Ei-suunniteltu raskaus ja mies haluaa abortin
Joo, pahoittelen heti alkuunsa otsikkoa, on pää vaan niin pyörällä, etten tuon parempaan otsikkoonkaan juuri nyt kykene.
Tilanne on se, että olen ollut mieheni kanssa vähän reilu 2vuotta yhdessä. Olen itse 24-v, mies 26. Miehelläni on vakituinen työpaikka, ja itse valmistuin toukokuussa lähihoitajaksi, ja sain juuri tänään työpaikan (!!). Juuri tänään kävin lääkärissäkin ja raskaanahan tässä ollaan, viidennellä viikolla. Ainakin sen tiedän, että ei ole kohdunulkoinen, vaikkakaan sydänääniä ei vielä kuulunut jne, mutta lääkäri ei epäillyt, että kyseessä voisi olla ns tuulimunaraskaus.
No. Miehelleni tietysti asiasta kerroin heti, kun lääkäristä pääsin. Hänen kantansa on ehdoton, abortti pitäisi tehdä. Itselläni ajatukset ovat niin sekaisin kuin olla voi. En olisi vielä halunnut raskaaksi, ehkäisykin on aina hoidettu (kumia käytetty, pillerit lopetin toukokuussa siitä syystä, että mieluummin elän ilman mitään lääkkeitä, jos mahdollista.) Mies tottakai on asiasta tietoinen, ja yhdessä pilleireiden lopetuksesta päätimmekin. Vastuu on siis molemmilla tässä asiassa, tietysti. Itse kun mietin, en millään kykenisi aborttiin, en siis millään. Ainakaan nyt en pidä sitä vaihtoehtona. Ahdistaa niin kovasti tämä, mies haluaa abortin, siskoni oli sitä mieltä että lapsi kannattaa pitää, anoppi taas ajatteli, että meidän tilanne ei ole juuri nyt sellainen, että lapsi kannattaisi pitää. TIEDÄN, ettei kukaan voi tehdä päätöstä puolestani, tiedän, että minun on tämä suuri päätös jotenkin ratkaistava, mutta... Ähh, ahdistaa niin kovasti. Olen ihan kuin puun ja kuoren välissä, joka puolelta ahdistaa joku ja jokin, mies ei ymmärrä kantaani tässä asiassa ja KAIKKI ON IHAN SEKAISIN.
En tiedä mitä tällä tekstilläkään edes haluan kertoa. Varmaankin jonkinlaista tukea haen, ja kysyn, onko joku ollut tässä tilanteessa? On varmasti, mutta miten siitä eteenpäin, jne?
Ahdistaa. Kun kuulin olevani raskaana, olin alkuun todella iloinen. Haluan vielä joskus pitää tätä lasta sylissäni ja rakastaa häntä. En haluaisi hänestä luopua, vaikka näin alussa vielä ollaankin ja kaikkea voi tapahtua.
Olen sekaisin. :)
Kommentit (31)
Miten mies perusteli ehdottomuutensa?
Aborttia ei kannata tehdä kevein perustein. Mummuni ei ole vieläkään unohtanut, puhuu vieläkin kuinka katuu sitä ja itkee syntymättä jäänyttä lastaan. Hän teki abortin miehensä vaatimuksesta, eikä koskaan antanut miehelle anteeksi vaikka yhdessä olivatkin miehen kuolemaan saakka. Mitä sitten päätätkin, mieti ainoastaan mitä sinä haluat- on kurjaa miettiä 86-vuotiaana millainen lapsesta olisi tullut ja olla katkera miehelleen vielä tämän kuoltuakin.
Mieti asiaa tarkakan ja selvitä mieheltä miksi hän ei halua vielä lasta, haluaako hän koskaan ? Itse olen tehnyt abortin miehen painostuksesta (olin aluksi innoissani itse pitämässä lasta), siitä on 3 vuotta ja itken välillä vieläkin päätöstäni. Kerkesin ns. kiintyä jo tulevaan lapseen ja sitten kuitenkin tein päätöksetn keskeytyksestä koska pelkäsin että mies lähtee menemään ja olin silloin sitä mieltä etten yksin pärjäisi lapsen kanssa, olin tuolloin 22 v.
