Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Kai sä nyt muistat minkälaista sun perheessä oli kun olit lapsi?
Lapsiperhearki on ihan tasan sellaista minkälaiseksi sen itse teet, ja toki puoliso ja kyllä ne lapsetkin vähän vaikuttaa. Mutta koska lapset perii sun ja puolisosi geenit, niin aika samanhenkisiä niistä saa kasvatettua kuin tekin olette. Jos meneviä niin lapsetkin oppii siihen, jos kotihiiriä, niin lapsikin on rauhallinen ja viihtyy kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sä nyt muistat minkälaista sun perheessä oli kun olit lapsi?
Lapsiperhearki on ihan tasan sellaista minkälaiseksi sen itse teet, ja toki puoliso ja kyllä ne lapsetkin vähän vaikuttaa. Mutta koska lapset perii sun ja puolisosi geenit, niin aika samanhenkisiä niistä saa kasvatettua kuin tekin olette. Jos meneviä niin lapsetkin oppii siihen, jos kotihiiriä, niin lapsikin on rauhallinen ja viihtyy kotona.
Ja siitä saa tehtyä just niin rankkaa kuin itse haluaa. Jos haluaa panostaa lapsiin ihan satasella ja tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, niin onhan se rankkaa. Jos laskee rimaa ja opettaa lapset pienestä pitäen itsenäisiksi, niin on helpompaa.
Tämä ei tietysti päde erityislapsiperheisiin.
Lapsi on ihana mutta kaikki muu siinä ympärillä työt ja päiväkoti aiheuttaa stressiä ja vaatimukset. Vaikea ottaa rennosti ja pakko kuitenkin yrittää ottaa että pysyy kunnossa
Kysy hintikalta. Se on höpöttänyt asiasta jo 10 vuotta.
Melua, sekasotkua, kiukuttelua, kiirettä päiväkotiin, töihin, kauppaan, harrastuksiin. Väsymystä, "oman ajan" kaipuuta, miljoona muistettavaa asiaa. Mutta myös naurua ja iloa, rakkautta, rentoa yhdessä oloa, haleja ja läheisyyttä, ikävä lapsia kun he on poissa. Välillä tuntuu että meinaa mennä ihan ylikierroksille jos on paljon ollut kaikkea ohjelmaa, sit pitää vaan muistaa välillä rentoutua, tilata vaikka pitsaa koko perheelle ja antaa sen pyykkipinonkin odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en myöskään ymmärrä tätä- onko elämän tarkoitus päästä jonkinlaisiin ruuhkavuosiin ja kauheaan lapsiperhe-arkeen, jossa vaimo ei anna seksiä, mies pettää pikkujouluissa (baarit on pullollaan näitä) ja lasten aikataulut on täynnä kaikenlaisia harrastuksia? Onko raamatussa sanottu, että elämän pitää jokaisella olla tällaista?
Jokaisessa perheessä se arki on omanlaistansa mutta näin kolmen lapsen isänä (9v, 7v, 2v) jos muistelee aikoja ennen lapsia, niin kiirettä oli vähemmän, oli aikaa parisuhteelle ja oli aikaa myös itselle. Ai niin unohtamatta sitä että ennen lapsia oli helppo sairastaa rauhassa mutta lasten kanssa se on sama mikä norovirus jyllää, niin ei auta vaan sillonko jollain pienellä ollu kunnon niskakat, niin ei muutako suihkuun lasta pesemään ja välistä ite lattiakaivoon oksentaa siinä sivussa ja kokeilla pidätellä ettei toisesta päästä tavaraa tuu.
Turha kenenkään väittää ettei lapset mukanaan haasteita tuo milläänlailla. Ja okei yhden lapsen kanssa kyllä elämä on melko mutkatonta (toki tapauskohtaista) mutta mitä enemmän niitä siunaantuu, niin.. Noh jokainen kokeilkoon itse ja sanokoot sitten..
