Lapseni eivät hyväksy miestäni, nyt yhteinen lapsi tulossa...

Kiitos ketjuun osallistuneille (saa vieläkin tietenkin lähetellä kommentteja). Suurin osa kommenteista oli asiallisia, ja sain ihan oikeasti tästä ketjusta apua nyt, kun mietin, miten etenen. Uskon, että kaikki lopulta järjestyy, ja aion vielä vahvemmin toimia niin, että lapseni varmasti tietävät, ettei heidän erityispaikkaansa minun elämässäni voi kukaan muu ottaa. Koskaan.

Uskon, että tuleva pikkusisarus tulee myös rikastuttamaan heidän elämäänsä, ja toisin päin.  Voi olla, että se lähennyttää myös miestä ja lapsiani.

Elämää ei vain aina voi suunnitella. On tarkoitettu, että tämäkin ihminen syntyy maailmaan.

Itselläni on ollut keskenmenoja jo ennen kahta vanhinta lastani. Siksi olen ehkä vielä vahvemmin aina ymmärtänyt lasten arvon - kukaan ei ole itsestäänselvyys.

Ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:33"]

Vanhempi lapseni, 9-vuotias, sanoi tänään jopa, että muuttaa kokonaan asumaan isänsä luo, jos mies asuu vielä täällä :(.

En mä tiedä. Pitääkö mun sitten tappaa tää sisälläni kasvava uusi ihminen ja erota tästä miehestä, että olemassaolevat lapseni olisivat onnellisia? Tosin en usko, että tyttäreni olisi aikuisena kovinkaan onnellinen, jos kertoisin, että tapoin veljensä tai siskonsa sen takia, kun  kuvittelin, että lapseni tulisivat sitten onnellisiksi. Kamala ajatus sekin.

Ap

[/quote]

Kuinka paljon sä annat hypyttää itseäsi? Miksi mietit koko ajan lastesi ja miehesi kannalta, kannattaako tehdä abortti. Missä on sun oma ääni ja ajatusten kulku? Miksi lapset eivät pidä miehestä? Miksi menet mukaan siihen niiden narinaan, mikä on selkeästi vain äidin koettelua. 

76, mieheni lapset saavat paljon apua ja tukea, myös toki minulta. Heillä on kuitenkin oma äitinsä ja isänsä olemassa;  minä en yritä lasten äidin paikkaa millään muotoa viedä - ihan samoin kuin tänään viimeksi aamupalapöydässä sanoin vanhemmalle lapselleni, että sinulla on oma isäsi, kukaan ei voi koskaan hänen paikkaansa viedä, sitä sinun ei tarvitse koskaan pelätä.

Minun täytyy puolestani vaalia näitä omia lapsiani ja olla heille tukena - heillä on samalla lailla erotilanne takana kuin miehenikin lapsilla (itse asiassa hankalampikin, sillä mieheni lapsilla on sekä äitinsä että isänsä puolen suku n. 30 km säteellä käytännössä, minun ja mieheni suvut taas asuvat pääasiassa satojen kilometrien päässä.... Eli uskon siihen, että tuolla "arsenaalilla" hänen lapsensa kyllä saavat todella paljon tukea. Koen, että minun täytyy panostaa nyt ensisijaisesti näihin omiin lapsiini, sillä heillä on muun suvun tuki esimerkiksi todella kortilla :(.)

Ap

Kyllähän sun pitäisi satsata niihin miehenkin lapsiin, jos siis perhettä olette...

Etkä sä voi valehdella lapsillesi, ettei mikään tule viemään heidän erityispaikkaansa sinulta, kyllä tulee ja vie, uusi vauva siihen tulee.

Toki annan  silloin kun tapaamme heille huomiota, mutta toisaalta haluan,  että isänsä pystyy antamaan silloin heille mahdollisimman paljon huomiota - en halua tyrkyttää itseäni koko ajan väliin- kun eivät kovin paljon isäänsä näe. Hän on kuitenkin heidän isänsä, minä isän naisystävä.

