Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki voi olla todella monenlaista, ja se, millaiseksi se muodostuu riippuu monesta asiasta. Osaan näistä voi vaikuttaa itse, osaan ei.
Mihin et voi vaikuttaa:
Lapsen temperamentti ja luonne. Jotkut ovat leppoisia ja nukkuvat hyvin, toiset huutavat koko ajan ja ovat helposti ärtyviä, ja unien kanssa on vaikeaa. Toiset nirsoilevat ruokaa, toisille maistuu kaikki.
Sairastelu: lasten ja oma.
Oma luonne, temperamentti ja elämänkokemukset. Kestääkö pinna, vai palaako hermo helposti? Rasittavatko kovat äänet, kaaos ja asioiden ennakoimattomuus?
Asiat, joihin voi joskus vaikuttaa, joskus ei:
Oma talous, terveys ja parisuhde: Onko huolta työstä ja rahasta? Onko varaa asua niin, että arki toimii? Pitääkö (ja ehtiikö ja pystyykö pitämään) huolta omasta kunnostaan ja terveydestään? Onko parisuhteessa vai kasvattaako lasta yksin? Jos vanhempia on kaksi, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti, ja miten suhteessa voidaan?
Tukiverkot: Vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta rakentaa, jos ei jo ole. Tukiverkkojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Asiat, joihin voi vaikuttaa: Haluaako, että on paljon menoja ja harrastuksia? Miten paljon käyttää aikaa ja voimavaroja esim. ruoanlaittoon ja siivoukseen?
Toisilla lapsiperhe-elämä on ihanaa ja söpöä ja leppoisaa, toisilla aivan kauheaa. Se voi olla ihan mitä vaan, eikä se ole aina oma valinta.
Yksi merkittävä asia johon voi vaikuttaa on, että kuinka monta lasta hankkii ja millaisella ikäerolla. Jos tekee monta pienellä ikäerolla, on aika taattua että jonkinasteinen kaaos on ilmassa kun on vauva, taapero ja pieni leikki-ikäinen kotona. Tai toisaalta, kovin isolla ikäerolla se pikkulapsiaika kestää paljon pidempään, ja samaan aikaan voi joutua ratkomaan teinin, pikkukoululaisen ja päiväkoti-ikäisen arjen haasteita. Siinä on myös iso ero onko yhden, kahden, kolmen vai viiden lapsen harrastukset, Wilmat, kaveriasiat, läksyt, pyykit, ruuanlaitot jne hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysyttäis mun ystävältä, hän kertoisi, että lapsiperhe-elämä on ihanaa. Hänellä on osallistuvan puolisonsa kanssa 4 lasta ja viides tulossa. On 4 isovanhempaa ja muita sukulaisia apuna, ja taloudellinen tilanne ihan kiva. Lapset ovat helppoja tapauksia, rauhallisia, hyväntuulisia, hyvin nukkuvia ja sairastelevat harvoin.
Jos kysyt multa, joka kasvatan erittäin huonosti nukkuvaa erittäin tulisieluista ja koko ajan sairastelevaa lasta itsekseni, saat ehkä hieman toisenlaisen arvion. Lapsi on toki maailman rakkain, vaikka rankkaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki voi olla todella monenlaista, ja se, millaiseksi se muodostuu riippuu monesta asiasta. Osaan näistä voi vaikuttaa itse, osaan ei.
Mihin et voi vaikuttaa:
Lapsen temperamentti ja luonne. Jotkut ovat leppoisia ja nukkuvat hyvin, toiset huutavat koko ajan ja ovat helposti ärtyviä, ja unien kanssa on vaikeaa. Toiset nirsoilevat ruokaa, toisille maistuu kaikki.
Sairastelu: lasten ja oma.
Oma luonne, temperamentti ja elämänkokemukset. Kestääkö pinna, vai palaako hermo helposti? Rasittavatko kovat äänet, kaaos ja asioiden ennakoimattomuus?