Mutta yhtäkaikki vaikkei aina oo helppoa on nuo lapset silti rakkain asia tässä maailmassa ja päivääkään en pois vaihtais en edes niitä huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivi Räsänen kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä tätä- onko elämän tarkoitus päästä jonkinlaisiin ruuhkavuosiin ja kauheaan lapsiperhe-arkeen, jossa vaimo ei anna seksiä, mies pettää pikkujouluissa (baarit on pullollaan näitä) ja lasten aikataulut on täynnä kaikenlaisia harrastuksia? Onko raamatussa sanottu, että elämän pitää jokaisella olla tällaista?
Ei ne ruuhkavuodet ole mikään elämän tarkoitus tai edes tavoiteltava tila, se on vaan yksi ajanjakso elämässä, jos lapsia haluaa ja haluaa hoitaa heidät hyvin. Se kiireinen ajanjakso kestää aikansa ja sit lapset onkin jo isoja ja jää taas enemmän aikaa muuhun. Toki siihen voi itse vaikuttaa miten kiire siinä ruuhkavuosirumbassa on.
Elän siivoomista ja mä olin puutetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi kuormittava tekijä on naapurissa asuvat lasten kaverit.
Naapurin sisarukset (7 ja 11v) eivät saa kotona leikkiä, koska äiti haluaa, että kokoajan on tiptop siisitiä. Toisaalta vanhemmat eivät (myöskään lasten ollessa pienempiä) pidä kuria/ valvo lapsiaan, kun leikkivät pihalla/kylässä. Kyse ns. hyvän perheen lapsista, mutta hermot on jatkuvasti näiden kanssa koetuksella. Lapset koettavat rajojaan jatkuvasti, yllyttävät omiani johonkin ei sallittuun tai suorastaan ilkeilevät/kiusaavat. Vanhempi lapsista myös arvostelee avoimesti, jos meillä vaikka sotkuista ja nuorempi käy herkästi fyysisesti käsiksi. Koitan kasvattaa heitä, minkä omiltani jaksan, mutta ei ole kovin paljon vuosien varrella tuottanut tulosta. Ja se, ettei sitten antaisi omien lasten leikkiä näiden kanssa, on helpommin sanottu kuin tehty. Välillä kyllä tarkoituksella lähdetään jonnekin puistoon, kylään jne. pakoon, koska ko. lasten kanssa oleminen on lähes aina hässäkkää.
Enkä toki väitä, että omat olisi täydellisiä. Ei todellakaan. Mutta tässä kokemus siitä, että myös lasten kaveripiiri vaikuttaa elämänmenoon. Toki myös meillä lisäksi normaalit työt, päiväkodit, koulut, harrastukset, kotityöt, kokkailut ja vanhenevat vanhemmat stressiä ja hässäkkää luomassa.
Eiköhän se kuormittavuus tule siitä, että elämä muuttuu. Jos aiemmin vaikka tapana oli töiden jälkeen syödä hyvin ja rauhassa, katsella joku sarja tai leffa ja harrastaa illalla seksiä ennenkuin menee haluamaansa aikaan nukkumaan ja aamulla taas juoda rauhassa kahvia rupatellen ennen töihin lähtöä, niin ei oikein enää pikkulapsen kanssa toimi. Pitää itsensä lisäksi valmistella lapsi päivään, hoitaa pöytää ruokaa nopeasti ja useita kertoja päivässä, televisiosta katsotaan korkeintaan lastenohjelmia ellei olla leikkimässä junaradalla ja illalla on joko liian väsynyt seksiin tai siellä on yleisö, joka ei nukahda sitten millään tai herää pieneenkin rasahdukseen. Lomakohde on mieluummin muumimaailma ja mäkkäri kuin kaupunkiloma museoineen ja tapasravintoloineen ja ryypätä saa vain salaa kello 21 jälkeen pysyen visusti kotona. Syvälliset keskustelut puolison kanssa muuttuvat jutusteluksi salama mcqueenista tai legoista.
