Lue keskustelun säännöt.
'Mies ei tee pyytämättä' - no PYYDÄ sitten, äläkä marise
22.09.2013 |
Forumilla ja ystäväpiirissä naiset marisee jatkuvasti samasta asiasta: kun mies ei tee pyytämättä sitä ja tätä, ei ajattele itse sitä ja tätä.
Kun kerran se nyt on jo vuosien saatossa havaittu, että mies ei pyytämättä tee niitä asioita, niin kannattaako sitä helvetin energiaa tuhlata siitä asiasta ystäville marisemiseen vaan voisiko vaan ystävällisesti pyytää sitä miestä tekemään mitä tarvitsee?
Esim. nyt vaikka ruuanlaitto. Jos mies istuu sohvalla, kun aloitan ruuanlaiton ja tarvitsen apua, sen sijaan että märehdin katkerana sitä, ettei mies auta, avaan suuni ja pyydän YSTÄVÄLLISESTI, voisiko hän tulla auttamaan ja leikata sipulin silpuksi. Ei niin, että 'säkään et ikinä tee mitään' vaan nätisti 'ehditkö tulla vähän auttamaan'. Tai jos lapsen hoitolaukku pitää pakata, niin kannattaako katkeroitua miehelle, joka ei osaa ajatella mitä sinne pitää pakata, vai kannattaisiko ennemmin kirjoittaa lista, jossa on tavarat joita sieltä pitäisi aina olla ja pyytää miestä tarkastamaan lähtiessään puutteet listasta?
Miehet ovat suurimmalta osalta putkiaivoja - tämän me jo tiedämme - joten miksi tuhlata energiaa asiasta katkeroitumiseen ja asian märehtimiseen? Suu auki naiset, pyytäkää mitä tarvitsette!! Omani on jo oppinut tällä tavalla kysymään myös itse, tarvitsenko apua ruuanlaitossa, kauppakassien sisään kantamisessa jne.
Kommentit (116)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:33"]
Sitä ruokaa ei todellakaan pidä tehdä joka päivä. Kerta viikossa riittää. Se joka haluaa useammin niin tehkööt itse. Mitään kaverilahjoja ei osteta. Jos lapsi ei osaa itse ostaa lahjojaan omalla rahalla niin sitten ei ole lahjaa. Miksi teet asioista noin vaikeita? Mitä jos teillä olisi 10 lasta? Ei onnistuisi jos kaikki tehtäisiin noin vaikeasti
[/quote]
Lapsettomien/miesten, jotka eivät ole koskaan osallistuneet arkeen on varmaankin turha kommentoida.
Meillä arki kaverilahjoineen ym. ei siis ole lainkaan hankalaa, nuo olivat esimerkkejä, jotka poimin aiemmista ketjuista täällä.
[/quote]
On lapsia ja osallistun arkeen. Meillä vaan asioita ei tehdä vaikeimman kautta. Käytännöllisyys on kaiken avain. Mitään ei tehdä vain sen takia että on kivaa
[/quote]
Kaverilahjat olivat vain esimerkki, mutta kysytään nyt mielenkiinnosta, että jos pieni lapsenne (sanotaan vaikka 3-8 v) kutsutaan/kutsuttiin aikanaan kaverinsa synttäreille, niin ihanko oikeasti menitte/annoitte lapsen mennä sinne ilman lahjaa tai jätittekö kaikki synttärit väliin?
Mutta lahjat ja päivällinen olivat tosiaankin vain esimerkkejä. Ideana oli tuoda esiin, että monille ihmisille on raskasta toimia jatkuvasti arjen organisoijana ja toisaalta on hankalaa, jos toinen tekee asioita vain pyydettäessä ja sitten joku asia olisi tehtävä tilanteessa, jossa pyytäjä ei ole paikalla (on aika helppo kuvitella, että lapsiperheen arjessa näin käy väistämättä ennemmin tai myöhemmin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:57"]
Makaronilaatikko on kyllä hyvää, mutta aika ankeeta on jos sitä joutuu syömään vuodesta toiseen joka päivä. Meillä on iso kiertoilmauuni, mutta ei 7 x 5 ihmisen makaronilaatikot kyllä mahdu siihen kerralla apaistettavaksi. eikä meillä ole 20 litran kattiloita. Pitäisi ilmeisesti hankkia soppatykki pihalle. Hauskaa kun yksineläjä antaa kokkausohjeita.