Lisäksi he tulevat isälleen juuri niinä vkl:ina kun  myös omat lapset ovat luonani. Mieheni lapset ovat oikeasti todella huomionhaluisia - jos se olisi heistä kiinni, pitäisin heitä pelkästään koko viikonlopun sylissäni! Olisiko se sitten oikein omia lapsiani kohtaan? Ei.

Ap

Olisi todella vastuutonta tehdä abortti siksi että lapsesi eivät pisä uudesta miehestäsi. Lapset eivät päätä elämästä ja kuolemasta. Ota järki käteen. Sinä olet nyt raskaana, sille ei voi enää mitään, vauva tulee vaikka kuka sanoisi mitä. Sinä päätät missä 9 vuotias lapsesi asuu. Hän kyllä tottuu jossain vaiheessa vauvaan, ja ellei totu, ei se ole syy koskaan ennenkään ollut poistaa yhtä perheen jäsentä kuvioista. Miehen kanssa suhde joko toimii tai ei toimi, sinä päätät siitä, mutta muista että joudut silti jakaa uuden vauvasi tämän isän kanssa, halusit sitä tai et. Lapset eivät halua jakaa vanhempiaan, mutta elämä on jakamista ja se heidän tulee oppia, halusivat sitä tai eivät.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:26"]

62 hyvä neuvo. 
Ehkä voisitte myös koittaa mennä perheterapiaan lasten/lasten ja entisen miehen kanssa, jutella ihan asiantuntijankin läsnäollessa erosta ja lasten tuntemuksista.
Tsemppiä. Älä huoli, asiat monesti järjestyvät.
Aikaa se vaatii.... ja kykyä järjestellä. Anna lapsillesi tilaa ja aikaa käsitellä asioita ja sanoa tuntemuksiaan ääneen.
Älä nyt ainakaan aborttia lasten takia tee, en ymmärrä näitä ihmisiä, herranjumala sentään.

[/quote]

Minä en näe kenenkään muun puhuvan abortin puolesta täällä kuin ap:n itse. Herranjumalat siis menee ap:lle itselleen.

A) Älä ap valehtele että kukaan ei ikinä mene lapsiesi edelle. Jos/kun vauva syntyy, se menee olemassa olevien lapsien edelle. Tiedät sen itsekin.

B) Ne miesystäväsi lapset kuuluvat nyt perheeseesi ja sinun pitää huolehtia myös heistäkin. En tarkoita että sinun pitää syrjäyttää heidän olemassa oleva biologinen äitinsä, vaan tarkoitan sitä että et voi asettaa omia biologisia lapsiasi etusijalle, koska miesystäväsi lapset tarvitsevat sinun huomiotasi myös.

Uusperheissä ei saisi olla minun lapset ja hänen lapset, vaan vain lapset. Minunsinun erittely ei kannata ja sillä tekee vain karhunpalveluksen lapsille. Kuulostaa siltä että ne kaikki olemassa olevat lapset eivät saisi enää mitään huomiota iltatähden syntymän jälkeen, koska hän olisi se ainoa yhteinen lapsi, se olisi se meidän lapsi ja muut olisivat minun ja hänen, tai pahimmassa tapauksessa sinun exäsi ja hänen exsänsä.

Voisitteko kiinnittää huomiota uusperheenne toimivuuteen esim. perheneuvolassa. Tarvitsette hyviä neuvoja miten kaikilla olisi hyvä olla. Jos pidätte lapsen, ei raskaudesta vielä tarvi kertoa lapsille vaan hitsata koko perhettä yhteen. Joskushan pikkusisarus voi olla täysin positiivinenkin siskoille jos heidät huomioidaan kuviossa yhtä lailla. Eli miehen ja sun lasten suhteeseen nyt huomiota.

Outoa, että ap on raskaudessaan hukannut aivonsa niin täysin, että hänelle ainoa keino ratkaista tilanne on abortti. Ja sitten hokee vain sitä aborttia. Aivan kuin mitään muita vaihtoehtoja ei olisi!

