Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyden nujertama
18.09.2013 |
Olen nyt kolmatta vuotta työttömänä. Jäin työttömäksi kun finanssikriisin ollessa pahimmillaan. Samalla terveys petti. Aluksi mietin että odottelen vähän että taantuma vähän elpyy ja alan sitten tosissani hakemaan töitä.
Vaan ei se niin mennyt. Tuli toinen taantuma. Hain jokatapauksessa seulottuja paikkoja aktiivisesti. Mihin tahansa en aio suostua, vaan työpaikkani on aina vakituinen ja kokopäiväinen. Ei mitään henkilöstövuokrausfirmojen nollatuntisopimuksia ja irtisanomisia napsauttamalla sormia ja osoittamalla ovea. Kuukaudet kului ja aina meni suunnitelmat uusiksi kun toivoin löytäväni työpaikan mutta mitään ei koskaan kuulunut.
Lopputuloksena olen nyt niin syrjäytynyt etten tule todennäköisesti koskaan löytämään hyväksyttävää työpaikkaa. Vaikka taantuma saadaankin oikaistua joskus vuonna 2015 niin olen jo nyt todennäköisesti menettänyt työkuntoni. Poissa on ne ajat jolloin lähimpään isompaan kaupunkiin pystyi muuttamaan tyhjän päälle ja luottaa siihen että jo viikon päästä oli töissä ansaitsemassa elanto.
Mutta sitä mieltä olen edelleen etten tee muita kun vakituisia, kokopäiväisiä töitä oikealle työnantajalle eikä vuokratyöfirmalle.
Sen pituinen se.
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:16"]
Mä olen ottanut vastaan joka ikisen työnpätkän mitä olen saanut. Ja samalla hakenut sitä vakipaikkaa, monesti jopa siitä talosta missä juuri olen samaan aikaan sijaisena ollut. Mutta en ole saanut vaikpaikkaa.
Näin jälkikäteen sanoisin, että mun ei olisi ikinä pitänyt suostua näihin pätkiin, sillä nyt en enää saakaan muuta kuin pätkää! En ymmärrä mikä siinä oikein on, tarvitsisin minäkin säännöllisen toimeentulon!
Minäkin olen nyt jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kyykytykseen, että olen lopettanut työnhaun kokonaan. En jaksa hakea enää yhtään mitään. Kun en kerran kelpaa niin mitä sitä turhaan itseään kiusaa. Yhteiskunta on saanut mitä on tilannut. Minut on saatu väsymään ja syrjäytymään. Kai se nyt joitakin lohduttaa ja joku saa kiksejä, että ähäkutti, eipäs toikaan muija päässyt normaaliin elämään ikinä.
[/quote]
Tämä on juuri nykypäivää. Harva ihan oikeasti saa mitään vakipaikkoja. Sinulla on kuitenkin töitä koko ajan. Olisit tyytyväinen. Työnhaun jättäminen väliin aiheuttaa syrjäytymisen.
Juuri tämän vuoksi verkostoituminen ja verkostosuhteiden hoito on äärimmäisen tärkeää. Elämme ns. projektiyhteiskunnassa.
[/quote]
Ei ole ollenkaan ollut töitä koko aikaa. Olen joutunut tekemään todella paljon töitä saadakseni edes jonkun 4 kk pätkän ja sitten olen taas pitkään ollut ilman töitä. Tämä ei todellakaan ole ollut mikään ihannetila. Käsitit kirjoitukseni aivan väärin. Tämä on ollut todella katkera paikka ja olen menettänyt elämäniloni, -haluni ja terveytenikin sen takia. En ole edes oikein voinut elää ja harrastaa kun olen suurimman osan aikaa ollut niin ilman rahaa, ettei ole uskaltanut kuluttaa lainkaan. Olen syönytkin vähän vain sen takia, etteivät rahat loppuisi heti.
