran viikkoon. Molemmilla oikomishoitoja.
Olen ihan suoraan ollut osallistumatta koulun ja päiväkodin vanhempainyhdistysten toimintaan koska voimavarani ovat vähissä. Ihailen vanhempia jotka näihin pystyvät ja jaksavat panostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos voisit kuvitella ottavasi koiran, niin selviät lapsestakin. Siinä vaiheessa kun lapsi oppii sisäsiistiksi ja syömään ilman syöttämistä, alkaa koira olla jo vaivalloisempi.
Mulla on lapsia, mutta en ikinä kuvittele ottavani koiraa koska se on niin vaivalloista.
Voisiko vaan vastata aapeelle sen sijaan että alkaa haukkua muita?
Tuo oman itse kehuminen ja muiden mollaaminen on yks rasittavimpia asioita äitinä olossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt jotta pääset sitten pilkkaamaan.
No en :D Vaan kysyn siksi, että olen itse tosi yliherkkä kaikenlaiselle melulle, hälinälle ja kiireelle, ja olen ihmeissäni lukenut monia juttuja siitä, miten painajaismaiselta lapsiperhearki kuulostaa. Ja sen takia tosissani epäröin, olisiko minusta ikinä äidiksi. Itse muistan, että oma lapsuudenkotini ainakin oli aivan rauhallinen, ei meillä ollut mitään jatkuvaa kaaosta tai kiirettä tai mekkalaa. Kuitenkin lähipiirin perheitä sivusta seuraavana saan käsityksen, että vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja väsyneitä ja arki suorastaan kaatuu päälle. Onko oma käsitykseni lapsuudesta turhan ruusuinen, vai ovatko nykypäivän elämänmeno yleisesti vain niin paljon vaativampaa. En tosiaan kysynyt pilkkaamistarkoituksessa.
Ohis, mutta täällä toinen samanlainen. Jos mulle ei olisi syntynyt nuorempaa sisarusta, kun itse olin jo teini, mulla varmaan olisi lapsia. Meillä oli, vanhempien jatkuvat riidat poislukien, ihan rauhallista meininkiä. Toki äiti oli kotona pitkään, mikä varmaan vaikutti siihen kiireen määrään, kun ehti tehdä kotitöitä myös päivisin yrittämisen ohella.
Sisaruksen ansiosta näin sen pikkulapsiarjen ja vaikkei varmasti ollut pahimmasta päästä, totesin, ettei oo mun pala piirakkaa se. Juurikin se lapsen äänekkyys, tarvitsevuus ja jatkuva huoli, ettei telo itseään jne. (vahdin häntä siis paljon kun vanhemmat töissä) on ne asiat, mitä en omaan elämään halua. En viitsisi riiputtaa perässä jotakuta, jolla kestää viisi vuotta oppia pyyhkimään oma takapuolensa vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa useita lapsia niin tiedätte.
Elo-syyskuussa tahtoo olla näistä useita monta kertaa (ellei ole saanut kaksosia samaan ryhmään):
-koulun vanhempainiltaa Ei ole ollut kuin kerran ekalla luokalla, nyt alkoi viides.
-koulun vanhempainvartteja, Syksyllä ja keväällä on kerran opettajan kanssa tapaaminen.
- lasten terveydenhoitajat vaativat papereiden täyttämistä ja ehkä mukaan tarkastuksiin On kerran vuodessa tainnut olla joku terveyskysely, tai ainakin kiusaamiskysely mutta ei ne ole heti syksyllä.
- lasten ruuasta vastaavat ruokalat myös Ei ole koskaan kysytty mitään.
- vanhemmille voi tulla kysely koulutyytyväisyydestä tai omista alkoholinkäyttötottumuksista Ei ole koskaan kysytty tälläisiä.
- harrastuksiin ilmoittautumiset Ei ole monia harrastuksia, korkeintaan yksi kerrallaan kummallakin, ja yleensä sama.
- lasten joukkueharrastusten vanhempainiltaa Ei ole koskaan ollut.
- iltapäiväkerhojen vanhempainiltaa Ei ollut koska tein lyhennettyä viikkoa kun lapset aloitti koulun.
- päiväkodin vanhempainiltaa Ei päiväkodissa ollut koskaan mitään vanhempainiltaa, vain vasukeskustelu.
- koulun vanhempainyhdistys kutsuu mukaan toimintaan (ei kiitos)
- päiväkodin vanhempainyhdistys kutsuu mukaan toimintaan (ei kiitos)
- luokka päättää alkaa kerätä rahaa luokkaretkeä varten (pakko osallistua esim leipomalla) Ei todellakaan ole mikään pakko. Itse en ole kertaakaan leiponut. Joskus olen lahjoittanut jonkun tavaran myyjäisiin ja joskus olen ollut myyjäisissä valvomassa ja myymässä puolisen tuntia.
