Mitä mieltä aikuisesta ystävästä, joka ei voi nähdä ystävää viikonloppuna jos samana viikonloppuna jo joku muu meno?

Vierailija kirjoitti:

No ymmärtääkö arvon introvertit, että on vaikea olla teidän "ystävä" kun osoitatte ystävyyttä olemalla niin vaikeasti tavoiteltavia ja olemalla mieluummin itseksenne? Teillä on varmaan "ystäviä" jotka voisivat olla kuolleita puoli vuotta ennen kuin edes huomaatte.

Ei kai ystävän tarkoitus ole olla sulle mikään ohjelmatoimisto tai -palvelu?

Mitä sä sille ystävyydelle annat?

Vierailija kirjoitti:

Oon aika hämmästynyt alapeukkujen määrästä ja siitä, että 99% vaikuttaa olevan sitä mieltä, että normaali sosiaalinen kanssakäyminen on niin raskasta, että se vaatii ihan erillisiä lepopäiviä! En ole ehdottamassa ystävälle, että ollaan koko lauantain yhdessä. Ajatus olis, että käydään kahvilla, lenkillä tms tunnin-parin juttu. Miten siitä täytyy sitten toipua edeltävä ja seuraava päivä?

Ap

Pitäiskö sun siis vähän miettiä että sun tapasi olla ja elää ei ole se ainoa malli kaikille muille?

Ihmiset on erilaisia, tiedätkös? Pystytkö sä asettumaan toisen asemaan ollenkaan, tuntuu että sun sosiaalisissa taidoissasi on aika paljon hiomista.

Vierailija kirjoitti:

Oon aika hämmästynyt alapeukkujen määrästä ja siitä, että 99% vaikuttaa olevan sitä mieltä, että normaali sosiaalinen kanssakäyminen on niin raskasta, että se vaatii ihan erillisiä lepopäiviä! En ole ehdottamassa ystävälle, että ollaan koko lauantain yhdessä. Ajatus olis, että käydään kahvilla, lenkillä tms tunnin-parin juttu. Miten siitä täytyy sitten toipua edeltävä ja seuraava päivä?

Ap

Viikossa on 2 vapaapäivää. Ma-pe menee töissä ja siitä palautumiseen. On pyykinpesua, ruoan tekemistä jne. Ja jos on mies/lapsia niin aika menee heidän kanssa. Niin viikonloppuna haluaa toisen vapaapäivän käyttää muuhun kuin kavereiden tapaamiseen.

Tää ketju on niin ihanan suomalaista! :) Mieheni tulee hyvin yhteisöllisestä kulttuurista ja hänen on vaikea ymmärtää tätä mun "tarvitsen omaa aikaa ja tilaa"-juttua, joten pitääkin näyttää tämä ketju hänelle!

Tämä on pitkään aikaan parhaita keskusteluja palstalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vaan ap perustaa ketjun, ei kuitenkaan lue yhtäkään perustelua vaan jankkaa vaan omaa ymmärtämättömyyttään, ja vähättelee. Täällä on paljon ystävällisiä, kuvailevia ja selittäviä viestejä siitä, miten introverteillä homma toimii.

Kiitos kiltit introvertit kun kerrotte, että kaiken kanssakäymisen on aina tapahduttava teidän ehdoilla ja sanelemana, tai luhistutte täysin.

Onpas fiksusti sanottu. Samalla tyylillä tähän voisi kai todeta, että kiitos kiltit ekstrovertit, kun kerrotte ettette salli ystävillenne edes yhtä aikatauluista vapaata päivää viikossa, tai muuten luhistutte täysin.