Enkä ole hyötynyt näistä pätkistä mitään muuta kuin sen pätkän verran palkkaa. En ole sitten enää uudestaan päässyt samana paikkaan koska sinne on aina otettu joku muu. Puheesi verkostoitumisesta on pelkkää paskaa. En itseasiassa edes tiedä ketään, joka olisi kyennyt mitenkään verkostoitumaan ja hyötynyt siitä. Ei akateemiset eikä duunarit. Joku tutun tutun tuttu on ehkä saanut joskus jonkun työpaikan suhteen suhteella mutta ei kukaan oma tuttavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:16"]
Mä olen ottanut vastaan joka ikisen työnpätkän mitä olen saanut. Ja samalla hakenut sitä vakipaikkaa, monesti jopa siitä talosta missä juuri olen samaan aikaan sijaisena ollut. Mutta en ole saanut vaikpaikkaa.
Näin jälkikäteen sanoisin, että mun ei olisi ikinä pitänyt suostua näihin pätkiin, sillä nyt en enää saakaan muuta kuin pätkää! En ymmärrä mikä siinä oikein on, tarvitsisin minäkin säännöllisen toimeentulon!
Minäkin olen nyt jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kyykytykseen, että olen lopettanut työnhaun kokonaan. En jaksa hakea enää yhtään mitään. Kun en kerran kelpaa niin mitä sitä turhaan itseään kiusaa. Yhteiskunta on saanut mitä on tilannut. Minut on saatu väsymään ja syrjäytymään. Kai se nyt joitakin lohduttaa ja joku saa kiksejä, että ähäkutti, eipäs toikaan muija päässyt normaaliin elämään ikinä.
[/quote]
Tämä on juuri nykypäivää. Harva ihan oikeasti saa mitään vakipaikkoja. Sinulla on kuitenkin töitä koko ajan. Olisit tyytyväinen. Työnhaun jättäminen väliin aiheuttaa syrjäytymisen.
Juuri tämän vuoksi verkostoituminen ja verkostosuhteiden hoito on äärimmäisen tärkeää. Elämme ns. projektiyhteiskunnassa.
[/quote]
Ei ole ollenkaan ollut töitä koko aikaa. Olen joutunut tekemään todella paljon töitä saadakseni edes jonkun 4 kk pätkän ja sitten olen taas pitkään ollut ilman töitä. Tämä ei todellakaan ole ollut mikään ihannetila. Käsitit kirjoitukseni aivan väärin. Tämä on ollut todella katkera paikka ja olen menettänyt elämäniloni, -haluni ja terveytenikin sen takia. En ole edes oikein voinut elää ja harrastaa kun olen suurimman osan aikaa ollut niin ilman rahaa, ettei ole uskaltanut kuluttaa lainkaan. Olen syönytkin vähän vain sen takia, etteivät rahat loppuisi heti.
Enkä ole hyötynyt näistä pätkistä mitään muuta kuin sen pätkän verran palkkaa. En ole sitten enää uudestaan päässyt samana paikkaan koska sinne on aina otettu joku muu. Puheesi verkostoitumisesta on pelkkää paskaa. En itseasiassa edes tiedä ketään, joka olisi kyennyt mitenkään verkostoitumaan ja hyötynyt siitä. Ei akateemiset eikä duunarit. Joku tutun tutun tuttu on ehkä saanut joskus jonkun työpaikan suhteen suhteella mutta ei kukaan oma tuttavani.
[/quote]
Niin. Valitettavasti tämä on nykyaikaa. Voit taistella sitä vastaan ja masentua TAI voit parantaa työllistymismahdollisuuksiasi monella tavalla ja hyväksyä sen, että työt ovat pätkiä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:16"]
Mä olen ottanut vastaan joka ikisen työnpätkän mitä olen saanut. Ja samalla hakenut sitä vakipaikkaa, monesti jopa siitä talosta missä juuri olen samaan aikaan sijaisena ollut. Mutta en ole saanut vaikpaikkaa.
Näin jälkikäteen sanoisin, että mun ei olisi ikinä pitänyt suostua näihin pätkiin, sillä nyt en enää saakaan muuta kuin pätkää! En ymmärrä mikä siinä oikein on, tarvitsisin minäkin säännöllisen toimeentulon!