Mutta päivääkään en vaihtaisi pois ja lapsi on elämän suurin lahja. Nyt, kun lapsi on jo teini, voidaan taas tehdä, mitä halutaan ja huomaankin, ettei noita edes ole kaivannut. Enemmänkin kaipaan niitä hetkiä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typistetysti vastaten. Normaalissa perheessä lapsiperhearki on yleensä seesteiseisempää kuin uusioperhe symbioosissa joka taas muistuttaa hel****n esikartanoa.
Kiireisimpinä hetkinä ei välttämättä enää edes muista kuka oli kenenkin lapsi ja tunnistaa lähinnä vain omansa.
Uusioperhe onkin pahimmillaan kuin sairaalan odotusaula jossa toinen toistaan kipeämpiä ukkoja tulee ja menee vieden tai tuoden jotakin lasta edes ja takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalaiset kaksoset, teemme molemmat miehen kanssa töitä kotoa, mies lisäksi harrastaa paljon. Siistiä on vain kerran päivässä, illalla kun siivoan kaiken lasten mentyä nukkumaan. Keittiön valkoiset ruokapöydän tuolit ovat valkoiset vain n 1h pesun jälkeen. Pöydässä on ikilänttejä. Vaikka lapset on opetettu keräämään leikkinsä, on siitä huolimatta pikkuisia muovisotilaita, legoja ja muovailuvahaa siellä sun täällä. Toinen lapsista tykkää taiteilla ja hänen taideteoksiaan ja niistä tulleita silppuja/roskia yms on joka paikassa. Meteliä on koko ajan lasten ollessa kotona, rauhallista on siinä vaiheessa kun lapset ovat koulussa 8:30-12:30 ja sitten taas 20 jälkeen kun ovat nukkumassa. Pyykkiä on joka ikiselle päivälle koneellinen/kaksi. Tiskikone pyörii kerran päivässä. Jos ei koko ajan vahdi lapsia heiltä jää tavarat siihen mihin putoavat, ruokalautaset ja ruoantähteet pöydälle. Vessoissa on vesiväriä ympäriinsä, hiekkaa joka paikassa, sormenjälkiä seinissä ja tekstiileissä... Kokoaikainen meteli mikä lapsista tulee on todella väsyttävää, ovat seurallisia ja vilkkaita.
Koulun jälkeen tehdään läksyt, koko ajan pitää tehdä ruokaa, huolehtia ruoka-ajoista (itse söisin vain pari kertaa päivässä, lapset syövät viidesti).
Jokapäiväinen huolehtiminen että tavarat on varmasti pakattuna seuraavaa koulupäivää varten, papereita täytettynä, harrastuskamat, harrastuksiin meno (2 harrastusta/lapsi viikossa), oikomishoitojen aikataulujen huolehtiminen, kaikenmaailman sponsorien etsiminen koulujuoksuihin..
Nyt lapset ovat vuoronperään olleet flunssassa ja on jonotettu koronapuhelimiin yli 3h kerrallaan, käyty testeissä ja odotettu niitä karanteeninomaisesti, kestetty energisiä semiterveitä lapsia sisätiloissa ja yritetty tehdä töitä siinä sivussa.
Phuuh. Itselle isoin ero entiseen on lasten kanssa ehdottomasti tuo sotku ja meteli. Ei tämä nyt mitään kestämätöntä tosiaan ole, mutta ero on huomattava. Ennen lapsia kotini oli aina täydellinen ja nautin omasta rauhasta. Omaa aikaa otan kuuntelemalla äänikirjoja ja podcasteja, nauttimalla pitkistä kylvyistä.
Ruuhka-aikaa on tämä loppumaton rinki, lapset eivät ole tarpeeksi vanhoja muistaakseen huolehtia itse koulutavaroistaan esim liikuntavälineistä, tuntuu että koko ajan on uusi vuodenaika ja meillä aina ensimmäisenä pakkasaamuna kaivellaan hädissään kellarissa lapasia ja villasukkia vaikka kuinka on muka ollut tiedossa että talvi tulee. Uimakoulua edellisenä päivänä etsitään kissojen ja koirien kanssa uimalaseja koska lapsi on vaihteeksi vaihtanut huoneensa järjestystä itsekseen.