Asiat, joihin voi joskus vaikuttaa, joskus ei:
Oma talous, terveys ja parisuhde: Onko huolta työstä ja rahasta? Onko varaa asua niin, että arki toimii? Pitääkö (ja ehtiikö ja pystyykö pitämään) huolta omasta kunnostaan ja terveydestään? Onko parisuhteessa vai kasvattaako lasta yksin? Jos vanhempia on kaksi, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti, ja miten suhteessa voidaan?
Tukiverkot: Vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta rakentaa, jos ei jo ole. Tukiverkkojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Asiat, joihin voi vaikuttaa: Haluaako, että on paljon menoja ja harrastuksia? Miten paljon käyttää aikaa ja voimavaroja esim. ruoanlaittoon ja siivoukseen?
Toisilla lapsiperhe-elämä on ihanaa ja söpöä ja leppoisaa, toisilla aivan kauheaa. Se voi olla ihan mitä vaan, eikä se ole aina oma valinta.
Yksi merkittävä asia johon voi vaikuttaa on, että kuinka monta lasta hankkii ja millaisella ikäerolla. Jos tekee monta pienellä ikäerolla, on aika taattua että jonkinasteinen kaaos on ilmassa kun on vauva, taapero ja pieni leikki-ikäinen kotona. Tai toisaalta, kovin isolla ikäerolla se pikkulapsiaika kestää paljon pidempään, ja samaan aikaan voi joutua ratkomaan teinin, pikkukoululaisen ja päiväkoti-ikäisen arjen haasteita. Siinä on myös iso ero onko yhden, kahden, kolmen vai viiden lapsen harrastukset, Wilmat, kaveriasiat, läksyt, pyykit, ruuanlaitot jne hoidettavana.
Hyvä pointti, mutta se kannattaa myös muistaa, että vähintään joka viides meistä ei päätä itse koska saa lapsia, kuinka monta niitä saa tai saako ollenkaan. Tahaton lapsettomuus on todella yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Tässä perheessä on ilmeisesti niin avuttomat vanhemmat, että ei ihme, että on ollut raskasta. Säälittää myös se lapsi ja hammaslääkäri, joiden piti alistua moiseen sirkukseen vain koska äiti ei kykene järjestämään aikaa siten, että esim. isä hoitaisi lapsia sillä aikaa. Kyllä niitä työaikoja voi pahimmissakin hikipajoissa jonkin verran järjestellä.
Hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin ensimmäisellä. Ja tosiaan meillä niitä isän töitä järjesteltiin tarpeen mukaan muutaman kerran. Pian ei enää ollut töitä mitä järjestellä. Onneksi on löytynyt nyt myöhemmin parempi työpaikka, mutta edelleen omien lasten hoidosta saattaa seurata potkut työpaikasta, jossa on ollut yli kymmenen vuotta. Tietenkin virallisena syynä on YT, mutta sanottu sivusta että lastenhoito on äidin hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki voi olla todella monenlaista, ja se, millaiseksi se muodostuu riippuu monesta asiasta. Osaan näistä voi vaikuttaa itse, osaan ei.
Mihin et voi vaikuttaa:
Lapsen temperamentti ja luonne. Jotkut ovat leppoisia ja nukkuvat hyvin, toiset huutavat koko ajan ja ovat helposti ärtyviä, ja unien kanssa on vaikeaa. Toiset nirsoilevat ruokaa, toisille maistuu kaikki.
Sairastelu: lasten ja oma.
Oma luonne, temperamentti ja elämänkokemukset. Kestääkö pinna, vai palaako hermo helposti? Rasittavatko kovat äänet, kaaos ja asioiden ennakoimattomuus?
Asiat, joihin voi joskus vaikuttaa, joskus ei:
Oma talous, terveys ja parisuhde: Onko huolta työstä ja rahasta? Onko varaa asua niin, että arki toimii? Pitääkö (ja ehtiikö ja pystyykö pitämään) huolta omasta kunnostaan ja terveydestään? Onko parisuhteessa vai kasvattaako lasta yksin? Jos vanhempia on kaksi, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti, ja miten suhteessa voidaan?
Tukiverkot: Vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta rakentaa, jos ei jo ole. Tukiverkkojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Asiat, joihin voi vaikuttaa: Haluaako, että on paljon menoja ja harrastuksia? Miten paljon käyttää aikaa ja voimavaroja esim. ruoanlaittoon ja siivoukseen?
