Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet = perheen äidillä on vaihdevuodet, isällä viidenkympin villitys, lapset teinareita ja isovanhemmat dementoituneita. Bonusta saa viime hetken iltatähdestä, jota luultiin ylipainoksi ja vaihdevuosiksi.

Olipas hauska ja miksei vois olla tottakin 🙂

Muuten vois ollakin totta,mutta 50v miehellä ei ole mitään pieniä lapsia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa vitutusta, ansassa olemisen tunnetta, nukkumattomuutta, kireitä hermoja, seksin loppumista, sotkua, meteliä, KATUMUSTA.

Varmasti onkin. Jos siis on päättänyt tehdä siitä arjestaan tollasta. Toisinkin voi tehdä. Vaikka olisi niitä lapsia.

Kerro ihmeessä, kuinka saat vauvasi nukkumaan yöt keskeytyksettä, kuinka pidät vauvasi ja taaperosi äänettöminä, ja kuinka pakotat haluttoman vaimosi suostumaan seksiin. Odotan innolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet = perheen äidillä on vaihdevuodet, isällä viidenkympin villitys, lapset teinareita ja isovanhemmat dementoituneita. Bonusta saa viime hetken iltatähdestä, jota luultiin ylipainoksi ja vaihdevuosiksi.

Olipas hauska ja miksei vois olla tottakin 🙂

Muuten vois ollakin totta,mutta 50v miehellä ei ole mitään pieniä lapsia..

Höpsistä. Tuttavapiirissäni on mies, ainoa lapsi, jonka isä oli pojan syntyessä 55-vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet = perheen äidillä on vaihdevuodet, isällä viidenkympin villitys, lapset teinareita ja isovanhemmat dementoituneita. Bonusta saa viime hetken iltatähdestä, jota luultiin ylipainoksi ja vaihdevuosiksi.

Olipas hauska ja miksei vois olla tottakin 🙂

Muuten vois ollakin totta,mutta 50v miehellä ei ole mitään pieniä lapsia..

Vois olla jos sillä on kolmikymppinen avokki,nelikymppiset naiset ei enää tule tiineiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ne kuuluisat ruuhkavuodet ainakin sisälsivät jatkuvaa aikatauluttamista ja sitä, että ei miehen kanssa oltu juuri koskaan yhtä aikaa kotona. Ja sitä, että ei oikein koskaan ehtinyt tekemään mitään omia juttuja. Piti jatkuvasti sopia ja tehdä aikatauluja siitä, kumpi ehtii kauppaan, kumpi tekee ruokaa, kumpi hakee lapsia päivähoidosta, kumpi kuskaa harrastuksiin. Ja sitä mietintää, että missä välissä pitää tehdä mitäkin ruokaa, että lapset ehtivät syödä ennen harrastuksia ja missä välissä joku on kotona sen aikaa, että pesukoneen voi laittaa päälle ja vaikka mitä sopimista. Parhaimmillaan oli kolmella lapsella harrastus samana iltana, joten kyllä niitä ruuhkavuosiksi saattoi kutsua. 

Niin. No. Kuka ne valinnat teki, että arki oli tuollaista? 

Omituinen kommentti. Häiritseekö sua jotenkin, kun joku vanhempi on ollut valmis satsaamaan lasten harrastuksiin ja kuskaamiseen. Kirjoittajahan ei mitenkään valittanut, kertoi vaan millaista arki oli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä arki:

6.05 ensimmäinen herää, tekee omat aamutoimet, käyttää koirat lenkillä, lähtee töihin 7.00 mennessä

7.00 herätys muille, aamutoimet, lapset tosin saattaa herätä aiemmin katsomaan ohjelmia

7.30-7.40 kuopuksen vienti päiväkotiin

8.00 (noin, liukuva työaika) toinen vanhempi kotona koneen ääressä

Koululainen lähtee kouluun 8-9 välillä, osaa itse ottaa aamupalaa ja pukea, joskus kaipaa apua.

12.30-14.30 koululainen palaa koulusta ja aiheuttaa jonkin verran häiriötä vanhemman työpäiviin, mut aika hyvin osaa puuhailla itse, käyttää koirat takapihalla ja leikittää niitä siellä.