[/quote]
Mistäs hemmetistä sinä tiedät toisten elämästä?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:33"]
Eivät ne "itsestäänselvät" asiat ole mitään itsestäänselvyyksiä. Jos et osaa ilmaista tarvitsevasi jotakin, sinulla ei ole oikeutta valittaa, ettei tarpeisiisi vastata. Itse olen aikaa sitten lakannut pelaamasta näitä "arvaa, mitä toinen ajattelee" -pelejä.
[/quote]
Siivoatko koskaan? Teetkö ruokaa ikinä? Syötkö päivittäin?
[/quote]
Kerta viikkoon siivotaan ja kerta viikkoon tehdään ruoka. Siivoamiseen menee vajaa tunti ja ruoan tekemiseen puoli tuntia. Ei ongelmia
[/quote]
Laitapa tänne resepti terveelliseen ruokaan, jota voi tavallisessa keittiössä valmistaa 28 annosta puolessa tunnissa, eli 7 päivän annokset nelihenkiselle perheelle. Tai painu hittoon tästä ketjusta provoamasta.
[/quote]
Vaikka tuo edellä mainittu makaronilaatikko. Sen tekee helposti tuossa ajassa. Uunissa se kestää kauemmin, mutta siinä ei mitään tarvitse tehdäkkään. Miehesi ja sinä kuitenkin syötte töissä ruoan (ainakin pitäisi) ja lapset koulussa. Joten ei sitä ruokaa muutenkaan niin paljoa tarvita. Teini-ikäisethän osaavat jo itse tehdä ruoat
[/quote]
Miten paistat jauhelihan seitsenkertaiseen annokseen tavallisilla paistinpannuilla ja tavallisella hellalla puolessa tunnissa? Tavallisessa hellassa on neljä paistolevyä, joista yksi menee sille kahdenkymmenen litran makaronikattilalle, joten kolme levyä jää paistamiseen. Pannulla ei mahdu kypsentämään kuin yhden satsin vaatiman määrän jauhelihaa, joten seitsenkertaisen annoksen jauhelihojen paistamiseen menee tuplasti se aika mitä yksin-, kaksin- tai kolminkertaisen.
Miten ihmeessä olet päässyt peruskoulusta läpi, kun et tajua mitä ruoka-annosten valmistaminen moninkertaisina vaatii? Vaikutat oikeasti ihan tollolta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:36"]
Kerta viikkoon siivotaan ja kerta viikkoon tehdään ruoka. Siivoamiseen menee vajaa tunti ja ruoan tekemiseen puoli tuntia. Ei ongelmia
[/quote]
Minulla (yksinasuvalla) vuoka makaronilaatikkoa voi kestää viikon. Entäs joku viisihenkinen perhe, joka syö sen koko vuoan yhdellä aterialla? Miten tehdään seitsemän vuoallista makaronilaatikkoa puolessa tunnissa, jos käytössä ei ole laitoskeittiön välineitä?
[/quote]Kyllä isoon uuniin mahtuu aika hemmetisti ruokaa. Jos on teini-ikäisiä lapsia niin hehän voivat itsekkin tehdä omat ruokansa. Aikuiset kuitenkin syö töissä sen pääruoan. Vaikka joutuisit tekemään kaksi tuntia sitä ruokaa niin kun sen tekee vain kerran viikossa niin se ei haittaa. Kahdessa tunnissa tekee jo aika hemmetisti makaronilaatikkoa. Laittaa sen vuokaan joka juuri mahtuu uuniin.
