Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni eivät hyväksy miestäni, nyt yhteinen lapsi tulossa...
18.09.2013 |
Raskaus vielä alle 12 v, joten ei juurikaan näy...juuri tänään lapseni sanoi aamupalapöydässä, ettei halua, että m on täällä, koska ei ole mun isä. Ei meinaa hyväksyä miestä sitten millään.
Nyt on sitten käynyt niin, että vastoin kaikkia odotuksia olen raskaana tälle miehelle. Eli tulee olemaan hyvin tiiviisti osa meidän perhettä...
Onko muilla uusperheissä elävillä ollut vastaavanlaisian kokemuksia?
Kommentit (100)
Kerro nyt, kauanko mies on ollut kuvioissa ja kauanko on asunut jo teidän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:52"]
33, minustakin tämä on aika hirveä tilanne. Ei olisi pitänyt harrastaa seksiä ollenkaan...mutta täytyykö eronneen sitten pidättäytyä seksistä koko loppuelämäksi? AINA voi ehkäisykin pettää.
Voi olla, että mun on pakko tehdä se abortti, sillä mä en kestä sitä, että lapseni kärsivät. Mutta sekin tuntuu tosi pahalta. Adoptioon lapsen voisi antaa, mutta tällä suht pienellä paikkakunnalla myös lasteni elämä olisi pilalla, kun jutut kiertäisivät. Ei se ainakaan mitenkään heidän elämäänsä parantaisi.
Pitäiskö mun sitten vaan kovettaa itseni ja tehdä se abortti jo olemassaolevien lasteni takia? En vaan tajua miten ikinä siihen pystyn...:(
Ap
[/quote]
Provotutkani alkoi piippaamaan nyt muuten aika vahvasti.
En todellakaan hyväksy, että lapset menevät isälleen. Se ei todellakaan ole näille lapsille paras vaihtoehto, mitenkään asiaa sen paremmin erittelemättä.
Sen takia olen miettinytkin aborttia ja sitä, että mies muuttaa täältä pois jne.
Mutta kun nyt mennään jo rv 8+...
Ap
Tai mitäs jos AP nyt kertoisit lapsille ihan selvästi, että ette ole heidän isänsä kanssa enää yhteen palaamassa vaan tämä uusi mies on nut sinun uusi kumppanisi?
Jotenkin olet antanut heidän uskoa, että mahdollisuuksia olisi, koska edelleen sitä toivovat.
Ja kun olet tehnyt tämän asian heille selväksi, kertot, että syntyy uusi pikkusisarus. Piste.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:52"]
Aika parantaa. Siinä voi mennä parikin vuotta, että lapsesi hyväksyvät miehesi. Näin kävi omalla kohdallani. Mulla on ikuinen syyllisyys siitä, että toimin liian nopeasti kuuntelematta lastani.
[/quote]
Odota nyt vähän aikaa, ap:n pitää miettiä tarkasti nämä asiat, riippuen siitä mihin suuntaan haluaa tämän provokeskustelun etenevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:33"]
Vanhempi lapseni, 9-vuotias, sanoi tänään jopa, että muuttaa kokonaan asumaan isänsä luo, jos mies asuu vielä täällä :(.
En mä tiedä. Pitääkö mun sitten tappaa tää sisälläni kasvava uusi ihminen ja erota tästä miehestä, että olemassaolevat lapseni olisivat onnellisia? Tosin en usko, että tyttäreni olisi aikuisena kovinkaan onnellinen, jos kertoisin, että tapoin veljensä tai siskonsa sen takia, kun kuvittelin, että lapseni tulisivat sitten onnellisiksi. Kamala ajatus sekin.
Ap
[/quote]
On selvää, että sinun ei pidä tehdä aborttia, jos et itse sitä halua.
Mutta tilanne on kyllä täydellinen katastrofi vanhemmille lapsillesi ja heidän ja uuden miehesi suhteelle, eikä sitä pidä vähätellä tyyliin "lapset kyllä sopeutuvat". Erosta on ilmeisesti melko vähän aikaa, ja lasten olisi pitänyt saada rauhassa tottua ajatukseen erosta ensin, sitten pitkän ajan kuluttua ajatukseen äidin uudesta miehestä, siitä pitkän ajan kuluttua mahdollisesti siihen, että mies muuttaa omaan kotiin asumaan ja tulee vielä uusi vauva. Siis tilanne on nyt mikä on, mutta toivon todella, että otat huomioon, että olet pistänyt lapsesi todella hankalaan tilanteeseen.
Olisiko teidän mahdollista asua erillään miehen kanssa vielä, vauvasta huolimatta? Joka tapauksessa käytännön neuvoina ehdottaisin
-paljon, paljon huomiota ja rakkautta vanhemmille lapsille. ETENKIN silloin, kun ovat hankalimmillaan
-mies ei ole teillä joka päivä, eikä välttämättä edes joka viikko. Tavatkaa kun lapsesi ovat isällään
-mies EI komentele tai ala määräillä lapsiasi, vaan yrittää hitaasti ja varovasti luoda heihin positiivisen suhteen ja kestää lasten torjunnan kuin...mies.
-Mies ei ala ottaa mitään kasvatusvastuuta ennen kuin aikojen kuluttua jos ja kun lapset jo pitävät hänestä ja luottavat häneen
BTW, minusta on aika huolestuttavaa, että mietit edes leikillään kertovasi abortista syyllistävään sävyyn lapsillesi kun he ovat aikuisia. Jos teet abortin, on se tietenkin sinun oma päätöksesi eikä millään tavalla lastesi syytä tai vastuulla. Yritä saada nyt pääsi ja prioriteettisi selväksi. Esikoista odottaessa voi keskittyä täysin ruusunpunaiseen vauvahuumaan, kolmatta lasta odottaessa tuota luksusta ei enää kerta kaikkiaan ole.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:55"]
En todellakaan hyväksy, että lapset menevät isälleen. Se ei todellakaan ole näille lapsille paras vaihtoehto, mitenkään asiaa sen paremmin erittelemättä.
Sen takia olen miettinytkin aborttia ja sitä, että mies muuttaa täältä pois jne.
Mutta kun nyt mennään jo rv 8+...
Ap
[/quote]Hei joo!!!!!!! Lapset saa päättää, kenen kanssa vanhempi on vai onko kenenkään. Lapset saa päättää tuleeko perheeseen lisää lapsia.
Ei HY-VÄ JU-MA-LA, mitä vielä!?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tapasivat miehen ekan kerran n. 8 kk erostani. Sitten siitä n. 3 kk mies rupesi enemmän olemaan meillä. Oli varmasti liian aikaisin...sitä minäkin kadun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45, en tietenkään kertoisi abortista lapsilleni, ja tuo oli typerästi sanottu...mutta kuten aiemmin sanoin, ajatukset ovat aika sekaisin tällä hetkellä.
Voisiko abortin jotenkin tällaisessa tilanteessa "hyväksyä"? Koskaan en olisi kuvitellut joutuvani tällaisia asioita miettimään.
Ja tulevan lapsen isä on TÄYSIN aborttia vastaan. Ei todellakaan pidä sitä vaihtoehtona...
Tämä on oikeasti kamala tilanne.
Ap
Tietääkö kukaan, onko joku "puolueeton" paikka, missä abortista voisi keskustella?
Siis jolla ei olisi tavoitteena se, että naisen pää saadaan kääntymään...Mistä saisi anonyymisti keskusteluapua. Tarvitsisin sitä ihan oikeasti nyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:57"]
Lapset tapasivat miehen ekan kerran n. 8 kk erostani. Sitten siitä n. 3 kk mies rupesi enemmän olemaan meillä. Oli varmasti liian aikaisin...sitä minäkin kadun.
Ap
[/quote]
Ok, eli päätit tuollaiset aikaikkunat. Nytkö aletaan sitten mätkiä verbaalisesti siitä? Ajattelitko myös sitä vaihtoehtoa, että seurustelu olisi kestänyt pidempään, vaikkapa pari vuotta ja yhdessäkin asuttu jo pitkään? Sitten olisimme voineet ruveta sättimään täällä niitä kiittämättömiä kakaroita?
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:57"]
Lapset tapasivat miehen ekan kerran n. 8 kk erostani. Sitten siitä n. 3 kk mies rupesi enemmän olemaan meillä. Oli varmasti liian aikaisin...sitä minäkin kadun.
Ap
[/quote]
No, kieltämättä turhan nopeata toimintaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Ihan ekana nyt ei kannata jälleen erota tms vaan miettiä asioita kunnolla.
Tuleeko sun ja miehen lapset toimeen vai mättääkö silläkin saralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:52"]
33, minustakin tämä on aika hirveä tilanne. Ei olisi pitänyt harrastaa seksiä ollenkaan...mutta täytyykö eronneen sitten pidättäytyä seksistä koko loppuelämäksi? AINA voi ehkäisykin pettää.
Voi olla, että mun on pakko tehdä se abortti, sillä mä en kestä sitä, että lapseni kärsivät. Mutta sekin tuntuu tosi pahalta. Adoptioon lapsen voisi antaa, mutta tällä suht pienellä paikkakunnalla myös lasteni elämä olisi pilalla, kun jutut kiertäisivät. Ei se ainakaan mitenkään heidän elämäänsä parantaisi.
Pitäiskö mun sitten vaan kovettaa itseni ja tehdä se abortti jo olemassaolevien lasteni takia? En vaan tajua miten ikinä siihen pystyn...:(
Ap
[/quote]
Älä nyt saatana ainakaan aborttia tee, jos herkutelet, että saat kertoa kiduttavan nautinnollisesti lapsillesi, kuinka heidän pikkusisarus revittiin ja paloiteltiin sinun sisältäsi ja se murha on heidän syy.
Sinä olet ap sairas, pelotavan sairas
Oletko ap varma, että uusi miehesi ei käytä lapsiasi hyväksi, kun torjuvat tämän? Tuli vaan mieleen siitäkin, että mies on innoissaan tulevasta lapsesta, miksiköhän.
51, valitettavasti en ymmärrä, mitä tarkoitat, valitettavasti...
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:20"]
En kyllä ymmärrä naisia, jotka pistävät uuden kumppanin lasten edelle.
Niinkuin 2 sanoi, ota selvää missä ongelma on.
[/quote]Ilkeän äitipuolen omistaneena sanon, että samaa mieltä!
Miehen lapset ovat aika lailla vilkkaampia kuin minun lapseni, eivät usko hetikään niin hyvin, mitä sanotaan (siis tekevät vaikka kielletään), eivätkä lapseni voi ymmärtää aina heidän käytöstään ja jopa joskus pelkäävät heitä, että lyövät jne.
Hänen lapsensa ovat kovaäänisiä ja heidän peräänsä saa vahtia, kun taas minun lapseni eivät vaadi sellaista vahtimista enää ollenkaan.
Ovat siis aika erilaisia minun ja hänen lapsensa. Silti kuitenkin leikkivät keskenään ja ihan hyvin kuitenkin tulevat toimeen.
Toisaalta ajattelen, että lapsien on hyväkin tottua erilaisiin ihmisiin ja erilaisuuteen tässä maailmassa.
Ap
54, tähän en kyllä usko. Sanomattakin selvää, että olen alusta alkaen tarkkaillut tilannetta tästäkin aspektista. Lapset eivät edes ole hänen kanssaan yksin juuri koskaan. Lapseni ovat lisäksi avoimia, olemme aina keskustelleet paljon ja todella herkästi kertovat, mikä mättää.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Aika parantaa. Siinä voi mennä parikin vuotta, että lapsesi hyväksyvät miehesi. Näin kävi omalla kohdallani. Mulla on ikuinen syyllisyys siitä, että toimin liian nopeasti kuuntelematta lastani.