Toisilla lapsiperhe-elämä on ihanaa ja söpöä ja leppoisaa, toisilla aivan kauheaa. Se voi olla ihan mitä vaan, eikä se ole aina oma valinta.
Yksi merkittävä asia johon voi vaikuttaa on, että kuinka monta lasta hankkii ja millaisella ikäerolla. Jos tekee monta pienellä ikäerolla, on aika taattua että jonkinasteinen kaaos on ilmassa kun on vauva, taapero ja pieni leikki-ikäinen kotona. Tai toisaalta, kovin isolla ikäerolla se pikkulapsiaika kestää paljon pidempään, ja samaan aikaan voi joutua ratkomaan teinin, pikkukoululaisen ja päiväkoti-ikäisen arjen haasteita. Siinä on myös iso ero onko yhden, kahden, kolmen vai viiden lapsen harrastukset, Wilmat, kaveriasiat, läksyt, pyykit, ruuanlaitot jne hoidettavana.
Hyvä pointti, mutta se kannattaa myös muistaa, että vähintään joka viides meistä ei päätä itse koska saa lapsia, kuinka monta niitä saa tai saako ollenkaan. Tahaton lapsettomuus on todella yleistä.
Juu se on tietenkin totta, että aina ei voi valita. Ymmärtänet kuitenkin varmaan mitä tuossa tarkoitettiin, sen nyt kuitenkin voi valita lähteekö vielä yrittämään sitä toista, kolmatta tai viidettä ja miten nopeasti edellisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki voi olla todella monenlaista, ja se, millaiseksi se muodostuu riippuu monesta asiasta. Osaan näistä voi vaikuttaa itse, osaan ei.
Mihin et voi vaikuttaa:
Lapsen temperamentti ja luonne. Jotkut ovat leppoisia ja nukkuvat hyvin, toiset huutavat koko ajan ja ovat helposti ärtyviä, ja unien kanssa on vaikeaa. Toiset nirsoilevat ruokaa, toisille maistuu kaikki.
Sairastelu: lasten ja oma.
Oma luonne, temperamentti ja elämänkokemukset. Kestääkö pinna, vai palaako hermo helposti? Rasittavatko kovat äänet, kaaos ja asioiden ennakoimattomuus?
Asiat, joihin voi joskus vaikuttaa, joskus ei:
Oma talous, terveys ja parisuhde: Onko huolta työstä ja rahasta? Onko varaa asua niin, että arki toimii? Pitääkö (ja ehtiikö ja pystyykö pitämään) huolta omasta kunnostaan ja terveydestään? Onko parisuhteessa vai kasvattaako lasta yksin? Jos vanhempia on kaksi, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti, ja miten suhteessa voidaan?
Tukiverkot: Vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta rakentaa, jos ei jo ole. Tukiverkkojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Asiat, joihin voi vaikuttaa: Haluaako, että on paljon menoja ja harrastuksia? Miten paljon käyttää aikaa ja voimavaroja esim. ruoanlaittoon ja siivoukseen?
Toisilla lapsiperhe-elämä on ihanaa ja söpöä ja leppoisaa, toisilla aivan kauheaa. Se voi olla ihan mitä vaan, eikä se ole aina oma valinta.
Yksi merkittävä asia johon voi vaikuttaa on, että kuinka monta lasta hankkii ja millaisella ikäerolla. Jos tekee monta pienellä ikäerolla, on aika taattua että jonkinasteinen kaaos on ilmassa kun on vauva, taapero ja pieni leikki-ikäinen kotona. Tai toisaalta, kovin isolla ikäerolla se pikkulapsiaika kestää paljon pidempään, ja samaan aikaan voi joutua ratkomaan teinin, pikkukoululaisen ja päiväkoti-ikäisen arjen haasteita. Siinä on myös iso ero onko yhden, kahden, kolmen vai viiden lapsen harrastukset, Wilmat, kaveriasiat, läksyt, pyykit, ruuanlaitot jne hoidettavana.