Tai sitten asiaan voisi ehkä suhtautua kuten aikuiset ihmiset, ja yrittää ymmärtää että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä tai sinä. Minä en nyt tästä tilanteesta tavoita, että millä tavalla ap:n ystävä on juuri se osapuoli, joka haluaa tapaamisia vain omilla ehdoillaan. Hänhän nyt kuitenkin on buukannut pari seuraavaa viikkoa jo sen verran täyteen, että ei halua sopia enää lisää menoja. Käytännössä hän haluaa pitää kiinni vain siitä yhdestä itsekseen (tai kaiketi jopa sen tapailumiehen kanssa vietetystä) päivästä viikossa. Hänelle sopisi tapaaminen kolmen viikon päästä, mutta ap narisee. Aloittajan mielestä ystävän aikataulu ei ole vielä tarpeeksi täyteen buukattu, koska ap ei ilmeisesti itse kaipaa yhtä täysin aikatauluista vapaata päivää viikossa. Ehkä hän tästä syystä näkee ystävänsä vain hankalana, eikä pysty ymmärtämään ystävänsä erilaista ajankäyttötarvetta. Eikö tässä nyt se ekstrovertti ihan yhtä lailla nyt halua kanssakäymisen tapahtuvan hänen ehdoillaan ja sanelemana? Vai millä perusteella ekstrovertin tarve tavata kaveria aikaisemmin kuin kolmen viikon päästä olisi tärkeämpi kuin introvertin tarve saada olla rauhassa edes yksi päivä viikossa?

Minä ymmärtäisin aloittajaa paremmin, jos hänellä olisi joku oikeasti tärkeä syy saada tavata ystävää aikaisemmin kuin kolmen viikon kuluttua. Esimerkiksi olisi vaikka joku henkilökohtainen kriisi elämässä päällä, ja tuntisi että todella kaipaisi olkapäätä, halausta ja ystävää, joka välittää, rakastaa ja kuuntelee edes sen tunnin tai pari. Silloin ymmärtäisin jos ap toivoisi että ystävä voisi sen tunnin tai kaksi tiristää aikatauluunsa. Mutta mikään ap:n viesteistä ei minusta viittaa tällaiseen. Päinvastoin. Hänhän on käytännössä vain yrittänyt perustella, ettei se kaveri mitenkään voi tarvita omaa aikaa niin paljon kuin sanoo tarvitsevansa, kun työ on ihan vain 8-16, eli ei ilmeisesti voi olla kuormittavaa, ei ole lapsia eikä tapailusuhdekaan nyt mikään vakava juttu ole. Ystävä on siis vain hankala, kun on jo ehtinyt sopia aikataulunsa pariksi viikoksi eteenpäin.

Jumankauta. Mulla tulee 10 h työpäivä matkoineen, siinä ei viikolla paljoa kotitöitä tehdä. Viikonloppu on yhteistä aikaa miehen kanssa, mä en todellakaan ole molempina päivinä "kahvittelemassa" tai whatever. Anna AP ja muut sun kaltaisesi mun olla rauhassa! Jos oisit Niin tärkeä, kävisin sun luona vaikka joka ilta 👿

En kyllä itsekään jaksaisi kuin yhden menon per viikonloppu. Se yksikin meno voisi vielä mielellään olla pe tai la, että saa sunnuntain keräillä itseään maanantaita varten.

t. epäsosiaalinen introvertti

Vierailija kirjoitti:

Oon aika hämmästynyt alapeukkujen määrästä ja siitä, että 99% vaikuttaa olevan sitä mieltä, että normaali sosiaalinen kanssakäyminen on niin raskasta, että se vaatii ihan erillisiä lepopäiviä! En ole ehdottamassa ystävälle, että ollaan koko lauantain yhdessä. Ajatus olis, että käydään kahvilla, lenkillä tms tunnin-parin juttu. Miten siitä täytyy sitten toipua edeltävä ja seuraava päivä?

Ap

Siis eikö sinusta normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen oikeasti kuulu se, että edes yhden hemmetin päivän viikossa voisi olla ihan itsekseen? Kuinka monena päivänä viikossa sinä haluat sopia menoja ja eikö sinulla ole tarpeeksi ystäviä sitten, jos ja kun tarpeesi ei kohtaa käytäntöä? Tarvitsisitko sinä mielestäsi enemmän aktiviteettia elämääsi vai pitäisikö tämän yhden ystäväsi mieluummin luopua omasta ajastaan, jotta sinulla olisi kivempaa? Kaverisi kaipaa yhtä päivää viikossa itselleen. Onko tuo tosiaan sinusta liikaa vaadittu, vai onko loukkaantumisesi syynä se, että sinulla ei ole tarpeeksi kavereita ja sitä miestä jonka kanssa viettäisit aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Tsiisus, ai ap on tosi rasittava, painostava ja kamala ihminen kun yrittää järjestää parin tunnin tapaamisen ystävänsä kanssa ja ihmettelee, kun se on niin raskas suoritus että siihen täytyy saada ympärille päivien lepotauko? Ei tässä ymmärtääkseni ole edes kyseessä, että tän ystävän joka viikko pitäisi olla käsi kädessä ap:n kanssa. Aika rankkaa arvostelua! 

