Muita, joita stressaa koiran omistaminen

Mulla kuoli koira sydäriin ja se huuto ja sätkiminen oli ihan hirveää. Lähti ihan saappaat jalassa eikä ollut mitään oireita aiemmin. Jos koirani olisi jo noin vanha ja on jo noita oireita, niin veisin myös viimeiselle piikille. [/quote]

Voi raukkaa. Kamala lukea tuollaista ja mitä olet joutunut näkemään.

Meidän entiset koirat kuoli ollessani yksin kotona teininä. Toinen vaan lyyhistyi ja hiljaa poistui, ei ääniä tai muuta. Toinen myös lyyhistyi, ei ääniä tai muuta mutta pitkän aikaa makasi vielä elossa maassa, kunnes vaipui uneen. Teinille tuo näkymä oli aika pelottavaa enkä osannut soittaa kuin äidille, joka tuli koiran jo kuoltua kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

14, vaikka noinkin, en silti pitäisi koiraa kaupungissa. Maalla on omaa maata paljon ja metsää jossa koira saa olla vapaana, omaa maata kun on. Ei vaaraa autoista tai muista lainkaan. 

Kaupungissa ei pihatkaan ole niin isoja kuin meidän oleskelu alue täällä jo pelkästään .

Isot koirat ja heidän kasvattaja ei edes myy koiraa perheeseen joka asuu kaupungissa.

Koirani on aina vapaana tuossa metsäpuistossa. Siellä ei ole autoja tai muutakaan vaaraa. Ja täällä saa ulkoiluttaa vapaana. Olen aina päässyt kaikkien pentujonojen ohi, kun olen kertonut millaista elämää koirani tulee viettämään. Paljon lenkkeilyä vapaana sekä saa olla pihalla eikä tarvitse olla yksin kuin max neljä tuntia päivässä. 

Kun omistin koiran niin itselle varmasti se oli vaikeinta, ettei ollut ketään sitä hoitamaan ja joskus olisi tarvinnut apua siihen. Arki meni aina koiran mukaan täysin. Samalla oli huoli koirasta muutenkin. Oma koirani kuoli kotisohvalle nukkuessaan. Olimmme kotona sielloin ja itse olin hereillä. Sai ilmeisesti sydänkohtauksen tai rytmihäiriön yms mikä aiheutti kuoleman. Oli sydänvika jo aiemmin, mutta kunto heikkeni äkkiä ja vielä kävimme eläinlääkärissäkin loppu-aikoina ja mitään sellaista ei ilmennyt, että koira olisi pitänyt heti lopettaa vaan lääkityksellä oli. Voin silti tähän sanoa, että koira ei kitunut ja ihan oikeasti nukkui kuollessaan. Tämä tietenkin on harvinaista.

22, vapaana saa koira olla vain maanomistajan luvalla, harvoin kaupungissa on kunnan maata jossa on lupa olla vapaana koira ellei ole koirapuisto, muutoin tuskin taitaa olla koska on vastoin lakia.

Ihanaahan se siis on jos noin on, kaupungi yleensä ei ole koiralle kiva paikka, asfaltti ja kaikki. 

Pikkukoira nyt varmaan menisi vielä. :)

Stressasi 12 vuotta. Kotoa ei voinut olla poissa pitkiä aikoja, koira piti raahata yökyläpaikkohin mukana, koiralle piti olla liikuntaa, huono omatunto oli millon mistäkin. Todella stressaava lemmikki vähän kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Myp kirjoitti:

Stressaa koska meidän sakemanni on jo kohta 14v vanha. Sillä on huono näkö,olematon kuulo, saattaa takajalat lähteä alta,jos se kääntyy juostessaan nopeasti. Se on sellainen hellä vanha papparainen,joka tykkää oman perheen jäsenistä,etenkin lapsista,koska niiltä saa aina herkkupaloja. Stressaa että millon se löytyy hengettömänä😬

Se hengettömänä löytyminen olisi se helpoin vaihtoehto. Paljon vaikeampi on se soitto eläinlääkärille ja viimeinen matka vastaanotolle/odottaminen milloin ell auto kaartaa pihaan.