[/quote]
Meillä on iso uuni ja sen isoimmassa vuuassa kun tekee niin tulee kolmeksi ateriaksi neljälle hengelle. Oletko joskus laittanut ruokaa?
[/quote]
No tee sitten vaikka 10 vuuallista sitä ruokaa. Ei se voi olla niin vaikeata? Jos teet jatkuvasti ruokaa niin miten pystyt käydä töissä, harrastaa, tapailla kavereitasi jne? Miehesi varmaan kuitenkin käy töissä, harrastaa, on kavereita jne? Entäs lapset? Koska tuntuu että teillä kenelläkään ei ole muuta elämää kuin siivous ja ruoan laitto. Tehdää töitä, harrastakaa, olkaa kavereiden kanssa. Hankkikaa muutakin tekemistä kuin kotona nyhjäämistä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:12"]
No tee sitten vaikka 10 vuuallista sitä ruokaa. Ei se voi olla niin vaikeata? Jos teet jatkuvasti ruokaa niin miten pystyt käydä töissä, harrastaa, tapailla kavereitasi jne? Miehesi varmaan kuitenkin käy töissä, harrastaa, on kavereita jne? Entäs lapset? Koska tuntuu että teillä kenelläkään ei ole muuta elämää kuin siivous ja ruoan laitto. Tehdää töitä, harrastakaa, olkaa kavereiden kanssa. Hankkikaa muutakin tekemistä kuin kotona nyhjäämistä.
[/quote]
Ei kukaan ole väittänyt, että ruokaa pitää tehdä jatkuvasti tai että harrastuksia ei ole. Tässä vain tartuttiin tämän yhden neropatin väitteeseen, että ruuanlaittoon menee viikossa puoli tuntia, joka on jollain oudolla tavalla sama aika kuin kaksi tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:36"]
Kerta viikkoon siivotaan ja kerta viikkoon tehdään ruoka. Siivoamiseen menee vajaa tunti ja ruoan tekemiseen puoli tuntia. Ei ongelmia
[/quote]
Minulla (yksinasuvalla) vuoka makaronilaatikkoa voi kestää viikon. Entäs joku viisihenkinen perhe, joka syö sen koko vuoan yhdellä aterialla? Miten tehdään seitsemän vuoallista makaronilaatikkoa puolessa tunnissa, jos käytössä ei ole laitoskeittiön välineitä?
[/quote]Kyllä isoon uuniin mahtuu aika hemmetisti ruokaa. Jos on teini-ikäisiä lapsia niin hehän voivat itsekkin tehdä omat ruokansa. Aikuiset kuitenkin syö töissä sen pääruoan. Vaikka joutuisit tekemään kaksi tuntia sitä ruokaa niin kun sen tekee vain kerran viikossa niin se ei haittaa. Kahdessa tunnissa tekee jo aika hemmetisti makaronilaatikkoa. Laittaa sen vuokaan joka juuri mahtuu uuniin.
[/quote]
Meillä on iso uuni ja sen isoimmassa vuuassa kun tekee niin tulee kolmeksi ateriaksi neljälle hengelle. Oletko joskus laittanut ruokaa?
[/quote]
No tee sitten vaikka 10 vuuallista sitä ruokaa. Ei se voi olla niin vaikeata? Jos teet jatkuvasti ruokaa niin miten pystyt käydä töissä, harrastaa, tapailla kavereitasi jne? Miehesi varmaan kuitenkin käy töissä, harrastaa, on kavereita jne? Entäs lapset? Koska tuntuu että teillä kenelläkään ei ole muuta elämää kuin siivous ja ruoan laitto. Tehdää töitä, harrastakaa, olkaa kavereiden kanssa. Hankkikaa muutakin tekemistä kuin kotona nyhjäämistä.