Hyvä pointti, mutta se kannattaa myös muistaa, että vähintään joka viides meistä ei päätä itse koska saa lapsia, kuinka monta niitä saa tai saako ollenkaan. Tahaton lapsettomuus on todella yleistä.
Juu se on tietenkin totta, että aina ei voi valita. Ymmärtänet kuitenkin varmaan mitä tuossa tarkoitettiin, sen nyt kuitenkin voi valita lähteekö vielä yrittämään sitä toista, kolmatta tai viidettä ja miten nopeasti edellisen jälkeen.
Aika moni ei voi valita esimerkiksi odottaa pitkää ikäväliä lapsille oman hedelmällisyystilanteensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa vitutusta, ansassa olemisen tunnetta, nukkumattomuutta, kireitä hermoja, seksin loppumista, sotkua, meteliä, KATUMUSTA.
Varmasti onkin. Jos siis on päättänyt tehdä siitä arjestaan tollasta. Toisinkin voi tehdä. Vaikka olisi niitä lapsia.
Kerro ihmeessä, kuinka saat vauvasi nukkumaan yöt keskeytyksettä, kuinka pidät vauvasi ja taaperosi äänettöminä, ja kuinka pakotat haluttoman vaimosi suostumaan seksiin. Odotan innolla.
No noihinhan nyt löytyy ohjeita vaikka kuinka paljon. Mitä hyötyä siitä olisi, että alkaisin niitä tässä toistamaan? Miksi ihmeessä ne pitäisi äänettöminä edes pitää? Ei ketään pidä pakottaa seksiin. Se on käsittääkseni laitontakin :D Mutta totta kyllä, että jos ajattelee noin kuten kuvailet, niin varmasti menee ihan kaikki pieleen. Voimia.
Minustakaan lapsia ei pitäisi pitää äänettöminä, eikä ketään pakottaa seksiin. Pointtini oli se, että meteli ja seksittömyys eivät ole ainoastaan minun päätökseni varassa, kuten väitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki voi olla todella monenlaista, ja se, millaiseksi se muodostuu riippuu monesta asiasta. Osaan näistä voi vaikuttaa itse, osaan ei.
Mihin et voi vaikuttaa:
Lapsen temperamentti ja luonne. Jotkut ovat leppoisia ja nukkuvat hyvin, toiset huutavat koko ajan ja ovat helposti ärtyviä, ja unien kanssa on vaikeaa. Toiset nirsoilevat ruokaa, toisille maistuu kaikki.
Sairastelu: lasten ja oma.
Oma luonne, temperamentti ja elämänkokemukset. Kestääkö pinna, vai palaako hermo helposti? Rasittavatko kovat äänet, kaaos ja asioiden ennakoimattomuus?
Asiat, joihin voi joskus vaikuttaa, joskus ei:
Oma talous, terveys ja parisuhde: Onko huolta työstä ja rahasta? Onko varaa asua niin, että arki toimii? Pitääkö (ja ehtiikö ja pystyykö pitämään) huolta omasta kunnostaan ja terveydestään? Onko parisuhteessa vai kasvattaako lasta yksin? Jos vanhempia on kaksi, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti, ja miten suhteessa voidaan?
Tukiverkot: Vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta rakentaa, jos ei jo ole. Tukiverkkojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Asiat, joihin voi vaikuttaa: Haluaako, että on paljon menoja ja harrastuksia? Miten paljon käyttää aikaa ja voimavaroja esim. ruoanlaittoon ja siivoukseen?
Toisilla lapsiperhe-elämä on ihanaa ja söpöä ja leppoisaa, toisilla aivan kauheaa. Se voi olla ihan mitä vaan, eikä se ole aina oma valinta.
Yksi merkittävä asia johon voi vaikuttaa on, että kuinka monta lasta hankkii ja millaisella ikäerolla. Jos tekee monta pienellä ikäerolla, on aika taattua että jonkinasteinen kaaos on ilmassa kun on vauva, taapero ja pieni leikki-ikäinen kotona. Tai toisaalta, kovin isolla ikäerolla se pikkulapsiaika kestää paljon pidempään, ja samaan aikaan voi joutua ratkomaan teinin, pikkukoululaisen ja päiväkoti-ikäisen arjen haasteita. Siinä on myös iso ero onko yhden, kahden, kolmen vai viiden lapsen harrastukset, Wilmat, kaveriasiat, läksyt, pyykit, ruuanlaitot jne hoidettavana.
Hyvä pointti, mutta se kannattaa myös muistaa, että vähintään joka viides meistä ei päätä itse koska saa lapsia, kuinka monta niitä saa tai saako ollenkaan. Tahaton lapsettomuus on todella yleistä.
Juu se on tietenkin totta, että aina ei voi valita. Ymmärtänet kuitenkin varmaan mitä tuossa tarkoitettiin, sen nyt kuitenkin voi valita lähteekö vielä yrittämään sitä toista, kolmatta tai viidettä ja miten nopeasti edellisen jälkeen.
Aika moni ei voi valita esimerkiksi odottaa pitkää ikäväliä lapsille oman hedelmällisyystilanteensa vuoksi.
Joo, ja moni löytää kumppaninkin vasta niin myöhään, että ne on tehtävä ne lapset peräkkäin. Se on aika luksustilanne, jos joku pystyy todella aikatauluttamaan niitä itselleen sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki voi olla todella monenlaista, ja se, millaiseksi se muodostuu riippuu monesta asiasta. Osaan näistä voi vaikuttaa itse, osaan ei.
Mihin et voi vaikuttaa:
Lapsen temperamentti ja luonne. Jotkut ovat leppoisia ja nukkuvat hyvin, toiset huutavat koko ajan ja ovat helposti ärtyviä, ja unien kanssa on vaikeaa. Toiset nirsoilevat ruokaa, toisille maistuu kaikki.
Sairastelu: lasten ja oma.
Oma luonne, temperamentti ja elämänkokemukset. Kestääkö pinna, vai palaako hermo helposti? Rasittavatko kovat äänet, kaaos ja asioiden ennakoimattomuus?
Asiat, joihin voi joskus vaikuttaa, joskus ei:
Oma talous, terveys ja parisuhde: Onko huolta työstä ja rahasta? Onko varaa asua niin, että arki toimii? Pitääkö (ja ehtiikö ja pystyykö pitämään) huolta omasta kunnostaan ja terveydestään? Onko parisuhteessa vai kasvattaako lasta yksin? Jos vanhempia on kaksi, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti, ja miten suhteessa voidaan?
Tukiverkot: Vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta rakentaa, jos ei jo ole. Tukiverkkojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Asiat, joihin voi vaikuttaa: Haluaako, että on paljon menoja ja harrastuksia? Miten paljon käyttää aikaa ja voimavaroja esim. ruoanlaittoon ja siivoukseen?
Toisilla lapsiperhe-elämä on ihanaa ja söpöä ja leppoisaa, toisilla aivan kauheaa. Se voi olla ihan mitä vaan, eikä se ole aina oma valinta.
Yksi merkittävä asia johon voi vaikuttaa on, että kuinka monta lasta hankkii ja millaisella ikäerolla. Jos tekee monta pienellä ikäerolla, on aika taattua että jonkinasteinen kaaos on ilmassa kun on vauva, taapero ja pieni leikki-ikäinen kotona. Tai toisaalta, kovin isolla ikäerolla se pikkulapsiaika kestää paljon pidempään, ja samaan aikaan voi joutua ratkomaan teinin, pikkukoululaisen ja päiväkoti-ikäisen arjen haasteita. Siinä on myös iso ero onko yhden, kahden, kolmen vai viiden lapsen harrastukset, Wilmat, kaveriasiat, läksyt, pyykit, ruuanlaitot jne hoidettavana.
Hyvä pointti, mutta se kannattaa myös muistaa, että vähintään joka viides meistä ei päätä itse koska saa lapsia, kuinka monta niitä saa tai saako ollenkaan. Tahaton lapsettomuus on todella yleistä.
Juu se on tietenkin totta, että aina ei voi valita. Ymmärtänet kuitenkin varmaan mitä tuossa tarkoitettiin, sen nyt kuitenkin voi valita lähteekö vielä yrittämään sitä toista, kolmatta tai viidettä ja miten nopeasti edellisen jälkeen.
Aika moni ei voi valita esimerkiksi odottaa pitkää ikäväliä lapsille oman hedelmällisyystilanteensa vuoksi.
Joo, ja moni löytää kumppaninkin vasta niin myöhään, että ne on tehtävä ne lapset peräkkäin. Se on aika luksustilanne, jos joku pystyy todella aikatauluttamaan niitä itselleen sopivasti.
No kyllä siihen silti voi vaikuttaa. Ei oo mikään pakko tehdä viittä lasta vuoden välein. Ei tietenkään voi tasan päättää milloin kunkin lapsen syntymäpäivä on ja missä iässä pääsee aloittamaan, mutta olemassa olevilla realiteeteilla jokainen voi sen valinnan tehdä. Toivon mukaan miettien myös sitä jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle toi käsite on myytti.
Luulen, että se liittyy duunareiden ja/tai psyykkisesti epävarmoissa olosuhteissa elävien elämään. Että perhe-elämä(kin) tuntuu kaoottiselta, koska kaikki on pinnistelyä ja "kilpailevaa". Köyhyyttä? Adhd-piirteisyyttä?
Suomessa on kyllä paljon sukuja, joissa heikko itsetunto (johtuen siis historiallisista syistä) ja siihen voi liittyä haasteita kaikilla elämän osa-alueilla. Mutta niin on muuallakin. Suomi ei ole todellakaan poikkeus tässä asiassa.
Tuskin kuitenkaan on yleistä kokea, että perheessä on hallitsematon ilmapiiri eli jotenkin uhkaavaa... Joissakin tuttavapiireissä ehkä muutaman ääni korostuu, ja sitten luullaan, että yleinen ilmiö?
Vierailija kirjoitti:
Mulle toi käsite on myytti.
Luulen, että se liittyy duunareiden ja/tai psyykkisesti epävarmoissa olosuhteissa elävien elämään. Että perhe-elämä(kin) tuntuu kaoottiselta, koska kaikki on pinnistelyä ja "kilpailevaa". Köyhyyttä? Adhd-piirteisyyttä?
Suomessa on kyllä paljon sukuja, joissa heikko itsetunto (johtuen siis historiallisista syistä) ja siihen voi liittyä haasteita kaikilla elämän osa-alueilla. Mutta niin on muuallakin. Suomi ei ole todellakaan poikkeus tässä asiassa.
Tuskin kuitenkaan on yleistä kokea, että perheessä on hallitsematon ilmapiiri eli jotenkin uhkaavaa... Joissakin tuttavapiireissä ehkä muutaman ääni korostuu, ja sitten luullaan, että yleinen ilmiö?
Mikä käsite on myytti? Lapsiperhearki vai ruuhkavuodet?
Mistä sinä nuo hallitsemattoman ilmapiirin ja uhkaavuuden vetäisit?
Lapsiperhearki on ihan todellisuutta ja voi olla leppoisaa tai sitten kiireistä, aikataulutettua aika ajoin kaoottistakin, riippuen lasten iästä ja lukumäärästä. Siihen lisättynä kokoaikainen työ sekä mahdollisesti vielä ikääntyvät vanhemmat, niin kyllä tosiaan on kyse ruuhkavuosista (verrattuna vaikkapa sinkkuaikaan tai DINK-pariskuntaan), mutta miten se liittyy uhkaavaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuodet käydään töissä, kotona vauva lomalla, sitten töihin, päiväkodista haetaan lapsi/lapset, harrastukset. Ei sen kummempaa.
Onhan se helppoa kun ulkoistaa lasten ajan päiväkotiin/harrastuksiin/isovanhemmille/muille. Kasvattakaa lapset kotona (järjellisiksi) ja kertokaa sitten minkälaista oli. Useampi kuin yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle toi käsite on myytti.
Luulen, että se liittyy duunareiden ja/tai psyykkisesti epävarmoissa olosuhteissa elävien elämään. Että perhe-elämä(kin) tuntuu kaoottiselta, koska kaikki on pinnistelyä ja "kilpailevaa". Köyhyyttä? Adhd-piirteisyyttä?