Minäkin olen nyt jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kyykytykseen, että olen lopettanut työnhaun kokonaan. En jaksa hakea enää yhtään mitään. Kun en kerran kelpaa niin mitä sitä turhaan itseään kiusaa. Yhteiskunta on saanut mitä on tilannut. Minut on saatu väsymään ja syrjäytymään. Kai se nyt joitakin lohduttaa ja joku saa kiksejä, että ähäkutti, eipäs toikaan muija päässyt normaaliin elämään ikinä.
[/quote]
Tämä on juuri nykypäivää. Harva ihan oikeasti saa mitään vakipaikkoja. Sinulla on kuitenkin töitä koko ajan. Olisit tyytyväinen. Työnhaun jättäminen väliin aiheuttaa syrjäytymisen.
Juuri tämän vuoksi verkostoituminen ja verkostosuhteiden hoito on äärimmäisen tärkeää. Elämme ns. projektiyhteiskunnassa.
[/quote]
Ei ole ollenkaan ollut töitä koko aikaa. Olen joutunut tekemään todella paljon töitä saadakseni edes jonkun 4 kk pätkän ja sitten olen taas pitkään ollut ilman töitä. Tämä ei todellakaan ole ollut mikään ihannetila. Käsitit kirjoitukseni aivan väärin. Tämä on ollut todella katkera paikka ja olen menettänyt elämäniloni, -haluni ja terveytenikin sen takia. En ole edes oikein voinut elää ja harrastaa kun olen suurimman osan aikaa ollut niin ilman rahaa, ettei ole uskaltanut kuluttaa lainkaan. Olen syönytkin vähän vain sen takia, etteivät rahat loppuisi heti.
Enkä ole hyötynyt näistä pätkistä mitään muuta kuin sen pätkän verran palkkaa. En ole sitten enää uudestaan päässyt samana paikkaan koska sinne on aina otettu joku muu. Puheesi verkostoitumisesta on pelkkää paskaa. En itseasiassa edes tiedä ketään, joka olisi kyennyt mitenkään verkostoitumaan ja hyötynyt siitä. Ei akateemiset eikä duunarit. Joku tutun tutun tuttu on ehkä saanut joskus jonkun työpaikan suhteen suhteella mutta ei kukaan oma tuttavani.
[/quote]
Niin. Valitettavasti tämä on nykyaikaa. Voit taistella sitä vastaan ja masentua TAI voit parantaa työllistymismahdollisuuksiasi monella tavalla ja hyväksyä sen, että työt ovat pätkiä.
[/quote]No mä masennuin jo. En voi hyväksyä elämää jossa mulla ei ole mitään arvoa.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 22:20"]
Mulle kelpaisi vuokratyöt, määräaikaisuudet, mitä vain ja laaja-alaisesti. Kunhan edes aavistuksen liippaa osaamisaluettani. Mutta ei. Vuoden olen hakenut töitä, muttei mitään tulosta. Haettuja työpaikkoja jotain 40, 2 haastattelua. Ei mitään.
[/quote]
40 kuulostaa tosi vähältä vuoden aikana. Alle yksi paikka viikossa. Olet ilmeisesti hakenut vain julkisesti avoimia paikkoja? Minä hain ainakin tuon 40 kuukaudessa, siten että tein avoimia hakemuksia. Nyt olen töissä, paikassa jonka sain avoimen hakemuksen kautta.
Eipä sitä tosiaan vakipaikkoja kovin herkästi saa suoraan, kun monessa paikassa on opiskeljoitakin. Tiedän montakin tapausta, että aiemmin samassa paikassa harjoittelussa ollut opiskelija tai kesätyöläinen on saanut haussa olleen paikan valmistuttuaan.