Kaiken aikatauluttaminen ja kiire, vanhempainiltoihin ei voi osallistua etänä ja niistä saatetaan ilmoittaa parin päivän varoituksella, kaiken kalenterisoiminen ja aikatauluttaminen, kaiken tekemisen muistaminen vie hirveästi resursseja. Työt, deadlinet, kokoukset, harrastukset, koulutoiminta, harrastustoiminta, kaikkien syntymäpäivien/merkkipäivien muistaminen, lahjojen ostaminen, paketoiminen, juhlavaatteista huolehtiminen, juhliin vieminen, lääkäriajat, hammashoitoajat, kampaajat, uusien vaatteiden osto kun yhtäkkiä huomaat että kaikki housut ovat lapsille lyhyitä ja niitä isoja joita olet säilynyt ei löydy yhtään mistään, koska lapsi on päättänyt myllätä kaappinsa, lemmikkien lääkäriajat, trimmaamiset, harrastuksiin ja kerhoihin ilmoittautuminen on monesti minuuttipeliä ja nopeat syövät hitaat...
Kuten sanottu, ei tämä kestämätöntä ole, mutta ero lapsettomaan elämään on huima.
Järkyttävää luettavaa. Miksi te annatte elämän mennä tällaiseksi? Muistan kun itse olin alakoulussa, huolehdin itse harrastukseni, kuviskouluun pyrkimiset,läksyni, kokeisiinlukuni, eväät, voimisteluvaatteet ja kerhot koulun jälkeen. Minulla ei ollut lupaa siirrellä huonekaluja huoneessani, sellainen tehtiin vanhempien kanssa kun oli aikaa. En muista ollenkaan tätä nykyperheiden kiireentuntua lapsuudestani, vaikka meitä oli kaksi lasta, koira, kaloja ja gerbiilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuodet: päiväkoti ja eskari-ikäinen. Mies yrittäjä. Aamulla aamutoimet, toinen päiväkotiin, toinen eskariin, omat, työt, kotiin kaupan kautta, lapset mukaan, ruoka, lapsen harrastuksiin, iltapesut, iltapalat. Wilman lukemiset yms. Siinä välissä pyykinpesu, siivous ja itsekin pitäisi yrittää jotain urheilullista tehdä. Toisaalta tuntuu, että elämä on parhaimmillaan juuri nyt. Taputan itseäni olalle joka päivä, kun suunnittelen aikatauluja.
Lapsipwrhearki on perhekohtaista, kukin oma yksilönsä, eri persoonat, joillakin erityistarpeita ja se arki hyvinkin erilaista riippuen lapsen/lasten ikä- ja kehitystasosta, tosi erilaista koululaisen,uhmaikäisen tai vauvan kanssa.
Saa ennakoida paljon koska etenkin pikkulapsilla tuntuu olevan joku itsetuhomoodi päällä touhottaessaan. Metatyötä ja velvollisuuksia. Väsymystä jos joku vaikka koliikissa tai muuten vatsataudissa joka kiertää sitten koko perheen. Höpsöjä hetkiä ja arjen rytmitystä. Siinä missä lapsi kasvaa tulee myös perheen kasvaa yhdessä, kotia mukauttaa sen mukaan ja huomioida myös parisuhdetta väsymyksen ja kiireiden keskellä. Panostakaa jälkikasvun kasvatukseen jo varhaisessa vaiheessa niin helpottaa myöhempinä vuosina
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuodet: päiväkoti ja eskari-ikäinen. Mies yrittäjä. Aamulla aamutoimet, toinen päiväkotiin, toinen eskariin, omat, työt, kotiin kaupan kautta, lapset mukaan, ruoka, lapsen harrastuksiin, iltapesut, iltapalat. Wilman lukemiset yms. Siinä välissä pyykinpesu, siivous ja itsekin pitäisi yrittää jotain urheilullista tehdä. Toisaalta tuntuu, että elämä on parhaimmillaan juuri nyt. Taputan itseäni olalle joka päivä, kun suunnittelen aikatauluja.