Itseään säälivät ihmiset ovat hirveitä. Ennemmin antavat eläimensä kärsiä kun itkevät itkut armopiikille viemisestä. Sellaisilla ihmisillä ei pitäisi olla eläintä ollenkaan.

Se riittämättömyyden tunne on ehkä raskainta koiran omistamisessa. Toki sen ajatuksen rinnalla, että ystävänsä joskus joutuu menettämään, mutta se riittämättömyys kulkee mukana koko koiran elämän. Jotenkin koko ajan haluaisi tarjota sille parasta, mutta kun aina ei jaksa. Onhan koiran omistaminen tosi itsekästä, ei siitä mihinkään pääse. Minä haluan pyytettömän ystävän, seuraa yksinäisiin hetkiin, lenkkikaverin, aina positiivisen ilopillerin kämppikseksi... Mutta en lähde lenkille aina kun se haluaa, enkä varmasti tarpeeksi, en anna sen olla ainakaan tarpeeksi lajitoverien seurassa, jätän sen yksin työpäivien ajaksi ym. Aina huono omatunto jos vielä työpäivän jälkeen olisi joku oma meno, kunhan olen sen lenkittänyt.

No, onneksi omakin koira on jo vanha ja rauhallinen ja tuntuu että sille riittää meidän lenkit ja tekemiset jo hyvin. Missään nimessä emme ole siis koskaan mitenkään erityisen vähän harrastaneet sen kanssa ulkoilua, mutta tämän jälkeen en ota enää uutta. Toivon, että saadaan olla vielä hyvän tovin yhdessä, tietysti koiran voinnin ehdoilla. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myp kirjoitti:

Stressaa koska meidän sakemanni on jo kohta 14v vanha. Sillä on huono näkö,olematon kuulo, saattaa takajalat lähteä alta,jos se kääntyy juostessaan nopeasti. Se on sellainen hellä vanha papparainen,joka tykkää oman perheen jäsenistä,etenkin lapsista,koska niiltä saa aina herkkupaloja. Stressaa että millon se löytyy hengettömänä😬

Muista sitten, että jos koira kuolee sydänkohtaukseen, niin se ei elokuvamaisesti putoa suorilta jaloilta kuolleena maahan, vaan kuolee tukehtumalla. Eli jos olette esim. töissä, niin vanha koiranne saattaa joutua kuolemaan yksin peloissaan kun ei saa henkeä.

Lopetus on armollisempi, mutta tietenki jos ei oikeasti tuon suurempaa ole, että kuitenkin juokseekin vielä eli ei ehkä ole nivelrikkojakaan (ihme kyllä kun sakemannista kyse), niin kai se on ok halutessaan ottaa riski tukehtumiskuolemasta.

Mulla kuoli koira sydäriin ja se huuto ja sätkiminen oli ihan hirveää. Lähti ihan saappaat jalassa eikä ollut mitään oireita aiemmin. Jos koirani olisi jo noin vanha ja on jo noita oireita, niin veisin myös viimeiselle piikille. 

Tuo pelottaa myös minua. Kun ei ole mitään miten voisi auttaa sellaisessa tilanteessa :(

Myp kirjoitti:

Stressaa koska meidän sakemanni on jo kohta 14v vanha. Sillä on huono näkö,olematon kuulo, saattaa takajalat lähteä alta,jos se kääntyy juostessaan nopeasti. Se on sellainen hellä vanha papparainen,joka tykkää oman perheen jäsenistä,etenkin lapsista,koska niiltä saa aina herkkupaloja. Stressaa että millon se löytyy hengettömänä😬

Tuo pitäis jo lopettaa. Koiran rääkkäämistä kerta näkö ja kuulo huono ja jalat lähtee alta :/

Ei stressaa. Meillä on kaksi koiraa (1v ja14v) ja viikon päästä tulee uusi pentu. Noista on paljon iloa ja aina löytyy vapaaehtoisia hoitajia jos tarve vaatii. Tai no tällä hetkellä stressaa tuo vanhus, kun täytyy koko ajan vointia tarkkailla, että millon on aika soittaa eläinlääkärille ja päästää tuo vehreimmille laitumille.

