Lapseni eivät hyväksy miestäni, nyt yhteinen lapsi tulossa...

Siis kauanko olette olleet yhdessä uuden miehen kanssa? Entä kauanko on aikaa siitä kun erosit lasten isästä?

Vanhempi lapseni, 9-vuotias, sanoi tänään jopa, että muuttaa kokonaan asumaan isänsä luo, jos mies asuu vielä täällä :(.

En mä tiedä. Pitääkö mun sitten tappaa tää sisälläni kasvava uusi ihminen ja erota tästä miehestä, että olemassaolevat lapseni olisivat onnellisia? Tosin en usko, että tyttäreni olisi aikuisena kovinkaan onnellinen, jos kertoisin, että tapoin veljensä tai siskonsa sen takia, kun  kuvittelin, että lapseni tulisivat sitten onnellisiksi. Kamala ajatus sekin.

Ap

OT,

mies toivoi yhteistä lasta, eli miksi, ei tykkää ap:n lapsista vaan haluaa oman?

JA ap suostuu tähän?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:29"]

Lapset toivovat aina, että vanhemmat palaisivat yhteen. Kuten 4 kirjoittikin, lapsilla ei ole oikeutta sanella sinun elämääsi ja tämä on muuten ihan asiantuntijoidenkin ohje; aikuiset määrävät ja asettavat saannöt.

Meillä mieheni lapsi, 14 v, on näiden kaikkien vuosien aikana jotenkin oppinut hyväksymään minut mutta kun kerroimme meille tulevasta vauvasta, oli vastaus ettei meille tulo kiinnosta enää eikä ole tullut pyynnöistä huolimatta.

Tsemppiä!

[/quote]

Olen itse eroperheen lapsi ja en ole koskaan toivonut että vanhempani muuttaisivat uudelleen yhteen. Päinvastoin, olisivat saaneet erota aiemmin. Isäpuoleni on minulle rakas ja lapsilleni kuin ukki.

Selvitä miksi lapset eivät pidä siitä uudesta miehestäsi. Ja ennenkaikkea kuuntele lapsiasi. Joo, lapset eivät määrää että ketä aikuinen tapailee ja ketä ei, mutta lapsen inhon taustalla voi olla jotain muutakin kuin se, että halutaan isi takaisin kotiin. Se mies voi esim. käyttäytyä tosi inhottavasti lapsiasi kohtaan silloin kun sinä et ole paikalla. Ja joskus lapsienkaan kemiat eivät kohtaa muiden ihmisten kanssa, tuskin sinäkään kaikista ihmisistä pidät.

Mutta niin. Itsepä soppasi olet keittänyt. Noin niinkuin äitinä sinun pitäisi tietää että miten ne lapset saavat alkunsa, joten "vastoin kaikkia odotuksia" selittelyt on nyt vähän typeriä. Toki jos sulta on kohtu poistettu, on raskaus ihme, mutta sterilisaatiokaan ei ole 100%varma ehkäisy.

Meillä on lasten isän kanssa nyt ihan hyvät välit ja  esim. kannustan lapsia (olen siis lähivanhempi) olemaan yhteydessä isänsä kanssa minun luona ollessaan. Ovat aika paljon isänsäkin luona, siis joka viikko jonkin aikaa.

Ero tapahtui pari vuotta sitten. Ja siis tämä raskaus on ihan alussa. Ja olen jo yli 40 v., eli eihän tän ikäisenä ole edes enää mitenkään todennäköistä, että ylipäänsä tulisi raskaaksi. Siinä mielessä täytyisi tietenkin olla asiasta onnellinenkin, että näin kävi. Nyt en vain jotenkin pysty olemaan onnellinen raskaudesta.

Ajattelin mennä terkan kanssa neuvolaan juttelemaan tästä. Mun pää hajoo ihan oikeasti. Haluaisin niin olla lapsilleni hyvä äiti...sen on aina ollut minulle kaikista tärkeintä koko maailmassa, ja olen aina ollut tosi omistautuva äiti.Siksi tämä on minulle todella vaikeaa. Mutta täytyyhän mun tätä syntymätöntäkin lasta ajatella nyt.

Eroon ei todellakaan liittynyt kolmansia osapuolia mitenkään.

Ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:25"]

Ovat 7 ja 9.

Ap

[/quote]

Onneksi olkoon! Sitten teillä vasta kivaa onkin, kun lapset tulevat murrosikään!! Toivottavasti he hyväksyvät ajan mittaan uuden kumppanisi tai teillä on helvetti valloillaan.