16.00 (noin) kone kiinni, hakemaan kuopusta päiväkodista

16.30 kotona

Toinen vanhempi tulee kotiin klo 17 mennessä, jompikumpi lähtee ulkoiluttamaan koirat.

Ruoka n. 17-19 välillä, riippuen harrastusaikatauluista, jos ruoka menee myöhään niin lapset saa välipalaa ensin. Harrastuskuskauksia tai aikuisten omia harrastuksia parina-kolmena iltana viikossa, kotihommia, ruuanlaittoa, läksyissä auttoa, yhdessä puuhailua, pihahommia.

20.00-20.20 iltatoimiin

21.00 lapset nukkuu

Sen jälkeen koirien iltapissatus, mahdollisesti muita kotihommia, omat iltatoimet, laiskottelua, yhdessä oloa.

23 mennessä vanhemmat nukkumaan (optimitilanteessa, joskus se venyy).

Homma sujuu hyvin ja melko rennosti niin kauan kun molemmat vanhemmat on kotona ja terveenä. Parina päivänä viikossa molemmat on etätöissä, jolloin aikaa jää vielä enemmän. Kun toinen on työmatkoilla niin sit on jo aika kiireistä. Wilmaviestiä tosiaan pukkaa lähes joka päivä sekä koulusta että harrastuksesta, mutta harvoin niihin tarvitsee mitenkään reagoida.

Voi ahdistus, pää leviäisi. Mutta varmasti lapsellisten mielestä oikein hyvä.

Meillä näin, lapset ylös klo 7, aamupalat koululaisille (3 ja 1 luokilla). 2 lasta eskariin kävellen. Siitä vauhdilla takaisin kotiin ja ekaluokkalaista saattamaan kouluun ~3 kilsan päähän kävellen, takaisin kotiin n. Pyykit pyörimään ja keittiön siivous. Siitä päiväkodille 12 jälkeen ja ekarilaisella loppuu 12.30. tästä taas koululle ekaluokkalaista hakemaan 3 lapsen kanssa. Välipalaa ja 3 luokkalainen tulee kotiin. Läksyjä ja isompien harrastuksia melkein jokaisena iltana, siinä välissä jompi kumpi laittaa ruokaa/siivoaa.

Oma valinta hankkia iso perhe, mutta ei tässä on ylimääräistä aikaa ole vaikka vaan olen kotona (vauvan kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet = perheen äidillä on vaihdevuodet, isällä viidenkympin villitys, lapset teinareita ja isovanhemmat dementoituneita. Bonusta saa viime hetken iltatähdestä, jota luultiin ylipainoksi ja vaihdevuosiksi.

Olipas hauska ja miksei vois olla tottakin 🙂

Muuten vois ollakin totta,mutta 50v miehellä ei ole mitään pieniä lapsia..

Vois olla jos sillä on kolmikymppinen avokki,nelikymppiset naiset ei enää tule tiineiksi

Liikut nyt vaarallisilla vesillä *wirn "

Se on lyhyesti sitä, kun kaksi itsekästä ja vähälahjaista oman navan tuijottajaa ei keksi mitään sisältöä elämäänsä, joten päättävät lisääntyä, koska muutkin tekee niin.

Ja sitten valittavat loputtomasti tästä omatekoisesta valinnastaan ja vinkuvat kun eivät pääse tarpeeksi usein lapsivapaalle.

Ja sitten kun pääsevät, nämä syy-ja-seuraussuhdetta ymmärtämättömät hölmöläiset lisääntyvät lisää, kun joku sanoi että useampi menee siinä missä yksikin.

Taas saa huomiota ja valittamisen aihetta!

Yleensä sitten mies fiksumpana päättää irrottautua tästä kuonasta kuopuksen ollessa n.2v. ja synnyttänyt hieho on täten romuttanut viimeisetkin rippeet markkina-arvostaan, koska harva arvostaa ylenpalttista väljyyttä.

Tässä kohdassa kuuluu uhriutua lopullisesti omista valinnoistaan.