Jos koirasta huolehtiminen stressaa, älkää koskaan hankkiko lapsia. Te ette tiedä stressistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos koirasta huolehtiminen stressaa, älkää koskaan hankkiko lapsia. Te ette tiedä stressistä mitään.

Ihan samaa mietin.

Vierailija kirjoitti:

Kun omistin koiran niin itselle varmasti se oli vaikeinta, ettei ollut ketään sitä hoitamaan ja joskus olisi tarvinnut apua siihen. Arki meni aina koiran mukaan täysin. Samalla oli huoli koirasta muutenkin. Oma koirani kuoli kotisohvalle nukkuessaan. Olimmme kotona sielloin ja itse olin hereillä. Sai ilmeisesti sydänkohtauksen tai rytmihäiriön yms mikä aiheutti kuoleman. Oli sydänvika jo aiemmin, mutta kunto heikkeni äkkiä ja vielä kävimme eläinlääkärissäkin loppu-aikoina ja mitään sellaista ei ilmennyt, että koira olisi pitänyt heti lopettaa vaan lääkityksellä oli. Voin silti tähän sanoa, että koira ei kitunut ja ihan oikeasti nukkui kuollessaan. Tämä tietenkin on harvinaista.

Tähän vielä jatkona, että minulle oli aina tärkeää hoitaa koira mahdollisimman hyvin ja lenkkeilin paljon sekä koira sai aina olla aidatulla pihalla vapaana. Asui omakotitalossa koko elämänsä. Käytiin koirakouluissa ja tapasi välillä koiria ( tosin leikkikavereita ei ollut tarpeeksi ja toista koiraa en pystynyt sittenkään ottaamaan, vaikka mielessä oli usein).  Senkin takia välillä eli aika raskastakin ja minulle tuli myös olo, että teenkö tarpeeksi. Voin silti sanoa, että jos monen naapurikoiran tai muun tutun koiran elämää katsoo niin tein kuitenkin enemmän koirani eteen ja siinä mielessä pitäisi vihdoin myöntää, rttä koirani eli ihan hyvän, monipuolisen ja mukavan elämän eikä tarvinnut edes olla paljon yksin.

Olen iloinnut suunnattomasti koiristani kun olivat nuoria ja terveitä, mutta nyt on taas se aika kun siitä joutuu maksamaan sen hinnan että vanhan koiran vaivoja on tarkkailtava ja huolta tulevasta alkaa olla enemmän kuin sitä koiran omistamisen iloa :( rankka laji!

Eikinäenäää kirjoitti:

Stressasi 12 vuotta. Kotoa ei voinut olla poissa pitkiä aikoja, koira piti raahata yökyläpaikkohin mukana, koiralle piti olla liikuntaa, huono omatunto oli millon mistäkin. Todella stressaava lemmikki vähän kuin lapsi.

Miksi yleensäkään otit koiran, jos nuo asiat ovat stressanneet? Sehän on päivänselvää, että pitää lenkittää eikä voi olla pois kotoa pitkiä aikoja. 

Vielä viestii 33, se että minäkään tuskin otan enää koiraa. Se vastuu ja huoli on kuitenkin aina mukana ja jos ei ole ketään hoitamaan niin on sitovaa. Myös asumismuoto ( jotkut koirat eivät pärjää kerrostalossa yms) on hankalaa järjestää koiran kanssa.  Jos jollakin on puitteet paremmin kunnossa ja muita hoitamaan nini varmasti on helpompaa. Aina oli tavoitteeni, että yritän hoitaa tämän ensimmäisen koirani hyvin loppuun saakka. Olisipa minulla tuttuja tai ystäviä joiden koiraa lenkittää. Se voisi vähän korvata sitä, ettei ole omaa enää.