Ruuhkavuodet on jos hoitaa työnsä, omat lapsensa ja apua tarvitsevat vanhempansa/isovanhempansa. Lapsiarki on vaan lapsiarki.
Hoida kunnialla työt, kotityöt, lapset, lasten harrastukset, kuoleva appiukko ja auttele mummojasi ja sitten voit puhua ruuhkavuosista.
Olen 57-vuotias enkä koskaan ole halunnut lapsia. Tiesin että en kestäisi tuota perhearkea ja olisin huono äiti. Tässä vaiheessa elämää olen tyytyväinen ratkaisuuni.
Näitä lukiessa huomaa,miten huonosti vanhemmat osaavat lapsiansa kasvattaa
On kyllä niin surullista luettavaa.
"Lapsi tekee sitä ja lapsi tekee tätä" Ei herra Jumala oikeasti! Te vaan annatte tehdä, nöyrästi alistutte ja menette lapsen ehdoilla??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalaiset kaksoset, teemme molemmat miehen kanssa töitä kotoa, mies lisäksi harrastaa paljon. Siistiä on vain kerran päivässä, illalla kun siivoan kaiken lasten mentyä nukkumaan. Keittiön valkoiset ruokapöydän tuolit ovat valkoiset vain n 1h pesun jälkeen. Pöydässä on ikilänttejä. Vaikka lapset on opetettu keräämään leikkinsä, on siitä huolimatta pikkuisia muovisotilaita, legoja ja muovailuvahaa siellä sun täällä. Toinen lapsista tykkää taiteilla ja hänen taideteoksiaan ja niistä tulleita silppuja/roskia yms on joka paikassa. Meteliä on koko ajan lasten ollessa kotona, rauhallista on siinä vaiheessa kun lapset ovat koulussa 8:30-12:30 ja sitten taas 20 jälkeen kun ovat nukkumassa. Pyykkiä on joka ikiselle päivälle koneellinen/kaksi. Tiskikone pyörii kerran päivässä. Jos ei koko ajan vahdi lapsia heiltä jää tavarat siihen mihin putoavat, ruokalautaset ja ruoantähteet pöydälle. Vessoissa on vesiväriä ympäriinsä, hiekkaa joka paikassa, sormenjälkiä seinissä ja tekstiileissä... Kokoaikainen meteli mikä lapsista tulee on todella väsyttävää, ovat seurallisia ja vilkkaita.
Koulun jälkeen tehdään läksyt, koko ajan pitää tehdä ruokaa, huolehtia ruoka-ajoista (itse söisin vain pari kertaa päivässä, lapset syövät viidesti).
Jokapäiväinen huolehtiminen että tavarat on varmasti pakattuna seuraavaa koulupäivää varten, papereita täytettynä, harrastuskamat, harrastuksiin meno (2 harrastusta/lapsi viikossa), oikomishoitojen aikataulujen huolehtiminen, kaikenmaailman sponsorien etsiminen koulujuoksuihin..
Nyt lapset ovat vuoronperään olleet flunssassa ja on jonotettu koronapuhelimiin yli 3h kerrallaan, käyty testeissä ja odotettu niitä karanteeninomaisesti, kestetty energisiä semiterveitä lapsia sisätiloissa ja yritetty tehdä töitä siinä sivussa.
Phuuh. Itselle isoin ero entiseen on lasten kanssa ehdottomasti tuo sotku ja meteli. Ei tämä nyt mitään kestämätöntä tosiaan ole, mutta ero on huomattava. Ennen lapsia kotini oli aina täydellinen ja nautin omasta rauhasta. Omaa aikaa otan kuuntelemalla äänikirjoja ja podcasteja, nauttimalla pitkistä kylvyistä.
Ruuhka-aikaa on tämä loppumaton rinki, lapset eivät ole tarpeeksi vanhoja muistaakseen huolehtia itse koulutavaroistaan esim liikuntavälineistä, tuntuu että koko ajan on uusi vuodenaika ja meillä aina ensimmäisenä pakkasaamuna kaivellaan hädissään kellarissa lapasia ja villasukkia vaikka kuinka on muka ollut tiedossa että talvi tulee. Uimakoulua edellisenä päivänä etsitään kissojen ja koirien kanssa uimalaseja koska lapsi on vaihteeksi vaihtanut huoneensa järjestystä itsekseen.
