Te jotka olette olleet joskus kauniita

Olen tottunut täysin asiaan. Eron jälkeen en ole enää katsellut muita miehiä.

Pelkkä vanheneminen ei tee kauniista rumaa omanikäisten silmissä, vaatisi varmaan +50 kiloa painoon, että katseet loppuu. Mutta kuka niistä tuntemattomien loputtomista katseista ja kommenteista oikeasti edes tykkää?

Eipä elämä pyöri enää ulkonäön ympärillä. Tosin joskus salaa haaveilen hoikkuudesta, koska sen nyt voisin omilla toimillani saavuttaa. Mulla on kuitenkin ihan ok kroppa. Ei se kropan malli tästä ole muuttunut kovin paljon. Jotain tapahtui n. 36-vuotiaana kun sain pari lasta. Siskoni ei lapsia saanut ja on kyllä paremmin säilynyt. Uskon, ettei olisi niin radikaalisti kasvot muuttuneet jos en olisi hieman vanhemmalla iällä lapsia saanut. Tosin mulla oli vaikeaa elämässä muutenkin ja raskauksissa tuli ihan hirveät ihottumat ja vaivatkin. Vauvat valvottivat myös. 25-vuotiaana synnytin esikoisen (helppo raskaus ja synnytys ja vauva) ja ei muuttunut mikään, tai no tissit vähän. Joskus ärsyttikin kun miehet tuijotti, vislasi ja yrittivät iskeä. Nyt saa olla ihan tavallinen ja keskittyä muihin asioihin. Eli kestän, mutta välillä kirpaisee ajatella asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä vanheneminen ei tee kauniista rumaa omanikäisten silmissä, vaatisi varmaan +50 kiloa painoon, että katseet loppuu. Mutta kuka niistä tuntemattomien loputtomista katseista ja kommenteista oikeasti edes tykkää?

No palstan mukaan kaikki haluaa nuoren naisen 🤣🤣🤣 Kyllä ihan vientiä olisi näin 44-vuotiaana mammanakin vielä.

No mä oon 51 v mutta kyllä sitten kun olen meikannut ja pukeutunut hameisiin mua katsellaan ihan pikkaisen vieläkin. Ei sillain kuin 20 vuotta sitten mutta kuitenkin jotkut vanhemmat miehet vilkuilevat. Kyllä mulle on ollut silti aika kova paikka tämä ulkonäön asteittainen menetys koska olen sinkku.

Siis pitäisi kilpailla parisuhdemarkkinoilla joidenkin instabeibien kanssa.

Jos olisin varattu tuskin se harmittaisi enää.

Kauneus avasi mulle kyllä aikoinaan sellaisen maailman että onhan sitä vähän haikea muistella. Mulla on ollut romansseja mm. eräidenkin julkkisten kanssa ihan vain siksi että olin kaunis. Muuten tuskin olisivat olleet juuri minusta kiinnostuneita.

Mutta aika aikansa kutakin.

ei kauneus tee onnelliseksi. tämän opin. olen vieläin nuori ja kaunis mutta aina masentunut

Vierailija kirjoitti:

ei kauneus tee onnelliseksi. tämän opin. olen vieläin nuori ja kaunis mutta aina masentunut

Olin itse myös hyvin masentunut nuorena ja kauniina. Terv. 3 vastaaja

Mitä oletuksia! Mitäs kestämistä siinä on ja miten niin miesten katseet loppuu. Ei kai ulkonäkö ihan romahda kuitenkaan. Miten moni terve järkinen oikeasti nauttii katseista?

Kyllä mä pidän itseäni edelleen kauniina, mutta en ole ikinä kiinnittänyt ihmeemmin huomiota katseisiin. Johonkinhan sitä on ihmisten katsottava, ei se mitään merkitse.  Mulle on aivan sama olenko jonkun randomin mielestä kaunis vai en. Merkitystä sillä on vain siinä tapauksessa, että itse olisin kiinnostunut. Ja en ole kiinnostunut muista kuin omasta miehestäni.

Vierailija kirjoitti:

No mä oon 51 v mutta kyllä sitten kun olen meikannut ja pukeutunut hameisiin mua katsellaan ihan pikkaisen vieläkin. Ei sillain kuin 20 vuotta sitten mutta kuitenkin jotkut vanhemmat miehet vilkuilevat. Kyllä mulle on ollut silti aika kova paikka tämä ulkonäön asteittainen menetys koska olen sinkku.

Siis pitäisi kilpailla parisuhdemarkkinoilla joidenkin instabeibien kanssa.

Jos olisin varattu tuskin se harmittaisi enää.

Kauneus avasi mulle kyllä aikoinaan sellaisen maailman että onhan sitä vähän haikea muistella. Mulla on ollut romansseja mm. eräidenkin julkkisten kanssa ihan vain siksi että olin kaunis. Muuten tuskin olisivat olleet juuri minusta kiinnostuneita.