Vierailija kirjoitti:

Jos koirasta huolehtiminen stressaa, älkää koskaan hankkiko lapsia. Te ette tiedä stressistä mitään.

Itse en varmaan lapsia edes koskaan tahto jos pitää myöntää. Koirassa kuitenkin se puoli, että se ei koskaan aikuistu vaan jää "lapsen tasolle". Tietenkin myönnän silti lapsestakin olevan paljon huolta.

Vierailija kirjoitti:

22, vapaana saa koira olla vain maanomistajan luvalla, harvoin kaupungissa on kunnan maata jossa on lupa olla vapaana koira ellei ole koirapuisto, muutoin tuskin taitaa olla koska on vastoin lakia.

Ihanaahan se siis on jos noin on, kaupungi yleensä ei ole koiralle kiva paikka, asfaltti ja kaikki. 

Pikkukoira nyt varmaan menisi vielä. :)

En asu Suomessa, joten täällä saa ulkoiluttaa koiraa vapaana Harvemmin asfaltilla kävellään, kun päästään lenkille suoraan kotipihalta. Tosin koira on aina mukana keskustassa asioidessa ja näyttää nauttivan siitä. Koirani olen kyllä ostanut ja hakenut Suomesta. Kasvattajan mielestä koirani elää ihan täydellistä koiranelämää. 

Joo stressaa, on ollut tässä 8v aikana epäilyttäviä kyhmyjä, ontumisia ja 2 anafylaktista reaktiota. Joka kerta sydän ihan kurkussa että nytkö se lähtö tuli. Muuten on ollut mitä helpoin ja ihanin koira. (Ja on ollut ihan perustervekin, ontumiset menneet parissa päivässä ohi, kyhmyt oli harmittomia, ja mysteeriksi jääneet allergiset reaktiot hoitui kyytableteilla)

Nyt sitten alan saada spontaaneja itkukohtauksia kun mietin millaista tulee olemaan se piikille vieminen. En yhtään tiedä pystynkö ottamaan uutta koiraa, mutta en tiedä miten pärjään tyhjässä talossa koiran jälkeen.

T: yksinäinen sinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myp kirjoitti:

Stressaa koska meidän sakemanni on jo kohta 14v vanha. Sillä on huono näkö,olematon kuulo, saattaa takajalat lähteä alta,jos se kääntyy juostessaan nopeasti. Se on sellainen hellä vanha papparainen,joka tykkää oman perheen jäsenistä,etenkin lapsista,koska niiltä saa aina herkkupaloja. Stressaa että millon se löytyy hengettömänä😬

Se hengettömänä löytyminen olisi se helpoin vaihtoehto. Paljon vaikeampi on se soitto eläinlääkärille ja viimeinen matka vastaanotolle/odottaminen milloin ell auto kaartaa pihaan.

Itseään säälivät ihmiset ovat hirveitä. Ennemmin antavat eläimensä kärsiä kun itkevät itkut armopiikille viemisestä. Sellaisilla ihmisillä ei pitäisi olla eläintä ollenkaan.

Tämä. Suurempaa tuskaa en ole elämässäni kokenut kuin koiran lopetuspäätös (huom. se päätös oli tuskaisempi kuin itse lopetus), mutta että antaisin oman tuskani takia maailman rakkaimman elukan kärsiä? En ikinä, tuottaisin itselleni vaikka kuinka suuren tuskan, että voin säästää koirani tuskalta ja niin tulisi ajatelle jokaisen joka ottaa koiria ja miettiä tätä jo enenn koiran ottamista.