Ei kai se ystävä mistään päivien lepotauosta ole edes puhunut? Mä ymmärsin niin, että hän ei halua kaikille viikonpäiville sopia tapaamisia. Mun mielestä toi on ihan normaalia. Eikö sinusta ole?

Valikoivat Introvertit joutuvat usein kohtaamaan yksinäisen vanhuuden, on nähty tuttujen kohdalla.

Ap ei selvästikään ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Onko nyt niin, että ap:llä ei ole muita ystäviä ollenkaan, vai miksi pitää yhden kimppuun käydä ? 

Ap tuskin myöskään voi tietää, millaisia menoja tällä ystävällä on sen normityön lisäksi.

Ei ystävyydelle voi asettaa mitään aikataulurajoja tyyliin, jos et näe vähintään kerran viikossa, et voi olla ystäväni. AP:n tapauksessa ongelma on ap, ei se ystävä.

Laiska. En ymmärrä miten vaikeasti jotkin ottavat ihmisten tapaaminen, se ei vaadi viikon siivoamista, 10 lähin ruokailua tai 15 kahvileipää, ei montaa tuntia ei erityistä aktiviteetti, ihan vaan kuppi kahvia ja turinointoa..??? Miten tästä joku sää stressin. Löysätkää nutturaa.

Ihmiset on todella uuvuttavia. Ihmisten seura suorastaan vanhentaa koiran vuosissa, niin niitä kohtaamisia on mielellään mahdollisimman vähän. Jos minulla olisi vapaa viikonloppu en pilaisi sitä yhdelläkään ihmiskontaktilla. Minulla on ihme kyllä ystäviä, mutta voisin elää ilman ainuttakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on suomalaisten oma kansansairaus, jotenkin suurinosa porukasta on ihme kotimöllöttäjiä.

Arkiviikko kokonaan kotona löhöillen, sitten viikonloppuna ihan rikki jos täytyisi nähdä peräkkäisinä päivinä pari tuntia ihmisiä.

Eipä ihme että 400k suomalaista popsii mielialalääkkeitä...

Ai suurin osako löhöilee arkena vaan? Luulisin että suurin osa meistä käy töissä tai opiskelee. Esim. Itse työpaikalla fyysisesti ollessani (nyt etätyössä koronatilanteen vuoksi) lähden aamulla kotoa n. 6.25-6.55 riippuen kummalla bussilla menen, ja kotona olen ehkä klo 17 maissa jos en käy kaupassa. Ei siinä perheellisellä jää ihan kamalasti mitään löhöilyaikaa, lapsi hereillä enää muutaman tunnin jona aikana syödään ja hän tekee iltatoimet. Sen jälkeen onkin omien iltatoimien aika. Opinnot hoidan iltaisin ja viikonloppuisin. Liikuntaa pyrin silti harrastamaan säännöllisesti ja lapsellakin nyt oma harrastus. Kyllä me tapaamme kavereitamme silti mutta ei toki niin että monena päivänä viikossa olisi jotain ohjelmaa kaverien kanssa.

Olin itse jo lapsena sellainen että vaikka tykkäsin kavereistani ja hauskaa oli niin esim. Yökyläilyn lopuksi odotin jo kipeästi että toinen lähtisi kotiin tai pääsisin itse kotiin. Väsyin vaan siihen toisen seuraan siitä huolimatta kun se jatkui tarpeeksi kauan.