Ja omannavantuijottajat välittävät yhäkin vain itsestään, ne lapset on niille ihan paskanhailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ne kuuluisat ruuhkavuodet ainakin sisälsivät jatkuvaa aikatauluttamista ja sitä, että ei miehen kanssa oltu juuri koskaan yhtä aikaa kotona. Ja sitä, että ei oikein koskaan ehtinyt tekemään mitään omia juttuja. Piti jatkuvasti sopia ja tehdä aikatauluja siitä, kumpi ehtii kauppaan, kumpi tekee ruokaa, kumpi hakee lapsia päivähoidosta, kumpi kuskaa harrastuksiin. Ja sitä mietintää, että missä välissä pitää tehdä mitäkin ruokaa, että lapset ehtivät syödä ennen harrastuksia ja missä välissä joku on kotona sen aikaa, että pesukoneen voi laittaa päälle ja vaikka mitä sopimista. Parhaimmillaan oli kolmella lapsella harrastus samana iltana, joten kyllä niitä ruuhkavuosiksi saattoi kutsua. 

Niin. No. Kuka ne valinnat teki, että arki oli tuollaista? 

Omituinen kommentti. Häiritseekö sua jotenkin, kun joku vanhempi on ollut valmis satsaamaan lasten harrastuksiin ja kuskaamiseen. Kirjoittajahan ei mitenkään valittanut, kertoi vaan millaista arki oli.

Ai? No kyllä toi vähän siltä vaikutti, että vähän kuitenkin valitti. Mikä mua siinä häiritsisi? Mäkin vain totesin, että kuka ne valinnat teki ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa vitutusta, ansassa olemisen tunnetta, nukkumattomuutta, kireitä hermoja, seksin loppumista, sotkua, meteliä, KATUMUSTA.

Varmasti onkin. Jos siis on päättänyt tehdä siitä arjestaan tollasta. Toisinkin voi tehdä. Vaikka olisi niitä lapsia.

Kerro ihmeessä, kuinka saat vauvasi nukkumaan yöt keskeytyksettä, kuinka pidät vauvasi ja taaperosi äänettöminä, ja kuinka pakotat haluttoman vaimosi suostumaan seksiin. Odotan innolla. 

No noihinhan nyt löytyy ohjeita vaikka kuinka paljon. Mitä hyötyä siitä olisi, että alkaisin niitä tässä toistamaan? Miksi ihmeessä ne pitäisi äänettöminä edes pitää? Ei ketään pidä pakottaa seksiin. Se on käsittääkseni laitontakin :D Mutta totta kyllä, että jos ajattelee noin kuten kuvailet, niin varmasti menee ihan kaikki pieleen. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa perheessä se arki on omanlaistansa mutta näin kolmen lapsen isänä (9v, 7v, 2v) jos muistelee aikoja ennen lapsia, niin kiirettä oli vähemmän, oli aikaa parisuhteelle ja oli aikaa myös itselle. Ai niin unohtamatta sitä että ennen lapsia oli helppo sairastaa rauhassa mutta lasten kanssa se on sama mikä norovirus jyllää, niin ei auta vaan sillonko jollain pienellä ollu kunnon niskakat, niin ei muutako suihkuun lasta pesemään ja välistä ite lattiakaivoon oksentaa siinä sivussa ja kokeilla pidätellä ettei toisesta päästä tavaraa tuu.

Turha kenenkään väittää ettei lapset mukanaan haasteita tuo milläänlailla. Ja okei yhden lapsen kanssa kyllä elämä on melko mutkatonta (toki tapauskohtaista) mutta mitä enemmän niitä siunaantuu, niin.. Noh jokainen kokeilkoon itse ja sanokoot sitten..

Mutta yhtäkaikki vaikkei aina oo helppoa on nuo lapset silti rakkain asia tässä maailmassa ja päivääkään en pois vaihtais en edes niitä huonoja.