Onpas jännä ajatus että kaikkialla ei ole samanlaista...
Meillä ainakin on niin iso ystäväpiiri lapsilla että joka toinen viikko on jollakin synttärijuhlia, vanhempainvartteja ja muita koulun tiedottamistapaamisia on kerran pariin kuukauteen, harrastuksia meillä on kaksi per lapsi, mutta yritin saada lasta koulun iltapäiväkerhon suosittuihin harrastusryhmiin, mutta ne menivät kaikki minuutin sisään (kyllä, piti kytätä tiettynä kellonaikana koneella painamassa nappia). Toinen lapseni on lievästi erityinen (add) ja tämän vuoksi on kahdesti viikossa perheneuvolaa, toisella puheterapiaa kerran viikkoon. Molemmilla oikomishoitoja.
Olen ihan suoraan ollut osallistumatta koulun ja päiväkodin vanhempainyhdistysten toimintaan koska voimavarani ovat vähissä. Ihailen vanhempia jotka näihin pystyvät ja jaksavat panostaa!
Onhan se jännä. Tosiaan kun kaikilla ei ole kahta harrastusta ja add, perheneuvoloita, puheterapioita ja oikomishoitoja eikä osallistuta ihan kaikkiin synttärijuhliin, vain parhaiden kavereiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vaan vastata aapeelle sen sijaan että alkaa haukkua muita?
Tuo oman itse kehuminen ja muiden mollaaminen on yks rasittavimpia asioita äitinä olossa.
On moni vastannutkin, ja tästä ap näkee että jokainen perhe on erilainen, kuten ihmisetkin. Outoa se olisi jos jokaisen erilaisen ihmisen perhe-elämä olisi samanlaista kuin muiden. Eihän sinkkujenkaan elämä ole kaikilla samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se hullunmyllyys tulee siitä että kun yrität tehdä jotain niin jalassa roikkuu ”vinkuva apina joka yrittää samalla kiivetä joka paikkaan” vaikka taitoja tähän ei ole. Eli et pysty keskittymään mihinkään ilman että kuuntelet sitä vinkunaa ja elämä on lisäksi sellaista jatkuvaa fyysistä riuhtomista ja kanniskelua ihme asennoissa eli olet koko ajan ihan hiessä. Mutta huom itse kyllä kestän tämän eli se on siedettävää mutta tätä puolta oli vaikea etukäteen kuvitella. Tätä aamuseitsemästä iltakahdeksaan, joka ikinen päivä. On niitä toki harmonisia hetkiä seassa ja kai se helpottuu lasten kasvaessa.
Ei mun lapsista kukaan ole ollut tuollainen, ei edes kaksoset. Jos mun lapset ovat vinkuneet niin olen kieltänyt sen. Eikä mulla ole ollut syytä jatkuvasti kanniskella ja riuhtoa lapsia. Jos lasten antaa olla rauhassa niin ne leikkii kyllä keskenään/yksinään suurimman osan päivää kun välillä antaa ruokaa ja ottaa syliin kun haluavat.
Monilla muilla lapset myös kinastelevat, tappelevat ja milloin mitäkin ja kyllä pieniä lapsia joutuu kanniskelemaan, heidän rattaitaan ja tavaroitaan kanniskelemaan . Siinä olen aiemman kanssa samaa mieltä. Kieltäminen ei paljoa auta, jos lapsi haluaa koetella ja testailla kykyjään. Se kuuluu asiaan ja aikuisen on valitettavasti se kestettävä. Joillekin saattaa tulla sekin yllätyksenä, että lapset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti rasittavinta olossa on ne pätijä-äidit jotka kilpailee, solvaa ja herjaa.
Oma äitini on sellainen, en vaan tunnista häntä tai lapsuuttani hänen puheistaan ollenkaan.
Tässä ketjussakin heitä valitettavasti on jo liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Tätä minäkin mietin.
On meinaan tämä elämä kahden päiväkoti-ikäisen kanssa paljon rauhallisempaa, miellyttävämpää ja henkisesti vähemmän kuormittavaa kuin aika sinkkuna.