Ystävällä on oikeus käyttää aikaansa niin kuin tahtoo. Aloittajaa sen sijaan ihmettelen. Ikään kuin hän kuvittelisi, että ystävällä olisi velvollisuus tavata häntä, jos tällä ei ole muuta sovittua ohjelmaa :o

Vierailija kirjoitti:

Laiska. En ymmärrä miten vaikeasti jotkin ottavat ihmisten tapaaminen, se ei vaadi viikon siivoamista, 10 lähin ruokailua tai 15 kahvileipää, ei montaa tuntia ei erityistä aktiviteetti, ihan vaan kuppi kahvia ja turinointoa..??? Miten tästä joku sää stressin. Löysätkää nutturaa.

Plääh... huono.

En ymmärrä mitä ihmeellistä tässä on.

Itsekin tarvitsen omaa aikaa ja olemista yksin.

Minulla on tosin adhd joten johtuuko sitten siitä.

Mutta jos on sovittuja menoja pe-su niin lähtökohtaisesti ahdistaa jo valmiiksi. Hyvin moni sosiaalinen tilanne tuntuu ”työltä” vaikka olisi miten hyvä ystävä ja kivaa.

Ap:n kaltaiset ”syyttelevät ystävät” ahdistaa ja aiheuttaa tosi negatiivisia fiiliksiä minulle, en kestä syyllistämiseen ja toisen elämän tapojen ihmettelyyn keskittyviä ihmisiä. Ap:n kannattaa sitten hankkia erilaisia ystäviä, jos nykyisiä on niin vaikea ymmärtää.

Voi olla tekosyy tai sitten ei, mutta itse en jaksaisi katsella kumpaakaan. En valehtelijaa enkä ihmistä, jota seurani ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on suomalaisten oma kansansairaus, jotenkin suurinosa porukasta on ihme kotimöllöttäjiä.

Arkiviikko kokonaan kotona löhöillen, sitten viikonloppuna ihan rikki jos täytyisi nähdä peräkkäisinä päivinä pari tuntia ihmisiä.

Eipä ihme että 400k suomalaista popsii mielialalääkkeitä...

Ai suurin osako löhöilee arkena vaan? Luulisin että suurin osa meistä käy töissä tai opiskelee. Esim. Itse työpaikalla fyysisesti ollessani (nyt etätyössä koronatilanteen vuoksi) lähden aamulla kotoa n. 6.25-6.55 riippuen kummalla bussilla menen, ja kotona olen ehkä klo 17 maissa jos en käy kaupassa. Ei siinä perheellisellä jää ihan kamalasti mitään löhöilyaikaa, lapsi hereillä enää muutaman tunnin jona aikana syödään ja hän tekee iltatoimet. Sen jälkeen onkin omien iltatoimien aika. Opinnot hoidan iltaisin ja viikonloppuisin. Liikuntaa pyrin silti harrastamaan säännöllisesti ja lapsellakin nyt oma harrastus. Kyllä me tapaamme kavereitamme silti mutta ei toki niin että monena päivänä viikossa olisi jotain ohjelmaa kaverien kanssa.

Olin itse jo lapsena sellainen että vaikka tykkäsin kavereistani ja hauskaa oli niin esim. Yökyläilyn lopuksi odotin jo kipeästi että toinen lähtisi kotiin tai pääsisin itse kotiin. Väsyin vaan siihen toisen seuraan siitä huolimatta kun se jatkui tarpeeksi kauan.

Tästä tunnistin itseni! Olen aina ollut sellainen että esim viikonloppumenosta tai mökkireissusta haluan nopeasti kotiin.  Ne sunnuntai-aamut on kaikkein pahimpia - illalla voi olla kivaa mutta sitten haluan latautumaan enkä jaksa enää sitä pölötystä. Kaikki oleelliset jutut kun on kerrottu muutamissa tunneissa, niin ei sitten enää yhtään jaksa sitä aamun aloittelua edes ystävien kanssa. Sama juttu sukulaisten kanssa, vaikka tärkeitä ovatkin niin ei sitä sosiaalisuutta jaksa kauhean pitkään. 

Ja hassuinta on että olen tätä piirrettä pitänyt aina outona ja häpeällisenä. =)