Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?

Meidän perheessä ne kuuluisat ruuhkavuodet ainakin sisälsivät jatkuvaa aikatauluttamista ja sitä, että ei miehen kanssa oltu juuri koskaan yhtä aikaa kotona. Ja sitä, että ei oikein koskaan ehtinyt tekemään mitään omia juttuja. Piti jatkuvasti sopia ja tehdä aikatauluja siitä, kumpi ehtii kauppaan, kumpi tekee ruokaa, kumpi hakee lapsia päivähoidosta, kumpi kuskaa harrastuksiin. Ja sitä mietintää, että missä välissä pitää tehdä mitäkin ruokaa, että lapset ehtivät syödä ennen harrastuksia ja missä välissä joku on kotona sen aikaa, että pesukoneen voi laittaa päälle ja vaikka mitä sopimista. Parhaimmillaan oli kolmella lapsella harrastus samana iltana, joten kyllä niitä ruuhkavuosiksi saattoi kutsua. 

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet = perheen äidillä on vaihdevuodet, isällä viidenkympin villitys, lapset teinareita ja isovanhemmat dementoituneita. Bonusta saa viime hetken iltatähdestä, jota luultiin ylipainoksi ja vaihdevuosiksi.

Olipas hauska ja miksei vois olla tottakin 🙂

Se on sitä, että kersat kattoo vierestä, kun sä bussit niitten mutsia.

You shall not pass kirjoitti:

Typistetysti vastaten. Normaalissa perheessä lapsiperhearki on yleensä seesteiseisempää kuin uusioperhe symbioosissa joka taas muistuttaa hel****n esikartanoa.

Kiireisimpinä hetkinä ei välttämättä enää edes muista kuka oli kenenkin lapsi ja tunnistaa lähinnä vain omansa.

Uusioperhe onkin pahimmillaan kuin sairaalan odotusaula jossa toinen toistaan kipeämpiä ukkoja tulee ja menee vieden tai tuoden jotakin lasta edes ja takaisin.

Mulla on uusperhe ja ei tarvitse tunnistaa yhtään muita lapsia kuin omani.

Perhearki riippuu paljon siitä minkälainen sinä olet itse. Menetkö lapsen pillin mukaan joka jutun etkä aseta rajoja - sitten se on kaoottista ja erittäin hermoja rassaavaa. Vai oletko pitkäjänteisellä, rakastavalla mutta rajat asettavalla kasvatuksella pienestä pitäen opettanut sen, että lapset myös uskovat mitä sanot - silloin arki sujuu.

Vierailija kirjoitti:

You shall not pass kirjoitti:

Typistetysti vastaten. Normaalissa perheessä lapsiperhearki on yleensä seesteiseisempää kuin uusioperhe symbioosissa joka taas muistuttaa hel****n esikartanoa.

Kiireisimpinä hetkinä ei välttämättä enää edes muista kuka oli kenenkin lapsi ja tunnistaa lähinnä vain omansa.

Uusioperhe onkin pahimmillaan kuin sairaalan odotusaula jossa toinen toistaan kipeämpiä ukkoja tulee ja menee vieden tai tuoden jotakin lasta edes ja takaisin.

Mulla on uusperhe ja ei tarvitse tunnistaa yhtään muita lapsia kuin omani.

kaksi alapeukutusta, miksi? Onko jotenkin huonoa, jos kaikilla lapsilla on sama äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on. 

Nämä lasten ns. harrastukset ovat ihan vanhempien itse aiheuttama ongelma.

Ennen vanhaan lapset hoitivat omatoimisesti mahdolliset harrastuksensa, ja senkin jälkeen, kun keksittiin ohjatut harrastukset kulkivat lapset niihin ihan itse.

Miten määritellään ennen vanhaan? Voin antaa omasta lähipiiristä muutaman esimerkin:

Ex-mieheni 53v. pelasi junnuna jääkiekkoa ja kyllä heidän perheen elämä pyöri sen parissa aivan kuten nytkin.