No onhan niitä. Voi heivata miehen mäkeen. Voi nähdä miestä vähemmän. Voi antaa vauvan miehen luo asumaan ja olla vauvalle etävanhempi. Voi antaa isommat lapset isälleen asumaan ja olla heille etävanhempi. Voi alkaa aukomaan uusperheensä solmuja (mitä jo ensimmäisissä viesteissä kehotettiin, mutta ap jatkaa silti 50 viestiä tuskailua siitä, miten on muka pakko tehdä vain se abortti).

No onneksi hän taisi jo luopua aborttiajatksesta. Mutta keskustelussa ei vielä tullut esille se vaihtoehto, että ap voi alkaa etävanhemmaksi vauvalleen. Toivottavasti lukee vielä ketjua, niin saa tuonkin pohdintaansa.

Hmm..

Tosiaan, mikä syynä, etteivät lapset pidä miehestä? Jos syy on vain se, että he toivoisivat sinun ja ex-miehesi palaavan yhteen, niin se on tavallaan vain hyvä asia. Sitten vain rakentamaan suhdetta lasten ja miehesi välille. Lapsia pitää kohdella kunnioittavasti tai eivät he kunnioita sitä uutta ihmistä. Voisitte keksiä jotakin mukavaa yhteistä tekemistä, mistä lapsetkin pitää.

Jos uusi tulokkaanne on ihan suunniteltu, niin älä nyt ainakaan aborttia tee...

Oliko sulla siis mitään ehkäisyä käytössä?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 09:36"]

Outoa, että ap on raskaudessaan hukannut aivonsa niin täysin, että hänelle ainoa keino ratkaista tilanne on abortti. Ja sitten hokee vain sitä aborttia. Aivan kuin mitään muita vaihtoehtoja ei olisi!

No onhan niitä. Voi heivata miehen mäkeen. Voi nähdä miestä vähemmän. Voi antaa vauvan miehen luo asumaan ja olla vauvalle etävanhempi. Voi antaa isommat lapset isälleen asumaan ja olla heille etävanhempi. Voi alkaa aukomaan uusperheensä solmuja (mitä jo ensimmäisissä viesteissä kehotettiin, mutta ap jatkaa silti 50 viestiä tuskailua siitä, miten on muka pakko tehdä vain se abortti).

No onneksi hän taisi jo luopua aborttiajatksesta. Mutta keskustelussa ei vielä tullut esille se vaihtoehto, että ap voi alkaa etävanhemmaksi vauvalleen. Toivottavasti lukee vielä ketjua, niin saa tuonkin pohdintaansa.

[/quote]

Sen vuoksi tämä kuulostaa niiiin provolta. Taitaa olla peräisin samasta lähteestä kuin nuo kaksi muuta aborttiketjua: toisessa nuori pariskunta, jossa mies vaatii aborttia. Toisessa ketjussa neljäs lapsi tulossa, koska mies ei vaivautunut hankkimaan ehkäisyä tai vasektomiaa.

Luin koko ketjun. 

Älä missään nimessä tee aborttia sen takia että lapsesi tulisivat siitä onnellisiksi. Äläkä eroa miehestäsikään siitä syystä. 

Yhden ehdotus siitä että mies viettäisi teillä vähemmän aikaa, oli oikein hyvä. Jos mies suostuu tähän, se kertoo siitä että hän yrittää ja on sitoutuvainen sinuun (ja lapsiisi). 

Kerro lapsillesi että he ovat ykkösiä ja mies ei heitä ohita. Muista myös teioilla osoittaa lapsillesi erityisen paljon hellyyttä ja hyväksyntää. Muistuta että uusi miehesi ei ole heille uusi isä, heidän isänsä on ja pysyy isänä jatkossakin. Mainitse myös että uutta isäpuolta ei tarvitse rakastaa, mutta hänen kanssaan pitää tulla toimeen. 