[/quote]
Uuniin mahtuu vain kaksi vuokaa kunnolla. Lisäksi välitän sellaisesta hassusta pikku jutusta kuin lasteni terveydestä, jota yksipuolinen ruoka ei edistä. Kiitos kysymästä, teen töitä ja harrastan. Ruokahuolto on meillä enimmäkseen miehen heiniä, koska minun päiväni ovat pitkiä. Hoidan sitä kuitenkin joskus, ja siltä pohjalta kommenttisi ovat täysin irti todellisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:19"]
Just tuo, että sitten kun pyytää, on nalkuttava akka eikä mies saa rentouta edes vapaapäivinään... Huoh.
Ja olishan se kivaa joskus itsekin istua valmiiseen pöytään tai mennä "vähän auttelemaan" keittiöön, kun mies on oma-aloitteisesti alkanut kokkaamaan. Sitä päivää odotellessa.
[/quote]
MIksi teet sitä ruokaa? Rupea elämään kuin miehesi
[/quote]
Sitä itsekin mietin, että taidanpa olla aika pöllö, kun kokkailen ja hoidan muut kodin työt yksin. Pitää kai alkaa jakaa jääkaappi kahtia: alahylly minun, ylähylly miehen. Ja molemmat ostaa omat sapuskansa ja kokkaa ne sekä tiskaa omat tiskinsä. Pyykit pestään kumpikin omamme ym. Ei kai se muuten tajua, kun puhetta ei usko! Kaikkea olen jo yrittänyt.
Mutta pointti oli, että toisin kuin ap luuli, niin ei ne miehet aina pyytämälläkään nosta sitä takamusta sohvalta (tai tässä tapauksessa tietokoneen edestä). Että saa kai sitä saa nainenkin välillä turhautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä pyydänkin. Jos en pyytäisi, mies ei tekisi MITÄÄN. Olen joutunut pyytämään erikseen joka ikistä asiaa yli kymmenen vuoden ajan. Alkuvuosina ajattelin, rakkauden sokeuttamana, että pystyisin suht ilolla tekemään suurimman osan kotitöistä kun mies oli mukamas niin ihana muuten ja esitti kuin aikoisi sitten vastaavasti kuitenkin tehdä jotain hommia yhteiseksi hyväksi, mutta ei se sitten kuitenkaan vuodesta toiseen enää toiminut. Kun lapsi syntyi noin vuosi naimisiinmenostamme, ja puolen vuoden "ajatustenluvun" odottelun jälkeen jouduin erikseen pyytämään sitäkin että mies jotenkin osallistuisi vauvanhoitoon (vauva oli siis molempien toivoma), osa rakkaudesta kyllä kuoli. Rajansa silläkin, kuinka vähän miehen tarvitsee lukea niitä ajatuksia - oikeastiko se on yliluonnollinen asia että pitäisi aavistaa ettei ole reilua että toinen tekee ihan kaiken?
Olemme edelleen naimisissa, ja edelleen pyydän miestä tekemään erilaisia kotitöitä silloin tällöin (tänään pyysin että ripustaisi pyykin, muutama päivä sitten pyysin että pyyhkisi ruokapöydän rätillä, muutama kuukausi sitten pyysin pesemään vessan), mutta vaikka hän pyynnöstä ne yleensä tekeekin ainakin jossain määrin, halveksin kyllä hänen laiskuuttaan ja itsekkyyttään. Olen naimisissa hänen kanssaan ja pesen hänen kalsarinsa pelkästään ydinperheen säilyttääkseni. En pysty rakastamaan tuollaista miestä, ja minusta on suht kohtuutonta että minut velvoitetaan tällaiseen aikuisen ihmisen paimentamiseen tai tuomitaan tyhmästä narisijaksi.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:19"]
Just tuo, että sitten kun pyytää, on nalkuttava akka eikä mies saa rentouta edes vapaapäivinään... Huoh.
Ja olishan se kivaa joskus itsekin istua valmiiseen pöytään tai mennä "vähän auttelemaan" keittiöön, kun mies on oma-aloitteisesti alkanut kokkaamaan. Sitä päivää odotellessa.
