Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyden nujertama
18.09.2013 |
Olen nyt kolmatta vuotta työttömänä. Jäin työttömäksi kun finanssikriisin ollessa pahimmillaan. Samalla terveys petti. Aluksi mietin että odottelen vähän että taantuma vähän elpyy ja alan sitten tosissani hakemaan töitä.
Vaan ei se niin mennyt. Tuli toinen taantuma. Hain jokatapauksessa seulottuja paikkoja aktiivisesti. Mihin tahansa en aio suostua, vaan työpaikkani on aina vakituinen ja kokopäiväinen. Ei mitään henkilöstövuokrausfirmojen nollatuntisopimuksia ja irtisanomisia napsauttamalla sormia ja osoittamalla ovea. Kuukaudet kului ja aina meni suunnitelmat uusiksi kun toivoin löytäväni työpaikan mutta mitään ei koskaan kuulunut.
Lopputuloksena olen nyt niin syrjäytynyt etten tule todennäköisesti koskaan löytämään hyväksyttävää työpaikkaa. Vaikka taantuma saadaankin oikaistua joskus vuonna 2015 niin olen jo nyt todennäköisesti menettänyt työkuntoni. Poissa on ne ajat jolloin lähimpään isompaan kaupunkiin pystyi muuttamaan tyhjän päälle ja luottaa siihen että jo viikon päästä oli töissä ansaitsemassa elanto.
Mutta sitä mieltä olen edelleen etten tee muita kun vakituisia, kokopäiväisiä töitä oikealle työnantajalle eikä vuokratyöfirmalle.
Sen pituinen se.
Kommentit (34)
Olin asiakaspalvelussa vuokrafirman kautta ja mut ostettiin projektipäälliköksi sieltä. Työtön olin kolme viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 22:20"]
Mulle kelpaisi vuokratyöt, määräaikaisuudet, mitä vain ja laaja-alaisesti. Kunhan edes aavistuksen liippaa osaamisaluettani. Mutta ei. Vuoden olen hakenut töitä, muttei mitään tulosta. Haettuja työpaikkoja jotain 40, 2 haastattelua. Ei mitään.
[/quote]
40 kuulostaa tosi vähältä vuoden aikana. Alle yksi paikka viikossa. Olet ilmeisesti hakenut vain julkisesti avoimia paikkoja? Minä hain ainakin tuon 40 kuukaudessa, siten että tein avoimia hakemuksia. Nyt olen töissä, paikassa jonka sain avoimen hakemuksen kautta.
Eipä sitä tosiaan vakipaikkoja kovin herkästi saa suoraan, kun monessa paikassa on opiskeljoitakin. Tiedän montakin tapausta, että aiemmin samassa paikassa harjoittelussa ollut opiskelija tai kesätyöläinen on saanut haussa olleen paikan valmistuttuaan.
17; haettavien työpaikkojen määrä riippuu paljon siitä, missä päin maata asuu. Joillakin alueilla työpaikkoja ei ylipäänsä edes ole niin montaa, että niitä voisi hakea satoja vuodessa. Kaikille ei myöskään ole todellinen vaihtoehto muuttaa työn perässä, sillä se merkitsisi että puolison pitäisi irtisanoutua työstään, myydä omaisuus jne. Jos sen on valmis tekemään, pitää olla tiedossa aika turvattu työsuhde.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 07:07"]
17; haettavien työpaikkojen määrä riippuu paljon siitä, missä päin maata asuu. Joillakin alueilla työpaikkoja ei ylipäänsä edes ole niin montaa, että niitä voisi hakea satoja vuodessa. Kaikille ei myöskään ole todellinen vaihtoehto muuttaa työn perässä, sillä se merkitsisi että puolison pitäisi irtisanoutua työstään, myydä omaisuus jne. Jos sen on valmis tekemään, pitää olla tiedossa aika turvattu työsuhde.
[/quote]
Minä itse asun puolison kanssa viikot eri paikkakunnilla. Raskasta, mutta parempi kuin työttömyys. Tällä paikkakunnalla olen jo ehtinyt tutustua neljään muuhunkin naiseen kursseilla tai junassa, joilla puoliso töissä niin kaukana, että pitää olla toinenkin asunto. 17.