Uusioperheitä joissain tapauksissa yhdistää se että on yksi uusi ihminen jota kaikki rakastavat. Luokaa myös yhteisiä muistoja, positiivisia sellaisia. Ne yhdistävät myös. Samoin perinteet, teidän koko uusperheen yhteiset jutut.

Oletteko käyneet perheneuvolassa? Hae lapsillesi keskusteluapua, miksei koko perheelle. Ja itsellesi, jos yhtään siltä tuntuu. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:00"]

Raskaus vielä alle 12 v, joten ei juurikaan näy...juuri tänään lapseni sanoi aamupalapöydässä, ettei halua, että m on täällä, koska ei ole mun isä. Ei meinaa hyväksyä miestä sitten millään.

Nyt on sitten käynyt niin, että vastoin kaikkia odotuksia olen raskaana tälle miehelle. Eli tulee olemaan hyvin tiiviisti osa meidän perhettä...

Onko muilla uusperheissä elävillä ollut vastaavanlaisian kokemuksia?

[/quote]

Minä en toivonut vanhempieni yhteen paluuta avioeron jälkeen, päinvastoin, ajatuskin siitä kauhistutti minua. En myöskään voinut sietää äitini miesystävää, josta sittemmin tuli äitini avomies. Olisin halunnut elää keskenämme, äiti ja me lapset, mutta äiti meni rakastumaan, sitä en kestänyt. Jälkeenpäin olen tajunnut tämän. Olin mustasukkainen äidistä. Senkin olen ymmärtänyt, että äitini miehellä on varmaan ollut raskasta vuokseni. Kertaakaan hän ei kuitenkaan ole näyttänyt turhautumistaan. Hän ei ole myöskään tyrkyttänyt seuraansa eikä yrittänyt olla isäpuolena, ehkä hän on ymmärtänyt, etten olisi voinut sietää sellaista.

Aikuisena opettelin käyttäytymään asiallisesti ja nykyään pidän äitini miehestä. Olen myös ymmärtänyt, että äitini miehessä ei ole ollut yhtään mitään vikaa. Kiva mies, minulla vain oli ihan hirveän vaikea murrosikä ja melkoiset traumat, jotka sain oman isäni väkivaltaisuuden vuoksi, enkä siksi pystynyt hyväksymään äitini miestä aluksi. 

Aina ei siis ole syynä isäpuolen pahuus tms. vaan lapsen oma paha olo, kun lapsi ei pysty hyväksymään äidin uutta puolisoa. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:52"]

33, minustakin tämä on aika hirveä tilanne. Ei olisi pitänyt harrastaa seksiä ollenkaan...mutta täytyykö eronneen sitten pidättäytyä seksistä koko loppuelämäksi? AINA voi ehkäisykin pettää.

Voi olla, että mun on pakko tehdä se abortti, sillä mä en kestä sitä, että lapseni kärsivät. Mutta sekin tuntuu tosi pahalta. Adoptioon lapsen voisi antaa, mutta tällä suht pienellä paikkakunnalla myös lasteni elämä olisi pilalla, kun jutut kiertäisivät. Ei se ainakaan mitenkään heidän elämäänsä parantaisi.

Pitäiskö mun sitten vaan kovettaa itseni ja tehdä se abortti jo olemassaolevien lasteni takia? En vaan tajua miten ikinä siihen pystyn...:(

Ap

[/quote]

Ap, vaikuttaa siltä, että olet nyt aivan liian järkyttynyt tekemään ainuttakaan vakavaa päätöstä. Jostakin syystä olet saanut pakkomielteen abortista. Harkitsepa vielä moneen kertaan, miksi oikeasti haluat abortin. 

Mitä sinä haluat?

Haluatko lapsen? Jos haluat, lopetat abortista vatvomisen ja keskityt nauttimaan raskaudestasi.