[/quote]
MIksi teet sitä ruokaa? Rupea elämään kuin miehesi
[/quote]
Sitä itsekin mietin, että taidanpa olla aika pöllö, kun kokkailen ja hoidan muut kodin työt yksin. Pitää kai alkaa jakaa jääkaappi kahtia: alahylly minun, ylähylly miehen. Ja molemmat ostaa omat sapuskansa ja kokkaa ne sekä tiskaa omat tiskinsä. Pyykit pestään kumpikin omamme ym. Ei kai se muuten tajua, kun puhetta ei usko! Kaikkea olen jo yrittänyt.
Mutta pointti oli, että toisin kuin ap luuli, niin ei ne miehet aina pyytämälläkään nosta sitä takamusta sohvalta (tai tässä tapauksessa tietokoneen edestä). Että saa kai sitä saa nainenkin välillä turhautua?
[/quote]
Niinpä. Kyllä siinä halut kaikkoaa ja kunnioitus toista kohtaan kuolee, kun toinen ei osallistu kotitöihin, päinvastoin sotkee vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:43"]
Kyllä mä pyydänkin. Jos en pyytäisi, mies ei tekisi MITÄÄN. Olen joutunut pyytämään erikseen joka ikistä asiaa yli kymmenen vuoden ajan. Alkuvuosina ajattelin, rakkauden sokeuttamana, että pystyisin suht ilolla tekemään suurimman osan kotitöistä kun mies oli mukamas niin ihana muuten ja esitti kuin aikoisi sitten vastaavasti kuitenkin tehdä jotain hommia yhteiseksi hyväksi, mutta ei se sitten kuitenkaan vuodesta toiseen enää toiminut. Kun lapsi syntyi noin vuosi naimisiinmenostamme, ja puolen vuoden "ajatustenluvun" odottelun jälkeen jouduin erikseen pyytämään sitäkin että mies jotenkin osallistuisi vauvanhoitoon (vauva oli siis molempien toivoma), osa rakkaudesta kyllä kuoli. Rajansa silläkin, kuinka vähän miehen tarvitsee lukea niitä ajatuksia - oikeastiko se on yliluonnollinen asia että pitäisi aavistaa ettei ole reilua että toinen tekee ihan kaiken?
Olemme edelleen naimisissa, ja edelleen pyydän miestä tekemään erilaisia kotitöitä silloin tällöin (tänään pyysin että ripustaisi pyykin, muutama päivä sitten pyysin että pyyhkisi ruokapöydän rätillä, muutama kuukausi sitten pyysin pesemään vessan), mutta vaikka hän pyynnöstä ne yleensä tekeekin ainakin jossain määrin, halveksin kyllä hänen laiskuuttaan ja itsekkyyttään. Olen naimisissa hänen kanssaan ja pesen hänen kalsarinsa pelkästään ydinperheen säilyttääkseni. En pysty rakastamaan tuollaista miestä, ja minusta on suht kohtuutonta että minut velvoitetaan tällaiseen aikuisen ihmisen paimentamiseen tai tuomitaan tyhmästä narisijaksi.
[/quote]
joo, mutta itsekin sanot, että olet VALINNUT jäädä tähän parisuhteeseen. Joten miksi mariset?