Ei tuo ole mitään rakkautta. Tuo on Tukholman syndroomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ne kuuluisat ruuhkavuodet ainakin sisälsivät jatkuvaa aikatauluttamista ja sitä, että ei miehen kanssa oltu juuri koskaan yhtä aikaa kotona. Ja sitä, että ei oikein koskaan ehtinyt tekemään mitään omia juttuja. Piti jatkuvasti sopia ja tehdä aikatauluja siitä, kumpi ehtii kauppaan, kumpi tekee ruokaa, kumpi hakee lapsia päivähoidosta, kumpi kuskaa harrastuksiin. Ja sitä mietintää, että missä välissä pitää tehdä mitäkin ruokaa, että lapset ehtivät syödä ennen harrastuksia ja missä välissä joku on kotona sen aikaa, että pesukoneen voi laittaa päälle ja vaikka mitä sopimista. Parhaimmillaan oli kolmella lapsella harrastus samana iltana, joten kyllä niitä ruuhkavuosiksi saattoi kutsua. 

Niin. No. Kuka ne valinnat teki, että arki oli tuollaista? 

Niin no, onhan se lasten hankinta valinta, mutta ihan tavalliselta arjelta tuo kuulostaa.

Ruuhkavuosilta se tuntuu silloin, kun tulee töistä kotiin, vaihtaa pikaisesti vaatteet ja haukkaa syömistä (jos ehtii) ja lähtee saman tien kuskaamaan lasta harrastukseen ja sillä välin kun lapsi harrastaa, käy esim. kaupassa tai ulkoiluttaa koirat. Kotiin tullessa nopeasti ruokaa, keittiön siivousta, lapsen läksyissä auttamista (kun niitä ei tietysti ole tullut tehtyä silloin iltapäivällä, vaan pitää sit illalla väsyneenä harrastuksen jälkeen), lasten iltatoimet, itse suihkuun. Eka kerran ehtii istahtaa (muualle kuin auton rattiin) puoli kymmeneltä ja siitä tunnin päästä pitääkin olla nukkumassa.

Tai kun laittaa ruokaa, koira oksentaa matolle, toinen vinkuu nälkäisenä, toinen lapsista huutaa pyyhkimään ja toinen kysyy että voiko aloittaa jonkun ekstrasotkevan askarteluprojektin ja voisitko auttaa siinä. Puhelimeen tulee päiväkodista viesti että ryhmässä on täitä, kihomatoja, enterorokkoa ja voisitteko järjestää niin ettei lapsi tarvitsisi ensi perjantaina hoitoa, kun on kehittämispäivä, ja koulusta tulee Wilmaviesti jossa kerrotaan ensi viikon naamiaisista ja pyydetään mukaan vanhempainyhdistykseen, harrastuksesta tulee viesti jossa kerrotaan konserteista ja lisäharjoituksista niitä varten. Lisäksi joku laittaa viestiä ja kysyy mittoja siitä 10e toppahaalarista jonka laitoit toriin myyntiin.

Sit taas toisaalta on vaikkapa ne lauantai-aamut, kun voi istua kaikessa rauhassa kahvikupin ääressä lasten sännättyä hyväntuulisina omiin leikkeihinsä. Yhteiset leffaillat ja pyöräretket, uimarannalla vietetyt kiireettömät kesäillat ja muut seesteisemmät hetket. Ja tuota harrastusrumbaa järkeistettiin aika pian, kun alkoi tuntua turhan raskaalle. Lapset ei saa harrastaa kaikkea mitä haluaa, vaan on mietitty ne niin että kuskauksiin ei mene kohtuuttomasti aikaa.

Se on paljon haleja ja pusuja, hassuja juttuja ja höpötyksiä, päivän piristyksiä, sydämen pakahtumista ylpeydestä ja rakkaudesta, vauhtia ja vaihtelua, yhteenkuuluvuutta ja elämän parhaita hetkiä. Sitä.

Eihän lapsiperhearki automaattisesti ole negatiivinen käsite. Se tarkoittaa sitä, että aika paljon arki täyttyy lasten kanssa olemisesta, heidän harrastuksistaan ja heistä huolehtimisesta. Tottakai se sisältää enemmän tiskiä, pyykkiä, kokkausta ja nenänpyyhkimistä kuin ihmisellä ilman lapsia. Mutta se on valinta, johon monet voi olla tyytyväisiäkin. Sisältää se paljon myös naurua, iloa, rakkautta, läheisyyttä, uuden ihmettelemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa vitutusta, ansassa olemisen tunnetta, nukkumattomuutta, kireitä hermoja, seksin loppumista, sotkua, meteliä, KATUMUSTA.