Tai ei tää raskaus nyt ihan ihan alussa ole, rv 8+ meneillään. En tiedä, miten pitkälle abortti edes menisi, jos siihen päätyisin. En kyllä varmasti voisi antaa sitä ikinä itselleni anteeksi.

Ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:25"]

Ovat 7 ja 9.

Ap

[/quote]

Onneksi olkoon! Sitten teillä vasta kivaa onkin, kun lapset tulevat murrosikään!! Toivottavasti he hyväksyvät ajan mittaan uuden kumppanisi tai teillä on helvetti valloillaan.

[/quote]

Juuri näin ja kun ap.kin alkaa olla aika iäkäs, ihania aikoja tiedossa, kun ensin taistelee omien lasten murkkuikän ja sitten kyyskymppisenä vielä hyysää tätä rakkauden hedelmää.

'

Ei taida uusi mies pysyä matkassa. En ymmässä, miksi joka miehelle pitää vääntää se rakkauslapsi

24, miehellä on omiakin lapsia. Halusi myös yhteisen, hänen mielestään se on ihana asia. Kaupoissakin katselee kaikkia vauvojen tavaroita ihan innoissaan jo...

Ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:22"]

 Joku eroperheen lapsi, jonka äiti ei koskaan ottanut uutta miestä, on sanonutkin minulle, että hän olisi itse asiassa toivonut, että äidillä olisi ollut uusi kumppani.

Ap

[/quote]

Mutta vielä useammin ne sanoo, että ovat vihanneet sitä uuusperhehelvettiä... ketkä siis siihen ovat joutuneet

[/quote]

Mieheni eivät ole useimmat uusperheen lapset, mutta niin hänkin sanoi, että inhosi niitä äidin poikaystäviä ja lopulta sitä miestä, kuka jäi äitinsä luo

Eipä paljon pidetä anoppiin miehen toiveesta yhteyttä

[/quote]

Minäkään en ikinä toivonut että vanhempani olisivat palanneet yhteen, sitä huutamista ei jaksanut kukaan, mutta en ikinä oppinut pitämään isäni avokista. Sen naisen lapset olivat hemmoteltuja kakaroita ja ko. nainen on marttyyri ja hänen asenteensa oli/on että "minun rakkaat pienet kultamussukkahanipööt ja Erkin pennut" vaikka me pennut olimmekin paremman kasvatuksen saaneita..

Lopulta kieltäydyin menemästä isäni luokse kun se nainen ilmoitti että on raskaana. 

Äiti ei tuonut miehiä kotiin näytille, mutta tiesin että hänellä oli miesystävä jonkin aikaa. Oikeastaan olen kiitollinen äidille siitä että hän ei tuonut miehiä kotiin, koska teini-ikäni oli muutenkin raskas, kiitos koulukiusaamisen ja isän avokin. Jos siihen olisi sotkettu vielä joku vieras äijä niin olisin varmaan joutunut suljetulle... 

Mutta niin. Enemmän arvostin äitiäni, joka ei sotkenut meitä uusperhekuvioihin, kuin isääni, joka sotki, eikä kuunnellut meitä ollenkaan. Vasta pari vuotta sitten hänkin tajusi millainen pirttihirmu se nainen on ja yrittää räpiköidä hänestä eroon..(Uutta pikkusisarusta ei tullut lopulta, onneksi)

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:33"]

Vanhempi lapseni, 9-vuotias, sanoi tänään jopa, että muuttaa kokonaan asumaan isänsä luo, jos mies asuu vielä täällä :(.

En mä tiedä. Pitääkö mun sitten tappaa tää sisälläni kasvava uusi ihminen ja erota tästä miehestä, että olemassaolevat lapseni olisivat onnellisia? Tosin en usko, että tyttäreni olisi aikuisena kovinkaan onnellinen, jos kertoisin, että tapoin veljensä tai siskonsa sen takia, kun  kuvittelin, että lapseni tulisivat sitten onnellisiksi. Kamala ajatus sekin.

Ap

[/quote]

Kertooko vanhemmat lapsilleen, kun lapset aikuistuvat, että olen kuule tappanut sun takia sun pikkusisaruksen, kun huteloin ehkäisyssä.

Karmea ämmä.

Anna lasten muuttaa isälleen ja vietä rakkaudenhetkiä uuden miehesi ja uuden lapsen kanssa.