Ennen puolison tapaamista stressasin pätkätyökierteessä koko ajan tulevaa, töiltä en meinannut jaksaa mitään vapaalla mutta silti täytyi aktiivisesti olla mukana vähän joka paikassa jotta se puoliso löytyisi. Tapailu ja deittailukin vei aikaa. Rauhallista aikaa kotona ei juuri ollut. Samat kotityöt oli silloinkin, nykyään hiukan enemmän pyykkiä ja kaksi huonetta lisää siivottavaa, mutta toinen jakamassa taakkaa.
Nyt on ihana kun töissä ei tarvitse koko ajan todistella olevansa jatkosopimuksen arvoinen ja kotiin tullessa siellä on jo ne tärkeimmät sosiaaliset kontaktit. Nautin siitä että saamme yhdessä kotoilla tai tehdä jotain mukavaa. Ei tarvitse enää etsiä mitään, vaan voi keskittyä elämään.
Ruuhkavuodet viittaa elämänvaiheeseen/ikään, jolloin on tyypillistä, että arkeen kuuluu paljon pikkulapsiin, työelämään ym viittaavaa tekemistä. Arki voi olla selviytymistä päivä kerrallaan eikä lasten kehittymistä ehdi pysähtyä katsomaan. Näin luulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti rasittavinta olossa on ne pätijä-äidit jotka kilpailee, solvaa ja herjaa.
Oma äitini on sellainen, en vaan tunnista häntä tai lapsuuttani hänen puheistaan ollenkaan.
Tässä ketjussakin heitä valitettavasti on jo liikaa.
Minäkään en ymmärrä pätemistä. Tein parhaani, mutta voin myöntää, että pikkulapsiaikana vtutti, väsytti, sattui ihan fyysisesti kroppaan niin monia kertoja, että jäi kyllä mieleen. Toki vastapainona oli myös mahtavia hetkiä, joita ei ilman lapsia koe. Nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin elämä on seesteisempää ja helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti rasittavinta olossa on ne pätijä-äidit jotka kilpailee, solvaa ja herjaa.
Oma äitini on sellainen, en vaan tunnista häntä tai lapsuuttani hänen puheistaan ollenkaan.
Tässä ketjussakin heitä valitettavasti on jo liikaa.
Kuka täällä pätee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Miksi pitää kuskailla, eikö teillä ole julkista liikennettä?
Ennen vanhaan lapset ajoivat pyörällä menoihinsa. Nykyään siitä kai tulisi lasu tai jotain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Miksi pitää kuskailla, eikö teillä ole julkista liikennettä?
Ennen vanhaan lapset ajoivat pyörällä menoihinsa. Nykyään siitä kai tulisi lasu tai jotain...
Nykyään yksin ulkona liikkuva teini on heitteille jätetty ja on välittömästi otettava huostaan. Kuka sairas aikuinen voi kohdella noin välinpitämättömästi viattomia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se hullunmyllyys tulee siitä että kun yrität tehdä jotain niin jalassa roikkuu ”vinkuva apina joka yrittää samalla kiivetä joka paikkaan” vaikka taitoja tähän ei ole. Eli et pysty keskittymään mihinkään ilman että kuuntelet sitä vinkunaa ja elämä on lisäksi sellaista jatkuvaa fyysistä riuhtomista ja kanniskelua ihme asennoissa eli olet koko ajan ihan hiessä. Mutta huom itse kyllä kestän tämän eli se on siedettävää mutta tätä puolta oli vaikea etukäteen kuvitella. Tätä aamuseitsemästä iltakahdeksaan, joka ikinen päivä. On niitä toki harmonisia hetkiä seassa ja kai se helpottuu lasten kasvaessa.
Kyllä siihen on apuvälineet olemassa millä mukulan saa kuriin. Esim.
https://www.jollyroom.fi/lastentarvikkeet/lasten-turvallisuus/turvaport…
https://www.prisma.fi/fi/prisma/pikku-piia-turvavaljas-nylon-varilajite…
No en viitsi koko aikaa pitää niitä ”sidottuina” 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Miksi pitää kuskailla, eikö teillä ole julkista liikennettä?
Ennen vanhaan lapset ajoivat pyörällä menoihinsa. Nykyään siitä kai tulisi lasu tai jotain...
Nykyään yksin ulkona liikkuva teini on heitteille jätetty ja on välittömästi otettava huostaan. Kuka sairas aikuinen voi kohdella noin välinpitämättömästi viattomia lapsia.
Kunhan kattelet ettei se sun teinisi ole siellä ulkona narkkaamassa, niin hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Miksi pitää kuskailla, eikö teillä ole julkista liikennettä?
Ennen vanhaan lapset ajoivat pyörällä menoihinsa. Nykyään siitä kai tulisi lasu tai jotain...