Edesmennyt isoisäni (s. 1914) oli aikanaan SM-tason nyrkkeilijä. Lapsena jo aloitti harrastuksen ja hänen isänsä vapaa-aika kului poikansa harrastuksessa.

Veljeni (nyt 45v.) pelasi jalkapalloa ja isä lähti treenipäivinä puoli tuntia aiemmin töistä, jotta ehti kuskata toiselle puolelle kaupunkia treeneihin. Äiti leipoi turnauskahvioon ja oli toisen pelaajan äidin kanssa arpajaisvastaava. Lisäksi äiti kuskasi minua (nyt 48v.) ratsastamaan 3 kertaa viikossa. Lapsuuteni muistot liittyvät pitkälle siihen, kun meidän perhe reissasi ulkomaita myöten veljen futisturnauksissa ja minun ratsastuskisoissa.

Ei se ole mikään nykypäivän juttu, että vanhempien elämä pyörii lasten harrastusten ympärillä. Nykyään vaan yhä useammilla lapsilla on mahdollisuus harrastaa, joten lasten harrastukset koskettavat suurinta osaa perheistä.

Lisäksi haluan muistuttaa, että mikään ei ole lapselle niin tärkeää, kuin vanhempi, joka on kiinnostunut lapsen harrastamisesta ja on valmis käyttämään siihen aikaa. Autossa matkalla treeneihin saa hyvin juteltua lapsen kanssa monista asioista.

Kun vien oman 10 vuotiaani futistreeneihin, hyödynnän sen ajan käymällä lenkillä, salilla, kaupassa...

Unettomia öitä. Seksittömiä kuukausia. Vapaa ajasta ja omasta ajasta vääntämistä. Akuuttia tyytymättömyyttä vanhempana ja ihmisenä itseensä.

Jatkuvaa vitutusta, ansassa olemisen tunnetta, nukkumattomuutta, kireitä hermoja, seksin loppumista, sotkua, meteliä, KATUMUSTA.

Vanhaan aikaan lapsia ei roudattu harrastuksiin. Harrastaa sai kunhan se oli ilmaista ja meni itse paikalle. Vanhemmat elivät omaa elämäänsä.

Ihan tavallista arkea, jossa on kahden aikuisen sijaan kaksi aikuista ja lapsi. Syödään, nukutaan, harrastetaan, liikutaan, ulkoillaan, tehdään kotitöitä.

Jotkut ihmiset vain haluaa draamaa elämäänsä, jotkut keksii sitä draaman aihetta ihan tavallisesta arjestakin.

Kyllä elämä lasten saannin myötä muuttuu täysin erilaiseksi. Vapaus käytännössä katoaa. Kaikki pyörii lasten ympärillä. Se on se hullunmylly. 24/7 vahtaamista, ulkoilutusta, sotkua, harrastuksia, "kivaa" tekemistä, huutoa, naurua, itkua, kiljuntaa. Ei mene nukkumaan. Ei herää. Ei jätä rauhaan. Huutaa, että älä häiritse. Jne jne. Aina väärinpäin. Järjestä synttärit, vie kavereiden synttäreille. Osta vaatteita, osta ruokaa. Rahaa palaa.

Koko show on niin rasittava, että ihmettelen hengissä oloani. En ihmettele, että monet eroaa. Silloin saa osaksi aikaa elämää vapauden takaisin, kun lapset ovat toisen vanhemman luona.

Mutta ehkä se sitten oli sen arvoista.

No, minulla on neljä lasta, 6-13v tällä hetkellä. Kun olivat nuorempia, moni asia on eri tavalla.

Meillä on useinkin rauhallista ja seesteistä. Hyvin harvoin hullunmyllyä, vaikka on harrastuksia ja muuta menoa.

Arki kyllä muuttuu tosi paljon, kun saa lapsia. Silloin on vastuussa toisesta ihmisestä ja se näkyy kaikessa. Jos on puoliso, niin pitää sopia asioista yhdessä puolison kanssa.