[/quote]
Olen tosiaankin hakenut kaikkia avoinna olleita paikkoja, jotka edes jotenkin voisivat sopia. Lisäksi laittanut useaan paikkaa avoimia hakemuksia. Ja onhan se nyt eri tilanne hakeeko toimistotöitä (ilman alan koulutusta, oman alan vähäisten töiden lisäksi) vai hakeeko kaupallisesti koulutettu ihminen kaupallisen alan töitä. Ekalla ei ole kovin paljon mahdollisuuksia, toka voi hakea sen 10 kertaa viikossa. Ja tosiaan on vähän siitäkin kiinni asuuko pääkaupunkiseudulla vai syrjemmällä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:16"]
Mä olen ottanut vastaan joka ikisen työnpätkän mitä olen saanut. Ja samalla hakenut sitä vakipaikkaa, monesti jopa siitä talosta missä juuri olen samaan aikaan sijaisena ollut. Mutta en ole saanut vaikpaikkaa.
Näin jälkikäteen sanoisin, että mun ei olisi ikinä pitänyt suostua näihin pätkiin, sillä nyt en enää saakaan muuta kuin pätkää! En ymmärrä mikä siinä oikein on, tarvitsisin minäkin säännöllisen toimeentulon!
Minäkin olen nyt jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kyykytykseen, että olen lopettanut työnhaun kokonaan. En jaksa hakea enää yhtään mitään. Kun en kerran kelpaa niin mitä sitä turhaan itseään kiusaa. Yhteiskunta on saanut mitä on tilannut. Minut on saatu väsymään ja syrjäytymään. Kai se nyt joitakin lohduttaa ja joku saa kiksejä, että ähäkutti, eipäs toikaan muija päässyt normaaliin elämään ikinä.
[/quote]
Tämä on juuri nykypäivää. Harva ihan oikeasti saa mitään vakipaikkoja. Sinulla on kuitenkin töitä koko ajan. Olisit tyytyväinen. Työnhaun jättäminen väliin aiheuttaa syrjäytymisen.
Juuri tämän vuoksi verkostoituminen ja verkostosuhteiden hoito on äärimmäisen tärkeää. Elämme ns. projektiyhteiskunnassa.
[/quote]
Ei ole ollenkaan ollut töitä koko aikaa. Olen joutunut tekemään todella paljon töitä saadakseni edes jonkun 4 kk pätkän ja sitten olen taas pitkään ollut ilman töitä. Tämä ei todellakaan ole ollut mikään ihannetila. Käsitit kirjoitukseni aivan väärin. Tämä on ollut todella katkera paikka ja olen menettänyt elämäniloni, -haluni ja terveytenikin sen takia. En ole edes oikein voinut elää ja harrastaa kun olen suurimman osan aikaa ollut niin ilman rahaa, ettei ole uskaltanut kuluttaa lainkaan. Olen syönytkin vähän vain sen takia, etteivät rahat loppuisi heti.
Enkä ole hyötynyt näistä pätkistä mitään muuta kuin sen pätkän verran palkkaa. En ole sitten enää uudestaan päässyt samana paikkaan koska sinne on aina otettu joku muu. Puheesi verkostoitumisesta on pelkkää paskaa. En itseasiassa edes tiedä ketään, joka olisi kyennyt mitenkään verkostoitumaan ja hyötynyt siitä. Ei akateemiset eikä duunarit. Joku tutun tutun tuttu on ehkä saanut joskus jonkun työpaikan suhteen suhteella mutta ei kukaan oma tuttavani.
[/quote]
Niin. Valitettavasti tämä on nykyaikaa. Voit taistella sitä vastaan ja masentua TAI voit parantaa työllistymismahdollisuuksiasi monella tavalla ja hyväksyä sen, että työt ovat pätkiä.
[/quote]No mä masennuin jo. En voi hyväksyä elämää jossa mulla ei ole mitään arvoa.
[/quote]
Et todellakaan ole ainoa tuossa tilanteessa. Minä (sama siis, joka vastasin noihin aikaisempiin viesteihisi) olen täsmälleen samassa tilanteessa. Minulla on yleispätevä korkeakoulututkinto ja opiskelen toista tutkintoa samalla. Tuleva tutkinto antaa pätevyyden sellaiselle alalle, jolla on pula työntekijöistä (ainakin tällä hetkellä). Elämässäni vuorottelevat työssäolon ja työttömyyden jaksot.
