Lapseni eivät hyväksy miestäni, nyt yhteinen lapsi tulossa...

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:07"]

Oletko ap varma, että uusi miehesi ei käytä lapsiasi hyväksi, kun torjuvat tämän? Tuli vaan mieleen siitäkin, että mies on innoissaan tulevasta lapsesta, miksiköhän.

[/quote]

Ai sunko mielestä mies ei voi haluta lapsia, jos se ei ole lapsiin sekaantuja?

Miehen lapset ovat aika lailla vilkkaampia kuin minun lapseni, eivät usko hetikään niin hyvin, mitä sanotaan (siis tekevät vaikka kielletään), eivätkä lapseni voi ymmärtää aina heidän käytöstään ja jopa joskus pelkäävät heitä, että lyövät jne.

Hänen lapsensa ovat kovaäänisiä ja heidän peräänsä saa vahtia, kun taas minun lapseni eivät vaadi sellaista vahtimista enää ollenkaan.

Ovat siis aika erilaisia minun ja hänen lapsensa.

Miten en yllättynyt, että SINUN lapsesi ovat hellantelttuja, ja miehen lapset huonosti kasvatettuja, kurittomia pikku nilviäisiä...

60, tämä on totuus. Heillä on mm. lääkitystä noihin em. asioihin liittyen. Tässä ei ole kyse siitä, että pitäisin omia lapsiani jotenkin parempina,  vaan ihan puhdasta faktaa on. Arvasin jo tunnettuani heidät  hyvin vähän aikaa (olen itse opetusalalla), että koulussa tullaan käytökseensä kiinnittämään huomiota, ja kiinnitettiinkin rajummin, kuin mitä olisin kuvitellutkaan. Ei lääkitystäkään tuosta vain määrätä.

Ap

AP , et tee sitä aborttia. Voisitteko toimia uuden miehesi kanssa nyt niin, että hän olisi sivummalla elämästänne vaikka pari kuukautta. Tänä aikana kertoisit lapsillesi, että teille on tulossa uusi pieni perheenjäsen, ja sinä ja vanhempien lapsiesi isä ette aio palata enää yhteen. Lapsille tilanne olisi helpompi hyväksyä, jos uusi miehesi ei olisi paikalla, kun kerrot asiasta.

Onnea valitsemallasi tiellä. Sanokoot asiantuntijat mitä hyvänsä, en ikinä olisi voinut olla miehen kanssa, jota lapseni ei hyväksy. Olen minäkin alallani arvostettu asiantuntija, mutta ei mielipiteeni ole ainoa oikea. Etenkin jos lapsen etu ei mene aina ja kaiken edelle.

Kiitos, 62. Sinun toimintaehdotuksesi kuulostaa itse asiassa tosi hyvältä.

Puhun miehen kanssa asiasta. Näemme vain silloin, kun lapset ovat isällään. Kerron raskaudesta lapsilleni tosiaan vasta vähän myöhemmin ja silloin, kun mies ei ole paikalla.

Itse asiassa nuorempi lapseni olisi aina halunnut olla isosisko, mutta edelliselle miehelleni olisi ollut täydellinen katastrofi, jos olisimme saaneet vielä yhden lapsen - sanoi, että jos tulisi "vahinko", abortti olisi ainoa vaihtoehto. Hän ei kuulemma enää jaksaisi vauva-aikaa millään.
Eiköhän tämä tästä. Olen toiminut typerästi ja liian nopeasti. Toivon, että lapseni eivät kanna siitä minulle kaunaa koko loppuelämäänsä, ja etten ole pilannut toiminnallani heidän elämäänsä.

Onhan sekin mahdollista, että asumme lapsen  isän kanssa erillään niin kauan, kunnes tosiaan tuntuu siltä, että kaikista tuntuu hyvältä asua yhdessä.