Hirveä tilanne. Itse ajattelen, että vaikka lapset eivät asioita määrääkään, niin on kauheaa jos joutuvat asumaan vieraan miehen kanssa, jota eivät halua. Miltä sinusta itsestä tuntuisi.. Kyllä tuossa vaiheessa mennään sillä tavalla lasten ehdoilla, joko koko perhe hyväksyy uuden miehen tai sitten ei. Et voi valita itsellesi vain miestä, koska siitä väistämättä tulee lastesi isäpuoli. Ja jos eivät sitä halua, niin miten voit tehdä niin?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:22"]

 Joku eroperheen lapsi, jonka äiti ei koskaan ottanut uutta miestä, on sanonutkin minulle, että hän olisi itse asiassa toivonut, että äidillä olisi ollut uusi kumppani.

Ap

[/quote]

Mutta vielä useammin ne sanoo, että ovat vihanneet sitä uuusperhehelvettiä... ketkä siis siihen ovat joutuneet

[/quote]

Mieheni eivät ole useimmat uusperheen lapset, mutta niin hänkin sanoi, että inhosi niitä äidin poikaystäviä ja lopulta sitä miestä, kuka jäi äitinsä luo

Eipä paljon pidetä anoppiin miehen toiveesta yhteyttä

[/quote]

Minäkään en ikinä toivonut että vanhempani olisivat palanneet yhteen, sitä huutamista ei jaksanut kukaan, mutta en ikinä oppinut pitämään isäni avokista. Sen naisen lapset olivat hemmoteltuja kakaroita ja ko. nainen on marttyyri ja hänen asenteensa oli/on että "minun rakkaat pienet kultamussukkahanipööt ja Erkin pennut" vaikka me pennut olimmekin paremman kasvatuksen saaneita..

Lopulta kieltäydyin menemästä isäni luokse kun se nainen ilmoitti että on raskaana. 

Äiti ei tuonut miehiä kotiin näytille, mutta tiesin että hänellä oli miesystävä jonkin aikaa. Oikeastaan olen kiitollinen äidille siitä että hän ei tuonut miehiä kotiin, koska teini-ikäni oli muutenkin raskas, kiitos koulukiusaamisen ja isän avokin. Jos siihen olisi sotkettu vielä joku vieras äijä niin olisin varmaan joutunut suljetulle... 

Mutta niin. Enemmän arvostin äitiäni, joka ei sotkenut meitä uusperhekuvioihin, kuin isääni, joka sotki, eikä kuunnellut meitä ollenkaan. Vasta pari vuotta sitten hänkin tajusi millainen pirttihirmu se nainen on ja yrittää räpiköidä hänestä eroon..(Uutta pikkusisarusta ei tullut lopulta, onneksi)

[/quote]

Ei vanhempien tarvitse kuunnella lellittyjä kakaroitaan. Oletko nyt tyytyväinen, ettei äitisi saanut uutta miestä, kun olit niin vaikea ja itsekäs.

Tsemppiä ap. Käske pentujes muuttaa isänsä luo. Heillä ei ole oikeutta sekoittaa elämääsi

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:33"]

Vanhempi lapseni, 9-vuotias, sanoi tänään jopa, että muuttaa kokonaan asumaan isänsä luo, jos mies asuu vielä täällä :(.

En mä tiedä. Pitääkö mun sitten tappaa tää sisälläni kasvava uusi ihminen ja erota tästä miehestä, että olemassaolevat lapseni olisivat onnellisia? Tosin en usko, että tyttäreni olisi aikuisena kovinkaan onnellinen, jos kertoisin, että tapoin veljensä tai siskonsa sen takia, kun  kuvittelin, että lapseni tulisivat sitten onnellisiksi. Kamala ajatus sekin.

Ap

[/quote]

Kertooko vanhemmat lapsilleen, kun lapset aikuistuvat, että olen kuule tappanut sun takia sun pikkusisaruksen, kun huteloin ehkäisyssä.

Karmea ämmä.

Anna lasten muuttaa isälleen ja vietä rakkaudenhetkiä uuden miehesi ja uuden lapsen kanssa.

[/quote]

Tuskin sillä mitään ehkäisyä on ollutkaan kun käyttää ikää selityksenä. 

Kuinka yksinkertaisia ihmiset ovatkaan? Ei nelikymppinen raskaana oleva ole mikään "vastoin kaikkia odotuksia" juttu, vaan suhteellisen normaalia. 

Niin, miten kauan siitä erosta oli kun tämä uusi astui kuvioihin? Miten omat lapsesi ja tämän miehen lapset tulevat toimeen keskenään? Kuinka usein käyvät teillä?

