G: Elämäsi suurin virhe?

Minulla se, että hankkiuduin toista kertaa raskaaksi ilman vakityötä. Nyt olenkin reilusti yli 30, enkä kaikista koulutuksistani huolimatta ole päiväkään tehnyt kunnollisia töitä. Enkä näköjään töitä enää saakkaan.

Se että annoin nyksälle periksi eräässä asiassa heti alussa. Nyt 13 vuoden jälkeen saan vieläkin kärsiä siitä. Olisi pitänyt heti tehdä selväksi että tällainen peli ei vetele, harmittaa hirveästi että suostuin hänen ehtoihinsa.....

Rupesin oikein miettimään, mutta en keksi yhtään virhettä. Jos olisin jotain tehnyt toisin, en olisi tässä missä nyt tai ei olisi lapsia tmv. Eli en kadu mitään.

Lapsi.

Se, etten mennyt aikanaan lukioon vaan amikseen. Olisin nimittäin ehkä sittenkin halunnut myöhemmällä iällä opiskella yliopistossa.

Mutta ihan hyvä näinkin, ei tuo suuri puute elämässäni ole :) Tosi hyvä ammatti mulla on jo nyt, tykkään työstäni tosi paljon, vaikka palkka onkin vain 2500e/kk. Näillä mennään.

Muutoin elämä on sujunut oikein mallikkaasti ja onnellisesti.

Opiskelin lähihoitajaksi, koska parin välivuoden jälkeen halusin paniikissa vain jonkin ammatin. Nyt vituttaa rankasti, koska olen kyllästynyt työoloihin ja muuhunkin. Vasta nyt tajuan, että minusta olisi voinut tulla paljon muutakin. Elämäni suurin virhe tähän asti on ollut haaskata tulevaisuuteni väärällä alalla.

Ei ole mikään pakko kitua väärällä alalla vaan aikuisenakin voi opiskella.

Äitini opiskeli työn ohella iltalukiossa ja sitten meni yliopistoon ja opiskeli tohtoriksi asti 5kymppisenä.

Lukea työaikanani tätä palstaa...

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:41"]

Opiskelin lähihoitajaksi, koska parin välivuoden jälkeen halusin paniikissa vain jonkin ammatin. Nyt vituttaa rankasti, koska olen kyllästynyt työoloihin ja muuhunkin. Vasta nyt tajuan, että minusta olisi voinut tulla paljon muutakin. Elämäni suurin virhe tähän asti on ollut haaskata tulevaisuuteni väärällä alalla.

[/quote]

Minkä ikäinen olet? Jos et vielä eläkeikää kolkuttele, niin vielä on mahdollista vaihtaa alaa!

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:44"]

Ei ole mikään pakko kitua väärällä alalla vaan aikuisenakin voi opiskella.

Äitini opiskeli työn ohella iltalukiossa ja sitten meni yliopistoon ja opiskeli tohtoriksi asti 5kymppisenä.

[/quote]

Tiedän ettei opiskelulle ole ikärajaa, mutta tarkoitus olisi myös työllistyä opintojen jälkeen kohtuullisella palkalla. En kuitenkaan ole hakeutumassa lääkikseen tai sosiaalityötä lukemaan. Jos nykyään eivät nuoret vastavalmistuneetkaan saa töitä, miten 30+ kahden lapsen äiti, jonka aiempi työkokemus on jotain ihan muuta?

Suurin virheeni on edelleen jatkuva syyllistyminen ja asioiden märehtiminen.

Esikoiseni lapsuus.

Että aikoinaan uhrasin urani ja seurasin miestä. Tosin nuorena ja luottavaisena en tajunnut uhraavani uraani, vaan uskoin pystyväni sitä kehittämään vaikeammassakin ympäristössä.

Nyt mies rakastui toiseen, ja lopputuloksena olen reilusti yli kolmekymppinen, lapseton ja pitkäaikaistyötön, jonka pitäisi aloittaa koko elämä nollista.

Avioero 30:n kriisissä. Oltiin oltu teinistä asti yhdessä ja lapsuudenkodista suoraan yhteen. Sinkkuelämää olisi pitänyt elää 20:nä lapsettomana eikä yli 30v lapsellisena.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:56"]

Suurin virheeni on edelleen jatkuva syyllistyminen ja asioiden märehtiminen.

[/quote]Anna hevosten miettiä, niillä on isompi pää. Ja anna lehmien märehtiä, se on heidän tehtävä. Ja muista, vain siat kärsivät, niillä on kärsä. :)

"Seurustella" Peten kanssa 90-luvulla.

Olisi pitänyt valita tunnetaitoinen mies, niin olisin päässyt paljon helpommalla. Ei olla erottu, mutta minun on pitänyt kasvattaa tunnetaitoja lasteni lisäksi miehelleni.

Erehdyin ostamaan Honka rakenteelta hirsikehikon

En nyt virheesta varsinaisesti puhu, mutta iso harmitus, jota vielakin mietin silloin talloin. Minulle tarjottiin aikoinaan heti valmistumisen jalkeen tosi mahtavaa tyota Singaporessa. Mietin viikon verran ja otin toisen tyon (sama firma kyllakin) Englannista. Urapolkuni olisi kenties ollut erilainen, jos olisin valinnut toisin. Tama valinta siis harmittaa. Tosin eihan voi tietaa, miten mun olisi kaynyt... Oli astetta vaativampi homma ja mulla tais vaan menna pupu poksyyn. Pystyn kylla elamaan asian kanssa:).

Ei minullakaan ole mitään sellaista elämässäni, mitä aktiivisesti katuisin. Olen elänyt elämääni ja se on mennyt välillä paremmin ja välillä huonommin. Voisin kyllä olla samaa mieltä seitsemäntoista kanssa, minunkin elämässäni se asia, jolta eniten olisi halunnut tekemissäni välttyä oli seurustelu Peten kanssa 90-luvulla.