G: Elämäsi suurin virhe?

Suurin virheeni oli pettäminen, kadun sitä joka päivä.

Se taitaa olla insinööriksi opiskelu... Olisi pitänyt opiskella ns. varma ammatti (farmaseutti, röntgenhoitaja tms.) Viittäkymppiä lähestyvänä on enää huonot mahdollisuudet opiskella uusi ammatti (taloudelliset syyt, ei voi lähteä toiselle paikkakunnalle perheen vuoksi jne.) - se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin!

Lapseni isävalinta.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:46"]

Asia mikä on alkanut nykyisin harmittamaan oli teini-ikäni kaveriporukan valinta. Päätin että "koviksena" oleminen on kivempaa, vaikka olisin saanut hyviä numeroita pienellä panostuksella. Olen oikeasti miettinyt että jos olisin valinnut kaveripiirini tuolloin erillaiseksi, en olisi ryypännyt (ensin joka viikonloppu, sen jälkeen pian miltei joka päivä), käyttänyt viinaa ja lääkkeitä sekaisin, nussinut ties ketä, käyttänyt huumeita, tullut raiskatuksi... Olisin opiskellut ammatin ja elänyt elämäni paremmin..

Kaveripiirillä on oikeasti isompi vaikutus kuin kotioloilla. Omassa kodissani ei ollut mitään vikaa, mutta koska se "paha" elämä houkutteli enemmän, ajauduin väärälle tielle.

Jos tapaisin teini-ikäisen itseni nyt, läpsin häntä/minua niin kauan kunnes hän/minä lupaisisi että opiskelee kunnolla, eikä jätä kouluja kesken..

[/quote]

Tätä muuten kannattaa painottaa omille lapsille.

Minä tein yläasteiässä vaikean päätöksen, kun en lähtenyt kovisporukkaan, johon kaikki siihen astiset kaverini lähtivät, vaan etsin uudet kaverit. Se oli näin jälkeenpäin todella rohkea päätös. Yläasteen lopulla kun nuo kovikset tajusivat, että on vaikea päästä kouluttautumaan, kun ei olekaan panostanut kouluun, tulivat oikein sanomaan mulle, että ovat kateellisia mun hyvistä numeroista ja hyvästä itsetunnosta. Ja hyvin olenkin menestynyt kouluissa ja työelämässä. Eli ei aina virran mukaan vaan oman sydämen mukaan.

[/quote]

Jep. Tästä kun olen jotain positiivista yrittänyt kaivaa, niin ainakin se, että voin kertoa lapsille asioista kokemuksen syvällä rintaäänellä ja tähdentää sitä kautta asioita. Plus se että osaan etsiä niitä oikeita varoitusmerkkejä väärästä seurasta.

Jätin menemättä Provinssirokissa Rage Against the Machinen keikalle, kun en kehdannut rankempaa metallia kuuntelevalle kaveripiirille tunnustaa pitäväni siitä.

Tupakointi.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:22"]

En rokotuttanut kaikkia lapsia vesirokkoa vastaan.

[/quote]

Rokotukset on virhe. Ei tuo. Lapsesi olisi voinut vaikka kuolla siihen rokotukseen!

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 17:01"]

Tupakointi.

[/quote]

Mulla sama. Kiroan sen päivän kun aloitin tupakoinnin kavereiden painostuksesta. Olin niin heikko.

Jätin työpaikan jossa oli mukavat työkaverit vuosia sitten. Myöhemmin olen tajunnut, että se on harvinaista, että työpaikalla on mukavaa.

Se, että menetin nuoruuteni parhaat vuodet itseäni paljon vanhemmalle miehelle, joka ei ollut juuri muuta kuin  minua vanhempi mies, ei siis mitään muuta. En kokenut onnea, en rakastunut ( lopulta kuitenkaan) ja jätin väliin kaiken mitä kuuluu nuoruuteen ja yhä välillä tuntuu siltä, että elämä on mennyt hukkaan kun tähän lankesin ja yhdessä olin liian monta vuotta tämän kanssa. Ei ole nuoruudesta mitään muuta kokemusta, kun passata ärhentelevää ukkoa ja uhrata oma itsensä tälle. Tässä tekisin todellakin toisin nyt, harmi etten ole enää nuori ja kahleet taottu ajat sitten surkeaan mieheen jo lapsien muodossa. Kaikki hauska jäi siis väliin multa nuorena ja lopulta jäin yksinkin vielä.

Muutin yhteen laastarisuhteen kanssa, vain tehdäkseni eksän mustasukkaiseksi. Tosin ilman tätä eksä ei ehkä koskaan olisi tajunnut kuinka paljon rakastaa ja tarvitsee minua, piti minua itsestäänselvyytenä koska roikuin hänessä.

Muutto E-Suomesta tänne itärajalle. Vuosia mennyt jo, edelleen kaipaan joka päivä takaisin kotiin.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:22"]

En rokotuttanut kaikkia lapsia vesirokkoa vastaan.

[/quote]

Rokotukset on virhe. Ei tuo. Lapsesi olisi voinut vaikka kuolla siihen rokotukseen!

[/quote]

Ei kuollut rokotukseen (siihen ei muuten ole yksikään lapsi missään päin maailmaa koskaan kuollut). Kuoli vesirokkoon.

Kadun liikaa ajelehtimista. Olisi pitänyt ottaa tiukemmin oma elämä omiin käsiin ja asettaa selkeämpiä päämääriä. Tavallaan olen alisuorittanut koko elämäni aika johdonmukaisesti. 

Petin miestäni vuosia sitten. Mies on antanut anteeksi, mutta kadun tätä edelleen vähän väliä. Asia haitannee enemmän minua kuin miestäni tätä nykyä. Miten saatoin olla niin itsekäs ja kakaramainen satuttamalla kaikista rakkainta ja ihaninta ihmistä?

Lisäksi kadun sitä, että vietin kolme ja vuotta välivuotta lukion jälkeen päästäkseni lukemaan toivealaa yliopistoon. Vaikka ala onkin kiinnostava, sille työllistyminen vaatii paljon vaivannäköä, eikä vakityöstä ole mitään takeita ikinä. Jos olisin mennyt heti lukion jälkeen johonkin järkevämpään kouluun, josta työllistyminen olisi lähes varmaa, olisin nyt jo valmistunut ja työelämässä. Opiskellessani olen tajunnut, että monet työt, joita aiemmin pidin tylsinä ja minulle sopimattomina, olisivat voineet sopia minulle oikein hyvinkin.

Lukioon meno - virheistäni pahin

Aikoinaan aloitus seurustella ex- ukon kanssa - toiseksi pahin virhe

Ihastua aikoinaan alkoholistiin (lyhyt suhde) - kolmanneksi pahin

En käyttänyt aikoinaan tilaisuutta opiskella ensihoitajaksi - vieläkin harmittaa, nyt ei enää pysty taloudellisen tilanteen vuoksi

nämä nyt tulee mieleen ensimmäisenä...

Sairaanhoitajaksi opiskelu. Ja valitettavasti talous ei anna myöden uuden alan opiskeluun.

Soisin valinneeni alan vähän toisin.

Kaikki miessuhteeni. En ymmärrä miks olen tällanen paskamagneetti.

Nuoruuden rahasekoilut ja menetetyt luottotiedot,nyt saanu jo ne takaisin,mutta 10-vuotta olin ilman luottotietoja ja hirveissä veloissa=/