Jep, joko hyväksyt että lapset menee isälle-ja mikseivät muka yhtä hyvin voisi mennäkin?- tai teet abortin- olet jo aika vanhakin saamaan lapsen- ja pidät miehesi vain seurustelukumppanina, molemmilla omat asunnot. Yhteen sitten kun lapset aikuisia.

Itsekkyys on perseestä.

Siinähän se syy lasten asenteeseen tuli ap:n omalta näppikseltä; toivovat että äiti ja isä palaisivat vielä yhteen. Ei siinä tilanteessa tietenkään hyväksytä uutta miestä, sehän on esteenä vanhempien yhteen palaamiselle. Siis syyllinen lasten mielestä, ei siinä enää muita syitä tarvita.

Jos aiot pitää uuden miehen perhekuviossa mukana, sinun on pakko keskustella lasten isän kanssa asiasta. Sen jälkeen te asetutte yhteisrintamaan lasten edessä ja kerrotte, että ette enää palaa yhteen. Tämä olennainen vaihe on jäänyt väliin, koska lapset eivät ole päässeet yli asiasta.

33, minustakin tämä on aika hirveä tilanne. Ei olisi pitänyt harrastaa seksiä ollenkaan...mutta täytyykö eronneen sitten pidättäytyä seksistä koko loppuelämäksi? AINA voi ehkäisykin pettää.

Voi olla, että mun on pakko tehdä se abortti, sillä mä en kestä sitä, että lapseni kärsivät. Mutta sekin tuntuu tosi pahalta. Adoptioon lapsen voisi antaa, mutta tällä suht pienellä paikkakunnalla myös lasteni elämä olisi pilalla, kun jutut kiertäisivät. Ei se ainakaan mitenkään heidän elämäänsä parantaisi.

Pitäiskö mun sitten vaan kovettaa itseni ja tehdä se abortti jo olemassaolevien lasteni takia? En vaan tajua miten ikinä siihen pystyn...:(

Ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:22"]

 Joku eroperheen lapsi, jonka äiti ei koskaan ottanut uutta miestä, on sanonutkin minulle, että hän olisi itse asiassa toivonut, että äidillä olisi ollut uusi kumppani.

Ap

[/quote]

Mutta vielä useammin ne sanoo, että ovat vihanneet sitä uuusperhehelvettiä... ketkä siis siihen ovat joutuneet

[/quote]

Mieheni eivät ole useimmat uusperheen lapset, mutta niin hänkin sanoi, että inhosi niitä äidin poikaystäviä ja lopulta sitä miestä, kuka jäi äitinsä luo

Eipä paljon pidetä anoppiin miehen toiveesta yhteyttä

[/quote]

Minäkään en ikinä toivonut että vanhempani olisivat palanneet yhteen, sitä huutamista ei jaksanut kukaan, mutta en ikinä oppinut pitämään isäni avokista. Sen naisen lapset olivat hemmoteltuja kakaroita ja ko. nainen on marttyyri ja hänen asenteensa oli/on että "minun rakkaat pienet kultamussukkahanipööt ja Erkin pennut" vaikka me pennut olimmekin paremman kasvatuksen saaneita..

Lopulta kieltäydyin menemästä isäni luokse kun se nainen ilmoitti että on raskaana. 

Äiti ei tuonut miehiä kotiin näytille, mutta tiesin että hänellä oli miesystävä jonkin aikaa. Oikeastaan olen kiitollinen äidille siitä että hän ei tuonut miehiä kotiin, koska teini-ikäni oli muutenkin raskas, kiitos koulukiusaamisen ja isän avokin. Jos siihen olisi sotkettu vielä joku vieras äijä niin olisin varmaan joutunut suljetulle... 

Mutta niin. Enemmän arvostin äitiäni, joka ei sotkenut meitä uusperhekuvioihin, kuin isääni, joka sotki, eikä kuunnellut meitä ollenkaan. Vasta pari vuotta sitten hänkin tajusi millainen pirttihirmu se nainen on ja yrittää räpiköidä hänestä eroon..(Uutta pikkusisarusta ei tullut lopulta, onneksi)

[/quote]

Ei vanhempien tarvitse kuunnella lellittyjä kakaroitaan. Oletko nyt tyytyväinen, ettei äitisi saanut uutta miestä, kun olit niin vaikea ja itsekäs.

Tsemppiä ap. Käske pentujes muuttaa isänsä luo. Heillä ei ole oikeutta sekoittaa elämääsi

[/quote]

ööh, äiti oli "miehetön" ihan omasta päätöksestään. Hänellä siis oli miesystävä, muttei tuonut sitä kotiin asti. Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi.