Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joita stressaa koiran omistaminen
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myp kirjoitti:
Stressaa koska meidän sakemanni on jo kohta 14v vanha. Sillä on huono näkö,olematon kuulo, saattaa takajalat lähteä alta,jos se kääntyy juostessaan nopeasti. Se on sellainen hellä vanha papparainen,joka tykkää oman perheen jäsenistä,etenkin lapsista,koska niiltä saa aina herkkupaloja. Stressaa että millon se löytyy hengettömänä😬
Se hengettömänä löytyminen olisi se helpoin vaihtoehto. Paljon vaikeampi on se soitto eläinlääkärille ja viimeinen matka vastaanotolle/odottaminen milloin ell auto kaartaa pihaan.
Itseään säälivät ihmiset ovat hirveitä. Ennemmin antavat eläimensä kärsiä kun itkevät itkut armopiikille viemisestä. Sellaisilla ihmisillä ei pitäisi olla eläintä ollenkaan.
Tämä. Suurempaa tuskaa en ole elämässäni kokenut kuin koiran lopetuspäätös (huom. se päätös oli tuskaisempi kuin itse lopetus), mutta että antaisin oman tuskani takia maailman rakkaimman elukan kärsiä? En ikinä, tuottaisin itselleni vaikka kuinka suuren tuskan, että voin säästää koirani tuskalta ja niin tulisi ajatelle jokaisen joka ottaa koiria ja miettiä tätä jo enenn koiran ottamista.
Niimpä. Minulla on jo toistamiseen edessä tuon päätöksen teko, sen päätöksen jonka toteen panolle ei koskaan tunnu olevan oikeaa päivää, mutta täytyy vaan muistaa että eutanasia on etuoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei välttämättä stressaa, mutta koko ikäni koiraperheessä asuessa oman koirani ottaessa yllätti asia, johon en ole juurikaan törmännyt: kun sulla ja koirallasi ei synkkaakaan ja teille ei muodostu sitä sidettä josta kaikki koiranomistaja puhuvat.
Myöskin on ollut aivan totaalinen virhe ottaa koira kaupunkiin. Autottomana on aika minimaaliset vaihtoehdot juoksuttaa koiraa vapaana. Koirapuisto on yhtä tyhjän kanssa kun koira ei välitä muista koirista ja istuu vaan omistajan vieressä.
Kyllä. En tule varmaan ikinä hommaamaan omaa koiraa, vaikka koirista pidänkin ja niitä on aina vanhemmillanikin ollut. Asuttiin alueella jolla oli valitettavasti paljon häiriintyneitä koiria, ja usea näistä kerkesi käydä koiramme kimppuun ulkoillessa. Koen koiran ulkoilutuksen tämän takia nykyään ihan hirveän stressaavaksi, hoidan kyllä kaverin tai vanhempien koiraa mielelläni mutta lenkillä olen aina ihan hermorauniona että kohta käy jotain. :/
En omista koiraa, mutta stressaa jo ajatuskin siitä, että pitäisi järjestää elämä koiran rytmin mukaan ja tulisi paljon kaikkea ylimääräistä huolehtimista. Olisin stressaantunut sekä koiran takia, koska eläimiä pitää kohdella parhaalla mahdollisella tavalla, mutta myös itseni takia, riittääkö energia ja voiko se vaikuttaa jotenkin negatiivisesti esimerkiksi toimeentuloon.
Ulkoileminen on kivaa mutta stressaa se riittämättömyyden tunne etten anna tarpeeksi emotionaalista huomiota enkä virikkeellistä tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaa kyllä. Otimme vuosi sitten Irlannin setterin ja kasvattaminen on aikamoinen haaste. Sillä on kova metsästysvietti. Samoin koira tarvitsee tosi paljon ulkoilua, mieluiten 3h päivässä. Tämä oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Ajan yleensä autolla läheiseen metsään, jossa pidän koiraa vapaana. Emme asu Suomessa, joten koiraa saa pitää vapaana. Käymme yksityistunneilla kouluttamassa koiraa ja tämä alkaa kantamaan hedelmää kylläkin, joten ehkä tämä tästä. Koira on kuitenkin tosi nuori vielä. Hippasen harmittaa sinänsä, kun oltiin päästy siihen vaiheeseen lasten kanssa, että voidaan lasketella ja harrastaa kaikki yhdessä. Nyt pitää aina miettiä, mitä tehdään koiran kanssa.