En oo ikinä vaihtanut autoon renkaita pyytämättä. Eikä ole pyydettykään. Samahan se on työpaikoillakin, tähän tosin syyllistyy miehetkin, mutta naiset enemmän. Hirveä narina ja murina kun pomon pitäisi sitä ja tätä ja tuon työkaverin pitäisi tuota. Sitten kun tulee palaveri missä on tarkoitus keskustella toimintatavoista tai kehityskeskustelu, pidetään suu kiinni. Hyvä että ovesta päästään ulos palaverista alkaa nurina että ei taas sitäkään. Jos ette saa niitä asioita sanottua ulos silloin kun tilaisuus on, niin turpa kiinni. Marmattaja marttyyrit - kukaan ei teitä kaipaa jos älyätte vaihtaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:11"]
Olen työelämässä kokenut kantapään kautta sen tosiasian, että 'jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu' ja tämän seikan myötä rullaa asiat kotona ilman nalkuttamista ja kitinää. Kotityöt/arjen pyörittäminen kaipaavat vastuullista projektinjohtajaa ja organisoijaa ihan siinä missä työprojektitkin. Se ei tarkoita sitä, että minä päättäisin asioista/toimintatavoista yksin, vaan hankinnoista tietysti sovitaan yhdessä ja tavat tehdä kotityöt ovat hioutuneet meidän näköisiksemme yhteisten vuosien varrella. En minä töissäkään kuvittele ihmisten ympärilläni ymmärtävän mitä haluan ja toivon, jos en saa suutani auki ja kerro sitä heille. Ja ihan samalla tavalla kuin työkaverini kyselevät silloin tällöin miten homma etenee ja voivatko auttaa, niin tekee myös mieheni. Työprojekteissa sovitaan tietyt osa-alueet tiettyjen henkilöiden hommaksi ja siitä huolimatta projektinjohtaja välillä tiedustelee onko asia tehty ja miten tästä eteenpäin. Samalla tavalla kotona tietyt asiat ovat minun vastuulla ja toiset mieheni. Suurin osa tehdään yhdessä, niin kuin töissäkin, mutta me viihdymmekin yhdessä ja teemme asioita mielellään yhdessä. Ehkä se johtuu siitä, ettei kummankaan ole tarvinnut valittaa toiselle asioista vaan asioista puhutaan hyvässä hengessä ja molemmat ovat mielellään toistensa apuna.
Joku kyseli aiemmin mitä minulla on naisia vastaan? Minulla ei todellakaan ole mitään naisia vastaan vaan vastustan ihan yleisesti sellaista märinää ja mussuttamista asioista tavalla, joka ei johda mihinkään. Näitä naisia löytyy töistä ja ystäväpiiristä. Onko se nyt oikeasti niin vaikeaa kävellä sanomaan suoraan ja ystävällisesti, rakentavassa hengessä, sille työkaverille, että voisitko jatkossa toimia näin, koska tämä vaikuttaa minun työhöni näin jos toimit näin? Olisiko ihan mahdotonta uskoa, että joskus se toinen ihminen ei vaan yksinkertaisesti tiedä tai ajattele toimintansa vaikutuksia ja juttutuokio voisi muuttaa tilanteen? Vaan ei, kun mennään kolmannelle työkaverille mussuttamaan, että se tekee näin ja näin. Mitä helvettiä se auttaa tilanteeseen? Tulee vaan paha mieli itselle ja myös sen kuuntelijan tunnelma töissä latistuu.
Mieheni ei muista sovittuja päivämääriä, lääkäriaikoja yms. Teenkö itselleni siitä helvetinmoisen numeron, mussutan asiasta ystävilleni ja lietson pahaa mieltä? En. Minä muistutan asiasta samana aamuna. Asiat, joita tästä parisuhteesta saan, ovat todellakin sen arvoisia. Minä en muista soittaa nuohoojaa paikalle. Tekeekö mieheni tästä helvetinmoisen numeron, mussuttaa asiasta ystävilleen ja lietsoo pahaa mieltä? Ei. Hän soittaa nuohoojalle.
Olipa kyse sitten työasioista tai kotiasioista, mielestäni jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja tyytyväisyydestään. Paha mieli ruokkii pahaa mieltä. Jos vittuunnut ja katkeroidut kaikesta, olet taatusti vittuuntunut elämääsi ja tyytymätön työhösi, kotielämääsi jne. ja se myös tarttuu ympärilläsi oleviin ihmisiin. Positiivisella asenteella ja lähestymistavalla saa paljon aikaan. Minä olen varsin tyytyväinen töissä ja kotona, en ruikuta tyhjästä ja saan suuni auki, jos minua jokin vaivaa.