T. Kyynelehtivä ap :(

Pidät lapsen ja annat nyt paljon aikaa ja ymmärrystä edellisille lapsillesi. Olisi hyvä käsitellä heidän kanssaan eroa pehmeästi lasten omasta isästä ja painottaa, että se ei ollut heidän syy. Voitte katsella vanhoja valokuvia positiivisista muistoista. Voit myös kertoa "isäpuolesta" että häntä ei ole pakko pitää millään muotoa isänä, lapsilla on isä ja äiti ja että ymmärrät miltä heistä tuntuu

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:34"]

60, tämä on totuus. Heillä on mm. lääkitystä noihin em. asioihin liittyen. Tässä ei ole kyse siitä, että pitäisin omia lapsiani jotenkin parempina,  vaan ihan puhdasta faktaa on. Arvasin jo tunnettuani heidät  hyvin vähän aikaa (olen itse opetusalalla), että koulussa tullaan käytökseensä kiinnittämään huomiota, ja kiinnitettiinkin rajummin, kuin mitä olisin kuvitellutkaan. Ei lääkitystäkään tuosta vain määrätä.

Ap

[/quote]

Ja kuinka kauan miehellä on omasta erostaan aikaa? Olet ollut miehen kanssa alle vuoden ja silti niin paljon hänen lastensa kanssa, että ihan olet osannu diagnosoidakin lapset. Sen  jälkeen on vielä koulussakin huomattu sama asia ja puuttua asiaan ja lääkityskin aloittaa. Niin just. Mikään ei ole tylsempää kuin huono provo...

Et sä nyt mitään aborttia tee! Mikseivät lapsesi voisi asua väliaikaisesti vaikka isänsä luona. Ei se tee susta huonoa äitiä. Muista että vain aika auttaa.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:02"]

Et sä nyt mitään aborttia tee! Mikseivät lapsesi voisi asua väliaikaisesti vaikka isänsä luona. Ei se tee susta huonoa äitiä. Muista että vain aika auttaa.

[/quote]

Niin ja sun pitäisi myös olla onnellinen siitä, että lapsilla on oma isä jonka luona viihtyvät. Kaikilla ei ole.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:47"]

Kiitos, 62. Sinun toimintaehdotuksesi kuulostaa itse asiassa tosi hyvältä.

Puhun miehen kanssa asiasta. Näemme vain silloin, kun lapset ovat isällään. Kerron raskaudesta lapsilleni tosiaan vasta vähän myöhemmin ja silloin, kun mies ei ole paikalla.

Itse asiassa nuorempi lapseni olisi aina halunnut olla isosisko, mutta edelliselle miehelleni olisi ollut täydellinen katastrofi, jos olisimme saaneet vielä yhden lapsen - sanoi, että jos tulisi "vahinko", abortti olisi ainoa vaihtoehto. Hän ei kuulemma enää jaksaisi vauva-aikaa millään.
Eiköhän tämä tästä. Olen toiminut typerästi ja liian nopeasti. Toivon, että lapseni eivät kanna siitä minulle kaunaa koko loppuelämäänsä, ja etten ole pilannut toiminnallani heidän elämäänsä.

Onhan sekin mahdollista, että asumme lapsen  isän kanssa erillään niin kauan, kunnes tosiaan tuntuu siltä, että kaikista tuntuu hyvältä asua yhdessä.

T. Kyynelehtivä ap :(

[/quote]

Älä nyt enää kyynelehdi :) tärkeintä on, että toimit nyt tästä eteenpäin lasten etu ensimmäisenä. Myös sen syntymättömän! Luulen, että vauva sinänsä ei ole isommille lapsille niin kauhea järkytys, mutta se on jos kotiin tulee asumaan vieras mies kun lapset ovat vielä keskellä erosurua.

66, olen ollut sen verran lasten kanssa tekemisissä, ja minulla vaan on sellainen "kyky", että jo muutaman tapaamiskerran perusteella pystyin kyllä aavistelemaan, että koulussa tullaan kiinnittämään käytökseensä huomiota. Sanoin siitä miehellekin. Siksi en yllättynyt, kun koulussa puututtiin asiaan. Ja hyvä niin. Mutta oikeastaan tämä on sivuseikka tässä keskustelussa.

Ap

Ja vielä 66, olen ollut miehen kanssa jo yli 1,5 vuotta.

