G: Elämäsi suurin virhe?

Kadun sitä etten hukuttautunut lapsena kun siihen oli tilaisuus.  Olin vielä niin pieni ja tunnoton ettei se olisi edes tuntunut missään. Ilmeisesti pidin kuitenkin jonkin verran ääntä ja isä huomasi hakea minut pois jorpakosta. Tuon jälkeen olen pelännyt syvää vettä kuollakseni joten hukuttautuminen ei tulee enää kysymykseenkään vaikka se helppoa ja siistiä olisikin. Tää paikka ei oo mua varten..

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:06"]

"Seurustella" Peten kanssa 90-luvulla.

[/quote]

Oletko Riikka?

Syntyminen ja lapsuus Kouvolassa.

Tupakointi, ex ja se etta en tehnyt lukio&amis yhdistelmaa (nyt vaan lukio, mika on hyva koska opiskelen yliopistossa, mutta amiksesta olisi ollu hyotya). 

Valitsin väärät vanhemmat, sain paskageenit. Paha munaus, myönnän. 

Se, että menin siihen kouluun mihin pääsin sen sijaan että olisin lukenut vielä vuoden pääsykokeisiin siihen mihin olisin halunnut. En sitten enää jaksanut lukea kun koulu osoittautui vaativaksi, eli mulle liian vaikeaksi. Tosi iso vaikutus loppuelämään. 

Kadun sitä, että syöksyin suoraan lukiosta oikikseen miettimättä sen tarkemmin onko ala minulle oikea. Kadun sitä, että suoritin opinnot itsepäisesti loppuun, vaikka opiskellessa aikuistuin ja aloin tuntemaan itseäni. Kadun sitä, että ajauduin asianajoalalle.

Minusta olisi voinut tulla vaikka mitä. Historianopettaja, biologi, eläinlääkäri.. Tuntuu että elämä on heitetty hukkaan ja vain siksi, etten tajunnut pitää välivuotta tutustuakseni itseeni.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 01:01"]

Kadun sitä etten hukuttautunut lapsena kun siihen oli tilaisuus.  Olin vielä niin pieni ja tunnoton ettei se olisi edes tuntunut missään. Ilmeisesti pidin kuitenkin jonkin verran ääntä ja isä huomasi hakea minut pois jorpakosta. Tuon jälkeen olen pelännyt syvää vettä kuollakseni joten hukuttautuminen ei tulee enää kysymykseenkään vaikka se helppoa ja siistiä olisikin. Tää paikka ei oo mua varten..

[/quote]

Mikä hemmetin pieni ja tunnoton?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 07:22"]

Kadun sitä, että syöksyin suoraan lukiosta oikikseen miettimättä sen tarkemmin onko ala minulle oikea. Kadun sitä, että suoritin opinnot itsepäisesti loppuun, vaikka opiskellessa aikuistuin ja aloin tuntemaan itseäni. Kadun sitä, että ajauduin asianajoalalle.

Minusta olisi voinut tulla vaikka mitä. Historianopettaja, biologi, eläinlääkäri.. Tuntuu että elämä on heitetty hukkaan ja vain siksi, etten tajunnut pitää välivuotta tutustuakseni itseeni.

[/quote]

Tämän asian on moni ratkaissut vaihtamalla alaa aikuisiällä. Eräs tuttavani opiskeli työn ohessa avoimessa aika pitkälle. Itse valmistuin 45-vuotiaana uuteen ammattiin, tosin vain amk-tasolla, mutta olen tyytyväinen. 'Rahallisesti tiukkaa, mutta onpa tuo jo maksanut itsensä takaisin, kun sain työtä. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:08"]

Olisi pitänyt valita tunnetaitoinen mies, niin olisin päässyt paljon helpommalla. Ei olla erottu, mutta minun on pitänyt kasvattaa tunnetaitoja lasteni lisäksi miehelleni.

TÄMÄ on kuin mun elämästä! Mies tuli valittua kaksikymppisenä. Nyt lähempänä neljääkymmentä sitä arvostaa ihmisessä muutakin kuin mieletöntä seksiä ja hauskaa seuraa.

Tämä on minunkin virheeni.. Aivan väärä mies. Aloin seurustelemaan mieheni kanssa siksi koska hän oli hyvä sängyssä ja sain häneltä lohtua omiin mielenterveys ongelmiini. Mutta ikinä en häneen ollut palavasti rakastunut tai ihastunut. Kuvittelin että ajan myötä näin kävisi ja muutenkin elin jossain omassa haavemaailmassani. Monesti olin eroamassa ja kaikki nämä tuntemukseni olen myös miehelle kertonut.. mutta ilmeisesti se on hänelle se ja sama..

Sairas tää suhde.

Ryhtyä yrittäjäksi ja työllistää muita kuin itseni

Ammatinvalinta.

Koulutus.

Taideala.

*

Pärjännyt olen, mutta vähemmälläkin takkuamisella olisin voinut kouluttautua ammattiin, josta saisin  puolet parempaa palkkaa, mutta toisaalta ammattini on kutsumus, unelma.

*

Jos jäisin työttömksi, kouluttautuisin ehkä sitten siihen, mikä olisi järkevää, mikäli AKTIIVIMALLI antaisi siihen suostumuksen 5-kymppiselle.

Elämäni suurin virhe oli opiskella ammatti. Olen koulutukseltani hoitaja. Pidin työstäni, mutta en saa enää harjoittaa ammattiani, koska en halua ottaa jatkuvasti koronapiikkejä, jotka sekoittivat kuukautuskiertoni. Haaveilen lapsista, mutta opiskeluiden ja työnteon vuoksi alkaa olla vissiin ikää liikaa. Sekään ei onnistu. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siitä, etten jaksa edes elää.

Sain upeita työmahdollisuuksia ulkomailta .Olisi vaan pitänyt ottaa vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miessuhteeni. En ymmärrä miks olen tällanen paskamagneetti.

Magneetti vetää puoleensa. Sinä itse valitsit heidät.

Vierailija kirjoitti:

Se, että menetin nuoruuteni parhaat vuodet itseäni paljon vanhemmalle miehelle, joka ei ollut juuri muuta kuin  minua vanhempi mies, ei siis mitään muuta. En kokenut onnea, en rakastunut ( lopulta kuitenkaan) ja jätin väliin kaiken mitä kuuluu nuoruuteen ja yhä välillä tuntuu siltä, että elämä on mennyt hukkaan kun tähän lankesin ja yhdessä olin liian monta vuotta tämän kanssa. Ei ole nuoruudesta mitään muuta kokemusta, kun passata ärhentelevää ukkoa ja uhrata oma itsensä tälle. Tässä tekisin todellakin toisin nyt, harmi etten ole enää nuori ja kahleet taottu ajat sitten surkeaan mieheen jo lapsien muodossa. Kaikki hauska jäi siis väliin multa nuorena ja lopulta jäin yksinkin vielä.

Montako vuotta hän elätti sinua?

En muistaakseni ole tehnyt ainuttakaan virhettä. En ole koskaan joutunut millään lailla märehtimään tai katumaan jotain valintaa tms tai jälkeenpäin miettimään että "hetkinen, mitäs tulikaan tehtyä?"

Johtuu siitä että elämäni on ollut silkkaa helvvettiä, pelkkää selviytymistaistelua, pelkkää kärsimystä. Joten eipä siinä ole ollut tilaa yhdellekään valinnalle. Mitään en ole tehnyt oikein, mitään en ole tehnyt väärin, olen aina pelkästään nipinnapin selviytynyt hengissä.

Kun ei mitään voi valita niin mitään ei voi joutua katumaan. Voi tätä onnea.