Nykyään yksin ulkona liikkuva teini on heitteille jätetty ja on välittömästi otettava huostaan. Kuka sairas aikuinen voi kohdella noin välinpitämättömästi viattomia lapsia.
Kunhan kattelet ettei se sun teinisi ole siellä ulkona narkkaamassa, niin hyvin menee.
Seuraan autolla perässä, kun teini menee pyörällä harrastuksiinsa. Kyttään, ettei vaan tapahdu narkkaamista siinä.
Omalla kohdalla raskainta on ollut lapsen oppimisvaikeudet, huono itsetunto ja masennus. Koulunkäynti on ollut jatkuvaa ponnistelua ja taistelua. Olen oman työni lisäksi käyttänyt illat lapsen kanssa läksyjen tekemiseen. Tukitoimet eivät toimi ja jatkuvat epäonnistumiset vievät lapsen koulunkäynnistä ilon ja itsetunto on nollassa. Vanhempana asian kanssa on voimaton, kun toivoisi, että lapsella olisi elämässä hieman helpompaa eikä ainoa oppi, jonka koulusta saa, ole: elämässä pitää tehdä kovasti töitä! Omat voimat on vuosien kuluessa mennyt työn ja iltojen ja viikonloppujen toisen työn ( koulutehtävien) uuvuttaessa ja huolen lapsesta painaessa. Pelko siitä, että lapsi ei pärjää tässä maailmassa on suuri.
Yritän lohduttautua sillä, että muilla on vielä pahemmin kun on oikeaa vammaisuutta ja vaikeita sairauksia ym. Mutta voimat on silti mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Miksi pitää kuskailla, eikö teillä ole julkista liikennettä?
Ennen vanhaan lapset ajoivat pyörällä menoihinsa. Nykyään siitä kai tulisi lasu tai jotain...
Nykyään yksin ulkona liikkuva teini on heitteille jätetty ja on välittömästi otettava huostaan. Kuka sairas aikuinen voi kohdella noin välinpitämättömästi viattomia lapsia.
Kunhan kattelet ettei se sun teinisi ole siellä ulkona narkkaamassa, niin hyvin menee.
Seuraan autolla perässä, kun teini menee pyörällä harrastuksiinsa. Kyttään, ettei vaan tapahdu narkkaamista siinä.
Hyvä niin, jos et kamankäyttäjää muuten erota kotipojasta.
Kaaos. Onhan lapset ihania, mutta kyllä sitä omaa aikaa ja hiljaisuutta kaipaa. Todettakoon alkuunsa, että lasten isä todella otti sitä omaa aikaa ja asuu nykyään muualla. Tällä hetkellä osallistuu arkeen kuitenkin viikoittain. Arki ei kuitenkaan ollut älyttömsäti ruusuisempaa vielä kun yhdessä asuimme. Suihkussa käyminen oli helpompaa kun hän "vahti" lasta sen aikaa.
Hankaluudet:
- Ikinä ei pääse minnekään yksin. Lapsi seuraa mukana joka paikkaan: gynekologista ruokakauppaan.
- Samat asiat, esim imurointi, minkä ennen hoiti suht nopeasti, vie nyt älyttömästi aikaa. Samalla kun imuroit, viikkaat pyykkejä *tähänmikätahansakotityö*, lapsi tuhoaa paikkoja toisaalla
- Koskaan et saa olla rauhassa ilman, että joku alle minuutissa haluaa taas jotakin
- Elämä on jatkuvaa syöttämistä vaipanvaihtoa vaatteidenvaihtoa ja pukemista
- lapsi SOTKEE. Kirjat ja lelut revitään lattialle. Mä olen teipannut jesarilla valokuvalaatikon, sekin on parin päivän väleion saatu auki. Olen kokeillut kaikki piilopaikat vaatekaapista kirjahyllyn ylähyllyyn. Ei vaikutusta.
- Mustasukkaisuus ja sisaruksen kiusaaminen
- minuuttiaikataulu, silti koko ajan sata asiaa tekemättä
- Tavaroiden katoilu. Nyt mä lähden etsimään puhelintani. :( Välillä, aika monesti haluaisin vain kadota.
Ei mun lapsista kukaan ole ollut tuollainen, ei edes kaksoset. Jos mun lapset ovat vinkuneet niin olen kieltänyt sen. Eikä mulla ole ollut syytä jatkuvasti kanniskella ja riuhtoa lapsia. Jos lasten antaa olla rauhassa niin ne leikkii kyllä keskenään/yksinään suurimman osan päivää kun välillä antaa ruokaa ja ottaa syliin kun haluavat.