Ollaan vielä saman miehen kanssa yhdessä, olemme nyt 25-vuotiaita mies on tällä hetkellä vähän lämmennyt ajatukseen että voitaisiin jonkin ajan päästä lapsia alkaa yrittämään.. En tiedä kauanko tämä hänen jonkin aikaa tarkoittaa.. Mutta olemme puhuneet asiat nyt niin, että jos "vahinko" käy hän ei lähde karkuun..
Niin ja miehesi on 26 v, ei mikään teini enään.. Mieti todella tarkkaan mitä teet. Mieti pärjäätkö yksin / haluatko kasvattaa lapsen mahdollisesti yksin nimittäin ei se mies siihen välttämättä jää. Itse sanoisin että pidä lapsi !
Hyvää jatkoa sinulle on päätöksesi mikä hyvänsä :)
Abortti on hyvä ratkaisu jos se sinusta tuntuu oikealta ja luontevalta vaihtoehdolta. Jos ei tunnu niin sitten et voi sitä tehdä. Itselleni on tehty yksi abortti ja en hetkeäkään epäröinyt - oli mulle aivan oikea päätös. Eikä päätös ole jälkikäteen kaduttanut koska halusin itse niin tehdä. Mutta en myöskään ennen aborttia hetkeäkään kuvitellut tuleva lasta tai että pitäisin sitä sylissäni tms.
Sinä mitä ilmeisimmin teet lapsen. Sinä myös tulet olemaan yh-äiti sen lapsesi kanssa. Ja sitten mieti, onko se mitä sinä tahdot?
Ei missään nimessä aborttia kun et itse halua sitä. Ei ketään saa pakottaa tappamaan omaa lasta. Uskomatonta, että joidenkin naisten (missä tossun alla lienevätkään) mielestä miestä pitäisi totella tuossa asiassa. Sinulla on kohdussasi elävä pienenpieni ihmisen alku jossa kaikki geneettinen koodisto valmiina.
Jos sinusta siltä hiukankin tuntuu että haluat vauvan pitää, niin ehdottomasti pidät! Muuten jäät sitä murehtimaan, eikä siinä kohtaa tunnu enää järkevältä syyt: kun anoppi halus tai mies pelkäsi...
Tuli varmaan uutinen miehelle yllätyksenä, vaikka jos seksiä harrastaa niin pitäisi olla siihen varautunut, mutta luulen että kun sekin saa sulatella asiaa, voi mieli muuttuakin
Pidä lapsi. Teidän elämäntilanteennekin on hyvä ja jos mies ei tosiaankaan jää vierellesi, siinähän se sitten nähdään mikä oli sitoutumisentaso. Voi myös olla että hänestä tulee ikionnellinen isä. Älä tee aborttia vastoin omaa tahtoasi tai kenenkään muun painostuksesta. Yksinkin pärjää jos siihen tilanteeseen päädyt. Ette ole myöskään enää ihan nuoria vaan mitä parhaimmassa iässä saamaan lapsen. Voihan olla että tämä on ainoa lapsi jonka ikinä saat. Lasta tuskin tulet katumaan mutta aborttia kyllä.
Pidä lapsi. Olet juuri sopivan ikäinen ja sulla on ammatti ja lähihoitajien on helpohko saada töitäkin. Miehellä on tosiaan 9 kk aikaa sopeutua ajatukseen. Jos ei sopeudu, et olisi hänen kanssaan onnelliseksi tullut luultavasti muutenkaan.
No jos olitte miehen kanssa sopineet että vahinkoa ei oteta vastaan niin kyllä sun pitäisi pysyä siinä sopimuksessa ja keskeyttää.