Varmasti onkin. Jos siis on päättänyt tehdä siitä arjestaan tollasta. Toisinkin voi tehdä. Vaikka olisi niitä lapsia.

Kerro ihmeessä, kuinka saat vauvasi nukkumaan yöt keskeytyksettä, kuinka pidät vauvasi ja taaperosi äänettöminä, ja kuinka pakotat haluttoman vaimosi suostumaan seksiin. Odotan innolla. 

Vauva- ja taaperoaika on lyhyt. Koita nyt vaan olla mies ja kestää se. Vaimokin alkaa taas haluta seksiä, kun vauva ei ole enää 24/7 iholla ja olet osoittautunut kunnolliseksi isäksi ja välittäväksi puolisoksi myös raskaassa elämäntilanteessa. Ja lapsetkin muuttuu kasvaessaan helpommiksi (yleensä) ja niitten kanssa pystyy tekemäänkin kaikennäköistä ilman hirveää säätöä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ekaluokkalaiset kaksoset, teemme molemmat miehen kanssa töitä kotoa, mies lisäksi harrastaa paljon. Siistiä on vain kerran päivässä, illalla kun siivoan kaiken lasten mentyä nukkumaan. Keittiön valkoiset ruokapöydän tuolit ovat valkoiset vain n 1h pesun jälkeen. Pöydässä on ikilänttejä. Vaikka lapset on opetettu keräämään leikkinsä, on siitä huolimatta pikkuisia muovisotilaita, legoja ja muovailuvahaa siellä sun täällä. Toinen lapsista tykkää taiteilla ja hänen taideteoksiaan ja niistä tulleita silppuja/roskia yms on joka paikassa. Meteliä on koko ajan lasten ollessa kotona, rauhallista on siinä vaiheessa kun lapset ovat koulussa 8:30-12:30 ja sitten taas 20 jälkeen kun ovat nukkumassa. Pyykkiä on joka ikiselle päivälle koneellinen/kaksi. Tiskikone pyörii kerran päivässä. Jos ei koko ajan vahdi lapsia heiltä jää tavarat siihen mihin putoavat, ruokalautaset ja ruoantähteet pöydälle. Vessoissa on vesiväriä ympäriinsä, hiekkaa joka paikassa, sormenjälkiä seinissä ja tekstiileissä... Kokoaikainen meteli mikä lapsista tulee on todella väsyttävää, ovat seurallisia ja vilkkaita.

Koulun jälkeen tehdään läksyt, koko ajan pitää tehdä ruokaa, huolehtia ruoka-ajoista (itse söisin vain pari kertaa päivässä, lapset syövät viidesti).

Jokapäiväinen huolehtiminen että tavarat on varmasti pakattuna seuraavaa koulupäivää varten, papereita täytettynä, harrastuskamat, harrastuksiin meno (2 harrastusta/lapsi viikossa), oikomishoitojen aikataulujen huolehtiminen, kaikenmaailman sponsorien etsiminen koulujuoksuihin..

Nyt lapset ovat vuoronperään olleet flunssassa ja on jonotettu koronapuhelimiin yli 3h kerrallaan, käyty testeissä ja odotettu niitä karanteeninomaisesti, kestetty energisiä semiterveitä lapsia sisätiloissa ja yritetty tehdä töitä siinä sivussa.

Phuuh. Itselle isoin ero entiseen on lasten kanssa ehdottomasti tuo sotku ja meteli. Ei tämä nyt mitään kestämätöntä tosiaan ole, mutta ero on huomattava. Ennen lapsia kotini oli aina täydellinen ja nautin omasta rauhasta. Omaa aikaa otan kuuntelemalla äänikirjoja ja podcasteja, nauttimalla pitkistä kylvyistä.

Ruuhka-aikaa on tämä loppumaton rinki, lapset eivät ole tarpeeksi vanhoja muistaakseen huolehtia itse koulutavaroistaan esim liikuntavälineistä, tuntuu että koko ajan on uusi vuodenaika ja meillä aina ensimmäisenä pakkasaamuna kaivellaan hädissään kellarissa lapasia ja villasukkia vaikka kuinka on muka ollut tiedossa että talvi tulee. Uimakoulua edellisenä päivänä etsitään kissojen ja koirien kanssa uimalaseja koska lapsi on vaihteeksi vaihtanut huoneensa järjestystä itsekseen.