Haluatko jo syntyneiden omien lastesi parasta? Jos niin haluat, siinäkin tapauksessa lakkaa hautomasta aborttia. On varsin makaaberia miettiä, mitä lapsesi sanoisivat, jos kertoisit tehneesi abortin olemassaolevien lastesi tähden. Ei kukana lapsi halua kantaa sellaista syyllisyyttä. Lakkaa siis sysäämästä vastuuta omille lapsillesi ja kanna se itse. 

Sinä voit olla hyvä äiti kaikille perheeseesi kuuluville lapsille, kaikille omillesi ja miehesi lapsille. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:18"]

Aivan. Että siis curlaava opettaja. =DD

[/quote]

Pitää vähän puolustaa ap:ta. Raskaushormonit kun pamahtavat päälle niin tiukinkin täti menee vähän sekaisin. Onneksi tämä on lähinnä alkuraskauden aikainen ilmiö ja tasoittuu kyllä vähitellen. Muistan, kuinka itkuherkkä olin lapsiani odottaessani. En tiedä, miten sekaisin olisin ollut, jos olisi ollut vielä uusperhekuvio tuomassa lisäjännitystä raskauteen, kun muutenkin oli ihan jännät paikat pelkkien raskauksienkin vuoksi. 

Olen varmasti ainoa palstan mammoista, joilla uusperhekuviot ovat menneet mallikkasti. Lapsi edellisestä suhteesta on 9v, isänsä ei oikeastaan koskaan viettänyt aikaa lapsen kanssa. Nyt eron jälkeen on kiinnostuneempi lapsensa tekemisistä kun asuessamme saman katon alla. Uusi kumppanini touhuaa lapsen kanssa, asettaa rajoja ja on kiinnostunut lapsen asioista sekä on erittäin rakas lapselle.

Olen raskaana viimeisellä kolmanneksella, lapsi oli suunniteltu ja toivottu kaikkien osalta. Tuleva isosisko on myös innoissaan. Ikäeroa tulee lapsilla olemaan se 9,5v, joten asemaa ei tarvitse tuntea uhatuksi. Miesystäväni kanssa olen jo hyvissä ajoin keskustellut huomion jakamisesta molemmille lapsille ja isosiskon aion ottaa alusta asti mukaan vauvan hoitoon. Olen myös tehnyt selväksi sen, että kyseessä on MEIDÄN vauva.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 07:04"]

Olen varmasti ainoa palstan mammoista, joilla uusperhekuviot ovat menneet mallikkasti. Lapsi edellisestä suhteesta on 9v, isänsä ei oikeastaan koskaan viettänyt aikaa lapsen kanssa. Nyt eron jälkeen on kiinnostuneempi lapsensa tekemisistä kun asuessamme saman katon alla. Uusi kumppanini touhuaa lapsen kanssa, asettaa rajoja ja on kiinnostunut lapsen asioista sekä on erittäin rakas lapselle.

Olen raskaana viimeisellä kolmanneksella, lapsi oli suunniteltu ja toivottu kaikkien osalta. Tuleva isosisko on myös innoissaan. Ikäeroa tulee lapsilla olemaan se 9,5v, joten asemaa ei tarvitse tuntea uhatuksi. Miesystäväni kanssa olen jo hyvissä ajoin keskustellut huomion jakamisesta molemmille lapsille ja isosiskon aion ottaa alusta asti mukaan vauvan hoitoon. Olen myös tehnyt selväksi sen, että kyseessä on MEIDÄN vauva.

[/quote]

On meitä muitakin. 15v ollaan yhdessä oltu perheenä ja miehen lapsi on kuin omani.

Oletsä ainakin osannut elämäsi sotkea. Pääsääntöisesti lapset eivät tykkää näistä iskien ja äiskien uusista rakkauksista. Menee vuosikausia, että oppivat hyväksymään jos koskaan.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:55"]

Oletsä ainakin osannut elämäsi sotkea. Pääsääntöisesti lapset eivät tykkää näistä iskien ja äiskien uusista rakkauksista. Menee vuosikausia, että oppivat hyväksymään jos koskaan.

[/quote]

Missä näin on todettu? Muualla kuin av-mamman päässä?