Tiedän tuntemuksesi täsmälleen, velloin itsekin niissä vielä muutama vuosi sitten. Ymmärsin kuitenkin, että tuo ajattelumalli syrjäyttää minut yhteiskunnasta. Tilanne on tämä - se on hyväksyttävä ja siinä on luovittava parhaansa mukaan. Masentuminen vahingoittaa vain minua itseäni. Vain muutos on pysyvää.
Sinulla on ihmisarvo ja olet paljon muutakin kuin työ, muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuo pätkätyöläisyys kesti 17 vuotta ja sitten tärppäsi. Tai no yhdet potkut ns. vakinaisesta paikasta tuli, kun otettiin tilanteeseen jossa ei olisi ollut oikeastaan vara ottaa, joten en ehtinyt olla edes koeaikaa loppuun. Tai tosiasia taisi olla, että haluttiin mies, pätevää miestä ei hakijoissa ollut joten keskittiin taloudellinen tilanne syyksi ja otettiin mies sitten vuoden kuluttua.
Osa sun työttömyydestä ja surkeasta tilanteesta on itse aiheutettua. Jos on noin joustamaton omasta puolestaan niin pitää varautua siihen että niin ovat potentiaaliset työnantajatkin joustamattomia. Sitä niittää mitä kylvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 19:36"]
Mutta sitä mieltä olen edelleen etten tee muita kun vakituisia, kokopäiväisiä töitä oikealle työnantajalle eikä vuokratyöfirmalle.
Sen pituinen se.
[/quote]
Omapa on valintasi. Kiitän sinua omasta niiden puolesta, jotka pääsevät nyt sinulta vapaaksi jääviin määräaikaisiin paikkoihin ansaitsemaan työssäoloehtoa seuraavaa 500 asiosidonnaista työttömyyskorvauspäivää varten.
Olet tainnut aiemminkin kirjoittaa tälle palstalle samasta aiheesta? Ja kirjoitanet vielä monta kertaa ennen eläkkeelle pääsyä.
Miksi vakituinen? Vakituinen voi loppua vaikka parissa kuukaudessa, eli määräaikainen voi kestää pitempään. Itse sain vuoden määräaikaisuuden, missä sain sellaista kokemusta, että nykyiseen työpaikkaan sitten pyydettiin, en edes hakenut. Tuohon määräaikaiseen työnantaja sai vähän työllistämistukea aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole vuokratyöpaikkojakaan noin vaan tarjolla! Minulle kelpaisivat myös ne (tai olisivat kelvanneet), mutta enpä ole yhtäkään saanut. Niinpä pitkäaikaistyöttömyyteni jatkuu jatkumistaan...
Useimmiten kyllä vakituiseen työhön päästään määräaikaisuuksien kautta. Miksi kukaan työnantaja palkkaisi vakipaikkaan täysin vieraan tyypin, jos voi valita jo työpaikassa määräaikaisessa työsuhteessa olevan, hyvän työntekijän?
Entäs opiskelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 21:42"]
Useimmiten kyllä vakituiseen työhön päästään määräaikaisuuksien kautta. Miksi kukaan työnantaja palkkaisi vakipaikkaan täysin vieraan tyypin, jos voi valita jo työpaikassa määräaikaisessa työsuhteessa olevan, hyvän työntekijän?
Entäs opiskelu?
[/quote]
Valtiolle menee valtaosa juuri määräaikaisuuksien kautta. Sieltä jos hakee vakipaikkaa, turha yrittää, samaa paikkaa on hakemassa 6 sellaista, jotka ovat jo talossa sisällä. En liioittele, olin paikkakuntani eräässä virastossa joitain vuosia sitten ja tilanne oli täsmälleen näin. Sisätlä tekijä myös valittiin, vuorotteluvapaan sijainen, jonka tilalle otettiin osa-aikalisän sijainen ja osa-aikalisän sijaiseksi tuli sitten työkkärin kautta joku muu. Tuo vuorotteluvapaan sijaiseksi otettu osa-aikalisän sijainen on nyttemmin myös vakinaistettu, samoin kuin siellä pitkään sijaisuuksia tehnyt nainen.