Mutta aika aikansa kutakin.

Siis olet 51 ja ajattelet, että sun pitää kilpailla instabeibien kanssa?! Niistä suurin osa on tietääkseni 20-30 -vuotiaita. Ei todellakaan kuulosta terveeltä, että vertaat itseäsi heihin vielä tossa iässä. Kuulostaa aika pahalta itsetunto-ongelmalta suoraan sanottuna.

:DD!! No niin!

Vierailija kirjoitti:

ei kauneus tee onnelliseksi. tämän opin. olen vieläin nuori ja kaunis mutta aina masentunut

Ellet pääse masennuksestasi, masennut vielä hitosti lisää sitten kun olet vanha ja ruma. Aina on helpompi näyttää hyvältä kuin huonolta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä oletuksia! Mitäs kestämistä siinä on ja miten niin miesten katseet loppuu. Ei kai ulkonäkö ihan romahda kuitenkaan. Miten moni terve järkinen oikeasti nauttii katseista?

Ei siinä pelkästään katseista ole kyse. Siinä on kyse siitä että muuttuuko täysin näkymättömäksi. Jos on tottunut siihen että miesten kanssa on flirttiä, on suhteita, on huomioimista, ja sitten yhtäkkiä ei ole enää mitään, onhan se melkoinen muutos. Kyllä sitä saa surra. Kaikki eivät ole niin onnekkaita että löytävät nuorena elämänsä rakkauden jonka kanssa ovat hautaan saakka.

Harva meistä vanhetessaan kaunistuu. Se on yksinkertainen biologinen tosiasia. Enemmän kuitenkin olisin huolissani ap:n tarpeesta saada niitä katseita. Jonkinlainen itsetunto ongelma ehkä?

Huutonaurua. Sitähän aivan odottaa, että vihdoin saisi vähemmän huomiota. Sitten kun ensimmäisen kerran vastaantuleva mies katsookin edessäsi menevää nuorempaa naista eikä sinua, se on sampanjapullon korkkauksen paikka. Aivan mahtavaa. On upeaa, että saa olla vähän näkymättömämpi vanhempana. Sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee! Juhlaa.

Onhan se joskus vähän haikeaa, kun katsoo nuoria kauniita ihmisiä ja tietää tuon ajan olevan auttamattomasti ohitse. Vaikka turhamaistahan toki tuo on.

Mutta toisaalta onneksi elämässä on paljon hyviäkin asioita ja monessa asiassa sitä on kuitenkin paljon enemmän vahvuuksia tänä päivänä, kun silloin, kun ulkonäkö vielä oli kiitettävä.

Katselen tyytyväisenä kuvia, että olenpa ollut super kaunis aikoinaan. 

En tajua miksi se olisi joku itsetunto-ongelma, jos tykkää, että ihmiset huomaavat. Kyllä minusta on kiva huomata toisten katseista, että "kelpaisin" hyvin ainakin ulkonäön perusteella ja saan valita tutustua monenlaisiin kumppaniehdokkaisiin, jos vaan haluan. Vs. Jos kukaan ei huomaa ja pitää valita hyvin rajallisesta valikoimasta. Ihan eri asia ja eri taktiikka vaaditaan ns. markkinoilla.

Kyllä se oli aika kriisi, kun täytin 30, niin eipä enää päät kääntyneetkään. En ollut edes tajunnut, että asialla oli minulle oikeasti joku merkitys. Mutta pakko kai tunnustaa, että oli. Samalla laski suosio ja ihmisten kiinnostus ja arvostus elämässä muutenkin, ihan työelämässäkin. Niin se on, että ulkonäöllä on meille hyvin paljon tiedostamatonta merkitystä. Timmi ja terve, fressi energisen näköinen nainen saa uskottavuutta, kavereita, kiinnostuneita ihmisiä ympärilleen ja asiakkaita paremmin kuin väsähtänyt, lihonut ja vanha. Pakko siihen on ollut vain sopeutua ja todeta, että parhaat vuoteni menivät jollakin saralla jo ohi. Tuosta on kuitenkin ny jo 15 vuotta, eikä asiaa enää edes ajattele.

Aikansa kutakin, kuten joku sanoi. En edes jaksaisi enää sitä kaikkea mikä nuorempana liittyi ulkonäköön. Kauneus toi mukanaan myös paljon energiaa vievää ongelmaa, oli kaiken maailman stalkkereita ja muuta epämiellyttävää. Töissäkään ei saanut olla rauhassa ja oli myös vaikea olla vakavasti otettava tai koin että jouduin tekemään enemmän töitä sen eteen.

Kyllä näin on tässä iässä just hyvä.

Ja siis yhä vieläkin saan kyllä kiinnostuneita katseita jos olen laittautunut. Ikäiseltäni kai näytän, mutta huolehdin itsestäni. En laittaudu mitenkään ylinuorekkaasti.

N49