Eniten ärsyttää, ettei koira kulje nätisti hihnassa ja mulla on kädet ja sormet todella rikki tämän vuoksi. Ollaan tehty jo hirvittävästi töitä tämän eteen, mutta ei tarvii kun naakan vähän kökkiä pellolla, niin koira kiihdyttää sekunnissa nollasta sataseen ja mulla on nivelet irti.
Koira on kuitenkin tosi kiltti ja rakas meille. Varmaan tämä tästä vielä muuttuu paremmaksi, kunhan koira vähän vanhenee.
Koirani tuli kodinvaihtajana ja alussa oli todella paljon sairauksia, koira kävi kuoleman rajoilla kolme kertaa ja rahat menivät eläinlääkäriin. Silloin stressasi todella paljon sekä se ettei pysty pitämään eläintä hengissä että vararikko. Mutta toimiva lääkitys löytyi ja nyt olen yrittänyt ottaa rennommin. Jos noutaja tulee, niin yritän kaikkeni ja tiedän minne viedä lääkäriin ym. mutta huonostikin voi käydä. Koirasta on suuri ilo ja sen avulla on tavannut paljon ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressaa kyllä. Otimme vuosi sitten Irlannin setterin ja kasvattaminen on aikamoinen haaste. Sillä on kova metsästysvietti. Samoin koira tarvitsee tosi paljon ulkoilua, mieluiten 3h päivässä. Tämä oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Ajan yleensä autolla läheiseen metsään, jossa pidän koiraa vapaana. Emme asu Suomessa, joten koiraa saa pitää vapaana. Käymme yksityistunneilla kouluttamassa koiraa ja tämä alkaa kantamaan hedelmää kylläkin, joten ehkä tämä tästä. Koira on kuitenkin tosi nuori vielä. Hippasen harmittaa sinänsä, kun oltiin päästy siihen vaiheeseen lasten kanssa, että voidaan lasketella ja harrastaa kaikki yhdessä. Nyt pitää aina miettiä, mitä tehdään koiran kanssa.
Eniten ärsyttää, ettei koira kulje nätisti hihnassa ja mulla on kädet ja sormet todella rikki tämän vuoksi. Ollaan tehty jo hirvittävästi töitä tämän eteen, mutta ei tarvii kun naakan vähän kökkiä pellolla, niin koira kiihdyttää sekunnissa nollasta sataseen ja mulla on nivelet irti.
Koira on kuitenkin tosi kiltti ja rakas meille. Varmaan tämä tästä vielä muuttuu paremmaksi, kunhan koira vähän vanhenee.
Miten päädyitte metsästysviettiseen rotuun, kun voitte kuitenkin pitää koiraa irti lenkillä?
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se joskus hieman ärsyttää, paino sanalla joskus, jos on esim. erityisen väsynyt ja haluaisi vain käpertyä peiton alle nukkumaan, mutta vielä pitää koira käyttää pissalenkillä, niin eihän se mukavaa ole, ei varmasti kenellekkään.
Minua taas stressaa kun koira ei halua lenkille. Ei halua lähteä kodin luota, koska on kovin pelokas, laittaa vastaan ja ulkoilu on lähinnä jumittamista ja paikallaan jököttämistä. Siinä on vaan se, että jos koiraa ei saa lenkille, niin se selvästi on masiksen oloinen ja tulee häiriökäyttäytymistä. Sitten toisaalta jos yrittää puoliväkisin lenkittää, niin siitä ulkoilusta tulee molemmille ikävää ja stressaavaa ja tuntuu, että on täysin paska omistaja. Kun sen saa kauemmas, eikä se vedä kotiin, niin se silminnähden piristyy, pomppii ja kirmailee iloisena. Voi kun tietäisi, millä sen saisi hoksaamaan, että tosiaan jos uskaltautuu kodin luota kauemmas, eikä aina laita vastaan, niin tulisi pirteämpi ja kivempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se joskus hieman ärsyttää, paino sanalla joskus, jos on esim. erityisen väsynyt ja haluaisi vain käpertyä peiton alle nukkumaan, mutta vielä pitää koira käyttää pissalenkillä, niin eihän se mukavaa ole, ei varmasti kenellekkään.
Minua taas stressaa kun koira ei halua lenkille. Ei halua lähteä kodin luota, koska on kovin pelokas, laittaa vastaan ja ulkoilu on lähinnä jumittamista ja paikallaan jököttämistä. Siinä on vaan se, että jos koiraa ei saa lenkille, niin se selvästi on masiksen oloinen ja tulee häiriökäyttäytymistä. Sitten toisaalta jos yrittää puoliväkisin lenkittää, niin siitä ulkoilusta tulee molemmille ikävää ja stressaavaa ja tuntuu, että on täysin paska omistaja. Kun sen saa kauemmas, eikä se vedä kotiin, niin se silminnähden piristyy, pomppii ja kirmailee iloisena. Voi kun tietäisi, millä sen saisi hoksaamaan, että tosiaan jos uskaltautuu kodin luota kauemmas, eikä aina laita vastaan, niin tulisi pirteämpi ja kivempi olo.