Siinäpähän sitten syrjäydyt. Työ tekijä kiittää. Ei sun tarvii loppuelämääs siellä vuokrafirmassa olla, usein sieltä poikii myös se vakkaripaikka. Tämän meinaan itse nähnyt ja kokenut. Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään suoraan toistaiseksi voimassa olevan saaminen on lähes epätodennäköisempää kuin lotossa 7 oikein, eli ei mahdotonta, mutta harvalla onnistuu. Suurin osa palkataan määräaikaisuuksien kautta. Itsellä kyllä sattui tuo "lottoivoitto" kohdalle, mutta sekin niin, että ensin toisessa firmassa määräaikainen, mitä ilman tätä lottovoittoa en olisi saanut.
Lähe myymään lehtiä, sieltä saat toistaiseksi voimassaolevan heti. Työtä se on tämäkin. Jostain se leipä on saatava.
Mulle kelpaisi vuokratyöt, määräaikaisuudet, mitä vain ja laaja-alaisesti. Kunhan edes aavistuksen liippaa osaamisaluettani. Mutta ei. Vuoden olen hakenut töitä, muttei mitään tulosta. Haettuja työpaikkoja jotain 40, 2 haastattelua. Ei mitään.
kyllä ne määräaikaisetkin työt ihan töitä ovat.
terv. 13 vuotta pätkätöitä tehnyt
Vuokratyön ja määräaikaisen työn välillä on kyllä musta aika iso ero, ainakin jos puhutaan yhtään pidemmistä määräaikaisuuksista.
Mäkin mietin tuota, että vuokratyö ja määräaikainen on kaksi todella eri asiaa.
Ja vuokratyökään ei olisi niin paha asia, jos sillä ei olisi tukien katkolle menon ja sitä kautta taloutta sotkevaa vaikutusta. Määräaikaisessa, ainakin jos kyse oon edes muutaman kuukauden pätkästä, pystyy sentään säästämään vähän rahaa pitkien käsittelyaikojen varalle. (ja joo, on aina helppo sanoa, että pitäisihän jokaisella olla säästössä, mutta jos työttömyys kestää yhtään pitempään, eikä saa ansiosidonnaista, niin ei niitä säästöjä enää ole. Silloin työtön ei joudu miettimään pelkästään työllistymistä, vaan myös sitä, ettei virheliikkeellä aiheuta kuukausien tulottomuutta, joka voi pahimmillaan johtaa täyteen syrjäytymiseen,)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:16"]
Mä olen ottanut vastaan joka ikisen työnpätkän mitä olen saanut. Ja samalla hakenut sitä vakipaikkaa, monesti jopa siitä talosta missä juuri olen samaan aikaan sijaisena ollut. Mutta en ole saanut vaikpaikkaa.
Näin jälkikäteen sanoisin, että mun ei olisi ikinä pitänyt suostua näihin pätkiin, sillä nyt en enää saakaan muuta kuin pätkää! En ymmärrä mikä siinä oikein on, tarvitsisin minäkin säännöllisen toimeentulon!
Minäkin olen nyt jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kyykytykseen, että olen lopettanut työnhaun kokonaan. En jaksa hakea enää yhtään mitään. Kun en kerran kelpaa niin mitä sitä turhaan itseään kiusaa. Yhteiskunta on saanut mitä on tilannut. Minut on saatu väsymään ja syrjäytymään. Kai se nyt joitakin lohduttaa ja joku saa kiksejä, että ähäkutti, eipäs toikaan muija päässyt normaaliin elämään ikinä.
[/quote]
Tämä on juuri nykypäivää. Harva ihan oikeasti saa mitään vakipaikkoja. Sinulla on kuitenkin töitä koko ajan. Olisit tyytyväinen. Työnhaun jättäminen väliin aiheuttaa syrjäytymisen.
Juuri tämän vuoksi verkostoituminen ja verkostosuhteiden hoito on äärimmäisen tärkeää. Elämme ns. projektiyhteiskunnassa.