17 lisää, että meillä tämä ei toiminut kun lapset olivat pieniä, mutta nyt toimii kun lapsista toinen on jo muuttanut kotoa ja toinenkin niin iso ja rauhallinen, että pärjää yksinään jos mieskin on työmatkalla, eli melkein aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä voin lisätä ennen kuin lähden töihin, ansiosidonnainen olisi ollut enemmän nettona kuin mitä tästä työstä jää nettona kulujen jälkeen verovähennyksetkin huomioiden. Mutta nyt kun olen jo jonkin aikaa tehnyt, olisi tässä ajassa ehtinyt ansiosidonnainen loppua. Palkan takia en siis lähtenyt, vaan sen takia, ettei tarvitse olla työtön. 17 ym.
Itse olen tehnyt määräaikaisia töitä nyt viisi vuotta. Tänä aikana palkkanikin on tuplaantunut, ja kämppäni olen lähes kokonaan saanut maksettua. Aika kovasti ketuttaisi jos olisin jäänyt kotiin makaamaan vain sen vuooksi että homma oli määräaikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverinkin sai kahden kuukauden määräaikaisen vuokrafirmasta, nyt on mennyt vuosi samassa hommassa. Hän myös on nyt päässyt takaisin ansiosidonnaisen piiriin, jos homma ei enää jatkukaan.
Suosittelen, että haet määräaikaisia paikkoja. Työnantaja vakinaistaa usein työn huomattuaan tekijän olevan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ottanut vastaan joka ikisen työnpätkän mitä olen saanut. Ja samalla hakenut sitä vakipaikkaa, monesti jopa siitä talosta missä juuri olen samaan aikaan sijaisena ollut. Mutta en ole saanut vaikpaikkaa.
Näin jälkikäteen sanoisin, että mun ei olisi ikinä pitänyt suostua näihin pätkiin, sillä nyt en enää saakaan muuta kuin pätkää! En ymmärrä mikä siinä oikein on, tarvitsisin minäkin säännöllisen toimeentulon!
Minäkin olen nyt jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kyykytykseen, että olen lopettanut työnhaun kokonaan. En jaksa hakea enää yhtään mitään. Kun en kerran kelpaa niin mitä sitä turhaan itseään kiusaa. Yhteiskunta on saanut mitä on tilannut. Minut on saatu väsymään ja syrjäytymään. Kai se nyt joitakin lohduttaa ja joku saa kiksejä, että ähäkutti, eipäs toikaan muija päässyt normaaliin elämään ikinä.
Ihan täysin oma mokas. Elä sen kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 07:21"]
Vielä voin lisätä ennen kuin lähden töihin, ansiosidonnainen olisi ollut enemmän nettona kuin mitä tästä työstä jää nettona kulujen jälkeen verovähennyksetkin huomioiden. Mutta nyt kun olen jo jonkin aikaa tehnyt, olisi tässä ajassa ehtinyt ansiosidonnainen loppua. Palkan takia en siis lähtenyt, vaan sen takia, ettei tarvitse olla työtön. 17 ym.
[/quote]
Minäkö tuon kirjoitin? En kai sentään, mutta sama tilanne minullakin. Työ ja asunto toisella paikkakunnalla, eli ei jää oikeastaan käteen yhtään enempää kuin ansiosidonnaisesta. Mutta onhan tämä vain määräaikainen. Kun loppuu, on päivärahaa tiedossa pariksi vuodeksi, jospa sitten taas löytyisi pätkää jostain.
Eipä se vakityökään onnea tuo, jos siitä ei mitään jää käteen, näin minulla. Elämiseen jää se 50e/kk pahimpina kuukausina. Mutta eipä kannata muutakaan hakea, kun työ on mukavaa, eikä tällä hetkellä paljon vapaita paikkoja ole.
Minä katselin alani työtilannetta hoitovapaan ajan ja totesin että se on ihan toivoton. Nekään eivät juuri nyt saa töitä, joilla oli töitä ennen enemmän kuin ehtivät tehdä...
Lähdin opiskelemaan toista tutkintoa (hoitoalaa) koska se tuntui olevan järkevin tapa käyttää nämä lamavuodet. Jonain päivänä lama hellittää taas, ja töitä toivottavasti riittää jommalla kummalla tutkinnolla.
Miksi ap et opiskelisi lisää? Sillä on valtava vaikutus ihmiseen, se lisää itseluottamusta, auttaa löytämään itsestään uusia puolia ja antaa jonkun mielekkään roolin yhteiskunnassa. Ja auttaa työllistymisessäkin, tietenkin.