Ap
[/quote]
No kun lukee näitä sun juttuja, ni sinä taidat ite olla hyvin ttuuntunu ihminen itse. Et kovin onnelliselta ja tyytyväiseltä vaikuta, vaan teet juuri sitä josta muita syyllistät. Olet pahimman luokan märisijä ja mussuttaja. Sillä erotuksella että aihe josta valitat ei kuulu sulle pätkän vertaa. Muilla voi oikeesti olla syytä valitukseen. Olisit karmea "ystävä" En usko et olet todellinen tapaus. Luultavasti olet fiksu provo. Kaadut kyllä tuohon epäjohdonmukaisuuteen, mutta sait pitkän ketjun kuitenkin aikaan.
Hrr.. Olispa karseeta jos olisitkin oikeasti tuollainen.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:19"]
Just tuo, että sitten kun pyytää, on nalkuttava akka eikä mies saa rentouta edes vapaapäivinään... Huoh.
Ja olishan se kivaa joskus itsekin istua valmiiseen pöytään tai mennä "vähän auttelemaan" keittiöön, kun mies on oma-aloitteisesti alkanut kokkaamaan. Sitä päivää odotellessa.
[/quote]
Oletko koskaan ajatellut, että miehesi mielestä voisi joskus olla kiva istua huollettuun autoon, joka on pesty ja talvirenkaat vaihdettu? Että sitä päivää odotellessa, kun rouva ihan oma-aloitteisesti huoltaisi ilmastointikoneen ja tyhjentäisi keskuspölynimurin. Olisihan se kivaa, että vaimo joskus ottaisi vastuulleen jokasyksyisen rännien puhdistamisen lehdistä ihan pyytämättä ja teroittaisi ruohonleikkurin terän ilman, että sitä pitää JOKA KERTA erikseen pyytää.
Jos miehesi todellakin on NIIN VETELÄ, ettei tee kotinne ja arkenne eteen yhtään mitään, vaihda miestä.
Ap
[/quote]
Oikestiko joidenkin mielestä se että vaihtaa renkaat pari kertaa vuodessa (tai vie auton liikkeeseen joka sen tekee) ja vie auton huoltoon (hyvin harva enää its ehuoltaa autoa) on niin suuri homma, että se varjolla on ihan ok maata sohvalla koko loppuvuoden? Ei saatana, opeta tuo nyt vielä pojallesikin. Että sen hommiksi riittää renkaiden vaihto ja auton huoltoon vienti. Loput hommat voi sitten jättää huoletta puolisolle. Ja joo, mä osaan tasan nuo kaikki sun mainitsemasi asiat ja silti olen sitä mieltä, että vaikka tekisin nuo kaikki niin en KEHTAIS olla tekemättä sitä kaikkea muuta. Pyykinpesua, siivoamista, ruuanlaittoa jne. Niitä tehdään päivittäin/viikottain, noita muita ehkä kerran pari vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, hyväksytkö siis töissäkin sen että toinen ei tee mitään pyytämättä? Ei mitään oma-alotteisesti, kaikki täytyisi tajuta pyytää, muuten ei tapahdu mitään? Se olis sulle ok?
Kuinka pitkälle tätä pyytämis-periaatetta voi soveltaa parisuhteessa? Koskeeko se vain kotitöitä vai voiko toinen esim. pettää, jos toinen ei ole älynnyt pyytää että vieraissa ei hypitä? "Mitäs et sanonut, en mä ole ajatustenlukija!"
Ja btw. Kyllä ystäviä tuetaan, vaikkei oltais samaa mieltä näiden toimintatavoista parisuhteessa, eikä ainakaan haukuta! mut tuskin tuollaisella mitään oikeita ystäviä onkaan...