Jos haluat konkreettisia esimerkkejä, niin moni asia ei onnistu spontaanisti. Ei voi vain päättää yhtäkkiä lähteä kaverinsa luokse viettämään iltaa. Toki lapset voi ottaa mukaan, mutta illanvietto on silloin vähän erilainen. Tai pitää puolison jäädä lasten kanssa kotiin ja usein pitää sopia ettei tule päällekkäisiä menoja.

Lasten kanssa sattuu välillä yllättäviä asioita, tulee tauteja, riitaa sisarusten kanssa, vaihe kun haluaa olla vanhemman kanssa ym. Jos osaa suhtautua rennon joustavasti, niin kaikki menee hyvin. Jos tuskastuu, että suunnitellun lukemismaratonin sijaan pelaakin lukemattomia kertoja muistipeliä, niin rankkaa varmasti on.

Arki ilman lapsia on kuin lihapiirakka ilman mausteita.

Lapsiperhearki on paljon pään sisällä tehtävää työtä, ennalta-arvaamattomuutta ja tarvitsevuutta. Noin esimerkiksi. Riippuu tosi paljon perheestä, lasten iästä ja siitä, millaiseksi perhe lapsensa tekee.

Me ei miehen kanssa olla erityisen suorituskeskeisiä tai urakeskeisiä, pääasia että peruselämiseen riittää raha. Esimerkiksi mitään ulkomaanmatkoja ei siis tehdä, kotimaassa riittää raha reissata kuitenkin. Toinen vanhempi voi siis olla mahdollisimman kauan kotona, mikä helpottaa arkea kun ei ole niin tiukkoja aikatauluja ja ehditään olla lasten kanssa enemmän kuin päiväkotiarkea elellessä. Puolisoakin ehtii nähdä, kun ei tehdä töitä eri vuoroissa.

Meillä on vanhahko auto ja ostettiin talo pienemmästä kunnasta, jotta saatiin tarpeeksi tilava ja hyväkuntoinen talo läheltä koulua, kavereita ja harrastuksia, mikä vähentää sitten sitä kuskailutarvetta lasten kasvaessa siihen ikään. Nyt ovat vielä alle kouluikäisiä kaikki kolme. Ohjattuja harrastuksia ei ole kellään, eiköhän sitten myöhemminkin kerkeä.

Hulina-arkea tästä tekee lasten sairastelu (parhaimmillaan kaikki kolme sairastavan saman taudin vuorotellen ja sitten siinä kestää se 3 viikkoa yhden pöpön kanssa), huonot yöunet (allergiat, vauvojen koliikit, sairastelut), useamman lapsen kanssa saattaa kertyä lääkärireissuja jos ongelmia on. Jatkuva meteli, riitojen selvittely ja lasten tekemisistä kartalla oleminen ja ohjaaminen on henkisesti uuvuttavaa. Ja kun tosiaan pienemmillä tuloilla edetään, kirppisrumba ja torikyttäys on jatkuvaa, aina joku tarvitsee jotakin.

Kavereita en itse jaksa ihan hulluna livenä nähdä, kun oma arkielämä on jotenkin niin täyteläistä, että nautintoni saan niistä hiljaisista hetkistä lasten nukahdettua. Omaa rauhaa tai puolison kainalossa kiehnäämistä ja seksiä, rentoutumista ja puhelimen pläräämistä. Silloin tällöin kun näkee kavereita niin on tyytyväinen, mutta vähemmän sitä nyt tosiaan ehtii tai jaksaa nähdä ystäviä kuin lapsettomana.

Mutta tosiaan lapsiperhearki on todella erilaista eri perheissä.

Onhan tämä joskus ollut aika sirkus, mutta rauhoittunut kun lapset on kasvanut. Esikoinen nyt lukion ekalla, sitten on kasi-, kutos-, vitos- ja ekaluokkalainne. Seitsemän aikaan herätään ja syödään porukalla aamupala.