Kaiken aikatauluttaminen ja kiire, vanhempainiltoihin ei voi osallistua etänä ja niistä saatetaan ilmoittaa parin päivän varoituksella, kaiken kalenterisoiminen ja aikatauluttaminen, kaiken tekemisen muistaminen vie hirveästi resursseja. Työt, deadlinet, kokoukset, harrastukset, koulutoiminta, harrastustoiminta, kaikkien syntymäpäivien/merkkipäivien muistaminen, lahjojen ostaminen, paketoiminen, juhlavaatteista huolehtiminen, juhliin vieminen, lääkäriajat, hammashoitoajat, kampaajat, uusien vaatteiden osto kun yhtäkkiä huomaat että kaikki housut ovat lapsille lyhyitä ja niitä isoja joita olet säilynyt ei löydy yhtään mistään, koska lapsi on päättänyt myllätä kaappinsa, lemmikkien lääkäriajat, trimmaamiset, harrastuksiin ja kerhoihin ilmoittautuminen on monesti minuuttipeliä ja nopeat syövät hitaat...

Kuten sanottu, ei tämä kestämätöntä ole, mutta ero lapsettomaan elämään on huima.

Ja heidän vaeltaessaan Jeesus meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.

Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.

Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."

Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

(Luukas 10:38-42)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä arki:

6.05 ensimmäinen herää, tekee omat aamutoimet, käyttää koirat lenkillä, lähtee töihin 7.00 mennessä

7.00 herätys muille, aamutoimet, lapset tosin saattaa herätä aiemmin katsomaan ohjelmia

7.30-7.40 kuopuksen vienti päiväkotiin

8.00 (noin, liukuva työaika) toinen vanhempi kotona koneen ääressä

Koululainen lähtee kouluun 8-9 välillä, osaa itse ottaa aamupalaa ja pukea, joskus kaipaa apua.

12.30-14.30 koululainen palaa koulusta ja aiheuttaa jonkin verran häiriötä vanhemman työpäiviin, mut aika hyvin osaa puuhailla itse, käyttää koirat takapihalla ja leikittää niitä siellä.

16.00 (noin) kone kiinni, hakemaan kuopusta päiväkodista

16.30 kotona

Toinen vanhempi tulee kotiin klo 17 mennessä, jompikumpi lähtee ulkoiluttamaan koirat.

Ruoka n. 17-19 välillä, riippuen harrastusaikatauluista, jos ruoka menee myöhään niin lapset saa välipalaa ensin. Harrastuskuskauksia tai aikuisten omia harrastuksia parina-kolmena iltana viikossa, kotihommia, ruuanlaittoa, läksyissä auttoa, yhdessä puuhailua, pihahommia.

20.00-20.20 iltatoimiin

21.00 lapset nukkuu

Sen jälkeen koirien iltapissatus, mahdollisesti muita kotihommia, omat iltatoimet, laiskottelua, yhdessä oloa.

23 mennessä vanhemmat nukkumaan (optimitilanteessa, joskus se venyy).

Homma sujuu hyvin ja melko rennosti niin kauan kun molemmat vanhemmat on kotona ja terveenä. Parina päivänä viikossa molemmat on etätöissä, jolloin aikaa jää vielä enemmän. Kun toinen on työmatkoilla niin sit on jo aika kiireistä. Wilmaviestiä tosiaan pukkaa lähes joka päivä sekä koulusta että harrastuksesta, mutta harvoin niihin tarvitsee mitenkään reagoida.

Voi ahdistus, pää leviäisi. Mutta varmasti lapsellisten mielestä oikein hyvä.

Sellaista elämä on nyt, muutaman vuoden päästä erilaista. Ei ruuhkavuosielämä loputtomiin jatku, ja sit kun se loppuu niin sitä onkin kummasti ikävä.

Vanhemmat lapset teini-ikäisiä ja vammainen iltatähti aloitti koulun. Omat vanhemmat vanhenee ja sairautta sairauden perään. Parisuhde kriisissä. Tässähän tätä ihan kerrakseen.