Kaiken aikatauluttaminen ja kiire, vanhempainiltoihin ei voi osallistua etänä ja niistä saatetaan ilmoittaa parin päivän varoituksella, kaiken kalenterisoiminen ja aikatauluttaminen, kaiken tekemisen muistaminen vie hirveästi resursseja. Työt, deadlinet, kokoukset, harrastukset, koulutoiminta, harrastustoiminta, kaikkien syntymäpäivien/merkkipäivien muistaminen, lahjojen ostaminen, paketoiminen, juhlavaatteista huolehtiminen, juhliin vieminen, lääkäriajat, hammashoitoajat, kampaajat, uusien vaatteiden osto kun yhtäkkiä huomaat että kaikki housut ovat lapsille lyhyitä ja niitä isoja joita olet säilynyt ei löydy yhtään mistään, koska lapsi on päättänyt myllätä kaappinsa, lemmikkien lääkäriajat, trimmaamiset, harrastuksiin ja kerhoihin ilmoittautuminen on monesti minuuttipeliä ja nopeat syövät hitaat...
Kuten sanottu, ei tämä kestämätöntä ole, mutta ero lapsettomaan elämään on huima.Ei ekaluokkalaisten hampaita oiota, kun ei kaikki maitohampaatkaan ole vielä vaihtunut! Mun lapsilla oikomishoidon tarvettakin on arvioitu ensimmäisen kerran vasta kolmannella luokalla!
Kuulostaapa teidän arki raskaalta...
- 3 lasta, päivätyö + pientila
Minun ekaluokkalaiseni hampaita oiotaan. Täyttää 7 vasta loppuvuonna. Riippuu niin monesta tekijästä.
Meillä arki:
6.05 ensimmäinen herää, tekee omat aamutoimet, käyttää koirat lenkillä, lähtee töihin 7.00 mennessä
7.00 herätys muille, aamutoimet, lapset tosin saattaa herätä aiemmin katsomaan ohjelmia
7.30-7.40 kuopuksen vienti päiväkotiin
8.00 (noin, liukuva työaika) toinen vanhempi kotona koneen ääressä
Koululainen lähtee kouluun 8-9 välillä, osaa itse ottaa aamupalaa ja pukea, joskus kaipaa apua.
12.30-14.30 koululainen palaa koulusta ja aiheuttaa jonkin verran häiriötä vanhemman työpäiviin, mut aika hyvin osaa puuhailla itse, käyttää koirat takapihalla ja leikittää niitä siellä.
16.00 (noin) kone kiinni, hakemaan kuopusta päiväkodista
16.30 kotona
Toinen vanhempi tulee kotiin klo 17 mennessä, jompikumpi lähtee ulkoiluttamaan koirat.
Ruoka n. 17-19 välillä, riippuen harrastusaikatauluista, jos ruoka menee myöhään niin lapset saa välipalaa ensin. Harrastuskuskauksia tai aikuisten omia harrastuksia parina-kolmena iltana viikossa, kotihommia, ruuanlaittoa, läksyissä auttoa, yhdessä puuhailua, pihahommia.
20.00-20.20 iltatoimiin
21.00 lapset nukkuu
Sen jälkeen koirien iltapissatus, mahdollisesti muita kotihommia, omat iltatoimet, laiskottelua, yhdessä oloa.
23 mennessä vanhemmat nukkumaan (optimitilanteessa, joskus se venyy).
Homma sujuu hyvin ja melko rennosti niin kauan kun molemmat vanhemmat on kotona ja terveenä. Parina päivänä viikossa molemmat on etätöissä, jolloin aikaa jää vielä enemmän. Kun toinen on työmatkoilla niin sit on jo aika kiireistä. Wilmaviestiä tosiaan pukkaa lähes joka päivä sekä koulusta että harrastuksesta, mutta harvoin niihin tarvitsee mitenkään reagoida.