Onko sillä jotain kipuja? Oletko kertonut ongelmasta eläinlääkärille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se joskus hieman ärsyttää, paino sanalla joskus, jos on esim. erityisen väsynyt ja haluaisi vain käpertyä peiton alle nukkumaan, mutta vielä pitää koira käyttää pissalenkillä, niin eihän se mukavaa ole, ei varmasti kenellekkään.
Minua taas stressaa kun koira ei halua lenkille. Ei halua lähteä kodin luota, koska on kovin pelokas, laittaa vastaan ja ulkoilu on lähinnä jumittamista ja paikallaan jököttämistä. Siinä on vaan se, että jos koiraa ei saa lenkille, niin se selvästi on masiksen oloinen ja tulee häiriökäyttäytymistä. Sitten toisaalta jos yrittää puoliväkisin lenkittää, niin siitä ulkoilusta tulee molemmille ikävää ja stressaavaa ja tuntuu, että on täysin paska omistaja. Kun sen saa kauemmas, eikä se vedä kotiin, niin se silminnähden piristyy, pomppii ja kirmailee iloisena. Voi kun tietäisi, millä sen saisi hoksaamaan, että tosiaan jos uskaltautuu kodin luota kauemmas, eikä aina laita vastaan, niin tulisi pirteämpi ja kivempi olo.
Onko sillä jotain kipuja? Oletko kertonut ongelmasta eläinlääkärille?
Ei ole fyysistä vaivaa. On vain tosi pelokas. Olen kertonut eläinlääkärille ja sanoi, että menee koiran mielen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se joskus hieman ärsyttää, paino sanalla joskus, jos on esim. erityisen väsynyt ja haluaisi vain käpertyä peiton alle nukkumaan, mutta vielä pitää koira käyttää pissalenkillä, niin eihän se mukavaa ole, ei varmasti kenellekkään.
Minua taas stressaa kun koira ei halua lenkille. Ei halua lähteä kodin luota, koska on kovin pelokas, laittaa vastaan ja ulkoilu on lähinnä jumittamista ja paikallaan jököttämistä. Siinä on vaan se, että jos koiraa ei saa lenkille, niin se selvästi on masiksen oloinen ja tulee häiriökäyttäytymistä. Sitten toisaalta jos yrittää puoliväkisin lenkittää, niin siitä ulkoilusta tulee molemmille ikävää ja stressaavaa ja tuntuu, että on täysin paska omistaja. Kun sen saa kauemmas, eikä se vedä kotiin, niin se silminnähden piristyy, pomppii ja kirmailee iloisena. Voi kun tietäisi, millä sen saisi hoksaamaan, että tosiaan jos uskaltautuu kodin luota kauemmas, eikä aina laita vastaan, niin tulisi pirteämpi ja kivempi olo.
Onko sillä jotain kipuja? Oletko kertonut ongelmasta eläinlääkärille?
Ei ole fyysistä vaivaa. On vain tosi pelokas. Olen kertonut eläinlääkärille ja sanoi, että menee koiran mielen mukaan.
No voi onpa harmillista ja tuo varmasti sitten stressaa. Voisiko joku koirakoulu auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koirasta huolehtiminen stressaa, älkää koskaan hankkiko lapsia. Te ette tiedä stressistä mitään.
Itse en varmaan lapsia edes koskaan tahto jos pitää myöntää. Koirassa kuitenkin se puoli, että se ei koskaan aikuistu vaan jää "lapsen tasolle". Tietenkin myönnän silti lapsestakin olevan paljon huolta.
Toki lapsista huolta on, mutta miljoona kertaa enemmän iloa ja rakkautta. Olen kahden äiti, jo 65-vuotias, joka päivä kaipaan aikaa kun lapset olivat pieniä ja asuivat kotona, se oli hirmuisen ihanaa aikaa. Nyt onnenani ovat poikani lapset, voi tätä mummun onnea. Puhelimeni on täynnä kuvia ja videoita heistä, insta myös, en tiedä mitään niin ihan kuin pitää heitä sylissäni.
Olin jo valmistautunut siihen ettei minusta mummua tule, niin vain tuli, elämä ihanasti yllätti.
Olen kiitollinen elämälle, olen saanut niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se joskus hieman ärsyttää, paino sanalla joskus, jos on esim. erityisen väsynyt ja haluaisi vain käpertyä peiton alle nukkumaan, mutta vielä pitää koira käyttää pissalenkillä, niin eihän se mukavaa ole, ei varmasti kenellekkään.
Minua taas stressaa kun koira ei halua lenkille. Ei halua lähteä kodin luota, koska on kovin pelokas, laittaa vastaan ja ulkoilu on lähinnä jumittamista ja paikallaan jököttämistä. Siinä on vaan se, että jos koiraa ei saa lenkille, niin se selvästi on masiksen oloinen ja tulee häiriökäyttäytymistä. Sitten toisaalta jos yrittää puoliväkisin lenkittää, niin siitä ulkoilusta tulee molemmille ikävää ja stressaavaa ja tuntuu, että on täysin paska omistaja. Kun sen saa kauemmas, eikä se vedä kotiin, niin se silminnähden piristyy, pomppii ja kirmailee iloisena. Voi kun tietäisi, millä sen saisi hoksaamaan, että tosiaan jos uskaltautuu kodin luota kauemmas, eikä aina laita vastaan, niin tulisi pirteämpi ja kivempi olo.
Onko sillä jotain kipuja? Oletko kertonut ongelmasta eläinlääkärille?
Ei ole fyysistä vaivaa. On vain tosi pelokas. Olen kertonut eläinlääkärille ja sanoi, että menee koiran mielen mukaan.
No voi onpa harmillista ja tuo varmasti sitten stressaa. Voisiko joku koirakoulu auttaa?
Se kävi nuorempana koirakoulun, tosin siinä vain opeteltiin perusjuttuja. En tiedä, pystyykö tuota pelokkuutta enää poistamaan. Ja kun se ei ole vain jokin tietty juttu mitä pelkää, niin vaikea treenata sitä pois. On säikky vähän kaikkea kohtaan, niin sitten stressaa lenkeillä helposti. Jos lähtö on "huono" niin tietää jo etukäteen, että lenkki on sille vastenmielinen ja se vain jarruttelee koko alkumatkan, ignooraa ja vetää sitten takaisin kotiin minkä pystyy kun vihdoin käännytään. Ja tosiaan usein ei suostu ollenkaan lähtemään kodin luota kauemmas. Mutta sitten kun sen saa liikkeelle siten, että lähtö ei ole ollut kovin nihkeä ja pitkittynyt, niin se rentoutuu ja pystyy nauttimaankin. En vaan tiedä, mikä se juttu on, mitä se milläkin kerralla pelkää. Mikä menee vikaan silloin kun se ei halua liikahtaa. Ja mikä menee "oikein", kun se suostuu lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Eikinäenäää kirjoitti:
Stressasi 12 vuotta. Kotoa ei voinut olla poissa pitkiä aikoja, koira piti raahata yökyläpaikkohin mukana, koiralle piti olla liikuntaa, huono omatunto oli millon mistäkin. Todella stressaava lemmikki vähän kuin lapsi.
Miksi yleensäkään otit koiran, jos nuo asiat ovat stressanneet? Sehän on päivänselvää, että pitää lenkittää eikä voi olla pois kotoa pitkiä aikoja.
En ottanutkaan, puoliso otti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se joskus hieman ärsyttää, paino sanalla joskus, jos on esim. erityisen väsynyt ja haluaisi vain käpertyä peiton alle nukkumaan, mutta vielä pitää koira käyttää pissalenkillä, niin eihän se mukavaa ole, ei varmasti kenellekkään.
Minua taas stressaa kun koira ei halua lenkille. Ei halua lähteä kodin luota, koska on kovin pelokas, laittaa vastaan ja ulkoilu on lähinnä jumittamista ja paikallaan jököttämistä. Siinä on vaan se, että jos koiraa ei saa lenkille, niin se selvästi on masiksen oloinen ja tulee häiriökäyttäytymistä. Sitten toisaalta jos yrittää puoliväkisin lenkittää, niin siitä ulkoilusta tulee molemmille ikävää ja stressaavaa ja tuntuu, että on täysin paska omistaja. Kun sen saa kauemmas, eikä se vedä kotiin, niin se silminnähden piristyy, pomppii ja kirmailee iloisena. Voi kun tietäisi, millä sen saisi hoksaamaan, että tosiaan jos uskaltautuu kodin luota kauemmas, eikä aina laita vastaan, niin tulisi pirteämpi ja kivempi olo.
Oletko kokeillut namitella koiraa? Joku supernami, jonka perässä vedät sen koiran kauemmas kodista, oppii sitten ajanmyötä kulkemaan reippaasti ilman sitä namiakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos koirasta huolehtiminen stressaa, älkää koskaan hankkiko lapsia. Te ette tiedä stressistä mitään.
Jestas, kuka sanoi ettei lapsia olisi? Tässä ketjussa puhuttiin kuitenkin koirista stressaamisesta. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Myp kirjoitti:
Stressaa koska meidän sakemanni on jo kohta 14v vanha. Sillä on huono näkö,olematon kuulo, saattaa takajalat lähteä alta,jos se kääntyy juostessaan nopeasti. Se on sellainen hellä vanha papparainen,joka tykkää oman perheen jäsenistä,etenkin lapsista,koska niiltä saa aina herkkupaloja. Stressaa että millon se löytyy hengettömänä😬
Tuo pitäis jo lopettaa. Koiran rääkkäämistä kerta näkö ja kuulo huono ja jalat lähtee alta :/
Ei koiran vanheneminen automaattisesti tarkoita, että se on rääkkäämistä. Koirakin sopeutuu, näkö ja kuulo saa huonota siinä kuin ihmisvanhuksellakin. Yleensä omistaja kyllä näkee, koska aika on, kun vain on avoimena sille viestille koiran taholta. Tietty tuo kaatuilu kuulostaa pahalta, mutta ehkä lihakset ovat heikentyneet nopeammin kuin koiran mieli, ja sekin vaatii hetken sopeutumista koiralta, että enää ei voi vauhdissa kääntyä kuten nuorena pystyi. Surettaa tuo ajatus, että heti kun vähänkään näkyy vanhenemisen merkkejä, niin piikille. Koirakin voi elää hyvää ja elämisen arvoista vanhuutta.
Sanomatta selvää, että ei loputtomiin, joten ei nyt saivarrella siitä. Mutta kukaan ulkopuolinen ei yhden lauseen perusteella voi sitä sanoa, että nyt siellä koiraparkaa rääkätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaa kyllä. Otimme vuosi sitten Irlannin setterin ja kasvattaminen on aikamoinen haaste. Sillä on kova metsästysvietti. Samoin koira tarvitsee tosi paljon ulkoilua, mieluiten 3h päivässä. Tämä oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Ajan yleensä autolla läheiseen metsään, jossa pidän koiraa vapaana. Emme asu Suomessa, joten koiraa saa pitää vapaana. Käymme yksityistunneilla kouluttamassa koiraa ja tämä alkaa kantamaan hedelmää kylläkin, joten ehkä tämä tästä. Koira on kuitenkin tosi nuori vielä. Hippasen harmittaa sinänsä, kun oltiin päästy siihen vaiheeseen lasten kanssa, että voidaan lasketella ja harrastaa kaikki yhdessä. Nyt pitää aina miettiä, mitä tehdään koiran kanssa.
Eniten ärsyttää, ettei koira kulje nätisti hihnassa ja mulla on kädet ja sormet todella rikki tämän vuoksi. Ollaan tehty jo hirvittävästi töitä tämän eteen, mutta ei tarvii kun naakan vähän kökkiä pellolla, niin koira kiihdyttää sekunnissa nollasta sataseen ja mulla on nivelet irti.
Koira on kuitenkin tosi kiltti ja rakas meille. Varmaan tämä tästä vielä muuttuu paremmaksi, kunhan koira vähän vanhenee.
Miten päädyitte metsästysviettiseen rotuun, kun voitte kuitenkin pitää koiraa irti lenkillä?
Mä en ihan tajunnut kysymystä? Aika monilla koiraroduilla on metsästysvietti kuitenkin. Irlannin setteri on myös mainio perhekoira. Ei se siellä metsässä mihinkään katoa kuitenkaan.
Eli jos saa pitää koiraa irti lenkillä, saa ottaa vain koiran ilman metsästysviettiä? Vai saako metsästysviettistä koiraa pitää aina vain hihnassa, paitsi jos on metsästämässä?
Alue: Aihe vapaa
Just tämä. Kaverini rääkkäsi koiraansa niin pitkään, että lopulta puolisolta meni hermot ja vei koiran piikille lupaa kysymättä. Minäkin hermostuin niin, että pistin välit poikki. Myöhemmin pyyteli anteeksi ja kertoi menneensä täysin sokeaksi koiran tilasta.