Itse lähden samoihin aikoihin kasiksi menevien koululaisten kanssa, kaikilla lyhyt matka kouluihin ja minulla töihin. Puoliso on töissä 9-17 niin se sitten kaitsee tarvittaessa myöhemmin lähteviä kouluun.

Välipalaa osaavat itse ottaa koulun jälkeen ja minä teen ruuan kun tulen töistä. Pojilla (nuo neljä vanhinta) on liikuntaharrastuksia melkein päivittäin, joten jokainen sitten syö omien menojensa mukaan. Onneksi asutaan tämmöisessä kompaktissa kunnassa melkein keskellä kylää niin ei tarvi harrastuksiin kuskata kun kaikki harrastuspaikat on kohtalaisen lähellä eikä ole suuria varustekasseja kuskattavana kun lätkävarusteetkin voi säilyttää jäähallilla.

Illat sitten menee kotitöissä ja semmoisissa. Joskus ehtii jotain lukea tai katsoa jotain. Yritetään yleensä yhdessä syödä iltapala kun kaikki on kotiutunut.

Viikonloput sitten menee nyt aikalailla sen mukaan, miten pojilla on pelejä. Viime viikonloppu taisi olla viimeinen pelitön viikonloppu ennen syyslomaa. Jos ei ole pelejä niin saatetaan käydä vaikka suvun puolison vanhempien mökillä saaressa noiden nuorempien kanssa. Kaksi vanhinta on jo vähän vaikea saada mukaan. Syyslomalla sitten viikoksi lämpimään koko porukalla, ulkomaille nuo kaksikin lähtee vielä mielellään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaan lapsia ei roudattu harrastuksiin. Harrastaa sai kunhan se oli ilmaista ja meni itse paikalle. Vanhemmat elivät omaa elämäänsä.

Ja osittain ton asenteen takia, nykyaikuiset ovat pääsääntöisesti aivan piloilla, ja sekaisin. Kun ei ketään kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa vitutusta, ansassa olemisen tunnetta, nukkumattomuutta, kireitä hermoja, seksin loppumista, sotkua, meteliä, KATUMUSTA.

Varmasti onkin. Jos siis on päättänyt tehdä siitä arjestaan tollasta. Toisinkin voi tehdä. Vaikka olisi niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ne kuuluisat ruuhkavuodet ainakin sisälsivät jatkuvaa aikatauluttamista ja sitä, että ei miehen kanssa oltu juuri koskaan yhtä aikaa kotona. Ja sitä, että ei oikein koskaan ehtinyt tekemään mitään omia juttuja. Piti jatkuvasti sopia ja tehdä aikatauluja siitä, kumpi ehtii kauppaan, kumpi tekee ruokaa, kumpi hakee lapsia päivähoidosta, kumpi kuskaa harrastuksiin. Ja sitä mietintää, että missä välissä pitää tehdä mitäkin ruokaa, että lapset ehtivät syödä ennen harrastuksia ja missä välissä joku on kotona sen aikaa, että pesukoneen voi laittaa päälle ja vaikka mitä sopimista. Parhaimmillaan oli kolmella lapsella harrastus samana iltana, joten kyllä niitä ruuhkavuosiksi saattoi kutsua. 

Niin. No. Kuka ne valinnat teki, että arki oli tuollaista? 

Päivi Räsänen kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä tätä- onko elämän tarkoitus päästä jonkinlaisiin ruuhkavuosiin ja kauheaan lapsiperhe-arkeen, jossa vaimo ei anna seksiä, mies pettää pikkujouluissa (baarit on pullollaan näitä) ja lasten aikataulut on täynnä kaikenlaisia harrastuksia? Onko raamatussa sanottu, että elämän pitää jokaisella olla tällaista?

Joillekin se ilmeisesti on noin. Kun halutaan kaikki. Toisinkin voi elää lapsiperhearkea. No ei raamatussa tollasta sanota, mutta aika ankeaahan elämän kuuluisi sen mukaan olla :D