Ap

Aivan. Että siis curlaava opettaja. =DD

63, sellaisen kommentin haluaisin sinulle vielä antaa, että monissa asioissa ei voi oikeasti tietää miten toimisi, kunnes itse joutuu sellaiseen tilanteeseen. Monista asioista voi ajatella tyyliin "minä en sitten ikinä sitä ja tätä" jne. hyvin  mustavalkoisesti, mutta itse olen ainakin huomannut, etteivät asiat olekaan aina niin kovin mustavalkoisia.

Voi olla, että elämä tulee jossain vaiheessa haastamaan sinuakin, ja joudut toteamaan, ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista.

Itse olen esim. ollut eroa ja aborttia vastaan. Ja nyt olen tässä tilanteessa? Joskus olin todella vihainen ihmisille, jotka eroavat, kun heillä on lapsia. Tai ihmisille, jotka aloittavat eron jälkeen uuden ihmissuhteen - ajattelin, että eron jälkeen omat ihmissuhteet täytyy unohtaa. Nyt ymmärrän monia asioita paljon paremmin. Elämä opettaa.

Ap

62 hyvä neuvo. 
Ehkä voisitte myös koittaa mennä perheterapiaan lasten/lasten ja entisen miehen kanssa, jutella ihan asiantuntijankin läsnäollessa erosta ja lasten tuntemuksista.
Tsemppiä. Älä huoli, asiat monesti järjestyvät.
Aikaa se vaatii.... ja kykyä järjestellä. Anna lapsillesi tilaa ja aikaa käsitellä asioita ja sanoa tuntemuksiaan ääneen.
Älä nyt ainakaan aborttia lasten takia tee, en ymmärrä näitä ihmisiä, herranjumala sentään.

62 hyvä neuvo. 
Ehkä voisitte myös koittaa mennä perheterapiaan lasten/lasten ja entisen miehen kanssa, jutella ihan asiantuntijankin läsnäollessa erosta ja lasten tuntemuksista.
Tsemppiä. Älä huoli, asiat monesti järjestyvät.
Aikaa se vaatii.... ja kykyä järjestellä. Anna lapsillesi tilaa ja aikaa käsitellä asioita ja sanoa tuntemuksiaan ääneen.
Älä nyt ainakaan aborttia lasten takia tee, en ymmärrä näitä ihmisiä, herranjumala sentään.

62 hyvä neuvo. 
Ehkä voisitte myös koittaa mennä perheterapiaan lasten/lasten ja entisen miehen kanssa, jutella ihan asiantuntijankin läsnäollessa erosta ja lasten tuntemuksista.
Tsemppiä. Älä huoli, asiat monesti järjestyvät.
Aikaa se vaatii.... ja kykyä järjestellä. Anna lapsillesi tilaa ja aikaa käsitellä asioita ja sanoa tuntemuksiaan ääneen.
Älä nyt ainakaan aborttia lasten takia tee, en ymmärrä näitä ihmisiä, herranjumala sentään.

Mikä opettaja olet? Puhut vain omista lapsistasi, niill jo muutenkin oirehtivilla miehen lapsilla ei ole mitään väliä?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:52"]

33, minustakin tämä on aika hirveä tilanne. Ei olisi pitänyt harrastaa seksiä ollenkaan...mutta täytyykö eronneen sitten pidättäytyä seksistä koko loppuelämäksi? AINA voi ehkäisykin pettää.

Voi olla, että mun on pakko tehdä se abortti, sillä mä en kestä sitä, että lapseni kärsivät. Mutta sekin tuntuu tosi pahalta. Adoptioon lapsen voisi antaa, mutta tällä suht pienellä paikkakunnalla myös lasteni elämä olisi pilalla, kun jutut kiertäisivät. Ei se ainakaan mitenkään heidän elämäänsä parantaisi.

Pitäiskö mun sitten vaan kovettaa itseni ja tehdä se abortti jo olemassaolevien lasteni takia? En vaan tajua miten ikinä siihen pystyn...:(

Ap

[/quote]

Olet saanut todella ikäviä kommentteja. Luota itseesi ja käännä tilanne positiviseksi, näytä lapsille kuinka onnellinen olet ja varsinkin kuinka paljon heitä rakastat.