Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Meillä pyörii tuulimylly pihalla eikä se ole mikään hullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhearki. Sitähän on....kenellä 15vuotta, kenellä 20vuotta, riippuu lapsesta ja vanhemmasta.
Minä koen siihen kuuluvan koko kehityskaaren. Nyt kun perheessä on 14 ja 16 vuotiaat, elämä on jatkuvaa ruuanlaittoa, organisointia siitä kuka menee minne ja milloin, millä ja kenen kanssa. Sitten organisoidaan toinen suunta, seura, kellonajat ja turvallisuus. Mitä ja missä syödään, kuka pesee treeni kamat ja koulukamppeet. Kuka tarvitsee rahaa, kuka mitäkin tavaraa ja varustetta. Kun viikonloppu alkaa lähestyä, kuka tahtoo minne, vanhemmat yleensä mökille ja nuoriso kaikkea muuta. Ja viikonlopun treenit ovat hyvin tärkeät, vaikka viikko olisi mennyt niin, "että en minä jaksa mennä".
Siinä sitten tehdään kaikenlaisia kompromisseja lehmänkauppoja. Yleensä niin että toinen tahtookin sitten maalle ja toinen jää kaupunkiin. Sitten yksi finaalineuvottelu vielä, mihin asemoidaan lemmikki. Molemmat tahtoisivat sen. Kun kaikki nämä ottaa huomioon, välillä olen umpipuhki ja odotan hullunkiilto silmissä ripillepääsyä, lakkiaisia ja yliopistoa.
Silti olen ihan kelpo vanhempi, kuten te kaikki muutkin. Maratonin loppupuolella ennen juottopaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sitoo ensimmäiset 6-7 vuotta täysin vanhempia. Olet täysin päivähoidon ja / tai isovanhempien tai muiden läheisten hoitoavun varassa. Et pääse edes kävelylle yksin moneen vuoteen ilman että järjestät lapsenvahdin. Tästä(kin) syystä meillä jää lapsiluku yhteen. En halua aloittaa uudestaan tuota sitovuuden kierrettä.
Tämä on totta. Tai no, siis, tietenkin jos on kaksi osallistuvaa vanhempaa niin kyllä sinne kävelylle ja muihin menoihin pääsee kun sopii. Mutta on ne alkuvuodet rankkoja. Lapset myös sotkee ja metelöi ja kotitöiden määrä lisääntyy, ja kaiken tekeminen on hankalampaa kun samalla pitää vahtia niitä lapsia. Me aloitettiin sen verran nuorena että riitti virtaa tehdä kaksi lasta, nyt olen 35v ja niin onnellinen kun pikkulapsivuodet on takana päin. Toki pienissä koululaisissakin on oma vaivansa, mutta onhan heidän kanssaan myös mahtavan kiva tehdä kaikkea lapsiperhejuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on kirosana.
Ei kai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä kun lapset heittävät hauskaa tilannekomiikkaa.
Se on sitä, kun näkee erilaisia kiehtovia persoonallisuuksia saman perheen sisällä.
Se on sitä, kun näkee omanlaisiaan taipumuksia kullakin lapsella.
Se on sitä, kun on elämää ympärillä, elämän kaikkia värisävyjä.
Ei kai siinä kuin se, että lapsi haluaa olla jatkuvasti jonkun kanssa tekemisissä ainakin yksivuotiaana. Jos menee yksin tutkimaan asioita, niin sotkee kaapit, levittelee tavarat lattialle, repii vessapaperin pitkin huoneistoa, putoaa sohvalta ja lyö päätään pöydän alla. Välillä pitää syöttää ja jos myöhästyy vähänkään, on se melkoista ähinää. Ulkona pitää käydä ainakin kahdesti, että saa vähän tarmoa purettua. Kauppareissu on jonkun tehtävä ja kotityöt. On muutamia taukoja, kun lapsi istuu vaikka sohvalla vanhemman kanssa, mutta sitten taas alkaa jokin heiluminen ja tutkiskelu. Käytännössä toinen vanhemmista on jatkuvasti kiinni lapsen hoitamisessa.
Itse asiassa kyläilyt ym ovat helpompia kuin kotipäivät, kun muutkin osallistuvat lapsen leikittämiseen ja viihdyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää varhaisteinien kanssa lapset heräsi tänään taas kuudelta. Ottavat itse aamupalaa, mutta kolistelevat keittiössä useaan otteeseen. Toinen menee suihkuun heti aamu seiskalta ja luttaa siellä niin, että pakko nousta sanomaan. Vaikka monesti on sanottu, että aamuisin otetaan pikasuihkut. Niin ne asiat unohtuu teiniltä. Siinä olikin sit omat aamu-unet.
Sit taistellaan siitä kumman teinin vuoro oli tehdä aamulenkki koiran kanssa. Sit ne nahistelee keskenään sohvalla triviaaleista asioista; sellasta hyväntahtosta naureskelua mut ei kuitenkaan. Parasta on kun saa sanallisesti nokitettua sisarusta ja siitä otetaan monta skabaa päivässä. Toinen on jääkaapilla taas ysiltä, kuolemassa nälkään tietenkin. Lähdetään yhdessä markkinoille, mihin yksi teineistä ei missään nimessä halua tulla mukaan. Hammaspesuista muistutin ainakin viisi kertaa, en usko että kumpikaan pesi lopulta kunnolla. Päästään kuitenkin perille ja markkinoilla on ihan mukavaa, paitsi yksi näkee kaverin ja haluaa mennä sen kanssa sinne tänne, toinen ruinaa ostamaan sitä ja tätä, lopuksi neuvotellaan milloin lähdetään koska toinen tietty haluaisi jo lähteä ja toinen ei. Ja siis joo, toki minä vanhempana sanon viimeisen sanan, mutta nää teinit on minua jo päätä pidempiä ja niiden otsalohkot on väliaikaisesti vaurioituneet ja taantuneet osin jonnekin 3-vuotiaan tasolle, joten elämä sisältää nyt paljon ailahtelevia tunteita, keskeneräisiä ajatuksia, tahtojen paloa, tilanteiden rauhoittelua, neuvottelua ja asioista muistuttamista ja urputtamista.
Tullaan kotiin ja käydään hyvä ja kiihkeä keskustelu eksoottisten eläinten pitämisestä lemmikkinä. Teinit ei vielä ymmärrä täysin monia asioita, mutta mielipiteet heillä on mustavalkoisen vankkumattomat. Tehdään ruokaa, syödään, jonka jälkeen teinit ottaa painimatsin sohvalla. Olen vessassa, kun olkkarista kuuluu kauhea huutoitku; pienempää on tottakai sattunut.
Klo on nyt 13.22. Teinit menee nukkumaan kympiltä. Että joo, kyllä se raskasta on, etenkin kun näin yksin hoitaa. Joskus jopa kaipaan niitä pikkulapsiaikoja, vaikka kyllä nekin aika hard core settiä usein oli.
Jostain syystä jotkin vanhemmat, joilla on useita lapsia, syyllistävät kaikista elämän hankaluuksistaan tai väsymyksestään toisia ihmisiä. Lapset käyvät myös kestoselitykseksi huonolla tuulella olemiseen.
Jos ihmisellä on esimerkiksi neljä jälkeläistä, niin on se jo jonkinlainen valinta. Peruskoulun käyneelle aikuiselle ei voi vahinkoa sattua noin montaa kertaa. Silti, kaikki elämän raskaus on jotenkin mystisesti näillä lapsilla selittyvää ja se oikeuttaa kohtelemaan myös toisia kanssaihmisiä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä jotkin vanhemmat, joilla on useita lapsia, syyllistävät kaikista elämän hankaluuksistaan tai väsymyksestään toisia ihmisiä. Lapset käyvät myös kestoselitykseksi huonolla tuulella olemiseen.
Jos ihmisellä on esimerkiksi neljä jälkeläistä, niin on se jo jonkinlainen valinta. Peruskoulun käyneelle aikuiselle ei voi vahinkoa sattua noin montaa kertaa. Silti, kaikki elämän raskaus on jotenkin mystisesti näillä lapsilla selittyvää ja se oikeuttaa kohtelemaan myös toisia kanssaihmisiä huonosti.
Hyvin perusteltua lapsiperhevihamielisyyttä. Tätä lisää!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin perusteltua lapsiperhevihamielisyyttä. Tätä lisää!
Osuikohan omaa pahantuulisuuttaan toisten niskaan kaatavan huoltajan verkkokalvoille?
Ainakaan itse en koe minkäänlaista vihaa lapsiperheitä kohtaan, enkä edes tunne oikeastaan ketään, jolla olisi mitään lapsiperheitä vastaan. Asian ydin, on se, että huono käytös toisia ihmisiä kohtaan ei ole oikein sen enempää lapsiperheen jäseniltä kuin keneltäkään muultakaan.
Kenelläkään tässä maailmassa tuskin on kenestäkään hyvinkäyttäytyvästä ihmisestä huonoa sanottavaa, oli hänen perhetilanteensa mikä tahansa.
Meillä on 6- ja 7-vuotiaat, joten tietyissä asioissa ollaan voiton puolella. Ne ekat vuodet olivat rankkoja, kun oli kaksi vaippaikäistä, jotka eivät nukkuneet hyvin. Jokapäiväinen hakurumba, sairastelut ja kaiken organisointi. Jatkuva ruuanlaitto ja sotkujen siivoaminen. Tokihan se oli oma valinta hankkia kaksi lasta lähekkäin, mutta nuorempi oli positiivinen yllätys vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen, joten näillä mennään.
Nyt rehellisesti odotan, että lapset voisi jättää kotiin keskenään pariksi tunniksi. Helpottaisi elämää todella paljon. Voisi ehkä olla pari seesteisempää vuotta ennen teini-ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin perusteltua lapsiperhevihamielisyyttä. Tätä lisää!
Osuikohan omaa pahantuulisuuttaan toisten niskaan kaatavan huoltajan verkkokalvoille?
Ainakaan itse en koe minkäänlaista vihaa lapsiperheitä kohtaan, enkä edes tunne oikeastaan ketään, jolla olisi mitään lapsiperheitä vastaan. Asian ydin, on se, että huono käytös toisia ihmisiä kohtaan ei ole oikein sen enempää lapsiperheen jäseniltä kuin keneltäkään muultakaan.Kenelläkään tässä maailmassa tuskin on kenestäkään hyvinkäyttäytyvästä ihmisestä huonoa sanottavaa, oli hänen perhetilanteensa mikä tahansa.
Taisi kylläkin osua ihan sinne päin :)
Lapsiperhearki on yksinkertaisesti sitä, että eletään ihan tavallista arkea lasten tarpeista huolehtien. Säännöllinen vuorokausi rytmi, lasten auttaminen/ ohjaaminen iän mukaisesti pukeutumisissa, pesuissa, ruokailuissa jne. Päivittäinen ulkoilu lasten kanssa, ruoka tehdään yleensä itse, tavataan ehkä muita lapsiperheitä. Elämä on aika perhekeskeistä ja yksinkertaista. Raskastakin välillä, mutta antoisaa. Lapset kasvaa nopeasti, ja mennyt aika ei koskaan palaa. Kannattaa siis nauttia lapsistaan, ja ottaa kaikki irti siitä ajasta kun ovat vielä pieniä.
Ihan samaa mitä työssäkäyvätkin vanhemmat lasten kanssa (yksinkin) tekevät kotona.
Yhteisiä asioita. Bonuksena puoliso, jos/kun sellainen on.
On se