Miksi mun pitää pyytää aikuista ihmistä tekemään yhteisen kodin jokapäiväisiä hommia? Miksi aikuinen ihminen ei itse tajua viedä täyttä roskapussia ulkoroskikseen? Miksi aikuinen ihminen ei tajua että välillä on siivottavakin? Miksi aikuinen ihminen ei tajua että ruokaa on laitettava? Miksi mun pitää pyytää? Kuka mua pyytää tekemään näitä? Ei kukaan, mä alyän sen ihan itse. Ja koska mä en ole mikään älykkö, niin voin olettaa myös mieheni ymmärtävän nämä asiat ihan itse. Siksi mun hommani ei ole pyydellä. Mä en ole aikuisen miehen kasvattaja ja käskijä. Jos hommat ei suju niin heitän ukon pihalle. Eiköhän tuo opi, jollei sitten löydä ap:n kaltaista naista joka pyytelee äijää tekemään sille kuuluvia hommia. Ainahan näitä naisia löytyy, jotka ymmärtää mehiä, teki ne tai jätti tekemättä sitten ihan mitä tahansa. Koska eihän mieheltä voi älliä vaatia koska se on vaan mies.
Hah hah, av-mammat vauhdissa!
Sori, että teillä on rankkaa ja laiskat miehet ja että olette onnettomia elämässänne.
Ap
Olet nuori. Ja kaunis,ole onnellinen. Kuuntele.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 22:36"]
Hah hah, av-mammat vauhdissa!
Sori, että teillä on rankkaa ja laiskat miehet ja että olette onnettomia elämässänne.
Ap
[/quote]
Sua tässä käy sääliksi, sulla on niin idiootti mies ettei se ymmärrä edes täyttä roskista viedä oma-aloitteisesti roskiin. Kun se raukka ei vaan tajua, sun pitää sille sanoa että viepä kulta roskat. Sama muiden kotihommien kanssa, ruokaa ei tajua laittaa, siivota ei ymmärrä. Kuka oikeesti jaksaa olla idiootin kanssa parisuhteessa? Toinen idiootti. Joka vielä kehuu kuinka mahtavaa on kun on saanut moisen saaliin :)))
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 22:36"]
Hah hah, av-mammat vauhdissa!
Sori, että teillä on rankkaa ja laiskat miehet ja että olette onnettomia elämässänne.
Ap
[/quote]
Sua tässä käy sääliksi, sulla on niin idiootti mies ettei se ymmärrä edes täyttä roskista viedä oma-aloitteisesti roskiin. Kun se raukka ei vaan tajua, sun pitää sille sanoa että viepä kulta roskat. Sama muiden kotihommien kanssa, ruokaa ei tajua laittaa, siivota ei ymmärrä. Kuka oikeesti jaksaa olla idiootin kanssa parisuhteessa? Toinen idiootti. Joka vielä kehuu kuinka mahtavaa on kun on saanut moisen saaliin :)))
[/quote]
Ei ku tuo oli ap:n tapa kertoa olevansa provo. ei se ole oikea. älkää uskoko sitä
t. se joka tos aiemmin sanoi ap:n olevan provo.. 90jotain... en muista.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:36"]
Kerta viikkoon siivotaan ja kerta viikkoon tehdään ruoka. Siivoamiseen menee vajaa tunti ja ruoan tekemiseen puoli tuntia. Ei ongelmia
[/quote]
Minulla (yksinasuvalla) vuoka makaronilaatikkoa voi kestää viikon. Entäs joku viisihenkinen perhe, joka syö sen koko vuoan yhdellä aterialla? Miten tehdään seitsemän vuoallista makaronilaatikkoa puolessa tunnissa, jos käytössä ei ole laitoskeittiön välineitä?
[/quote]Kyllä isoon uuniin mahtuu aika hemmetisti ruokaa. Jos on teini-ikäisiä lapsia niin hehän voivat itsekkin tehdä omat ruokansa. Aikuiset kuitenkin syö töissä sen pääruoan. Vaikka joutuisit tekemään kaksi tuntia sitä ruokaa niin kun sen tekee vain kerran viikossa niin se ei haittaa. Kahdessa tunnissa tekee jo aika hemmetisti makaronilaatikkoa. Laittaa sen vuokaan joka juuri mahtuu uuniin.
[/quote]
Meillä on iso uuni ja sen isoimmassa vuuassa kun tekee niin tulee kolmeksi ateriaksi neljälle hengelle. Oletko joskus laittanut ruokaa?