Suomessa on kyllä paljon sukuja, joissa heikko itsetunto (johtuen siis historiallisista syistä) ja siihen voi liittyä haasteita kaikilla elämän osa-alueilla. Mutta niin on muuallakin. Suomi ei ole todellakaan poikkeus tässä asiassa.
Tuskin kuitenkaan on yleistä kokea, että perheessä on hallitsematon ilmapiiri eli jotenkin uhkaavaa... Joissakin tuttavapiireissä ehkä muutaman ääni korostuu, ja sitten luullaan, että yleinen ilmiö?
Joku eiranrannan todellisuudesta irtautunut emäntä siellä? Kyllä se nyt on tosiasiallinen juttu, että jos päätät lapset ITSE kotona hoitaa, se ajoittain tuntuu hyvinkin raskaalta sen pikkulapsiajan. Paitsi jos otat 6x viikossa ostettua/tarjottua hoitoapua. Sitten se on päätös antaa muiden hoitaa. Kannattaa pysyä niissä pintaliitopiireissä eikä tulla ylimielisenä niiskuttamaan tavisten elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Ruuhkavuodet tarkoittaa sitä, että samaan aikaan kun tekee töissä pitkää päivää, täytyy hoitaa vanhojen vanhempiensa asioita ja yrittää löytää tarpeeksi aikaa myös lapsille. Toki kaikilla ei ole vanhoja vanhempia tai pitkiä työpäiviä, mutta sitä niillä tarkoitetaan
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Tässä sulle ruuhkavuosia:
- kaksi lasta 19 -vee ja 12-vee.
Isompi sentään asuu omillaan mutta aika ajoin tarvi rahallista tukea sekä sitten autetaan esim. vuokravakuuden kanssa, opastettu työsopimusasioissa jne. Vaikka 19-vee ja omillaan, niin kyllä sitä vielä vanhempiin tukeudutaan
PIenempää kiusataan koulussa, joten sen asian kanssa riittää huolta, kaikenlaista viestintää koulun ja open kanssa sekä tietty tuetaan lasta kun kiusaaminen surettaa
Omat vanhemmat vanhoja/sairaita/kuolleita:
- yksi terminaalivaiheen syöpää sairastava vanhempi ja 85-vuotias puolisonsa. Käydään auttamassa erinäisissä asioissa kuten laskun maksut verkkopankissa, ruokakaupassa käyntiä, käytetään naapurikaupungissa lääkärissä jne. Huoli on syöpää sairastavan kunnosta ja miten jäljelle jäävä sitten pärjääkään. Odotettavissa puolen vuoden sisään hautajaiset, kuolinpesän selvitys ja todennäköisesti jäljelle jäävän asumisjärjestelyissä auttaminen. Kasikymppisillä ei toi kunto ole ilman sairauksiakaan kovin hyvä, joten voi olla kohta toinen sairas vanhempi.
Isovanhemmat on rakkaita myös lapsille, joten isovanhempien vointi huolettaa heitäkin ja kuolema aikanaan ottaa koville
- toiselta puolelta kuoli isovanhempi talvella ja sitä kuolinpesää selvitellään vieläkin. Vainajan avopuoliso (ei mitään sukua meille) rasittaa kun ei ymmärrä että vainajan omaisuus ei ole hänen. Viivyttää kaikin mahdollisin tavoin asioiden hoitoa ja viimeemmäksi omakotitalon omistuksen järjestelyä = myyntiä. Varaa ei itsellä ole talon puolikasta ostaa. Talo myytävä jotta vainajan velat saadaan maksettua.
Itse ollaan 50+ ikäisiä: tässä on ollut viime vuosina työttömyyttä jne., on vaihdettu työpaikkaa, opiskeltu työn ohessa. Nyt juuri toisella uuden työpaikan haku menossa ja toisella osa-aikainen lomautus. Töihin liittyvistä muutoksista aika ajoin stressiä että miten rahat riittää. Esimiesasemassa ollaan molemmat, työpaineet myös aika ajoin korkealla. Tässä on viimeisen 6-7 vuoden aikana molemmat oltu burn-outissa.
Muuten oma terveys vaihtelevaa, ei onneksi mitään vakavaa ole ollut. Vaihdevuodet tässä pukkaa päälle, eli ei armoa anna sekään.
Asutaan vanhassa talossa ja remonttia riittää, tässä kaiken muun keskellä pitää itse tehdä aika paljon (koska ei varaa teettää kaikkea vieraalla) ja sitten jos jotain vieraalla teettää niin hommien organisointi ja eteneminen on kyllä hermoja kiristävää. Katoavia sähkäreitä, putkimiehiä ja suunnittelijoita.
Jossain välissä olisi kiva nähdä omiakia ystäviä...
Ruuhkavuodet on elämää hallitsemattomien juttu. Huonoja päätöksiä, ei pitkäjänteisyyttä tai järjestelmällisyyttä, niin johan on kaaosta mukavasti monet vuodet edessä.
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuodet on elämää hallitsemattomien juttu. Huonoja päätöksiä, ei pitkäjänteisyyttä tai järjestelmällisyyttä, niin johan on kaaosta mukavasti monet vuodet edessä.
Miten voi voin omilla päätöksilläni ja pitkäjänteisyydellä ja järjestelmällisyydellä hoitaa pois esimerkiksi:
1) oman vanhemman sairastumisen?
2) lapsen koulukiusaamisen?
3) työpaikan stressin tai lomautuksen?
Jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa paljonkin asioihin, mutta kaikki ei ole ennalta estettävissä. Sekin kannattaa huomioida että kun esim. säästöt pahanpäivän varalle on jossain kohtaa jouduttu käyttämään, ei niitä nopeasti rakenneta takaisin.
Eikä ruuhkavuodet ole kaaosta, ne on _ruuhkaiset_ vuodet eli joka rintamalla tapahtuu paljon ja samaa aikaan.
Esimerkki meidän eilinen päivä, kaksi lasta.
Herätys klo 06.00
Lapsi päiväkotii klo 06.40
Töihin klo 07-15
Toinen lapsi isän kanssa kouluun klo 08-13
Töistä kotiin + (mies iltavuoroon) lapsen haku päiväkodilta,
Kotona päivällisen tekoa, pyykinpesua, kotitöitä ym.
Klo 17-18 lapsi harrastuksiin plus ruokakaupassa käynti
Klo 19-21 lasten iltatoimia, iltapalaa ym.
Nukkumaan noin klo 22-23 ja mies kotiin.
Siinä tollanen tyypillinen meidän päivän aikataulua tiivistettynä.
Lapsiperhearki voi olla todella monenlaista, ja se, millaiseksi se muodostuu riippuu monesta asiasta. Osaan näistä voi vaikuttaa itse, osaan ei.
Mihin et voi vaikuttaa:
Lapsen temperamentti ja luonne. Jotkut ovat leppoisia ja nukkuvat hyvin, toiset huutavat koko ajan ja ovat helposti ärtyviä, ja unien kanssa on vaikeaa. Toiset nirsoilevat ruokaa, toisille maistuu kaikki.
Sairastelu: lasten ja oma.
Oma luonne, temperamentti ja elämänkokemukset. Kestääkö pinna, vai palaako hermo helposti? Rasittavatko kovat äänet, kaaos ja asioiden ennakoimattomuus?
Asiat, joihin voi joskus vaikuttaa, joskus ei:
Oma talous, terveys ja parisuhde: Onko huolta työstä ja rahasta? Onko varaa asua niin, että arki toimii? Pitääkö (ja ehtiikö ja pystyykö pitämään) huolta omasta kunnostaan ja terveydestään? Onko parisuhteessa vai kasvattaako lasta yksin? Jos vanhempia on kaksi, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti, ja miten suhteessa voidaan?
Tukiverkot: Vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta rakentaa, jos ei jo ole. Tukiverkkojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Asiat, joihin voi vaikuttaa: Haluaako, että on paljon menoja ja harrastuksia? Miten paljon käyttää aikaa ja voimavaroja esim. ruoanlaittoon ja siivoukseen?
Toisilla lapsiperhe-elämä on ihanaa ja söpöä ja leppoisaa, toisilla aivan kauheaa. Se voi olla ihan mitä vaan, eikä se ole aina oma valinta.